En jaa hyvääni naisille!

Siis nuoremmille annat mällejäsi, ei vanhat tarvitse enää rasvausta.

Ja aloittajalle meni viesti.

Mitä ny sellanen elämä sit on et kaikkien kans pitää vehdata ja haukkuu koko naiskunta lyttyyn. Ei sen noin kuulu mennä, eihän? Sotkeentuuhan sitä ny sellases menos.

Korkeatasoinen keskusteluseura, naista arvostava asenne jne., normaalilta naisten luomalta 20 ominaisuutta sisältävältä toivelistalta täytän niistä 18-19. Pääomatulot mukaanlukien 6000 euron nettokuukausitulot.

En ole koskaan edes vaatinut mahdottomia, tavallisen näköinen, amk-taustainen, akateemisuutta en edes edellyttänyt, kaikin puolin keskivertoa vastaava nainen olisi riittänyt. Mutta ei onnistunut niin ei onnistunut. Uskon että elämä näyttää minulle vielä joskus, miksi minun tieni oli tämä, kaikella on syynsä, näin uskon.

Ap kirjoitti:

Korkeatasoinen keskusteluseura, naista arvostava asenne jne., normaalilta naisten luomalta 20 ominaisuutta sisältävältä toivelistalta täytän niistä 18-19. Pääomatulot mukaanlukien 6000 euron nettokuukausitulot.

En ole koskaan edes vaatinut mahdottomia, tavallisen näköinen, amk-taustainen, akateemisuutta en edes edellyttänyt, kaikin puolin keskivertoa vastaava nainen olisi riittänyt. Mutta ei onnistunut niin ei onnistunut. Uskon että elämä näyttää minulle vielä joskus, miksi minun tieni oli tämä, kaikella on syynsä, näin uskon.

Lue lisää

"Naisia arvostava asenne". :D
Luitko ite ton sun alotus viestin, miten katkera ja naisvihanen se on? Lol. Taitaa taas olla kyseessä yks itsepetoksen kuningas... Tiukemmat on kuule kriteerit aviomiehelle ku poikaystävälle.

Ap kirjoitti:

Korkeatasoinen keskusteluseura, naista arvostava asenne jne., normaalilta naisten luomalta 20 ominaisuutta sisältävältä toivelistalta täytän niistä 18-19. Pääomatulot mukaanlukien 6000 euron nettokuukausitulot.

En ole koskaan edes vaatinut mahdottomia, tavallisen näköinen, amk-taustainen, akateemisuutta en edes edellyttänyt, kaikin puolin keskivertoa vastaava nainen olisi riittänyt. Mutta ei onnistunut niin ei onnistunut. Uskon että elämä näyttää minulle vielä joskus, miksi minun tieni oli tämä, kaikella on syynsä, näin uskon.

Lue lisää

Elämä vielä opettaa sinulle, että vika on sisimmässäsi. Niin katkeraa ja pinnallista on juttusi. Itsestäsi ensimmäisenä ja olennaisimpana kerrot varoistasi, naiselta ensimmäinen vaatimus on koulutus.
Hyvä, ettei kukaan sinuun hairahtanut.

Ap kirjoitti:

Korkeatasoinen keskusteluseura, naista arvostava asenne jne., normaalilta naisten luomalta 20 ominaisuutta sisältävältä toivelistalta täytän niistä 18-19. Pääomatulot mukaanlukien 6000 euron nettokuukausitulot.

En ole koskaan edes vaatinut mahdottomia, tavallisen näköinen, amk-taustainen, akateemisuutta en edes edellyttänyt, kaikin puolin keskivertoa vastaava nainen olisi riittänyt. Mutta ei onnistunut niin ei onnistunut. Uskon että elämä näyttää minulle vielä joskus, miksi minun tieni oli tämä, kaikella on syynsä, näin uskon.

Lue lisää

hmm.. sinänsä hyviä asioita, mutta kyllä parisuhteessa, joka ikisessä pitää lähtökohtaisesti pystyä keskustelemaan, arvostaa toista, ja toiveet ovat jokaisella tietysti erilaiset. Eli siinäkös se syy on, että vasta nyt olet löytänyt itsestäsi sen keskustelevan ihmisen ja naista arvostavan ihmisen?

Kaksi naista ei haluaisikaan samanlaista miestä. Tuloilla ei ole mitään merkitystä, koska nainen tienaa itse tulonsa. Ja jos nainen heittäytyisi kotirouvaksi, sinä sanoisit, että sinusta yritetään hyötyä ja et alkaisi millekkään. Toisaalta voisit asiasta suivaantuneena löytää kuitenkin thaimaasta jonkun tyttölapsen, joka osaisi keittää sinulle kotona riisiä, ja josta olisit onnellinen. Jos suomalainen nainen keittäisi sinulle pottuja, olisit nyrpeissäsi, että sinua hyväksikäytetään.

Mutta lisäksi yksi asia vielä. Tulosi ovat liian suuret, jotta yli 99% naisista olisi yhteiskunnallisella tasollasi. Eli vaikka löytyisi hyväkin nainen, tuo on asia, joka erottaa sitten nyt, jos asia on ollut ennen joku muu. Kukaan tavallinen perusnainen, jota on naisista 95% tai enemmän, ei tee miehen matkustelukokemuksilla, eikä pääomatuloilla yhtään mitään, mihin sinä luulit niitä parisuhteessa tarvittavan?

Enemmän merkitsee ihan käytännön asiat, ruohonjuuritasolla. Kumpi huolehtii sadoista asioista, tai pystyy kohtaamaan toisen sillä tasolla, että pystyy keskustelemaan esimerkiksi siitä, kumpi todella siivoaa sen vessan ensi viikolla, jos toinen imuroi, oli niitä matkustelukokemuksia ja massia tai ei!!!!!
On muuten keskustelutaidon huippunäyte ehdottomasti!

Rahankäytössä ei ne tulot, vaan ne menot ja se, et miten sitä hyvää (oli se sitten mitä tahansa hyvää elämässä) jaetaan. Vaatii monelta mieheltä aika paljon sekin. Se, että on massia, ei ole verrannollista siihen, että ottaako ylipäätään toista huomioon. Moni ei vaan tajua sitä, että se, mitä voi ja pitää antaa on toisen arvostus, ja sitä ei rahalla saa. Arvostava asenne punnitaan silloin, kun riidellään. Arvostavan asenteen mittaa se käytös, mikä se on, kun se on siinä tiukimmassa tilanteessa. Ei siinä, mitä se on, kun liehitellään ja mielistellään toista.

lalalala25 kirjoitti:

"Naisia arvostava asenne". :D
Luitko ite ton sun alotus viestin, miten katkera ja naisvihanen se on? Lol. Taitaa taas olla kyseessä yks itsepetoksen kuningas... Tiukemmat on kuule kriteerit aviomiehelle ku poikaystävälle.

Lue lisää

Jaa että kuinka? Eikö poikaystävien ole tarkoitus olla niitä aviomieskandidaatteja? Vai oletko suht ok tyyppien kanssa yhdessä kunnes löydät paremman vain siksi, ettei tarvitsisi olla ilman seksiä?

ölölölöl28 kirjoitti:

Jaa että kuinka? Eikö poikaystävien ole tarkoitus olla niitä aviomieskandidaatteja? Vai oletko suht ok tyyppien kanssa yhdessä kunnes löydät paremman vain siksi, ettei tarvitsisi olla ilman seksiä?

Lue lisää

Siinähän se tulikin... Eli seurustellessa katotaan miten sovitaan yhteen ja suhde sitten joko päättyy tai etenee. Eli aviomiehelle on tiukemmat kriteerit, muutenhan sitä mentäisiin aina ensimmäisen kanssa naimisiin. Itse en tosin ole varma haluanko edes naimisiin, joten en näe seurustelua jonain, minkä pitäisi päättyä loppu elämään yhdessä, se voi myös olla yhdessä vietettyä aikaa ilman kummempaa päämäärä.

puntarointia kirjoitti:

hmm.. sinänsä hyviä asioita, mutta kyllä parisuhteessa, joka ikisessä pitää lähtökohtaisesti pystyä keskustelemaan, arvostaa toista, ja toiveet ovat jokaisella tietysti erilaiset. Eli siinäkös se syy on, että vasta nyt olet löytänyt itsestäsi sen keskustelevan ihmisen ja naista arvostavan ihmisen?

Kaksi naista ei haluaisikaan samanlaista miestä. Tuloilla ei ole mitään merkitystä, koska nainen tienaa itse tulonsa. Ja jos nainen heittäytyisi kotirouvaksi, sinä sanoisit, että sinusta yritetään hyötyä ja et alkaisi millekkään. Toisaalta voisit asiasta suivaantuneena löytää kuitenkin thaimaasta jonkun tyttölapsen, joka osaisi keittää sinulle kotona riisiä, ja josta olisit onnellinen. Jos suomalainen nainen keittäisi sinulle pottuja, olisit nyrpeissäsi, että sinua hyväksikäytetään.

Mutta lisäksi yksi asia vielä. Tulosi ovat liian suuret, jotta yli 99% naisista olisi yhteiskunnallisella tasollasi. Eli vaikka löytyisi hyväkin nainen, tuo on asia, joka erottaa sitten nyt, jos asia on ollut ennen joku muu. Kukaan tavallinen perusnainen, jota on naisista 95% tai enemmän, ei tee miehen matkustelukokemuksilla, eikä pääomatuloilla yhtään mitään, mihin sinä luulit niitä parisuhteessa tarvittavan?

Enemmän merkitsee ihan käytännön asiat, ruohonjuuritasolla. Kumpi huolehtii sadoista asioista, tai pystyy kohtaamaan toisen sillä tasolla, että pystyy keskustelemaan esimerkiksi siitä, kumpi todella siivoaa sen vessan ensi viikolla, jos toinen imuroi, oli niitä matkustelukokemuksia ja massia tai ei!!!!!
On muuten keskustelutaidon huippunäyte ehdottomasti!

Rahankäytössä ei ne tulot, vaan ne menot ja se, et miten sitä hyvää (oli se sitten mitä tahansa hyvää elämässä) jaetaan. Vaatii monelta mieheltä aika paljon sekin. Se, että on massia, ei ole verrannollista siihen, että ottaako ylipäätään toista huomioon. Moni ei vaan tajua sitä, että se, mitä voi ja pitää antaa on toisen arvostus, ja sitä ei rahalla saa. Arvostava asenne punnitaan silloin, kun riidellään. Arvostavan asenteen mittaa se käytös, mikä se on, kun se on siinä tiukimmassa tilanteessa. Ei siinä, mitä se on, kun liehitellään ja mielistellään toista.

Lue lisää

Kiitos hienosta vastauksestasi! Jaan vastineeni kappalejakosi mukaan

1. kappale: totta että mainitsemani asiat ovat perusasioita. Siksipä ihmettelen että kerta toisensa jälkeen naiset mainitsevat ne aina tärkeimpinä ja sen vuoksi niistä kerroin. Olen samaa mieltä että niitä ei pitäisi joutua edes mainitsemaan.

2: thaimaalaisessa naisessa on se ero että heidän kulttuurissaan on alusta lähtien selvää että on hyväksyttävää olla kotirouva. Tämän takia he myös sitoutuvat taloudelliset puitteet tarjoavaan mieheen ja perheeseen ja arvostavat miestä perheen päänä. Länsimaiset naiset eivät halua arvostaa miestään silloinkaan kun siihen olisi faktapohjaistakin syytä.

3: ehket tarkoittanut ihan kirjaimellisesti mutta itse en ainakaan näe tuloja yhteiskunnallisen aseman mittarina. Matkailu oli vain ensimmäinen "ominaisuuteni" listassa. Mutta yleisesti naiset sanovat arvostavansa miehiä, jotka pärjäävät omillaan ja matkailu on tästä yksi konkreettinen esimerkki.

4: siivoukset, tiskaukset ynnä muut ovat mielestäni tylsiä ja merkityksettömiä asioita. Mielummin palkkaan siivojan käymään viikoittain ja luen sen ajan jotain mielenkiintoista. Jos rahat ovat kovin vähissä niin silloin nämä pikkuseikat voivat olla hyvä koetinkivi suhteelle ja keskustelutaidoille mutta itse jättäisin ne sivummalle ja testaisin vaimoehdokkaani keskustelutaitoja jossain molempia kiinnostavassa aiheessa, vaikka V.A. Koskenniemen runojen tulkinnassa mikäli se olisi yhteinen mielenkiinnonkohteemme.

5: olet oikeassa että menot ovat tuloja oleellisemmat - paitsi silloin kun rahaa on tarpeeksi :) Opiskeluaikana pärjäsin suuremmitta ongelmitta myös pienillä tuloilla pienessä vuokra-asunnossa, siihen aikaan ainut omaisuuteni oli opintovelka. Nykytilanne, jossa rahaa ei tarvitse varsinaisesti edes miettiä, sopii minulle paremmin.

Tuo on erittäin viisaasti sanottu että asenne punnitaan kun on tiukka paikka. Liehittelyä ja mielestelyä vihaan ihan luonnostani, voikin olla että se on suurin syy miksi olen ilman naista.

PS. Mukavaa että kanssasi sai aikaiseksi järkevää keskustelua ja mielipiteesi ovat hyviä vaikken kaikeasta ole samaa mieltä.

Ap kirjoitti:

Kiitos hienosta vastauksestasi! Jaan vastineeni kappalejakosi mukaan

1. kappale: totta että mainitsemani asiat ovat perusasioita. Siksipä ihmettelen että kerta toisensa jälkeen naiset mainitsevat ne aina tärkeimpinä ja sen vuoksi niistä kerroin. Olen samaa mieltä että niitä ei pitäisi joutua edes mainitsemaan.

2: thaimaalaisessa naisessa on se ero että heidän kulttuurissaan on alusta lähtien selvää että on hyväksyttävää olla kotirouva. Tämän takia he myös sitoutuvat taloudelliset puitteet tarjoavaan mieheen ja perheeseen ja arvostavat miestä perheen päänä. Länsimaiset naiset eivät halua arvostaa miestään silloinkaan kun siihen olisi faktapohjaistakin syytä.

3: ehket tarkoittanut ihan kirjaimellisesti mutta itse en ainakaan näe tuloja yhteiskunnallisen aseman mittarina. Matkailu oli vain ensimmäinen "ominaisuuteni" listassa. Mutta yleisesti naiset sanovat arvostavansa miehiä, jotka pärjäävät omillaan ja matkailu on tästä yksi konkreettinen esimerkki.

4: siivoukset, tiskaukset ynnä muut ovat mielestäni tylsiä ja merkityksettömiä asioita. Mielummin palkkaan siivojan käymään viikoittain ja luen sen ajan jotain mielenkiintoista. Jos rahat ovat kovin vähissä niin silloin nämä pikkuseikat voivat olla hyvä koetinkivi suhteelle ja keskustelutaidoille mutta itse jättäisin ne sivummalle ja testaisin vaimoehdokkaani keskustelutaitoja jossain molempia kiinnostavassa aiheessa, vaikka V.A. Koskenniemen runojen tulkinnassa mikäli se olisi yhteinen mielenkiinnonkohteemme.

5: olet oikeassa että menot ovat tuloja oleellisemmat - paitsi silloin kun rahaa on tarpeeksi :) Opiskeluaikana pärjäsin suuremmitta ongelmitta myös pienillä tuloilla pienessä vuokra-asunnossa, siihen aikaan ainut omaisuuteni oli opintovelka. Nykytilanne, jossa rahaa ei tarvitse varsinaisesti edes miettiä, sopii minulle paremmin.

Tuo on erittäin viisaasti sanottu että asenne punnitaan kun on tiukka paikka. Liehittelyä ja mielestelyä vihaan ihan luonnostani, voikin olla että se on suurin syy miksi olen ilman naista.

PS. Mukavaa että kanssasi sai aikaiseksi järkevää keskustelua ja mielipiteesi ovat hyviä vaikken kaikeasta ole samaa mieltä.

Lue lisää

Mikään muu asia ei määritä ja vaikuta tavallisen ihmisen elämään niin paljon kuin sosioekonominen asema. Se määrittelee ympäristöä, ihmissuhteita, työtä, asumista, terveyttä, asennoitumista elämään, pelkoja ja toiveita, hyvinvointia ja sitä onko ihmisellä energiaa mennä elämässään eteenpäin enemmän kuin mikää muu yksittäinen tekijä. Siitä ei päästä mihinkään, että tämä maa jakautuu kahtia ja ihmisten väliset erot kasvaa yhä suuremmiksi yhä edelleen.

Edelleenkin nainen arvostaa ensisijaisesti miestä, joka osaa yrittää eteenpäin. On aivan eri asia arvostaa vaikeita lähtökohdista eteenpäin päässyttä ihmistä, kuin kultalusikka suussa syntynyttä kermap******ä. Peritty raha tai lottovoitto ei tee kenellekään "yritän eteenpäin elämässä, vaikka rämpisin päivästä toiseen suossa- asennetta", joka on pakko olla suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä. Siihen nähden matkustelut ynnä muut jonkinlaisen itsekorostuksen ja "olen muita parempi ihminen" merkit ei edesauta yhtään siinä, että elämässä tulee eteen tilanteita, että on vain pakko punnita se oma henkinen kantti, jota ei perintörahoilla kuitata. Lisäksi tietynlainen yhteiskunnallinen juopa on vain siinä, että hyväosaisemmat nyt vain harvoin ovat kiinnostuneempia kenestäkään, jolla ei ole '"pääomatuloja, perintörahoja tai matkustelukokemuksia tai korkeakoulutusta." Itsekin mainostat itseäsi niillä.

Siivoukset ja tiskaukset, vessanpesut ja muut ikävät "merkityksettömät" asiat ovat jokapäivä vastaantulevia arjen perusasioita, joihin suhtautumisessa mitataan enemmän asennetta elämään ja suhtautumista ei-kivoihin asioihin ja sitä todellista keskustelutaitoa enemmän kuin millään muulla asialla. Jos pikkuasiat jo nyppivät, eikä niitä voi edes kohdata, jos pienetkin harmit tai asiat, jotka eivät kiinnosta - ulkoistetaan elämästä, mites käy isompien ei-kiinnosta asioiden kanssa? Ei auta koskenniemen runotkaan siinä, jos ei arkea osaa elää ja kohdata sitä, että elämässä toistuu tietyt tylsät rutiinit ja niitä on vain kestettävä.

Tuo, että on rahaa tekee joillekin sen asenteen, että kun minulla on rahaa, niin sehän riittää. Sen jälkeen ei tarvise ottaa ketään huomioon tai kuunnella ketään tai tehdä päätöksiä yhdessä tai arvostaa esimerkiksi toisen rahankäyttöä tai älyä pienemmissä raha-asioissaan. Mitä enemmän on rahaa, sitä vaikeammaksi se voi joillekin tehdä toisen arvostamisen tasaveroisena ihmisenä. Siksi on helppo hakea niitä thaityttöjä parempaan elämään "arvostamaan" sitä, joka elättää. Kyllä useimmat "arvostavat" työnantajaansakin niin kauan, kun sieltä saavat tilin, vaikka oikeasti ovat vain riippuvaisia siitä.

puntarointia kirjoitti:

Mikään muu asia ei määritä ja vaikuta tavallisen ihmisen elämään niin paljon kuin sosioekonominen asema. Se määrittelee ympäristöä, ihmissuhteita, työtä, asumista, terveyttä, asennoitumista elämään, pelkoja ja toiveita, hyvinvointia ja sitä onko ihmisellä energiaa mennä elämässään eteenpäin enemmän kuin mikää muu yksittäinen tekijä. Siitä ei päästä mihinkään, että tämä maa jakautuu kahtia ja ihmisten väliset erot kasvaa yhä suuremmiksi yhä edelleen.

Edelleenkin nainen arvostaa ensisijaisesti miestä, joka osaa yrittää eteenpäin. On aivan eri asia arvostaa vaikeita lähtökohdista eteenpäin päässyttä ihmistä, kuin kultalusikka suussa syntynyttä kermap******ä. Peritty raha tai lottovoitto ei tee kenellekään "yritän eteenpäin elämässä, vaikka rämpisin päivästä toiseen suossa- asennetta", joka on pakko olla suurimmalla osalla tavallisista ihmisistä. Siihen nähden matkustelut ynnä muut jonkinlaisen itsekorostuksen ja "olen muita parempi ihminen" merkit ei edesauta yhtään siinä, että elämässä tulee eteen tilanteita, että on vain pakko punnita se oma henkinen kantti, jota ei perintörahoilla kuitata. Lisäksi tietynlainen yhteiskunnallinen juopa on vain siinä, että hyväosaisemmat nyt vain harvoin ovat kiinnostuneempia kenestäkään, jolla ei ole '"pääomatuloja, perintörahoja tai matkustelukokemuksia tai korkeakoulutusta." Itsekin mainostat itseäsi niillä.

Siivoukset ja tiskaukset, vessanpesut ja muut ikävät "merkityksettömät" asiat ovat jokapäivä vastaantulevia arjen perusasioita, joihin suhtautumisessa mitataan enemmän asennetta elämään ja suhtautumista ei-kivoihin asioihin ja sitä todellista keskustelutaitoa enemmän kuin millään muulla asialla. Jos pikkuasiat jo nyppivät, eikä niitä voi edes kohdata, jos pienetkin harmit tai asiat, jotka eivät kiinnosta - ulkoistetaan elämästä, mites käy isompien ei-kiinnosta asioiden kanssa? Ei auta koskenniemen runotkaan siinä, jos ei arkea osaa elää ja kohdata sitä, että elämässä toistuu tietyt tylsät rutiinit ja niitä on vain kestettävä.

Tuo, että on rahaa tekee joillekin sen asenteen, että kun minulla on rahaa, niin sehän riittää. Sen jälkeen ei tarvise ottaa ketään huomioon tai kuunnella ketään tai tehdä päätöksiä yhdessä tai arvostaa esimerkiksi toisen rahankäyttöä tai älyä pienemmissä raha-asioissaan. Mitä enemmän on rahaa, sitä vaikeammaksi se voi joillekin tehdä toisen arvostamisen tasaveroisena ihmisenä. Siksi on helppo hakea niitä thaityttöjä parempaan elämään "arvostamaan" sitä, joka elättää. Kyllä useimmat "arvostavat" työnantajaansakin niin kauan, kun sieltä saavat tilin, vaikka oikeasti ovat vain riippuvaisia siitä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä tästä "kultalusikkuudesta" ja peritystä rahasta. Itseäni en sellaiseksi laske koska ennen kuin perinnöstä oli tietoakaan, olin akateemisen loppututkinnon suorittanut ja sen eteen todella jouduin välillä ponnistelemaan. Matkustelu voi olla itsekorostusta, pitää paikkansa. Se on totisinta totta että rahasta huolimatta elmässä tulee henkisiä haasteita, joissa rahasta ei ole mitään apua.

Ääähhhh... voin vain toivoa etteivät naiset ajattele yleisesti tuolla tavoin että menestyneet, mitä se sitten tarkoittaakaan, ovat kiinnostuneita vain itsensä kaltaisista. Miesten kohdalla tämä ainakin pitää heikosti paikkansa. Luulen että naisten kohdalla se voi usein olla totta koska naiset kaipaavat sitä että mies on niinsanotusti samalla tasolla ja mieluiten korkeammalla. Mutta miehenä en missään tapauksessa edellytä erityistä omaisuutta naiselta. Palkka jolla hän itse tulee toimeen riittää minulle. Kun näin on niin mielelläni annan sitten enemmän omastani yhteiseen käyttöön koska silloin ei tule väkisin mieleen, että on kanssani vain rahasta. Tai itseasiassa edelläolevat lauseet konditionaaliin koska naiset ovat todistaneet etten kelvannut heille aiemmin.

Tylsyyden ja rutiinien sieto on tärkeä osa elämää. Rikkailla vasta tylsää saattaakin olla jos ei ole suuntaa elämälle eikä ole tarvetta käydä pakosti töissä. Tämä palsta on väärä minkään tason syvempään keskusteluun mutta en malta olla sanomatta että jos ihmiset, köyhät, tavalliset ja rikkaat, sietäisivät tylsyyttä paremmin, olisi jopa monet sodat vältetty.

Viimeiseen kappaaleeseesi täytyy taas sanoa äähhh, koska minuun se ei päde ollenkaan. Mutta hyvä että sanoit sen pätevän vain joillekin etkä yleistänyt kaikkiin varakkaisiin. Oman kokemukseni mukaan se ei ole yleistä varakkaampien ihmisten parissa, missä sitä pidettäisiin rahvaanomaisena ja sivistymättömänä. Itseäni puistattaa ajatus että halveksisin jotain ihmistä koska hänellä on vähemmän rahaa kuin minulle.

mies32 kirjoitti:

Elämä vielä opettaa sinulle, että vika on sisimmässäsi. Niin katkeraa ja pinnallista on juttusi. Itsestäsi ensimmäisenä ja olennaisimpana kerrot varoistasi, naiselta ensimmäinen vaatimus on koulutus.
Hyvä, ettei kukaan sinuun hairahtanut.

Lue lisää

Lässyn lässyn lässyn. Vittu mikä ämmä olet.

Ap kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä "kultalusikkuudesta" ja peritystä rahasta. Itseäni en sellaiseksi laske koska ennen kuin perinnöstä oli tietoakaan, olin akateemisen loppututkinnon suorittanut ja sen eteen todella jouduin välillä ponnistelemaan. Matkustelu voi olla itsekorostusta, pitää paikkansa. Se on totisinta totta että rahasta huolimatta elmässä tulee henkisiä haasteita, joissa rahasta ei ole mitään apua.

Ääähhhh... voin vain toivoa etteivät naiset ajattele yleisesti tuolla tavoin että menestyneet, mitä se sitten tarkoittaakaan, ovat kiinnostuneita vain itsensä kaltaisista. Miesten kohdalla tämä ainakin pitää heikosti paikkansa. Luulen että naisten kohdalla se voi usein olla totta koska naiset kaipaavat sitä että mies on niinsanotusti samalla tasolla ja mieluiten korkeammalla. Mutta miehenä en missään tapauksessa edellytä erityistä omaisuutta naiselta. Palkka jolla hän itse tulee toimeen riittää minulle. Kun näin on niin mielelläni annan sitten enemmän omastani yhteiseen käyttöön koska silloin ei tule väkisin mieleen, että on kanssani vain rahasta. Tai itseasiassa edelläolevat lauseet konditionaaliin koska naiset ovat todistaneet etten kelvannut heille aiemmin.

Tylsyyden ja rutiinien sieto on tärkeä osa elämää. Rikkailla vasta tylsää saattaakin olla jos ei ole suuntaa elämälle eikä ole tarvetta käydä pakosti töissä. Tämä palsta on väärä minkään tason syvempään keskusteluun mutta en malta olla sanomatta että jos ihmiset, köyhät, tavalliset ja rikkaat, sietäisivät tylsyyttä paremmin, olisi jopa monet sodat vältetty.

Viimeiseen kappaaleeseesi täytyy taas sanoa äähhh, koska minuun se ei päde ollenkaan. Mutta hyvä että sanoit sen pätevän vain joillekin etkä yleistänyt kaikkiin varakkaisiin. Oman kokemukseni mukaan se ei ole yleistä varakkaampien ihmisten parissa, missä sitä pidettäisiin rahvaanomaisena ja sivistymättömänä. Itseäni puistattaa ajatus että halveksisin jotain ihmistä koska hänellä on vähemmän rahaa kuin minulle.

Lue lisää

Matkustelu sinänsä ei ole itsekorostusta, mutta jos siitä tehdään numeroa, kuten aloittaja, eli pitää sitä sulkana hatussaan, niin se on itsekorostusta. Kyllä ylipäätään elämässä menestyneet viihtyvät toisten samanlaisten kanssa. Periaatteessa vaikka varakkuutta tai varattomuutta ei kukaan näennäisesti arvostele tietenkään. Käytännössä "ollaan eri tyylisiä", ei ymmärretä toisten kiinnostuksen kohteita, samat asiat eivät voikaan kiinnostaa, ei voida tehdä samantapaisia asioita yhdessä, ei jaeta samanlaista käsitystä elämästä, ei löydy mitään yhteistä, ei ole edes kiinnostusta tutustua, koska toinen on se pitkälle menestynyt kosmopoliitti, joka ei ymmärrä lähiötallaajan elämää ja kysyy, miksi toinen elää niin tylsästi, ja miten se kehtaakin elää noin kurjasti, miten kenelläkään voi olla tuollainen maku missä tahansa asiassa, miksi ei laita elämäänsä paremmin tai tajua laadun päälle tai mitä hyvänsä asiaa.

Mikä sellaisessa elämässä tai ihmisessä voi kenelläkään kiinnostaa on hyvä kysymys. Vasta juttelin menestyneen tuttavan kanssa yhdestä työpaikasta. Hän ihmetteli miksi kukaan on jäänyt lusimaan siihen työpaikkaan, jossa kuitenkin useimmat työntekijät kokivat lottovoitokseen päästä ylipäätään töihin sinne. Miten sellaiselle selität, että ei voisi paremmin heidän kohdallaan ollakaan. Että ylipäätään mikä onni on, että on töitä, mutta luuserin leima heille taisi pamahtaa otsaan samantien. Näkökulmat ovat eri planeetoilta vain useimmissa asioissa. Jotenkin pahinta siinä keskustelussa oli, että hän aivan aidosti ajatteli niin ilman ilkeilyä. Se oli hänelle niin totta.

Monet miehet ei edellytä omaisuuksia naiselta, mutta kaikkea sitä, mitä omaisuus tai se, että ei oikeasti ole huolta huomisesta, tuo mukanaan. Useimmilla, joilla on se jokapäiväinen huoli huomisesta, on niin paljon pieniä hankalia asioita elämä täynnä, että ei niitä kukaan katsele tai ymmärrä, jonka ei itse tarvitse elää niiden kanssa.

Näennäisesti ei edellytetän varakkuutta tai menestyksellisyyttä, mutta kaikkia niitä seurauksia ja sivuvaikutuksia, mitä ne tuovat mukanaan, ulkonäköä, itseensä panostamista, itsearvostusta, tiettyä elintasovaatimusta, se, että elämä ylipäätään on kunnossa ja missään ei ole niitä "harmillisia haittaavia pikkujuttuja", mitä tavallisten ihmisten elämä on täynnä. Se, että osaa nauttia elämästään.. Mikä sekin on useimmilla tasan kiinni tilin saldosta. Ei muka sinänsä vaadita mitään, mutta jos ei ole tietyssä sosioekonomisessa luokassa tietyllä statuksella tietyissä piireissä ja ikäänkuin muka "tajua" tiettyjä asioita, mitä rahalla saisi, ei ole kiinnostava ihminen useimmille menestyneille. Ei näennäisesti edellytetä menestystä ja tietynlaista sosiaaliluokkaa, mutta toisaalta, jos et kuulu jollekin tietylle tasolle ja jos ei olekaan omaisuutta tai varallisuutta, se on totaaliturnoff. Tai jos ei totaali, niin on vähän jännä, vähän hidas, vähän maalainen, vähän jotenkin outo, vähän reppana, vähän mitä tahansa, mikä ei sovi tiettyihin sosiaaliluokkiin tai tietynlaiseen ennalta määrättyyn muottiin, mikä nyt vain "oikean naisen" pitää olla.

Pitää osata nyrpistellä nenäänsä tietyille asioille, pitää osata arvostaa tiettyjä yleisesti hyväksyttjä juttuja jne.. Edelleenkään ei vaadita mitään, mutta jos ei silti täytä tiettyjä ääneen lausumattomia kirjoittamattomia odotuksia, on turha kuvitella, että arvostusta sinällään saisi tai olisi ihmisenä kiinnostava. Lika barn leka bäst.

puntarointia kirjoitti:

Matkustelu sinänsä ei ole itsekorostusta, mutta jos siitä tehdään numeroa, kuten aloittaja, eli pitää sitä sulkana hatussaan, niin se on itsekorostusta. Kyllä ylipäätään elämässä menestyneet viihtyvät toisten samanlaisten kanssa. Periaatteessa vaikka varakkuutta tai varattomuutta ei kukaan näennäisesti arvostele tietenkään. Käytännössä "ollaan eri tyylisiä", ei ymmärretä toisten kiinnostuksen kohteita, samat asiat eivät voikaan kiinnostaa, ei voida tehdä samantapaisia asioita yhdessä, ei jaeta samanlaista käsitystä elämästä, ei löydy mitään yhteistä, ei ole edes kiinnostusta tutustua, koska toinen on se pitkälle menestynyt kosmopoliitti, joka ei ymmärrä lähiötallaajan elämää ja kysyy, miksi toinen elää niin tylsästi, ja miten se kehtaakin elää noin kurjasti, miten kenelläkään voi olla tuollainen maku missä tahansa asiassa, miksi ei laita elämäänsä paremmin tai tajua laadun päälle tai mitä hyvänsä asiaa.

Mikä sellaisessa elämässä tai ihmisessä voi kenelläkään kiinnostaa on hyvä kysymys. Vasta juttelin menestyneen tuttavan kanssa yhdestä työpaikasta. Hän ihmetteli miksi kukaan on jäänyt lusimaan siihen työpaikkaan, jossa kuitenkin useimmat työntekijät kokivat lottovoitokseen päästä ylipäätään töihin sinne. Miten sellaiselle selität, että ei voisi paremmin heidän kohdallaan ollakaan. Että ylipäätään mikä onni on, että on töitä, mutta luuserin leima heille taisi pamahtaa otsaan samantien. Näkökulmat ovat eri planeetoilta vain useimmissa asioissa. Jotenkin pahinta siinä keskustelussa oli, että hän aivan aidosti ajatteli niin ilman ilkeilyä. Se oli hänelle niin totta.

Monet miehet ei edellytä omaisuuksia naiselta, mutta kaikkea sitä, mitä omaisuus tai se, että ei oikeasti ole huolta huomisesta, tuo mukanaan. Useimmilla, joilla on se jokapäiväinen huoli huomisesta, on niin paljon pieniä hankalia asioita elämä täynnä, että ei niitä kukaan katsele tai ymmärrä, jonka ei itse tarvitse elää niiden kanssa.

Näennäisesti ei edellytetän varakkuutta tai menestyksellisyyttä, mutta kaikkia niitä seurauksia ja sivuvaikutuksia, mitä ne tuovat mukanaan, ulkonäköä, itseensä panostamista, itsearvostusta, tiettyä elintasovaatimusta, se, että elämä ylipäätään on kunnossa ja missään ei ole niitä "harmillisia haittaavia pikkujuttuja", mitä tavallisten ihmisten elämä on täynnä. Se, että osaa nauttia elämästään.. Mikä sekin on useimmilla tasan kiinni tilin saldosta. Ei muka sinänsä vaadita mitään, mutta jos ei ole tietyssä sosioekonomisessa luokassa tietyllä statuksella tietyissä piireissä ja ikäänkuin muka "tajua" tiettyjä asioita, mitä rahalla saisi, ei ole kiinnostava ihminen useimmille menestyneille. Ei näennäisesti edellytetä menestystä ja tietynlaista sosiaaliluokkaa, mutta toisaalta, jos et kuulu jollekin tietylle tasolle ja jos ei olekaan omaisuutta tai varallisuutta, se on totaaliturnoff. Tai jos ei totaali, niin on vähän jännä, vähän hidas, vähän maalainen, vähän jotenkin outo, vähän reppana, vähän mitä tahansa, mikä ei sovi tiettyihin sosiaaliluokkiin tai tietynlaiseen ennalta määrättyyn muottiin, mikä nyt vain "oikean naisen" pitää olla.

Pitää osata nyrpistellä nenäänsä tietyille asioille, pitää osata arvostaa tiettyjä yleisesti hyväksyttjä juttuja jne.. Edelleenkään ei vaadita mitään, mutta jos ei silti täytä tiettyjä ääneen lausumattomia kirjoittamattomia odotuksia, on turha kuvitella, että arvostusta sinällään saisi tai olisi ihmisenä kiinnostava. Lika barn leka bäst.

Lue lisää

Älykkäästi kirjoitat tästä asiasta. Se on totta että vaikka itselleen uskottelisi ettei omaisuus ja sosioekonominen asema merkitse niin kuten esitit, on mahdollista että se näkyy ulkopuolelle omien arvostusten, "tyyliseikkojen" ja muiden kautta itse sitä tajuamatta.

Tuosta tuttavastasi luulen että hänellä ei ollut aavistustakaan että sanoi jotenkin ilkeästi. Jos on koulut, opiskelut ja työelämään siirtyminen mennyt ilman merkittäviä ongelmia eikä terveyskään ole hidastanut tahtia niin se voi tuntua hänen näkökulmastaan oudolta, että joku tyytyy niin "vähään". Siinä on kyse siitä elämänkokemuksesta, jota toiset saavat tahtomattaan jo lapsina jos on vaikka rikkinäinen perhe. Nämä maailmat todella ovat kaukana toisistaan, tässä syy miksi oikeistolaiset ja vasemmistolaiset eivät tule ikinä ymmärtämään toisiaan. Sen vielä sanon että siinä missä "menestynyt" ei ymmärrä "menestymätöntä" niin asia on myös toisinpäin. Luullaan, että kun elämä on mennyt polkua hyvä keskiarvo lukiossa - akateeminen tutkinto - hyväpalkkainen työ, kaikki on ollut niin helppoa niin vaivatonta ja samalla kätevästi unohdetaan että opiskelijoista joka viides tarvitsisi ammattiapua masennukseen ja uupumukseen ja olet varmasti myös kuullut loppuunpalamisesta työelämässä, joka useimmiten koskee korkeammissa asemissa olevia ajatustyöläisiä kuin duunareita.

Vaikket minua uskokaan niin kehotan silti kyseenalaistamaan edes hiukan omaa kantaasi tuosta menestyneiden miesten ylimielisyydestä. Toistan että minulle olisi kelvannut mukava, tavallisennäköinen, amk:ssa opiskellut nainen, joka tienaa 2500 euroa kuussa mutta nämä naiset eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita minusta. Sensijaan juristinainen joka tienaa 5000 euroa ja jonka ystäväpiiri koostuu lääkäreistä ja maistereista luultavasti ei kelpuuta amk-taustaista asentajaa. Tämä on se ero useimpien naisten ja miesten välillä enkä muuta mielipidettäni ennenkuin näen käytännössä tarpeeksi vastakkaisia esimerkkejä.

Saanko tiedustella ikääsi? Veikkaan että päälle 30v.

Ap kirjoitti:

Älykkäästi kirjoitat tästä asiasta. Se on totta että vaikka itselleen uskottelisi ettei omaisuus ja sosioekonominen asema merkitse niin kuten esitit, on mahdollista että se näkyy ulkopuolelle omien arvostusten, "tyyliseikkojen" ja muiden kautta itse sitä tajuamatta.

Tuosta tuttavastasi luulen että hänellä ei ollut aavistustakaan että sanoi jotenkin ilkeästi. Jos on koulut, opiskelut ja työelämään siirtyminen mennyt ilman merkittäviä ongelmia eikä terveyskään ole hidastanut tahtia niin se voi tuntua hänen näkökulmastaan oudolta, että joku tyytyy niin "vähään". Siinä on kyse siitä elämänkokemuksesta, jota toiset saavat tahtomattaan jo lapsina jos on vaikka rikkinäinen perhe. Nämä maailmat todella ovat kaukana toisistaan, tässä syy miksi oikeistolaiset ja vasemmistolaiset eivät tule ikinä ymmärtämään toisiaan. Sen vielä sanon että siinä missä "menestynyt" ei ymmärrä "menestymätöntä" niin asia on myös toisinpäin. Luullaan, että kun elämä on mennyt polkua hyvä keskiarvo lukiossa - akateeminen tutkinto - hyväpalkkainen työ, kaikki on ollut niin helppoa niin vaivatonta ja samalla kätevästi unohdetaan että opiskelijoista joka viides tarvitsisi ammattiapua masennukseen ja uupumukseen ja olet varmasti myös kuullut loppuunpalamisesta työelämässä, joka useimmiten koskee korkeammissa asemissa olevia ajatustyöläisiä kuin duunareita.

Vaikket minua uskokaan niin kehotan silti kyseenalaistamaan edes hiukan omaa kantaasi tuosta menestyneiden miesten ylimielisyydestä. Toistan että minulle olisi kelvannut mukava, tavallisennäköinen, amk:ssa opiskellut nainen, joka tienaa 2500 euroa kuussa mutta nämä naiset eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita minusta. Sensijaan juristinainen joka tienaa 5000 euroa ja jonka ystäväpiiri koostuu lääkäreistä ja maistereista luultavasti ei kelpuuta amk-taustaista asentajaa. Tämä on se ero useimpien naisten ja miesten välillä enkä muuta mielipidettäni ennenkuin näen käytännössä tarpeeksi vastakkaisia esimerkkejä.

Saanko tiedustella ikääsi? Veikkaan että päälle 30v.

Lue lisää

Iällä sinänsä ei ole merkitystä, nuo asiat voi tajuta tosi nuorena jo, tai joku ei sitten niitä tajua koskaan riippumatta mistään iästä. Ihan aikuisen iässä kuitenkin ollaan, vaikka olen huomioinut tuollaisia ajatuksia aika nuorena. :)

Ei tuttava sanonutkaan ilkeästi. Hän vilpittömästi ihmetteli tilannetta. Siksi se tuntui pahalta, että se tavallaan oli osoitus taas siitä, että ihmiset elävät oikeasti niin kaukana toisistaan, todellisuudet ovat niin erilaiset, että toinen vilpittömästi piti huonona sellaista, mikä toiselle on hyvä juttu. Harvoin näkee niin konkreettista tilannetta, mistä tajuaa, kuinka sokeita ihmiset voivat olla toistensa elämäntilanteille ja miten vähän oikeasti tajuavat sitä, että mitkä mahdollisuudet kelläkin on tätä elämää toteuttaa oikeasti. Nimenomaan tuo, että joku vilpittömästi voi nähdä tilanteen tyytymisenä vähään, toinen lottovoittona.. Miten kaukana todellisuudet ihmisillä ovatkaan ja aivan yhtä totta kummallekin.. Ja kuitenkaan niitä mahdollisuuksia ei voi vaihtaa.

Ei menestyneet ihmiset ehkä ole ylimielisiä, mutta ei heitä myöskään kiinnosta vähemmän menestyvien elämä tai asiat. Ehkä se on enemmän juuri sitä, mitä tuossa aiemmassa viestissä oli, että se koko elämään ja asioihin suhtautuminen voi olla vain niin yliolkaista, toiselle tärkeät ja merkitykselliset jutut eivät ole välttämättä toiselle yhtään mitään. Mittakaavat asioihin ovat täysin erilaisia ja ei ole ihme, jos joku itselle tärkeät asiat ovat toisen mielestä merkityksettömiä pikkujuttuja, siitähän se kokemus ylimielisyydestä vain lähtee, vaikkei se sinänsä kenenkään vika ole. Toinen voi tehdä elämässään hartiavoimin töitä hypätäkseen maasta puun alaoksalle keikkumaan, toinen chillailee koko elämänstä ylimmällä oksalla ja sylkee joutilaana alaspäin ja huutelee välillä, että täältä ylhäältä olisi kyllä paremmat näköalat, mitä sinä siellä teet.. Vähän sellaista suhtautumista tarkoitan.

Toinen asia, mihin ehkä kannattaisi kyllä kiinnittää huomiota on silti elämisen laatu vähän toisessa merkityksessä kuin tienaamisessa, mikä sinänsä toisaalta sitä myös kyllä suurelta osin myös varmistaa. Juuri tuo, että vaikka tienaisi miten, voi silti olla paljon pahoinvointia, mihin ei osata tarttua, kun kaikki on näennäisen hyvin. Ei oikein tunnisteta sitä, että milloin asiat on hyvin, kun sitä elämän hyvyyttä mitataan ehkä juuri tuolla koulutuksella ja tilinauhalla. Ei vaikka sillä, kokeeko olevansa onnellinen tai kokeeko päivittäin iloa tai onko ihmissuhteet hyviä ja luotettavia.

Silloin ehkä nimenomaan aletaankin korostamaan liikaa esimerkiksi koulutuksen merkitystä, kun jos miettii, että miten paljon se toisen ammatti nyt itselle todella merkitsee, niin aika vähän se lopulta kuitenkaan vaikuttaa arkipäivässä muuhun kuin kuvitteelliseen statukseen tai siihen, jotta voisi esitellä vanhanaikaisille sukulaisille, että tässä on muuten vaikka se juristi (vrt. ennen oli hienoa olla ylioppilas, jolle nostettiin hattua ja kumarrettiin jos tiellä tuli vastaan.) Vähän samaa pokkuroinnin hakemista saattaa olla se, että odotetaan toisen ammatista jotakin erikoista, kun arkipäivässä kuitenkin on käytävä ne filosofiset keskustelut silläkin tasolla, että kumpi todella siltikin pesee sen vessan tällä kertaa vaikkei vähempää kiinnostaisi.

Lisäksi on vain niin, että työelämä on useimmille niin pätkittäistä ja sirpaleista, että joku titteli tai asema tai tili ei kerro ihmisen elämästä mitään. Lähes kuka tahansa voidaan korvata pienellä kiinalaisella. Ei tarvita kuin parit yt-neuvottelut, niin monelta ihmiseltä putoaa elämästä täysin pohja pois, jos ei elämää rakenna vähän muunkin asian varaan kuin tietyn aseman, tilin tai tittelin. Eli siinä mielessä ei ole aidosti mitään merkitystä, mikä se työ tai ammatti on, jos vain joku ylipäätään on, sillä elää ja työstään tykkää. Toisaalta jos sellaiset asiat eivät koskaan kosketa, sitä voi olla vaikea kuvitellakaan.

Tietyllä tapaa on myös aivan yhtä kapeakatseista tuijottaa koulutusta. Voi olla elämästä aika paljon tajuava duunari tai sitten täysin ummikko kirjaviisas tohtori, voi olla tietysti toisinkinpäin. Enemmän ehkä ihmisessä ratkaisee se, miten tätä maailmaa tarkastelee, eli vaikka juuri tuo, että pystyykö kohtaamaan ihmisiä ylipäätään tasaveroisena, että pystyykö kohtaamaan silmästä silmään samalta tasolta, oli ne sit duunareita tai lääkäreitä tai vaikka sairaseläkkeellä tai mitä hyvänsä. Tietynlaista diplomatianmittaria on sekin, että pystyy yleensäkin kohtaamaan ihmisiä ihmisinä,, joilla on vaikkapa nimi tai persoona tai tietynlainen luonne, ei ammatteina, eikä tuloluokkina. Monille yllättävän vaikeaa.

puntarointia kirjoitti:

Iällä sinänsä ei ole merkitystä, nuo asiat voi tajuta tosi nuorena jo, tai joku ei sitten niitä tajua koskaan riippumatta mistään iästä. Ihan aikuisen iässä kuitenkin ollaan, vaikka olen huomioinut tuollaisia ajatuksia aika nuorena. :)

Ei tuttava sanonutkaan ilkeästi. Hän vilpittömästi ihmetteli tilannetta. Siksi se tuntui pahalta, että se tavallaan oli osoitus taas siitä, että ihmiset elävät oikeasti niin kaukana toisistaan, todellisuudet ovat niin erilaiset, että toinen vilpittömästi piti huonona sellaista, mikä toiselle on hyvä juttu. Harvoin näkee niin konkreettista tilannetta, mistä tajuaa, kuinka sokeita ihmiset voivat olla toistensa elämäntilanteille ja miten vähän oikeasti tajuavat sitä, että mitkä mahdollisuudet kelläkin on tätä elämää toteuttaa oikeasti. Nimenomaan tuo, että joku vilpittömästi voi nähdä tilanteen tyytymisenä vähään, toinen lottovoittona.. Miten kaukana todellisuudet ihmisillä ovatkaan ja aivan yhtä totta kummallekin.. Ja kuitenkaan niitä mahdollisuuksia ei voi vaihtaa.

Ei menestyneet ihmiset ehkä ole ylimielisiä, mutta ei heitä myöskään kiinnosta vähemmän menestyvien elämä tai asiat. Ehkä se on enemmän juuri sitä, mitä tuossa aiemmassa viestissä oli, että se koko elämään ja asioihin suhtautuminen voi olla vain niin yliolkaista, toiselle tärkeät ja merkitykselliset jutut eivät ole välttämättä toiselle yhtään mitään. Mittakaavat asioihin ovat täysin erilaisia ja ei ole ihme, jos joku itselle tärkeät asiat ovat toisen mielestä merkityksettömiä pikkujuttuja, siitähän se kokemus ylimielisyydestä vain lähtee, vaikkei se sinänsä kenenkään vika ole. Toinen voi tehdä elämässään hartiavoimin töitä hypätäkseen maasta puun alaoksalle keikkumaan, toinen chillailee koko elämänstä ylimmällä oksalla ja sylkee joutilaana alaspäin ja huutelee välillä, että täältä ylhäältä olisi kyllä paremmat näköalat, mitä sinä siellä teet.. Vähän sellaista suhtautumista tarkoitan.

Toinen asia, mihin ehkä kannattaisi kyllä kiinnittää huomiota on silti elämisen laatu vähän toisessa merkityksessä kuin tienaamisessa, mikä sinänsä toisaalta sitä myös kyllä suurelta osin myös varmistaa. Juuri tuo, että vaikka tienaisi miten, voi silti olla paljon pahoinvointia, mihin ei osata tarttua, kun kaikki on näennäisen hyvin. Ei oikein tunnisteta sitä, että milloin asiat on hyvin, kun sitä elämän hyvyyttä mitataan ehkä juuri tuolla koulutuksella ja tilinauhalla. Ei vaikka sillä, kokeeko olevansa onnellinen tai kokeeko päivittäin iloa tai onko ihmissuhteet hyviä ja luotettavia.

Silloin ehkä nimenomaan aletaankin korostamaan liikaa esimerkiksi koulutuksen merkitystä, kun jos miettii, että miten paljon se toisen ammatti nyt itselle todella merkitsee, niin aika vähän se lopulta kuitenkaan vaikuttaa arkipäivässä muuhun kuin kuvitteelliseen statukseen tai siihen, jotta voisi esitellä vanhanaikaisille sukulaisille, että tässä on muuten vaikka se juristi (vrt. ennen oli hienoa olla ylioppilas, jolle nostettiin hattua ja kumarrettiin jos tiellä tuli vastaan.) Vähän samaa pokkuroinnin hakemista saattaa olla se, että odotetaan toisen ammatista jotakin erikoista, kun arkipäivässä kuitenkin on käytävä ne filosofiset keskustelut silläkin tasolla, että kumpi todella siltikin pesee sen vessan tällä kertaa vaikkei vähempää kiinnostaisi.

Lisäksi on vain niin, että työelämä on useimmille niin pätkittäistä ja sirpaleista, että joku titteli tai asema tai tili ei kerro ihmisen elämästä mitään. Lähes kuka tahansa voidaan korvata pienellä kiinalaisella. Ei tarvita kuin parit yt-neuvottelut, niin monelta ihmiseltä putoaa elämästä täysin pohja pois, jos ei elämää rakenna vähän muunkin asian varaan kuin tietyn aseman, tilin tai tittelin. Eli siinä mielessä ei ole aidosti mitään merkitystä, mikä se työ tai ammatti on, jos vain joku ylipäätään on, sillä elää ja työstään tykkää. Toisaalta jos sellaiset asiat eivät koskaan kosketa, sitä voi olla vaikea kuvitellakaan.

Tietyllä tapaa on myös aivan yhtä kapeakatseista tuijottaa koulutusta. Voi olla elämästä aika paljon tajuava duunari tai sitten täysin ummikko kirjaviisas tohtori, voi olla tietysti toisinkinpäin. Enemmän ehkä ihmisessä ratkaisee se, miten tätä maailmaa tarkastelee, eli vaikka juuri tuo, että pystyykö kohtaamaan ihmisiä ylipäätään tasaveroisena, että pystyykö kohtaamaan silmästä silmään samalta tasolta, oli ne sit duunareita tai lääkäreitä tai vaikka sairaseläkkeellä tai mitä hyvänsä. Tietynlaista diplomatianmittaria on sekin, että pystyy yleensäkin kohtaamaan ihmisiä ihmisinä,, joilla on vaikkapa nimi tai persoona tai tietynlainen luonne, ei ammatteina, eikä tuloluokkina. Monille yllättävän vaikeaa.

Lue lisää

Mä olen täysin otettu siitä että jaksoit vastata minulle näin perusteellisesti ja monessa viestissä! En olisi IKINÄ uskonut että saan jonkun kanssa tällaisen keskustelun TÄLLÄ palstalla aikaiseksi. Voin sanoa että olen äimistynyt :)

Joskus todella harvoin kopioin netissä käymäni keskustelun itselleni talteen, nyt tein niin.

miehiä esittävistä naisista nyt ainakin kannattaa pysyä erossa

Tai no it-nörttiydestä voi ollakin haittaa, paitsi löytyy niillekin miehille ottajansa.

Matkustamisista voi irrota hyviä stooreja ainakin. Ja tuskin omaisuudestakaan haittaa on, ellei hiero sitä liian selvästi naisen naamaan.

carambola87a kirjoitti:

Tai no it-nörttiydestä voi ollakin haittaa, paitsi löytyy niillekin miehille ottajansa.

IT-nörtteydellä saa naiset karkaamaan joskus täysin.
Pari kaveriani IT-alalla, ainakaan toinen ei vaikuta ulkoisesti mitenkään IT:ltä eikä nörtiltä. Muutaman kerran lupaavasti alkanut juttu hiljalleen lämpeävine naisineen, flirttiä, kikatusta jne.. loppunut siinä vaiheessa kun puheeksi tulleet työpaikat. Naiset karanneet kuullessaan IT:n. Tämä siis vaikka mies ollut oikeastaan nörtin vastakohta olemukseltaan.

Sinun logiikkasi mukaan naiset ei kiinnostaisi ketään, sillä kukapa muu pitäisi itseään niin tärkeänä ja ylivertaisena, että jättää aloitteenteonkin aina miehille, "ettei itsekunnioitus kärsi".

false logic kirjoitti:

Sinun logiikkasi mukaan naiset ei kiinnostaisi ketään, sillä kukapa muu pitäisi itseään niin tärkeänä ja ylivertaisena, että jättää aloitteenteonkin aina miehille, "ettei itsekunnioitus kärsi".

Lue lisää

No nörtit ainakin.

mies32 kirjoitti:

No nörtit ainakin.

Huono vitsi, mäntti. Nörtit ei jätä aloitteentekoa omahyväisyyden vuoksi, kuten jotkut naiset tekee.

Hahahaaaa =D

Mukava kun vastasit. Hyviä kysymyksiä, joista moneen vastasin jo ylempänä nimimerkille "puntarointia".

Voi olla, että voisin opetella puhumaan paremmin naisten kanssa. En haise pahalta :), pituutta 180cm ja kroppa kiinteä koska pelaan futista 4 krt viikossa. En arvostele naisia tuopin takaa. On aitoa tunne-elämää ja haluaisin rakastaa naista mutta kuten alkuun totesin, ei yrityksiini 10 vuoden aikana vastattu enkä halua toimia paremman puutteessa olevana korvikkeena naiselle, joka ei saanut sitä oikeasti haluamaansa miestä.

Siihen vastaan aina mielelläni uudelleen ja uudelleen että köyhyydellä ei minulle miehenä ole paljoakaan merkitystä, kunhan nainen pystyy kustantamaan omat menonsa. Ylimääräisissä menoissa kuten yhteisissä lomamatkoissa auttaisin mielelläni jos tämä vain arvon rouvalle kävisi. Ymmärrän että naisten on vaikea uskoa tämä köyhyysjuttu, koska he ajattelevat siitä niin eri tavalla miesten suhteen. Koulutus ei ole mikään kynnyskysymys mutta koska itselläni on akateeminen loppututkinto niin sorry nyt vain mutta katson oikeudekseni edellyttää naiselta amk:ta.

Ap kirjoitti:

Mukava kun vastasit. Hyviä kysymyksiä, joista moneen vastasin jo ylempänä nimimerkille "puntarointia".

Voi olla, että voisin opetella puhumaan paremmin naisten kanssa. En haise pahalta :), pituutta 180cm ja kroppa kiinteä koska pelaan futista 4 krt viikossa. En arvostele naisia tuopin takaa. On aitoa tunne-elämää ja haluaisin rakastaa naista mutta kuten alkuun totesin, ei yrityksiini 10 vuoden aikana vastattu enkä halua toimia paremman puutteessa olevana korvikkeena naiselle, joka ei saanut sitä oikeasti haluamaansa miestä.

Siihen vastaan aina mielelläni uudelleen ja uudelleen että köyhyydellä ei minulle miehenä ole paljoakaan merkitystä, kunhan nainen pystyy kustantamaan omat menonsa. Ylimääräisissä menoissa kuten yhteisissä lomamatkoissa auttaisin mielelläni jos tämä vain arvon rouvalle kävisi. Ymmärrän että naisten on vaikea uskoa tämä köyhyysjuttu, koska he ajattelevat siitä niin eri tavalla miesten suhteen. Koulutus ei ole mikään kynnyskysymys mutta koska itselläni on akateeminen loppututkinto niin sorry nyt vain mutta katson oikeudekseni edellyttää naiselta amk:ta.

Lue lisää

"Koulutus ei ole mikään kynnyskysymys mutta koska itselläni on akateeminen loppututkinto niin sorry nyt vain mutta katson oikeudekseni edellyttää naiselta amk:ta."

AMK taitaa nykyään olla melkoinen palikkatutkinto, eli vaatimusrimasi taitaa olla maan tasalla. Kyllä parhailla rupeaa jo olemaan useita akateemisia loppututkintoja ja vieläpä hyviltä aloilta, ja yksi akateeminen loppututkinto joltakin huonolta alalta on aika standardi.

m36-intj kirjoitti:

"Koulutus ei ole mikään kynnyskysymys mutta koska itselläni on akateeminen loppututkinto niin sorry nyt vain mutta katson oikeudekseni edellyttää naiselta amk:ta."

AMK taitaa nykyään olla melkoinen palikkatutkinto, eli vaatimusrimasi taitaa olla maan tasalla. Kyllä parhailla rupeaa jo olemaan useita akateemisia loppututkintoja ja vieläpä hyviltä aloilta, ja yksi akateeminen loppututkinto joltakin huonolta alalta on aika standardi.

Lue lisää

Henkilö jolle vastasin antoi ymmärtää että kouluttamattomankin pitäisi kelvata ja sillä perustein muotoilin vastaukseni. Onhan se hassua että naiset voivat omasta mielestään vaatia vähitään saman tason koulutusta, mieluummin korkeampaa, mutta arvostetun akateemisen suorittaneelle miehelle pitäisi kokonaan kouluttamaton kelvata.

Mitä tutkintoihin tulee niin olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tuplamaisteri kahdelta hyvältä alalta ei ole nykyään mikään täysi harvinaisuus.

Ap kirjoitti:

Henkilö jolle vastasin antoi ymmärtää että kouluttamattomankin pitäisi kelvata ja sillä perustein muotoilin vastaukseni. Onhan se hassua että naiset voivat omasta mielestään vaatia vähitään saman tason koulutusta, mieluummin korkeampaa, mutta arvostetun akateemisen suorittaneelle miehelle pitäisi kokonaan kouluttamaton kelvata.

Mitä tutkintoihin tulee niin olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tuplamaisteri kahdelta hyvältä alalta ei ole nykyään mikään täysi harvinaisuus.

Lue lisää

"Tuplamaisteri kahdelta hyvältä alalta ei ole nykyään mikään täysi harvinaisuus."

Kuulostaa tutulta, joo. Itselläni on fysiikasta ja tietotekniikasta. Olen tosin huono tekemään töitä, oma perintöni teki vähän laiskaksi :) Onko sinulla itselläsi paljonkin motivaatiota vielä työhön, kun itsekin olet kirjoituksesi mukaan perinyt paljon?

m36-intj kirjoitti:

"Tuplamaisteri kahdelta hyvältä alalta ei ole nykyään mikään täysi harvinaisuus."

Kuulostaa tutulta, joo. Itselläni on fysiikasta ja tietotekniikasta. Olen tosin huono tekemään töitä, oma perintöni teki vähän laiskaksi :) Onko sinulla itselläsi paljonkin motivaatiota vielä työhön, kun itsekin olet kirjoituksesi mukaan perinyt paljon?

Lue lisää

Miksi ei olisi motivaatiota. Töitä on mukava tehdä kun ei paljoa pelota vaikka firma olisi pakotettu irtisanomaan minut kriisin vuoksi. Jos toi pomo tulis ja sanois että nyt on vähän asia että joutuu laittamaan minut pihalle niin toteaisin vain että lopultakin pääsen reissaamaan ihan tosissan :)

Välillä tuntuu että teen töitä tehokkaammin kuin jotkut stressaantuneet kollegat, jotka saattavat pelätä työnsä puolesta. Kuulostan nyt ylimieliseltä enkä ota perinnöstä kunniaani itselleni, kunhan tuon esiin sen positiivisen puolen.

Ap kirjoitti:

Miksi ei olisi motivaatiota. Töitä on mukava tehdä kun ei paljoa pelota vaikka firma olisi pakotettu irtisanomaan minut kriisin vuoksi. Jos toi pomo tulis ja sanois että nyt on vähän asia että joutuu laittamaan minut pihalle niin toteaisin vain että lopultakin pääsen reissaamaan ihan tosissan :)

Välillä tuntuu että teen töitä tehokkaammin kuin jotkut stressaantuneet kollegat, jotka saattavat pelätä työnsä puolesta. Kuulostan nyt ylimieliseltä enkä ota perinnöstä kunniaani itselleni, kunhan tuon esiin sen positiivisen puolen.

Lue lisää

En ole huomannut mitään ylimielisyyttä kirjoituksissasi.

Kieltämättä tuot esille sen hyvän puolen, että jos on jo omasta takaa paljon omaisuutta, voi rennoin mielin mennä töihin. Muillahan asuntolainat painavat niskan päälle, ja työn menettäminen olisi katastrofi. Vähän kuin Damokleen miekka roikkuisi katossa sängyn yllä.

Enpä en ja Aasiasta heitä löytyy pari miljardia lisää :)

Hyvää pohdiskelua lehmitytöltä. Täytyy kuitenkin muistaa etten ole ollut vielä kovin montaa vuotta varakas ja korkeastikouluttautunut. Opiskeluvuosinani olin perusköyhä opiskelija mutta koska olin aktiivinen muuten elämässäni ja reissasin halvalla ja kokeilin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta, niin ehdin keräämään aika paljon kokemuksia 10 vuoden aikana. Jos olisin löytänyt jonkun ihanan naisen vaikka 20 vuotiaana niin sitten oltaisiin voitu yhdessä kokea samat asiat.

Mutta mitä tulee nykytilanteeseeni niin täytyy sanoa että minulla ei ole käynyt mielessäkään etten kelpaisi joillekin naisille sen takia, että katsovat olevansa jollakin tapaa "altavastaajia" taloudellisesti. Jos vain pystyisit ymmärtämään minun kokemukseni, joka on näyttäytynyt minulle siten, etten ole kelvannut tavallisellekaan naiselle! Siihen nähden se, että joku esittää asian olevan joissain tapauksissa se, ettei nainen katso olevan edellytyksiä täysipainoiseen parisuhteeseen, koska minä olisin liian paljon nähnyt, varakas tms. on suoraan sanoen mullistava.

Ap kirjoitti:

Hyvää pohdiskelua lehmitytöltä. Täytyy kuitenkin muistaa etten ole ollut vielä kovin montaa vuotta varakas ja korkeastikouluttautunut. Opiskeluvuosinani olin perusköyhä opiskelija mutta koska olin aktiivinen muuten elämässäni ja reissasin halvalla ja kokeilin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta, niin ehdin keräämään aika paljon kokemuksia 10 vuoden aikana. Jos olisin löytänyt jonkun ihanan naisen vaikka 20 vuotiaana niin sitten oltaisiin voitu yhdessä kokea samat asiat.

Mutta mitä tulee nykytilanteeseeni niin täytyy sanoa että minulla ei ole käynyt mielessäkään etten kelpaisi joillekin naisille sen takia, että katsovat olevansa jollakin tapaa "altavastaajia" taloudellisesti. Jos vain pystyisit ymmärtämään minun kokemukseni, joka on näyttäytynyt minulle siten, etten ole kelvannut tavallisellekaan naiselle! Siihen nähden se, että joku esittää asian olevan joissain tapauksissa se, ettei nainen katso olevan edellytyksiä täysipainoiseen parisuhteeseen, koska minä olisin liian paljon nähnyt, varakas tms. on suoraan sanoen mullistava.

Lue lisää

olet vain siinä asemassa tai se ainakin näyttää useimmille varmasti siltä, että sinuun ei ole mahdollisuuksia. Tai olet aiemmin ollut kuitenkin ns. varakkaasta perheestä, kun olet perinytkin rahaa. Varakkailla taustoilla köyhä opiskelijakaan ei koskaan joudu siihen tilanteeseen, että jos nyt rahat loppuvat, sitä ei tule mistään ja siihen romahtaa koko elämä ja that's it. Sanotaan, että raha haisee, ja se haisee kauas siitä käyttäytymisestä, mitä ihminen kaikessa viestii. Kyllä aidosti rahattoman ja pikkuporvarin rahattoman jälkeläisen näkee jo pikkusormen asennostakin. Ne on kaksi eri rotua, joista toinen ei vain sitä tajua. Toinen toteuttaa itseään vaikka rahattomanakin, toinen ei, koska tietää, että aina pitää huolehtia huomisesta, eikä vain voi hassata, jos aikoo jotenkin enää elää.

Varakkailla taustoilla on vain seikkailua ja selviytyistä olla vähän muka boheemi rahaton matkusteleva itseään toteuttava opiskelija, jolla todellista hätää ei ole päivääkään, vaikka olisi miinuksellakin. Sitten leveillään silläkin, että olinhan minäkin varaton.. Oikeasti se on kaukana siitä totuudesta, että rahaa (=mahdollisuuksia, näköaloja, tulevaisuutta, itsensä toteuttamista, ihmisarvoista elämää, nuoruutta, vastuuttomuutta) ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, eikä tule olemaan. Rahattomuus ja huono-osaisuus perityvät, varakkuus ja sen myöt tietty itseluottamus, joka näkyy käytöksessä aina, periytyy myös. Kun monet asiat ovat mahdollisia, on varaa heittäytyä myös aika kusipääksikin, voi alkaa vaatia, voi alkaa polkea toisia, on vara heittäytyä ilkeäksi ja inhottavaksi, vaativaksi ja sen tietävät taviksetkin, joilla siihen ei ole varaa.
Monet tavikset eivät muutenkaan ole koskaan tietylla tapaa missään suhteessa olleet hyväksyttyjä parempiin piireihin, ei kenenkään kiinnostukseen luota kun sellaista yhteiskunnallista ilmiötä ei ole olemassakaan. Varakas ei tarvitse toista mihinkään. Ja rakkaus ja yhteisen elämän rakentaminen perustuu silloin.. niin mille? Ei kukaan tarvitse tavallista naista, eikä kiinnostu aidosti, kun arvostaa itsessään noin paljon varakkuutta ja menestystä kuin sinä. Ei kukaan muuten luota siihenkään, että joku rikas aivan tosissaan arvostaisi ihmisenäkään, koska mitä siinä toisessa arvostaisikaan? Itselle tärkeät asiat luettelitkin jo itsestäsi.

Taustat aiheuttaa minäkuvalle, itsearvostukselle, itseluottamukselle, perusturvallisuudentunteelle ja sosiaalisille piireille paljon. Ne joilla on asiat hyvin, ei tiedosta koskaan sitä, miten paljon se vaikuttaa kun asiat on kunnossa ja se näkyy kaikessa.

"Siihen nähden se, että joku esittää asian olevan joissain tapauksissa se, ettei nainen katso olevan edellytyksiä täysipainoiseen parisuhteeseen, koska minä olisin liian paljon nähnyt, varakas tms. on suoraan sanoen mullistava."

Nimenomaan, kukaan ei kestä nähdä itseään suhteessa, jossa ei ole mitään, ei ole kokemuksia, ei rikkautta, ei ulkonäköä, ei mitään, että voisi nähdä itsensä arvokkaana. Ja arvokkaana voi nähdä toinen, jolla on samat lähtökohdat katsella elämää.
Sama ilmiö on kaikissa suhteissa, ei rikkaat ja tavikset muutenkaan vietä aikaansa toistensa kanssa missään. Nimenomaan tavallisen naisen kanssa luultavasti et varmasti saa parisuhdetta, kenenkään tavallisen kovan elämän eläneen kanssa et voi rakastua tai luottaa tasavertaisesti, on liikaa asioita, mitkä sotkee sitä, täysin eri lähtökohdat, mittakaavat ja arvostukset, mahdollisuudet ja itsearvostus ja sosiaalinen tilanne, mitkä vaikuttaa elämään. Et vain tajua sitä, koska moni asia on sinulle liian itsestään selvä. Jonkun kovemman tasokkaamman rikkaamman tason naisen kanssa se ei olisi millään tavoin ihmeellistä. Joten pysy piireissäsi ja katsele vain niitä kaltaisiasi, niin voi alkaa tapahtua. Et vain tajua sitä.

ei ole mullistava kirjoitti:

olet vain siinä asemassa tai se ainakin näyttää useimmille varmasti siltä, että sinuun ei ole mahdollisuuksia. Tai olet aiemmin ollut kuitenkin ns. varakkaasta perheestä, kun olet perinytkin rahaa. Varakkailla taustoilla köyhä opiskelijakaan ei koskaan joudu siihen tilanteeseen, että jos nyt rahat loppuvat, sitä ei tule mistään ja siihen romahtaa koko elämä ja that's it. Sanotaan, että raha haisee, ja se haisee kauas siitä käyttäytymisestä, mitä ihminen kaikessa viestii. Kyllä aidosti rahattoman ja pikkuporvarin rahattoman jälkeläisen näkee jo pikkusormen asennostakin. Ne on kaksi eri rotua, joista toinen ei vain sitä tajua. Toinen toteuttaa itseään vaikka rahattomanakin, toinen ei, koska tietää, että aina pitää huolehtia huomisesta, eikä vain voi hassata, jos aikoo jotenkin enää elää.

Varakkailla taustoilla on vain seikkailua ja selviytyistä olla vähän muka boheemi rahaton matkusteleva itseään toteuttava opiskelija, jolla todellista hätää ei ole päivääkään, vaikka olisi miinuksellakin. Sitten leveillään silläkin, että olinhan minäkin varaton.. Oikeasti se on kaukana siitä totuudesta, että rahaa (=mahdollisuuksia, näköaloja, tulevaisuutta, itsensä toteuttamista, ihmisarvoista elämää, nuoruutta, vastuuttomuutta) ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, eikä tule olemaan. Rahattomuus ja huono-osaisuus perityvät, varakkuus ja sen myöt tietty itseluottamus, joka näkyy käytöksessä aina, periytyy myös. Kun monet asiat ovat mahdollisia, on varaa heittäytyä myös aika kusipääksikin, voi alkaa vaatia, voi alkaa polkea toisia, on vara heittäytyä ilkeäksi ja inhottavaksi, vaativaksi ja sen tietävät taviksetkin, joilla siihen ei ole varaa.
Monet tavikset eivät muutenkaan ole koskaan tietylla tapaa missään suhteessa olleet hyväksyttyjä parempiin piireihin, ei kenenkään kiinnostukseen luota kun sellaista yhteiskunnallista ilmiötä ei ole olemassakaan. Varakas ei tarvitse toista mihinkään. Ja rakkaus ja yhteisen elämän rakentaminen perustuu silloin.. niin mille? Ei kukaan tarvitse tavallista naista, eikä kiinnostu aidosti, kun arvostaa itsessään noin paljon varakkuutta ja menestystä kuin sinä. Ei kukaan muuten luota siihenkään, että joku rikas aivan tosissaan arvostaisi ihmisenäkään, koska mitä siinä toisessa arvostaisikaan? Itselle tärkeät asiat luettelitkin jo itsestäsi.

Taustat aiheuttaa minäkuvalle, itsearvostukselle, itseluottamukselle, perusturvallisuudentunteelle ja sosiaalisille piireille paljon. Ne joilla on asiat hyvin, ei tiedosta koskaan sitä, miten paljon se vaikuttaa kun asiat on kunnossa ja se näkyy kaikessa.

"Siihen nähden se, että joku esittää asian olevan joissain tapauksissa se, ettei nainen katso olevan edellytyksiä täysipainoiseen parisuhteeseen, koska minä olisin liian paljon nähnyt, varakas tms. on suoraan sanoen mullistava."

Nimenomaan, kukaan ei kestä nähdä itseään suhteessa, jossa ei ole mitään, ei ole kokemuksia, ei rikkautta, ei ulkonäköä, ei mitään, että voisi nähdä itsensä arvokkaana. Ja arvokkaana voi nähdä toinen, jolla on samat lähtökohdat katsella elämää.
Sama ilmiö on kaikissa suhteissa, ei rikkaat ja tavikset muutenkaan vietä aikaansa toistensa kanssa missään. Nimenomaan tavallisen naisen kanssa luultavasti et varmasti saa parisuhdetta, kenenkään tavallisen kovan elämän eläneen kanssa et voi rakastua tai luottaa tasavertaisesti, on liikaa asioita, mitkä sotkee sitä, täysin eri lähtökohdat, mittakaavat ja arvostukset, mahdollisuudet ja itsearvostus ja sosiaalinen tilanne, mitkä vaikuttaa elämään. Et vain tajua sitä, koska moni asia on sinulle liian itsestään selvä. Jonkun kovemman tasokkaamman rikkaamman tason naisen kanssa se ei olisi millään tavoin ihmeellistä. Joten pysy piireissäsi ja katsele vain niitä kaltaisiasi, niin voi alkaa tapahtua. Et vain tajua sitä.

Lue lisää

Olet ilmeisesti nimimerkki Puntarointia.

Vastasin näihin samoihin teemoihin jo ylempänä. En viitsi alkaa arvostelemaan köyhiä sen enempää mutta koska asenteesi menestyneisiin on negatiivinen niin sanon minäkin, että ne ihmiset jotka eivät ole menestyneet, ovat usein olleet epäsosiaalisia, vittumaisia, aggressiivisia, kyynisiä ja kyllä, LAISKOJA! Ei kaikki mutta useat. Tietyissä paikoissa olen ollut tekemisissä samanaikaisesti sekä heidän että minun kanssa samaa alaa opiskelevien kanssa ja pelkän asenteen ja peruskäytöstapojen perusteella pystyin arvelemaan poikkeuksetta kuka on jättänyt koulut kesken yläasteen jälkeen ja kuka opiskelee yliopistossa. Ero oli valtava.

End of discussion. Kiitän keskusteluun osallistuneita. Pärjäilkää niin miehet kuin naiset! Tämä palsta ei tarjoa minulle enää eväitä uusiin oivalluksiin niin suuntaan energiani johonkin kehittävämpään.

Ap kirjoitti:

Olet ilmeisesti nimimerkki Puntarointia.

Vastasin näihin samoihin teemoihin jo ylempänä. En viitsi alkaa arvostelemaan köyhiä sen enempää mutta koska asenteesi menestyneisiin on negatiivinen niin sanon minäkin, että ne ihmiset jotka eivät ole menestyneet, ovat usein olleet epäsosiaalisia, vittumaisia, aggressiivisia, kyynisiä ja kyllä, LAISKOJA! Ei kaikki mutta useat. Tietyissä paikoissa olen ollut tekemisissä samanaikaisesti sekä heidän että minun kanssa samaa alaa opiskelevien kanssa ja pelkän asenteen ja peruskäytöstapojen perusteella pystyin arvelemaan poikkeuksetta kuka on jättänyt koulut kesken yläasteen jälkeen ja kuka opiskelee yliopistossa. Ero oli valtava.

End of discussion. Kiitän keskusteluun osallistuneita. Pärjäilkää niin miehet kuin naiset! Tämä palsta ei tarjoa minulle enää eväitä uusiin oivalluksiin niin suuntaan energiani johonkin kehittävämpään.

Lue lisää

niinpä. on niin yksinkertaista niputtaa luusereiksi ne, joilla on elämässä niin paljon energiaa vieviä asioita, että joskus ei vain kykene enempään. Itsehän mainitsit työuupuneet ja masentuneet alunperin, mutta näköjään se kääntyikin sitten näin päin. Vahvistit vain käsitystä siitä, ettet tule tajuamaan koskaan tosi ongelmista piiruakaan. En viitsi edes luetella niitä asioita, mitä muuten joku voi joutua elämässään läpikäymään ja siltä pohjalta sitten arvioimaan onko laiska vai luuseri vai ei, mutta sitä on aivan turha sanoakaan. Et tajua, että asioilla on syynsä ja seurauksensa, kun ei ole päivääkään tarvinnut kohdata mitään oikeasti vaikeaa.
On helpompaa niputtaa ihmisiä kuin kohdata jonkun elämäntilanne suoraan sellaisenaan, mikä se on ja sen jälkeen sanoa ihan kasvokkain, että olet muuten luuserilaiskakyyninenpaska itse asiassa. Leima vain otsaan ja johan taas itsellä on rinta rottingilla kun on niin hyvä ihminen.
Opiskelisit sinäkin hiukan sosiologiaa vaikka teoriassa, jos ei ihan käytännössä nämä asiat vain avaudu.

Ap kirjoitti:

Olet ilmeisesti nimimerkki Puntarointia.

Vastasin näihin samoihin teemoihin jo ylempänä. En viitsi alkaa arvostelemaan köyhiä sen enempää mutta koska asenteesi menestyneisiin on negatiivinen niin sanon minäkin, että ne ihmiset jotka eivät ole menestyneet, ovat usein olleet epäsosiaalisia, vittumaisia, aggressiivisia, kyynisiä ja kyllä, LAISKOJA! Ei kaikki mutta useat. Tietyissä paikoissa olen ollut tekemisissä samanaikaisesti sekä heidän että minun kanssa samaa alaa opiskelevien kanssa ja pelkän asenteen ja peruskäytöstapojen perusteella pystyin arvelemaan poikkeuksetta kuka on jättänyt koulut kesken yläasteen jälkeen ja kuka opiskelee yliopistossa. Ero oli valtava.

End of discussion. Kiitän keskusteluun osallistuneita. Pärjäilkää niin miehet kuin naiset! Tämä palsta ei tarjoa minulle enää eväitä uusiin oivalluksiin niin suuntaan energiani johonkin kehittävämpään.

Lue lisää

Aivan samoin kuin naisettomiksi jääneet miehet ovat olleet epäsosiaalisia, vittumaisia, laiskoja, pelokkaita, rumia, kyynisiä..
Menestystä on monella elämänalueella, sinulla on koulumenestyksesi, jollain toisella naismenestyksensä. Yhtälailla naismenestyjä voi todeta olevan sinun surkean luonteesi vika, ettet saa naista.

Kyllä kouluttautuneiden ja kouluttautumattomien välillä on keskimäärin eroa, mutta eiköhän tärkeintä ole kuitenkin yksilö. Sinä et anna mitään mahdollisuutta esimerkiksi parturikampaajalle, vaikka olisi kuinka ihana ja fiksu ihminen. Miksi siis sinulle olisi pitänyt kenenkään antaa mahdollisuutta, kun et kerran ole ennenkään naisille kelvannut?

ikävä kuulla kirjoitti:

niinpä. on niin yksinkertaista niputtaa luusereiksi ne, joilla on elämässä niin paljon energiaa vieviä asioita, että joskus ei vain kykene enempään. Itsehän mainitsit työuupuneet ja masentuneet alunperin, mutta näköjään se kääntyikin sitten näin päin. Vahvistit vain käsitystä siitä, ettet tule tajuamaan koskaan tosi ongelmista piiruakaan. En viitsi edes luetella niitä asioita, mitä muuten joku voi joutua elämässään läpikäymään ja siltä pohjalta sitten arvioimaan onko laiska vai luuseri vai ei, mutta sitä on aivan turha sanoakaan. Et tajua, että asioilla on syynsä ja seurauksensa, kun ei ole päivääkään tarvinnut kohdata mitään oikeasti vaikeaa.
On helpompaa niputtaa ihmisiä kuin kohdata jonkun elämäntilanne suoraan sellaisenaan, mikä se on ja sen jälkeen sanoa ihan kasvokkain, että olet muuten luuserilaiskakyyninenpaska itse asiassa. Leima vain otsaan ja johan taas itsellä on rinta rottingilla kun on niin hyvä ihminen.
Opiskelisit sinäkin hiukan sosiologiaa vaikka teoriassa, jos ei ihan käytännössä nämä asiat vain avaudu.

Lue lisää

Vastaan vielä tähän, koska en halua että sinä tai joku samalla tavalla kirjoituksiani tulkinnut kerää turhaa vitutusta minun takiani.

Alkuun tärkeä kysymys, johon voit vastata itsellesi. Mieti, oletko yrittänyt ymmärtää mitä olen kirjoittanut vai tulkinnut ajatuksiani lähtien omista ennakkoluuloistasi varakkaita kohtaan? Minulle jäi vähän se vaikutelma ettet ole tosissasi yrittänyt ymmärtää näkökantojani, koska et ole reagoinut omissa vastauksissasi niihin paljoakaan.

Sitten viestiisi. Olet oikeassa että vaikeudet elämässä saattavat näkyä tuollaisena epäsosiaalisena käytöksenä. Käsitän vallan hyvin että jos moni asia menee lapsena vikaan niin se syö energiaa. Myötätuntoni on tällaisten ihmisten puolella.

MUTTA, oman elämänkokemukseni mukaan näyttäisi myös olevan niin että muita kunnioittamaton käytös johtaa usein siinä parikymppisenä luuserikierteeseen. Sellaisia ihmisiä en sääli, he valitsivat tiensä.

Käytännön esimerkkinä vielä sama. Jos on ollut alkoholismia perheessä, väkivaltaa tai mitä tahansa erittäin ikävää niin missään tapauksessa en lyö luuserileimaa heihin. Mutta jos joku peruskoulussa laiskottelun (jolle ei ole mitään todellista syytä) tai sen takia että käyttäytyy kuin mulkvisti muita kohtaan, syrjäytyy elämässään niin en ole niin hyvä ihminen, että tällaista tapausta haluaisin edes ymmärtää.

Ap,vielä tämäVastaus kirjoitti:

Vastaan vielä tähän, koska en halua että sinä tai joku samalla tavalla kirjoituksiani tulkinnut kerää turhaa vitutusta minun takiani.

Alkuun tärkeä kysymys, johon voit vastata itsellesi. Mieti, oletko yrittänyt ymmärtää mitä olen kirjoittanut vai tulkinnut ajatuksiani lähtien omista ennakkoluuloistasi varakkaita kohtaan? Minulle jäi vähän se vaikutelma ettet ole tosissasi yrittänyt ymmärtää näkökantojani, koska et ole reagoinut omissa vastauksissasi niihin paljoakaan.

Sitten viestiisi. Olet oikeassa että vaikeudet elämässä saattavat näkyä tuollaisena epäsosiaalisena käytöksenä. Käsitän vallan hyvin että jos moni asia menee lapsena vikaan niin se syö energiaa. Myötätuntoni on tällaisten ihmisten puolella.

MUTTA, oman elämänkokemukseni mukaan näyttäisi myös olevan niin että muita kunnioittamaton käytös johtaa usein siinä parikymppisenä luuserikierteeseen. Sellaisia ihmisiä en sääli, he valitsivat tiensä.

Käytännön esimerkkinä vielä sama. Jos on ollut alkoholismia perheessä, väkivaltaa tai mitä tahansa erittäin ikävää niin missään tapauksessa en lyö luuserileimaa heihin. Mutta jos joku peruskoulussa laiskottelun (jolle ei ole mitään todellista syytä) tai sen takia että käyttäytyy kuin mulkvisti muita kohtaan, syrjäytyy elämässään niin en ole niin hyvä ihminen, että tällaista tapausta haluaisin edes ymmärtää.

Lue lisää

Samankaltaisia ne syyt naisettomuudenkin takana monesti ovat.
Keskimäärin naisettomassa 30v miehessä on jotain vikaa aivan samoin kuin kouluttautumattomassa 30v naisessa.

mies32 kirjoitti:

Samankaltaisia ne syyt naisettomuudenkin takana monesti ovat.
Keskimäärin naisettomassa 30v miehessä on jotain vikaa aivan samoin kuin kouluttautumattomassa 30v naisessa.

Lue lisää

Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa iästä, koulutuksesta ja suhdehistoriasta riippumatta.

Ap,vielä tämäVastaus kirjoitti:

Vastaan vielä tähän, koska en halua että sinä tai joku samalla tavalla kirjoituksiani tulkinnut kerää turhaa vitutusta minun takiani.

Alkuun tärkeä kysymys, johon voit vastata itsellesi. Mieti, oletko yrittänyt ymmärtää mitä olen kirjoittanut vai tulkinnut ajatuksiani lähtien omista ennakkoluuloistasi varakkaita kohtaan? Minulle jäi vähän se vaikutelma ettet ole tosissasi yrittänyt ymmärtää näkökantojani, koska et ole reagoinut omissa vastauksissasi niihin paljoakaan.

Sitten viestiisi. Olet oikeassa että vaikeudet elämässä saattavat näkyä tuollaisena epäsosiaalisena käytöksenä. Käsitän vallan hyvin että jos moni asia menee lapsena vikaan niin se syö energiaa. Myötätuntoni on tällaisten ihmisten puolella.

MUTTA, oman elämänkokemukseni mukaan näyttäisi myös olevan niin että muita kunnioittamaton käytös johtaa usein siinä parikymppisenä luuserikierteeseen. Sellaisia ihmisiä en sääli, he valitsivat tiensä.

Käytännön esimerkkinä vielä sama. Jos on ollut alkoholismia perheessä, väkivaltaa tai mitä tahansa erittäin ikävää niin missään tapauksessa en lyö luuserileimaa heihin. Mutta jos joku peruskoulussa laiskottelun (jolle ei ole mitään todellista syytä) tai sen takia että käyttäytyy kuin mulkvisti muita kohtaan, syrjäytyy elämässään niin en ole niin hyvä ihminen, että tällaista tapausta haluaisin edes ymmärtää.

Lue lisää

Pikku pohdinnan jälkeen olet tavallaan oikeassa, jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja käsityksistään. Siinä mielessä asiat ovat ehkä ennakkoluuloja, toisaalta myös vastaavat osaltaa todellisuuteen. Yritän edes itse pitää totena niitä kokemuksia, mitkä itse olen saanut ja nähnyt vaikka ne olis joillekin vaikea ymmärtää. Ja kyllä omasta mielestä reagoin kirjoituksiisi. Jos koet, ettei normaalit naiset noteeraa, niin sitä juuri olen yrittänyt selittää, että kysymys ei ole ehkä siitä, kelpaatko sinä, kysymys on herkästi siitä, kelpaavatko joku sinulle ja pienen pohdinnan jälkeen herkästi voivat hekin päättää, että he eivät kelpaisi sinulle ja torjuvat, joten tulos on fifty-fifty. Koska täytyy olla, että alussa olet ihmisille vain tietynlainen imago, ei voi tuntea paremmin. Ja sen perusteella moni ihmissuhde alkaa tai päättyy, eihän siinä kukaan oikeasti mitään oikeaa asiaa toisesta edes tiedä.

Et voi käsittää mistä kaikista asioista naisetkin voivat ottaa paineita. Jos mies on hyvä mies, se herkästi kääntyy naisen paineiksi että naisen pitää sitten olla hyvä, parempi, oikeastaan todella hyvä ja kuka on.. Pitäisikö lähteä sittenkin vielä salille, laihduttaa, panostaa, matkustaa, harrastaa extremelajeja, olla sosiaalisesti vetävämpi, olla sitä ja tätä ja päteä ikuisesti aina vain lisää? Niin moni tekee asioita ulkoaohjautuvasti kelvatakseen tai huonosta itsetunnosta.

Ei mulla sinänsä ole varakkaita kohtaan ennakkoluuloja, mutta jollain lailla semmoista tietynalista kapeakatseisuutta vierastan, tai toisin sanoen haluaisin ihmisten nähneen elämästä monenlaisia puolia, vaikka tavallaan olen sellainen itsekin kapeakatseinen omista lähtökohdistani.

Ymmärrän, että se voi satuttaa tai sen voit kokea niin, ettet kelpaisi, mutta en osaisi vain kovin helposti kuvitella että vaikka itse kertoisin ihmiselle, joka määrittää itsensä: "korkeastikoulutettu it-ammattilainen, paljon perintöomaisuutta, paljon matkustanut" niitä asioita, jotka on ehkä kuitenkin eniten muokannut vaikkapa omaa elämääni. Joka olisi tuohon listaan verrattuna aika tabu lista, jossa on kipeitä ja vaikeita asioita, että siitäpä se kokemus tulee, ettei sitä riskiä ei aivan herkästi ota, tai siihen pitäisi olla kyllä aika äärimmäisen painavat syyt. Ja kyllä, sanon suoraan, että en ihan heti luottaisi millään, että sellaista voisi tuollaisesti itsensä määrittelevä ihminen tajuta laidastakaan tai ylipäätään haluta edes tietää. Ja sitä kun ei voi sanoa yhdellekään miehelle, että ei, vika ei ole sinussa, minä en vain voi olla oma kokonainen itseni kaikkine asioineen ja kokemuksineni sinun maailmassasi ja että että on asioita, mitä ei voi mainostaa kuin pahimmassa kännissä ja sekin olisi luultavasti virhe. Kysymys ei ole sinänsä rahasta tai tilin saldosta periaatteessa kellään, kysymys on niistä elämänpiireistä, minkä se mahdollistaa tai ei mahdollista tai mitkä asiat on vaikeita ja mitkä ei.

Ehkä vaikeus on juuri se, että kun ihmiset eivät kohtaa ihmisinä, he kohtaavat imagojen ja mielikuvien tasolla, kts. määritelmä itsestäsi, vaikka sinäkin olet valtavasti paljon muutakin. Imago viilataan sellaiseksi, että sen pitäisi kelvata ja sen pitäisi olla houkutteleva. Sitten aletaan määritellä itseään tietyn imagomielikuvan kautta, joita vahvistetaan sopivin väliajoin. Mikä näyttää ja kuulostaa hyvältä, miten määrittelen itseni ja elämäni, jotta kelpaan, näytän ja kuulostan isolta saaliilta ja mitä asioita peitän itsestäni, kun ne eivät ole kovin hienoja. Ja kun niitä mielikuvia ja imagoja vertailee, tulee herkästi kokemus, että oma imago ei vain sovi toisen imagolle ja oma status ei vain yllä tuohon tai että jos toinen tietäisi enemmän asioita, hän juoksisi karkuun. Kyse on siitä, että ei luota siihen, että joku kestäisi ihan normaalina ihmisenä omia vaikeita asioita, koska kuvittelee toisen eläneen niin helpon elämän, että pitää heti luuserina. Tai sitten mieltää asian niin, että ne mielikuvat ja elämänkokemukset ovat liian kaukana toisistaan, vaikka oikeasti ei edes tunne toista. Sitä aitoa itseä, tai aitoa mielikuvaa toisesta ei näy tai sitä ei kohdata. Sitä kokemusta, että kaksi ihmistä kohtaa ihmisinä, on nykyään aina vain harvemmassa. Tai pitäisi olla todella kova luottamus, että voisi olla oma itsensä kokonaisena ja paljaana ja sen jälkeen siltikin kokea, että tulisi hyväksytyksi. Itse joudun tekemään varmaan loppuikäni töitä tämän asian kanssa. Se, että tavallaan hyväksyy itse oman elämänsä jollain lailla on jo saavutus, mutta että vielä oppisi hyväksymään toisten reaktiot siihen, se on vielä oppimatta.

Ihmisten elämää määrittää hirveästi se, miltä asioiden pitää näyttää ja vaikuttaa. Tuodaan vain osa itsestä esiin. Pelätään sitä oman itsensä näyttämistä, koska siinä ottaa riskin eikö sittenkään kelpaa.

pohdintaa tähän kirjoitti:

Pikku pohdinnan jälkeen olet tavallaan oikeassa, jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja käsityksistään. Siinä mielessä asiat ovat ehkä ennakkoluuloja, toisaalta myös vastaavat osaltaa todellisuuteen. Yritän edes itse pitää totena niitä kokemuksia, mitkä itse olen saanut ja nähnyt vaikka ne olis joillekin vaikea ymmärtää. Ja kyllä omasta mielestä reagoin kirjoituksiisi. Jos koet, ettei normaalit naiset noteeraa, niin sitä juuri olen yrittänyt selittää, että kysymys ei ole ehkä siitä, kelpaatko sinä, kysymys on herkästi siitä, kelpaavatko joku sinulle ja pienen pohdinnan jälkeen herkästi voivat hekin päättää, että he eivät kelpaisi sinulle ja torjuvat, joten tulos on fifty-fifty. Koska täytyy olla, että alussa olet ihmisille vain tietynlainen imago, ei voi tuntea paremmin. Ja sen perusteella moni ihmissuhde alkaa tai päättyy, eihän siinä kukaan oikeasti mitään oikeaa asiaa toisesta edes tiedä.

Et voi käsittää mistä kaikista asioista naisetkin voivat ottaa paineita. Jos mies on hyvä mies, se herkästi kääntyy naisen paineiksi että naisen pitää sitten olla hyvä, parempi, oikeastaan todella hyvä ja kuka on.. Pitäisikö lähteä sittenkin vielä salille, laihduttaa, panostaa, matkustaa, harrastaa extremelajeja, olla sosiaalisesti vetävämpi, olla sitä ja tätä ja päteä ikuisesti aina vain lisää? Niin moni tekee asioita ulkoaohjautuvasti kelvatakseen tai huonosta itsetunnosta.

Ei mulla sinänsä ole varakkaita kohtaan ennakkoluuloja, mutta jollain lailla semmoista tietynalista kapeakatseisuutta vierastan, tai toisin sanoen haluaisin ihmisten nähneen elämästä monenlaisia puolia, vaikka tavallaan olen sellainen itsekin kapeakatseinen omista lähtökohdistani.

Ymmärrän, että se voi satuttaa tai sen voit kokea niin, ettet kelpaisi, mutta en osaisi vain kovin helposti kuvitella että vaikka itse kertoisin ihmiselle, joka määrittää itsensä: "korkeastikoulutettu it-ammattilainen, paljon perintöomaisuutta, paljon matkustanut" niitä asioita, jotka on ehkä kuitenkin eniten muokannut vaikkapa omaa elämääni. Joka olisi tuohon listaan verrattuna aika tabu lista, jossa on kipeitä ja vaikeita asioita, että siitäpä se kokemus tulee, ettei sitä riskiä ei aivan herkästi ota, tai siihen pitäisi olla kyllä aika äärimmäisen painavat syyt. Ja kyllä, sanon suoraan, että en ihan heti luottaisi millään, että sellaista voisi tuollaisesti itsensä määrittelevä ihminen tajuta laidastakaan tai ylipäätään haluta edes tietää. Ja sitä kun ei voi sanoa yhdellekään miehelle, että ei, vika ei ole sinussa, minä en vain voi olla oma kokonainen itseni kaikkine asioineen ja kokemuksineni sinun maailmassasi ja että että on asioita, mitä ei voi mainostaa kuin pahimmassa kännissä ja sekin olisi luultavasti virhe. Kysymys ei ole sinänsä rahasta tai tilin saldosta periaatteessa kellään, kysymys on niistä elämänpiireistä, minkä se mahdollistaa tai ei mahdollista tai mitkä asiat on vaikeita ja mitkä ei.

Ehkä vaikeus on juuri se, että kun ihmiset eivät kohtaa ihmisinä, he kohtaavat imagojen ja mielikuvien tasolla, kts. määritelmä itsestäsi, vaikka sinäkin olet valtavasti paljon muutakin. Imago viilataan sellaiseksi, että sen pitäisi kelvata ja sen pitäisi olla houkutteleva. Sitten aletaan määritellä itseään tietyn imagomielikuvan kautta, joita vahvistetaan sopivin väliajoin. Mikä näyttää ja kuulostaa hyvältä, miten määrittelen itseni ja elämäni, jotta kelpaan, näytän ja kuulostan isolta saaliilta ja mitä asioita peitän itsestäni, kun ne eivät ole kovin hienoja. Ja kun niitä mielikuvia ja imagoja vertailee, tulee herkästi kokemus, että oma imago ei vain sovi toisen imagolle ja oma status ei vain yllä tuohon tai että jos toinen tietäisi enemmän asioita, hän juoksisi karkuun. Kyse on siitä, että ei luota siihen, että joku kestäisi ihan normaalina ihmisenä omia vaikeita asioita, koska kuvittelee toisen eläneen niin helpon elämän, että pitää heti luuserina. Tai sitten mieltää asian niin, että ne mielikuvat ja elämänkokemukset ovat liian kaukana toisistaan, vaikka oikeasti ei edes tunne toista. Sitä aitoa itseä, tai aitoa mielikuvaa toisesta ei näy tai sitä ei kohdata. Sitä kokemusta, että kaksi ihmistä kohtaa ihmisinä, on nykyään aina vain harvemmassa. Tai pitäisi olla todella kova luottamus, että voisi olla oma itsensä kokonaisena ja paljaana ja sen jälkeen siltikin kokea, että tulisi hyväksytyksi. Itse joudun tekemään varmaan loppuikäni töitä tämän asian kanssa. Se, että tavallaan hyväksyy itse oman elämänsä jollain lailla on jo saavutus, mutta että vielä oppisi hyväksymään toisten reaktiot siihen, se on vielä oppimatta.

Ihmisten elämää määrittää hirveästi se, miltä asioiden pitää näyttää ja vaikuttaa. Tuodaan vain osa itsestä esiin. Pelätään sitä oman itsensä näyttämistä, koska siinä ottaa riskin eikö sittenkään kelpaa.

Lue lisää

En voi olla vielä vastaamatta kun näin hienon vastauksen kirjoitit. Mutta tän jälkeen mun on pakko lopettaa koska en ole kotona kahteen viikkoon ja suomi24-palstan selaaminen kännykästä menisi liian perverssiksi :)

"Sitä kokemusta, että kaksi ihmistä kohtaa ihmisinä, on nykyään aina vain harvemmassa. " Tää on viisaasti sanottu.

Itsensä hyväksyminen ei ole kellekään helppoa, se on yksi ihmiselämän vaikeimmista asioista. Kenelletahansa. Jopa kaikista menestyneimmille ja suosituimmille. Äskettäin Bruce Springsteen sanoi energian esiintymiseensä tulleen "pelkästä pelosta, itseinhosta ja -vihasta". Kukapa olisi uskonut että megamenestynyt tähti kokee tuollaista.

Mitä tulee toisten reaktioihin, ei ole mitään mitä voisit tehdä sen suhteen, miten ihmiset sinuun reagoivat ja mitä sinusta ajattelevat. Et voi mennä kenenkään pään sisään ja määrätä mitä hän sinusta ajattelee. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää heidän reaktioiden täysi ja ehdoton hyväksyminen. Kokeile huviksesi, mitä tapahtuu, kun teet näin, se ei maksa mitään. Se ei varmasti ole helppoa mutta se on ainut vaihtoehto, minkä tajuat kun pohdit asiaa kunnolla.

Kaikkea hyvää sinulle. Osaat analysoida itseäsi ja muita sen verran hyvin että selviydyt varmasti hyvin elämässä. Paljon paremmin kuin moni sellainen, jonka kuvittelet elävän helppoa ja onnellista elämää. Usko minua tässä jos et missään muussa.

Ap kirjoitti:

En voi olla vielä vastaamatta kun näin hienon vastauksen kirjoitit. Mutta tän jälkeen mun on pakko lopettaa koska en ole kotona kahteen viikkoon ja suomi24-palstan selaaminen kännykästä menisi liian perverssiksi :)

"Sitä kokemusta, että kaksi ihmistä kohtaa ihmisinä, on nykyään aina vain harvemmassa. " Tää on viisaasti sanottu.

Itsensä hyväksyminen ei ole kellekään helppoa, se on yksi ihmiselämän vaikeimmista asioista. Kenelletahansa. Jopa kaikista menestyneimmille ja suosituimmille. Äskettäin Bruce Springsteen sanoi energian esiintymiseensä tulleen "pelkästä pelosta, itseinhosta ja -vihasta". Kukapa olisi uskonut että megamenestynyt tähti kokee tuollaista.

Mitä tulee toisten reaktioihin, ei ole mitään mitä voisit tehdä sen suhteen, miten ihmiset sinuun reagoivat ja mitä sinusta ajattelevat. Et voi mennä kenenkään pään sisään ja määrätä mitä hän sinusta ajattelee. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää heidän reaktioiden täysi ja ehdoton hyväksyminen. Kokeile huviksesi, mitä tapahtuu, kun teet näin, se ei maksa mitään. Se ei varmasti ole helppoa mutta se on ainut vaihtoehto, minkä tajuat kun pohdit asiaa kunnolla.

Kaikkea hyvää sinulle. Osaat analysoida itseäsi ja muita sen verran hyvin että selviydyt varmasti hyvin elämässä. Paljon paremmin kuin moni sellainen, jonka kuvittelet elävän helppoa ja onnellista elämää. Usko minua tässä jos et missään muussa.

Lue lisää

"Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää heidän reaktioiden täysi ja ehdoton hyväksyminen." Tätä tarkennan vielä siten että tämä tarkoittaa sitä että hyväksyt sisäisesti sen, että jollain henkilöllä on tämmöinen mielipide sinusta. Ulkoisesti voit reagoida normaalisti, jos joku ääliö pilkkaa ja antaa ymmärtää ettei arvosta. Mutta se pilkka ei yllättäen enää tunnukaan missään kun sisäisesti et lähde kiistämään sitä tosiasiaa, että tällä ääliöllä on tuo mielipide. TÄmä sinun täytyy itse kokea ennen kuin uskot.

Itseasiassa ei tuon itsensähyväksymisen tarvitse olla välttämättä niin vaikeaa. Moni vaan vaatii itseltään niin loputtomasti että se on siksi vaikeaa.

Kiitos vastauksesta. Annoit pohtimisen aihetta.

olipas hyvä muistutus minullekin. Tää nyt liittyy enemmän perheenperustusjuttuun kuin parisuhteeseen, mutta kuitenkin.. Onhan niitä kaikenlaisia vaiheita ollut. Joskus on huolehtinut siitäkin, että apua, jos tulee joku hyvä mies vastaan ja vie mennessään ja sit iskee vauvakuume ja ei ehdi opiskella kun se vie sitten myös mennessään.

Sitten on ollut sekin hormoonihöyryinen vaihe joskus parikymppisenä, että jokaisen hyvän miehen näki sen unelmiensa vauvan isänä ja ei tarvinnut nähdä kuin kivat vauvanvaunut tai joku vaate, niin jo oli valmiit suunnitelmat, missä asuttais, miten elämä menis tarkalleen just seuraavat viiskyt vuotta ja kaikki oli niin selvää ja niin upeaa, eikä suunnitelmissa ollut rajaa eikä realismia ja kaikki oli pelkkää unelmahöttöä. Miehestä periaatteessa viis, mutta kun se ihana vauva..
(tais olla biologinen kello :))

Sitten tuli se järki päähän- vaihe, kun kaverit saikin lapsia. Voi kauheeta, eihän ne ehdi nukkuun, ei ole omaa elämää, ovat menettäneet nuoruutensa, kauneutensa, rahansa, aikansa, energiansa ja ilonsa ja kaiken ja koko härdellin näki kammottavana kauhisteltavana. Hirveä kohtalo, miten kukaan voi pärjätä ja kestää. Montakohan vuotta senkin päivittely kesti.

Oli sekin maailmanparantamisvaihe, että turha on perhettä pistää tähän vaikeaan maailmaan, kaikenlaisia tragedioita lehdet pullollaan, maailma kuormittuu, parisuhteella on liikaa paineita nykyään mihin ei voi yltää, lapsia ei kannata kasvattaa kun ne joutuu kohtaan kärsimyksiä ja ennemmin voi vaikka adoptoida jonkun raukan pikkuisen jostakin ugandasta ja alkaa äiti teresaksi. Vastuu hirvitti ylen paljon, mutta aina sitä varmaan paremmin olisi voinut elää kuin ugandassa.

Sitten se vaihe, kun alkoi tajuta, että kaikilla ei ole asiat itsestään selviä, ja joka puolella oli lapsettomia tai naimattomia sinkkuja ja olis periaatteessa ollut valmis mihin hyvänsä parisuhteeseen tai perheeseen vain siksi, että sukuhaara ei kuole tältäkin osaa sukupuuttoon ja sukua pitäis jatkaa vain siksi, että siihen on mahdollisuus kun kaikilla ei ole ja että vanhemmillakaan ei ole lastenlapsia. Miten jaloa olis jatkaa sukupolvien ketjua yms.

Nykyään on kiitollinen siitä, että on ehkä vähän enemmän jalat maassa kuin aiemmin. Ei musta olis ollut sellaiseen, tosiaankaan ja jotenkin olen sen alitajuisesti tiennyt aina. Nyt vois kuvitella ottavansa päivän kerrallaan ja tietää ettei kovin paljon kannata eteenpäin ajatella, muuten ei uskalla koskaan mitään. Mutta tiedän, että vielä on kokematta se kriisi, että apua, jos sitä ei saakaan koskaan perhettä tai lapsia. Sekin on kuulemma vielä luvassa.

Voi aikoja, voi naisia. Ja miehet ei voi kuvitellakaan, mitä mylläköitä naiset pohtii pienessä päässään. Ja sit jos joku mies pettyy, että ei saanut hyvää kontaktia naiseen, niin sillä voi olla mikä hyvänsä tuontyyppinen kausi, mitä se angstaa ja mies turhautuu ja luulee, että syy on hänessä. Ei taida olla. Muistutan, et naisenkin pitää olla vähän kypsynyt, et se pystyy oleen valmis elään tätä päivää tässä hetkessä, eikä tulevaisuuttaan tai pelkojaan.

muistin minäkin kirjoitti:

olipas hyvä muistutus minullekin. Tää nyt liittyy enemmän perheenperustusjuttuun kuin parisuhteeseen, mutta kuitenkin.. Onhan niitä kaikenlaisia vaiheita ollut. Joskus on huolehtinut siitäkin, että apua, jos tulee joku hyvä mies vastaan ja vie mennessään ja sit iskee vauvakuume ja ei ehdi opiskella kun se vie sitten myös mennessään.

Sitten on ollut sekin hormoonihöyryinen vaihe joskus parikymppisenä, että jokaisen hyvän miehen näki sen unelmiensa vauvan isänä ja ei tarvinnut nähdä kuin kivat vauvanvaunut tai joku vaate, niin jo oli valmiit suunnitelmat, missä asuttais, miten elämä menis tarkalleen just seuraavat viiskyt vuotta ja kaikki oli niin selvää ja niin upeaa, eikä suunnitelmissa ollut rajaa eikä realismia ja kaikki oli pelkkää unelmahöttöä. Miehestä periaatteessa viis, mutta kun se ihana vauva..
(tais olla biologinen kello :))

Sitten tuli se järki päähän- vaihe, kun kaverit saikin lapsia. Voi kauheeta, eihän ne ehdi nukkuun, ei ole omaa elämää, ovat menettäneet nuoruutensa, kauneutensa, rahansa, aikansa, energiansa ja ilonsa ja kaiken ja koko härdellin näki kammottavana kauhisteltavana. Hirveä kohtalo, miten kukaan voi pärjätä ja kestää. Montakohan vuotta senkin päivittely kesti.

Oli sekin maailmanparantamisvaihe, että turha on perhettä pistää tähän vaikeaan maailmaan, kaikenlaisia tragedioita lehdet pullollaan, maailma kuormittuu, parisuhteella on liikaa paineita nykyään mihin ei voi yltää, lapsia ei kannata kasvattaa kun ne joutuu kohtaan kärsimyksiä ja ennemmin voi vaikka adoptoida jonkun raukan pikkuisen jostakin ugandasta ja alkaa äiti teresaksi. Vastuu hirvitti ylen paljon, mutta aina sitä varmaan paremmin olisi voinut elää kuin ugandassa.

Sitten se vaihe, kun alkoi tajuta, että kaikilla ei ole asiat itsestään selviä, ja joka puolella oli lapsettomia tai naimattomia sinkkuja ja olis periaatteessa ollut valmis mihin hyvänsä parisuhteeseen tai perheeseen vain siksi, että sukuhaara ei kuole tältäkin osaa sukupuuttoon ja sukua pitäis jatkaa vain siksi, että siihen on mahdollisuus kun kaikilla ei ole ja että vanhemmillakaan ei ole lastenlapsia. Miten jaloa olis jatkaa sukupolvien ketjua yms.

Nykyään on kiitollinen siitä, että on ehkä vähän enemmän jalat maassa kuin aiemmin. Ei musta olis ollut sellaiseen, tosiaankaan ja jotenkin olen sen alitajuisesti tiennyt aina. Nyt vois kuvitella ottavansa päivän kerrallaan ja tietää ettei kovin paljon kannata eteenpäin ajatella, muuten ei uskalla koskaan mitään. Mutta tiedän, että vielä on kokematta se kriisi, että apua, jos sitä ei saakaan koskaan perhettä tai lapsia. Sekin on kuulemma vielä luvassa.

Voi aikoja, voi naisia. Ja miehet ei voi kuvitellakaan, mitä mylläköitä naiset pohtii pienessä päässään. Ja sit jos joku mies pettyy, että ei saanut hyvää kontaktia naiseen, niin sillä voi olla mikä hyvänsä tuontyyppinen kausi, mitä se angstaa ja mies turhautuu ja luulee, että syy on hänessä. Ei taida olla. Muistutan, et naisenkin pitää olla vähän kypsynyt, et se pystyy oleen valmis elään tätä päivää tässä hetkessä, eikä tulevaisuuttaan tai pelkojaan.

Lue lisää

Tuohon perustuu juuri se, miksi niin moni hyvä suhde kaatuu vain siksi, että suhde on solmittu liian nuorena ja on vielä ihmisenä kesken. Sitä kun 18-vuotiaanakaan ei ole vielä valmis ihminen, vaan se kehittyminen jatkuu vielä pitkään siitä eteenpäinkin. Vaikka olis esim. 18-v ikäisenä unelmakumppaninsa kanssa, niin sitä saattaa kasvaa siitä erilleen ja ne elämänarvot olla erilaiset 10 vuotta tai 20 vuotta myöhemmin.

Juuri siksi on tärkeää, että nuorena tekee nuorille kuuluvia asioita. Kun on mennyt, tehnyt ja kokenut asioita, niin sitä on valmis sitten esimerkiksi äidiksi tai isäksi, kun tietää, että millaista esim. bilettäminen on eikä sitä tarvitse enää kaivata. Elämässä on erilaisia vaiheita ja elämä menee eteenpäin. Kaikkien unelmien saavuttaminen ei tapahdu heti ja tässä, vaan vie aikaa. Ihmisen viisastumista ja kypsymistä ei voi saavuttaa heti.