Ristinvoitosta nro 32 luettua koskien nuorisopastoreita

Monesti nuorisopastorit ovat itsekin vielä aika nuoria ihmisiä. Eli liian isoissa saappaissa liian vähäisen elämänkokemuksen kanssa.

Toiseksi monet seurakuntien työntekijät ovat useasti niin seurakuntabunkkeriinsa umpioituneita, ettei ole oikeaa käsitystä normaalityöelämämaailman vaatimuksista.

Tai sitten omaa työtä ja asemaa halutaan koroittaa antamalla ymmärtää, että juuri tämä minun tärkeä tehtäväni on erityisen vaikeaa ja vaativaa ja näin omaa tärkeyttä saadaan korostettua.

Juuri samasta aiheesta kirjoitti helluntaiveljeni erään seurakunnan niin sanotulle "pastorille". Mitään "pastoreita" ei ylipäätään tarvita tässä liikkeessä. Ennen oli seurakunnissa saarnaaja, evankelista jne. Se riitti, ja riittää edelleen. Tämä "pastorius" on pelkkää keinotekoista tehostelua ja arvostuksen hakemista.

Eihän näitä nuorisopastoreita, enempää kuin monia muitakaan pastoreita ole Jumala itse tähän toimeen kutsunut. Aika on mennyt sellaiseksi, että useimmat näistä Jumalalle kuuluvista valinnoista tekee ihminen. Keinot ja metodit ovat hyvin ihmislähtöisiä ja myös sen makuisia. Tulokset, tai paremmin tuloksettomuus, puhuvat puolestaan.

Tämänkin, tulos-sanan, käyttö on vastenmielisen kuuloista seurakuntaelämään liittyen. Todellista nöyryyttä ei ole, eikä tervettä jumalanpelkoa. Ihmislähtöinen touhuilu johtaa välttämättä juuri tähän.

Eivät entisajan saarnaajat ja muut työntekijät "palaneet loppuun". Ei, vaikka sitä herätystä ei kuulunutkaan. He olivat kuitenkin uskollisia palvelijoita sillä paikal la"muurinaukkoa" , johon Herra oli heidät asettanutkin. Seurakuntiin on tullut tähän aikaan kuuluva itseihailu ja narsistisuus.

Olen surullisena seurannut kehitystä jo monen vuoden ajan. Jossakin vaiheessa tulee "lopullinen häpeä". Nyt olisi korkea aika, ja on ollut jo kauan, mennä polvilleen näiden asioiden edessä. Menestys- ja valtateologia, sen monine lonkeroineen, on vienyt tämän kansakunnan uskovien yhteisöt yhden toisensa jälkeen pois Jumalan sanan lujalta pohjalta.

Herra nujertaa kyllä vielä tämän "hengellisen ylpeyden". Sen saamme varmasti nähdä, jos elämme, ja uskossa pysymme. Kun kaikenlaisen touhun ja toiminnan "voima" on ihmislähtöistä, sen seuraukset tulevat varsin pian näkyviin. Oman seurakuntani tilanne on luisumassa samaan jamaan ja olen siitä vuosien aikana kovin sanoin varoittanut useinkin.

Varoittajia ja näkijöitä Herran seurakunta tänä päivänä tarvitsisi. Veli David Wilkerson oli niin oikeassa näissäkin asioissa.

on erittäin terveellinen piirre helluntaiherätyksessä tämä, että viitsitään puhua seurakunnan palkollisten, jopa nuorten, työssä jaksamisesta.

Täti ja setä Monika ovat ilmeisesti täysin tietämättömiä siitä, että tämän päivän nuorisotyön haasteet ovat aika lailla erilaiset ja isommar, kuin ennen vanhaan, jolloin tyttöjen hameen helman pituuden kyttääminen oli se tärkein asia.

On tietysti hyvä ottaa huomioon se, että elämme pullamössöaikakautta, jolloin nuoret ovat tottuneet saamaan paljon ja heti, mutta silti en usko Jukka Piiraisen puhuvan näköalapaikaltaan täysin palturia.

Täti Monikan & co ilkeämielinen suhtautuminen nuorisoon on onneksemme harvinaista nykyään, ja siinäpä varmaankin on yksi Helluntaiherätyksen nuorisotyön menestyksen salaisuuksista. Nuorissa on tulevaisuus ja niin se on meillä helluntailaisillakin.
Meillä vanhoilla jumiskoilla ei ole varaa arvostella, vaan auttaa ja tukea viisaasti nuorison parissa työtä tekeviä pastoreita tai mitä saarnaajia Jumalan silmissä lienevätkin.

Ensinnäkään mitään nuorisopastoreita ei tarvita ollenkaan.

mihin niitä tarvitaan ?

onko nuorisolle oma Jumala, jota ei löydä jos ei joku haivenparta jytäkalle sitä julista värivalojen seasta ?

kok o helluntai on ajautunut kuin uppotukki kaikenlaiseen pelleilyyn josta saadaan vielä kallis hinta kun aikaa vähän kuluu.

missä on terveesti uudestisynytyneet ja kasvaneet nuoret uskovat =?

kun lukee jonkin hengenvedon haastattelua jostain nuoresta, on kysymykset ja vastaukset niin lapsellisen naurettavia että häveettää lukea, kun odottais jo sen ikäisiltä pikkuisen jotain tajua elämästäkin.

k mikä on tärkeintä elämässä ?

v kiva fiilis ja musa kaverein kaa

ei tällä konseptilla tule muuta kuin muutama käännynnäinen johonkin jytäseurakuntaan.

Kerrankin samaa mieltä perämelan kanssa...........................

Ei ole helppo homma, nyt olla saarnamies.
Se huolta tuottaa vaivaa, eniten kuka ties.

Ei ole helppo kyllä, toisia lohduttaa.
arkena sunnuntaina, vain muita virvoittaa.

Ei ole helppo olla, jos arvostellaan vain,
ja moitetta vain kuuluu, parvesta kiusaajain.

Ei ole helppo siksi, kun "hengetönkin on".
Niin monet itkut yksin, hän itkee kelvoton.

Ei ole helppo tiedän, kun salaa juoruillaan.
Ja kirkossa taas illoin, hurskaasti siunataan.

Ei ole sinun helppo, kun kovin hymyillään.
Ja takaapäin jo selkään, vain rapaa viskellään.

Ei ole helppo peittää, haavoja vaieten.
Ja kitumalla kuolla, iskuista veljien.

Ei ole helppo varmaan, kuitata palkkaa sun,
jos aina laiskuudesta, saat nimen parjatun.

VAAN OSAANSA EI SENTÄÄN, VAIHTAISI SAARNAMIES,
ON IHANINTA KANTAA....SITTENKIN HERRAN IES!

Asko Kariluoto / Paluun aika

Niin, tutuksi on tullut sekin puoli yli nelkytvuotisen seurakuntaelon aikana, josta iso osa saarnaajan virassa.

tosin en kuullut ainuttakaan moitteen sanaa.

Eiköhän tänäkin päivänä lie samat syyt, jos paimen / pastori on stressaantunut eli väärä asenne / päämäärä toisiin ihmisiin. Muistan vieläkin kun "eräässä" yhteisössä paimen valtataistelunsa keskellä piti nitropurkkia ja Raamattua mukanaan ja kirjaimellisesti oli sressaantunut ja välillä sairaslomalla. Silloin en hokasannut kysäistä, miten hän mahdolistuu ohjaamaan kuulijoiden elämää JUMALAN tahdon tielle ja saamaan levon ja rauhan.

Harvassa lie uskovat ihmiset ja paimenet, jotka uskovat ja ymmärtävät ja elävät todeksi Jeesuksen opetuksen;

" Minun ikeeni on sovelias ja kuormani on keveä".

Niin, tuo asia ei onnistu ja toteudu muutoin kuin antaa tastelun ja vallan sille, jolle se kuuluu; Jeesus Kristus on Herra.

Asia, joka vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen erittäin laajasti ja nimenomaan mielentasapainoon.

Seurakunnalla ja etenkinvanhimmistolla saattaa olla käsittämättömät odotukset, samoin kuin koko herätysliikkeessä vaikuttavat trendit.

olen varma, että suuri syy pastorien väsymisiin ovat juuri nämä karismaattgiset vouhotukset, joiden mukaan on olevinaan joka seurakunna mentävä ja oltava sellainen ja sellainen.

tämä nuorisopastoreus on yksi muotivillitys, jollaista ei APostolien aikana ollut olemassakaan.
saarnaaajaraukka koittaa sitten hänkin olla jokin ja sitten pitää järjestääjos jonkinlaista tapahtumaa ja konserttia, joilla ei lopppupeleissä ole yhtään mitään merkitystä, jos ei negavaikutusta huomioida pitemmälläperiodilla.