Hei,
olen 20 vuotias ja syömishäiriön kanssa kohta 3 vuotta kamppaillut tyttö. Haluaisin tietää, että kuinka paljon te bulimiaa sairastavat ahmitte ennen oksentamista? Itselleni iskee tajuton morkkis, jos illalla sorrun syömaa lautasellisen tai kaksi normaalia kotiruokaa yhdessä leivän kanssa, ja jälkiruuaksi kupillisen jäätelöä tai vastaavaa. Sen jälkeen alkaa vaan hirveä ahdistus ja pakko päästä vessaan tyhjentämään vatsa. Ei edes sormia tarvitse kurkusta alas työntää, sillä oksennus tulee itsestään ulos vaan mahaa vähän painamalla ja vettä kittaamalla. Päivisin en usein syö juuri mitään, kahvia ja light limuja/energia juomia kittaan että extra kaloreita säilyy iltaa varten, jos vaikka sosiaalliset syyt pakottaa syömään. Tuntuu, että pää hajoaa tämän ikuisen kalorien laskun kanssa, väsyttää, ja mustelmia ilmestyy kehoon ku sieniä sateella. Nykyiset mitat on about 48/169
En sitten tiedä onko enemmän bulimiasta/anoreksiasta kysymys, varmaa molempien sekoituksesta kun noiden SH raja tuntuu aika häilyvä olevan. Ahdistaa, kun perheeni ja ystäväni tietävät jonkun olevan vialla, kun vuoden sisällä painoa putosi melkeen 20 kiloa, mitä itse en edes peilistä katsoessa huomaa. En ole koskaan puhunut asiasta avoimesti kenenkään kanssa, enkä ammattilaisen puheillekaan halua mennä. Onko palstalla ketään, joka olisi omatoimisesti parantunut SH:sta? Jos on, niin miten?
Kuinka paljon ahmitte ennen oksentamista?
1
286
Vastaukset
- coexist
En oikeastaan tiedä miten pääsin yli bulimiasta, mutta kun ajattelen asiaa taaksepäin huomasin että parantuminen tapahtui hiljalleen ja monen asian summana. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi ja olin hirveän masentunut bulimia aikanani. Vieläkään kukaan ei tiedä minun siitä kärsineen.
Luulen että paranemiseni alkoi yksinkertaisesta lauseesta jonka eräs ihminen minulle sanoi: "minä uskon sinuun ja siihen että sinä voit saavuttaa sen mitä tahdot elämässäsi, ei tarvitse itkeä, uskon sinuun" Ajattelu tapani muuttui hiljalleen, rupesin tajuamaan mikä elämässäni oli tärkeintä ja mitä tahtoisin saavuttaa.
Niin naiivilta kun se kuulostaakin tahdoin tehdä maailmasta paremman paikan ja tasa-arvoisemman, tahdoin olla onnelinen ja rakkaiden ympäröimä. Olen kirjoitellut eri paikkoihin siitä kuinka maailma olisi parempi paikka jos ihmiset hyväksyttäisiin sellaisena kun he ovat, esim: homoseksuaalisuudesta, rasismista, uskontojen tasa-arvosta jne...pienilläki asioilla voi vaikuttaa, ja lopulta ne myös vaikuttaa omaan itseensä kun tajuaa että on auttanut edes yhtä ihmistä. Näin mulle kävi.
Olen ruvennut nauttimaan elämän pienimmästäkin iloista kuten sateesta ja ohi kipittävästä oravasta.
Maailma on kaunis sellaisenaan, niin sinäkin, sä oot arvokas vaikkei siltä ehkä aina tunnukaan.
Mun teksti on ehkä vähän sekava ja mahdollisesti typerä :) mutta toivottavasti ei haittaa, tahdoin vaan sanoa sulle sen että jos tahdot parantua, sä pystyt siihen, sä pystyt siihen kun oikein päätät niin, mietit niitä pieniäkin asioita jotka tekee sut onnelliseks. Parantuminen ei tapahdu hetkessä, mutta on täysin mahdollista. Mä uskon että sä voit parantua.
Jaksamista ja lämmintä kesää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692703
- 632634
- 681782
- 241617
- 201540
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91470- 151382
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197- 291131