Leikkaukseen menossa!!

Tuuli...

En tiedä, pystyvätkö leikkaamaan minua,
kun on jo nyt tunne, että ryntään sairaalan ovesta ulos,
kun pitäisi lähteä leikkaussaliin.

Paniikkihäiriöstä olen kärsinyt koko ikäni,
välillä oli jo parempia aikoja, mutta nyt, vieläpä syöpäleikkaus,
eikä mitään tietoa siitä, onko levinnyt johonkin....

Perjantaina olisi leikkaus, on pakko pyytää, että antavat
mitä tahansa "huumetta" niin en tiedä täysin, mitä tapahtuu.
Lisäksi on tuo oksennusfobia, joten jos leikkaukseen selviän
pelkään yhtäpaljon heräämistä.
Tiedän, että annetaan pahoinvointilääkettä,
ja itselläkin on, mutta mutta...
Ihan täysi paniikki.
Olen ollut kahdessa leikkauksessa 10v sitten.
Ja luulin jo, ettei enää tarvitsisi.

En uskalla ottaa Opamoxiakaan paljon enempää,
vaikka minulla sitä on. Tai voi olla että on pieni pakko.
Kumpa tämä viikko olisi jo ohi!

Tärisyttää, huimaa, yököttää, tuntuu ettei voi hengittää
ja ihan kuin olisi kuumetta.
Anteeksi jos pelotan jotakuta,
mutta on vaan niin epätodellinen olo. Ja olen yksin.

7

2372

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • JM

      Ymmärrän sinua täysin. Itsekin pelkään kuollakseni aorttaleikkausta, johon todennäköisesti tulevaisuudessa joudun. Itsellänikin on Opamoxia pelkotiloihin ja ahdistuneisuuteen ja myös paljon muita lääkkeitä. Kyllä kai Opamoxia voi ottaa turvallisesti aika montakin tablettia vuorokaudessa, jos siitä vain on apua. Kyllä ite oon joskus ottanut 150mg/vrk. Tosin olen lähes100 kg painava mies ja bentsoja kauan säännöllisesti käyttänyt. Yritä tehdä jotain rentouttavaa. Käy lämpimässä suihkussa tai tee jokin rentoutusharjoitus. Yritä myös hengitellä syvään ja rauhallisesti. Vältä kahvia. Kerro vaan silloin perjantaina, että pelkäät, niin antavat sulle diapamia tai muuta vastaavaa rauhoittavaa niin paljon kuin on tarvis. Helppo antaa toiselle ohjeita, mutta ymmärrän täysin, että kun on paniikki päällä ei välillä mikään rauhoita ja pienikin kehon tuntemus kuten sydämen jyskytys vain pahentaa paniikkia. Kuitenkaan et ole ainoa joka kärsii näistä peloista paniikeista ja fyysisistäkin sairauksista. Ole ylpeä itsestäsi, että olet läpikäynyt tuollaisia isoja asioita elämässäsi. Kyllä asiat selviävät tavalla tai toisella. Onko sulla ketään ystävää tai sukulaista kenen kanssa voisit vaikka puhelimessa jutella. Todella ikävää, jos joutuu yksin kohtaamaan tuollaisia asioita. Voimia!

    • Tuuli...

      Kiitokset sanoistasi.
      Otan kyllä jotain lääkkeitä, että jaksaisin,
      huomenna konsultaatio leikkaavan lääkärin kanssa.
      Kaiken pelon ja paniikin keskellä on myös
      turhautumia siitä, että aina joku muu tietää,
      mikä on meille "parhaaksi", kuten lääkärit.
      Olen ajatellut, että mitä, jos kieltäydyn leikkauksesta!
      Tavallaan hyppy tuntemattomaan. Entä jos
      paranisin ihan muilla keinoin...
      En siis kovin sankarilliseksi itseäni tunne.

      Mutta kaikkihan me pelkäämme, tuollaisia isoja asioita.
      Moni painii, ja jopa yksin, niiden kanssa. Se on niin surullista.
      On tukihenkilötoimintaa, ehkäpä jonkun sieltä löytäisin.
      Ja kun/jos selviän, voisin itse olla sellainen.
      Voimia teille kaikille, ja mukava että olette olemassa,
      se jo helpottaa.

    • epänormihoitaja

      Pyydä riittävää ja kunnollista esilääkitystä kun kärsit paniikkihäiriöstä ja kirjoita vaikka terveiset anestesialomake-kaavakkeelle joka täytetetään etukäteen..Kerro että saatat vaikka juosta ovesta pihalle..Olen itse vienyt monia potilaita leikkaukseen ja lohduttanut,rauhoittanut ja pitänyt vaikka kädestä kiinni..Niin ei se ole mitenkään harvinaista että potilaat pelkäävät leikkausta.ja vierasta ympäristöä..Täytyy vaan luottaa ammattihenkilöihin ja kertoa reilusti ne omat tuntemukset..Ihmisiä nekin siellä leikkausalissa työskentelevät on..:) Voimia sinulle!

    • aaa-apuva

      Juu et ole todellakaan ainoa paniikihäiriöinen joka pelkää leikkausta. Mä en pelkää sinällään itse operaatiota operaationa vaan nukutusta ja spinaalipuudusta jne. siksi että voin niin tolkuttoman huonosti puudutteista.Tiedän sen johtuvan niiden adrenaaliinipitoisuudesta joka provosoi paniikkia. Inhottavinta on kun lääkärit ei tunnu ottavan tosissaan sitä ettei mulle saa laittaa adrenalini puudutteita,kun on muitakin(joo tiedän että adrenaliini ehkäisee verenvuotoa) eivätkä ne muutenkaan piittaa paniikista mitään.
      Tuntuu inhottavalta menä ylipäätään lääkäriin kun edelleen suuri osa heistä suhtautuu paniikkihäiriöön epäasiallisesti.

      • Lepezz

        Itse en ole varsinaiseen leikkaukseen menossa (toivottavasti), mutta parin viikon päästä olisi aika synnyttää, ja ihan samat pelot, juurikin spinaalipuudutusta kohtaan löytyy! Nyt kolmas lapsi tulossa, mutta eka raskaus kun olen ollut kokonaan ilman paniikkihäiriölääkkeitä ja olen aivan varma että saan kohtauksen kesken synnytyksen, jos pulssi nousee lähelle paria sataa ja pitäisi ponnistaa, niin kai mun sydän pettää tms.. Yritän vaan olla ajattelematta koko asiaa, kun tuntuu ettei mikään taho ymmärrä, neuvolassakaan ei välitetä yhtään, sanotaan vaan ettei niin käy. :/


    • tuuli...

      Selvisin hengissä leikkauksesta,
      vaikken ikipäivänä luullut.
      Nyt olen kotona ja ihan "epätodellinen" olo,
      ei meinaa uskoa, että se on ohi...
      Kyllä oli vähällä, etten rynnännyt puolituntia ennen
      leikkausta ulos! Ja pulssi oli mitä oli...

      Sitten kun olivat kärränneet leikkaussaliin,
      otettiin verenpaine, ja olin ihan ällistynyt, että se oli normaali!
      Luulin kyllä kuolevani, tai siis pelkäsin kuolevani.

      Ymmärrän täysin, sinun pelkosi synnytystä kohtaan,
      ja ilman lääkkeitä, mutta etkö voisi vielä pyytää aikaa lääkärille,
      tai edes soittoaikaa tms.
      Jospa jotain rauhoittavaa lääkettä saisikin vähän ottaa?
      Ja jutella lääkärin, tai sairaalapsykologin kanssa?
      Tai oikeastaan kenen tahansa kanssa!
      Voimia sinulle oikein paljon!

    • Anonyymi

      Sama tunne täällä. 🤔 Voimia,,,, ❤️

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2912
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2763
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1812
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1649
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1590
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1498
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1287
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1249
    Aihe