Olemme kolmekymppisiä veljeni kanssa ja molemmilla on jo omat seurutelukumppanit. Olen jäänyt kuitenkin viime aikoina pohtimaan ankarasti sitä, että onko se, että vietämme paljon aikaa vanhempiemme luona, jotenkin outoa.
Vanhemmat asuvat isolla tilalla, jossa on paljon töitä. Emme useinkaan tule käymään täällä vain ottaaksemme rennosti, vaan tekemään töitä ja auttamaan tilan hommissa. Tämä siis tapahtuu ihan vaan aidosta halusta auttaa vanhempiamme, ei pakon sanelemana. Silloin tällöin kumppanimme ovat mukana, mutta eivät tietenkään ole velvoitettuja mihinkään töihin tms., käyvät vain lähinnä jonkun aikaa.
Lapsuudenperheeseen on aina ollut hyvät välit, eivät kuitenkaan sellaiset "äiti tai isäni on paras kaverini", vaan ihan tavalliset hyvät välit vanhempien ja lasten välillä.
Jäin miettimään sitä, että onko tämä jotenkin outoa? Heittäkää vähän kommentteja.
Aikuiset lapset ja lapsuudenperhe
7
402
Vastaukset
- .
Miten usein käytte lapsuudenkodissanne, se kohta jäi puuttumaan kokonaan....
- Ap.
Viikonloppuisin ja lomilla. (Asutaan molemmat nyt samassa kaupungissa kuin vanhempamme. Minä olen opiskellut ja työskennellyt monta vuotta pitkienkin matkojen päässä, enkä silloin tietysti käynyt kuin max. 1-2 krt/kk.)
Tietysti vietetään aikaa muuallakin, mutta kun olen pohtinut ystäväpiirini käyntejä vanhemmillaan, niin me kyllä käydään siellä todella paljon suhteessa heihin. Mutta toisaalta, jos tämä järjestely sopii meille kaikille, niin hyvä niin. Jostakin syystä tämä aihe jäi minua mietityttämään ja haluaisin vähän kommentteja muilta aiheeseen.. - mikä on outoa?
Ap. kirjoitti:
Viikonloppuisin ja lomilla. (Asutaan molemmat nyt samassa kaupungissa kuin vanhempamme. Minä olen opiskellut ja työskennellyt monta vuotta pitkienkin matkojen päässä, enkä silloin tietysti käynyt kuin max. 1-2 krt/kk.)
Tietysti vietetään aikaa muuallakin, mutta kun olen pohtinut ystäväpiirini käyntejä vanhemmillaan, niin me kyllä käydään siellä todella paljon suhteessa heihin. Mutta toisaalta, jos tämä järjestely sopii meille kaikille, niin hyvä niin. Jostakin syystä tämä aihe jäi minua mietityttämään ja haluaisin vähän kommentteja muilta aiheeseen..Mitäs väliä sillä on mitä muut ajattelevat? Jos kävit pitkienkin matkojen päästä 1-2 kertaa kuukaudessa niin huh huh... Itse asun äidistäni noin viiden tunnin matkan päässä ja käyn muutaman kerran vuodessa. Isääni en ole nähnyt kohta vuoteen. Lähellä asuessani kävin ehkä kerran kuussa poikkeamassa, yötä en ollut kuin hätätapauksessa ja edellisestä on useampi vuosi aikaa. Monien mielestä tämäkin on outoa :)
Pointti on siinä miten te koette asian ja miten kumppanit kokevat asian. Ellei heillä ole yhtä läheistä suhtautumista vanhempiinsa, tuo voi tulla ongelmaksi. Itse en koskaan olisi miehen kanssa joka viikonloput ja lomat haluaa edelleen viettää vanhempiensa kanssa! Kenenkään ulkopuolisen ajatuksilla ei ole mitään merkitystä.
- grannen
mielestäni teillä on ihanne suhde vanhempiinne jos myöskin kumppaninne hyväksyvät asian. arvostatte vanhempianne ja autatte omatahtoisesti, niinhän se pitää ollakkin.
- Ap.
Kiitokset kauniista vastauksestasi!
- karoliina..
Olen asunut ulkomailla jo 30vuotta ja voin sanoa että sinun tilanne kuulostaa ihan normaalilta minulle. Täällä me olemme noin tekemisissä vanhempien kanssa ja kaikki ketkä tunnen myös. Näämme viikonloput ja lomat. Perhe ja suku lähellä aina.
Sinulla ihana ja terve suhde vanhempiisi!! - Jospa minullakin...
Teillä on vanhempiesi kanssa todella hieno tilanne:)
Itse olisin toivonut samanlaista, mutta syystä tai kolmannesta sellaista mahdollisuutta ei ollut ja tullut.
Nauttikaa hyvistä ja lämpimistä suhteistanne, ne ovat elämää kantavia asioita sukupolvesta toiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101505- 151402
- 481257
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219