Vaalimainos nimeltä Vanhuspalvelulaki

Maija Möttösen sotku vanhuspalvelulaiksi on vertaansa vailla - ei suuret sanat suuta halkaise eikä iso pieru persettä - sopii möttöskän vaalilauseeksi paremmin kuin hyvin.
Soinin vaaliteemasta varastettu teema demarit omineet mukaa uutena asiana. Toisen puolueen vaaliteemaa ei pidä demujen omia amaksi uudeksi ideaksi.

Sellanen laki pitäs tehä että jokaselle meijän ikäselle pitäs antaa sellanen nppi jonka vois popsia siteko ruppee meneen huonosti.
Jo vain säästys politikoille rahaamuihin hyviin tarkotuksiin.

Vaalimainoshan se on. On myönnettävä, että se on suorastaan nerokas sellainen. Sellaiseen halpaan on helppo langeta.

Sotaveraani asiat pitää heti lopettaa kaikissa muodoissa.

Näkemys siitä mitä on maalle parasta tulevaisuudessa olisi hyväksi, sillä apinoiden järki ei ole hyväksi.

Onhan sillä helpompiakin nimiä

Maria Edith Guzenina-Richardson (o.s. Stieren, ent. Lindell)

Onhan noita millä prassailla.

Onpa hauska lukea täältä vanhustenpalstalta juttuja, joilla vähätellään lakialoitetta, jolla pyritään parantamaan vanhusten hoitoa hoitolaitoksissa.
Ei se varmasti täydellinen ole, mutta tosi varmaan apua sellaisten laitosten asukkaille, joissa härskisti käytetään hyväsi suositusten antamia aukkoja.
Monet meidän ikäiset ovat jo tuollaisten laitosten ovilla kolkuttelemassa.
Kannattaisi ehkä katsoa tulevaisuuteen, eikä välittää politiikasta, sen aika alkaa meidän osalta olla jo ohi.

vaikeuttaa lain toteutusta. Nyt värvätään Espanjasta hoitajia, eikö ole enää väliä kielitaidottomuudella ?
Hoitajien työskentelyäkin voidaan tehostaa , ei suuri väkimäärä takaa välttämättä hyvää hoitoa.

Niinpä ! Epäusko kaikkeen kuultaa niin läpi, että nauratti minuakin ihmettelyn lisäksi. On se tuo politiikka tosiaan kuin rämesuo:D
Niin arvosteli eräs hyvä ystävä työtoverini, jota arvostin tosi paljon. Siihen aikaan en ehtinyt työelämän ja kodin lisäksi sitä politikointia edes kuuntelemaan!
En kyllä yhtään epäile, etteikö hallitus joudu ottamaan kantaa vanhusten hoitomuotoihin, suuret ikäluokat kun ovat eläköitysmarkkinoille nyt tulossa, joskin valtaosa sentään hyväkuntoisina.

Olemme hyvinvointivaltio jossa kansalaisilla on perustuslakiin kirjattu perustoimeentulo, vai oliko sillä joku muu nimike.
Olemme selvinneet köyhästä lapsuudestamme, olleet työssä, kasvattaneet lapsemme, auttaneet valtionkin hyvinvointia vero-osuuksilla.
Nyt kun olisimme avun ja hoidon tarpeessa pitää säätää taas uusi laki, se hyvinvointivalion laki ei sitten olekaan niin laaja että meidän hoivaan se ei riitä.
Näinkö mekin ajattelimme työelämämme aikana ettei vanhuksille paranneta hoitoa heidän tullessa iäkkääksi, ainakin nyt olemme heränneet kun käynti, puhe ja kehon toiminnot heikentyy.
Ainahan on parannettavaa, kuitenkin parannuksia ei saada aikaiseksi ennen kuin suuret virkamiehet istuvat alas ja tuumivat lain!
Tietenkin suuret ikäluokat vaativat lisätilaa, hoitopaikkoja, lääkäripalveluit ym. Eikö sekin ole ollut tiedossa ja muutamia kymmeniä vuosia nyt vaan taas herätään kuin pahasta unesta.

Olisihan tämä jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle työsarka, ei kaikki sitä kuitenkaan ymmärtäisi!
Elämä jatkuu.

Löysää on otettavaksi päivähoidosta vahnusten hoitoon. Miten perustellaan jopa kahden vanhemman kotona ollessa subjektiivinen oikeus päivähoitoon ? Isommat saa tuoda päiväkotiin ja äiti voi nauttia vauvan kanssa kotona olosta. Ei nämä vanhemmat kokopäiväisesti töitä hae , se on ihan varmaa. Jos taas on lapsen kannalta parempi olla ylisuurissa päivähoitoryhmissä kuin kotihoidossa, on jotain mätää vanhemmissa. Tämä on niin pyhä oikeus ettei kukaan uskalla eduskunnassa hiiskahtaakkaan.

On se tosiaan näyryyttävää että lakia tarvitaan inhimillisten olojen saamisesta vanhusten hoitoon, meidän sukupolvi ei saanut lapsia päiväkotiin , yksityisille ainakin me on maksettu täysi hinta. Omat vanhemmat ollaan hoidettu, isä asui meillä monta vuotta äidin kuoleman jälkeen hautaan asti ja ennen sitä käytiin heitä joka viikonloppu auttamssa monen sadan kilometrin päässä. Veroja on maksettu ainakin 40v ja nyt ollaan kuin ongelmajätettä.Olen siirtänyt jo omaisuuden lasten nimiin, eipähän sitten kaikki säästöt mene kalliiseen mutta huonoon hoitooni jos sitä tarvitsen. Katselin hoitotien maksuja, 5000 euroa on ihan tavallinen taksa. Luulisi sillä saavan tarpeeksi monta hoitajaa palkatuksi.

Kodinhoitotuesta nykytiedonvalosaa saa linkistä
htl/www.keka./internet/suomi.nsf/NET/170701122305EH

MGR vastasi kysyttäessä lisättävistä määristä, että budjetin kehysriihessä se päätetään. Se ei olekaan helppo päätettävä asia lyhyessä ajassa. Miten ihmeessä sen voisi äkkiä oikein ratkaista.

Hoidettavat ovat erikuntoisia eri paikoissa ja hoitoisuus vaihtelee jatkuvasti kun potilaat/hoidettavat vaihtuvat. Tulee mieleen tapaus, kun osastolleme saimme vaikean makuuhaavaisen potilaan, jonka hoito vei moninkertaisesti aikaa muihin verrattuna. Se aika oli muilta pois.

Myös henkilörakenne ratkaisee; koulutetut/avustava henkilökunta. Resurssien järkevä käyttö eli osaston työnjohto ja töiden suunnittelu työvuoroja myöten. Näisskin on eroja paljon, kaikki eivät ole yhtä taitavia.
Tosiasia on nimittäin se että samalla henkilömäärällä varustettujen osastojen hoidon taso vaihtelee paljon. Sana kulkee omaisten kesken ja omaiset osaavat jopa toivoa vanhuksensa pääsyä määrätylle osastolle.
Tärkeintä on osaston hyvä ilmapiiri, jossa työntekijöillä on hyvä olla. Siitä hyötyvät hoidettavat sekä omaiset.
Osastonhoitajan panos on hyvin tärkeä. Hänellä tulisi olla geriatrisen sairaanhoidon pätevyys, ehdoton tasapuolisuus alaisiaan kohtaan sekä taito käyttää jokaisen osaamista koko osaston hyödyksi.

Helpoin ja joustavin henkilökunnan lisäysmuoto mielestäni olisi varahenkilöiden määrän lisääminen. Joka osastolla olisi varahenkilöitä lisänä, joita voitaisi siirtää paikkaamaan poissaoloja ja osastojen poikkeavaa kuormitusta joustavasti.

Kyllä lait hyviä on, mutta vanhusten hoidon tasoon vaikuttavat hyvin monet muut asiat kuin hoitajien määrä, joka tosin on tärkein.
Muistan sairaalamme miehitysnormin joskus vielä 90-luvulla. Se oli 1,6 henkeä potilasta kohden.
Silloin vielä oli kylvettäjät osastoilla, niiden vakanssien lopettaminen huononsi hoitotilannetta selkeästi, sekä myös hygienian tasoa.
Tietotekniikan tulo muutti paljon, ongelmiakin siitä kuuluu olevan. Ei se ohjelmien suunnittelu kirjoituspöydän takaa aina natsaa käytännön kanssa. Oma lukunsa on jatkuvat ohjelmien muutokset. Oudon sijaisen on vaikea heti hallita uutta.
Mitäs meinaatte löytyykö yksimielisyys tähän määräkysymykseen. Mitä enemmän valitetaan hoitotyön raskautta, sitä raskaammalta se tuntuu ja yhä harvemmat tulevat alalle.

Hyvä Katleija , juuri näitä tietoja olisi saatava nyt näitä lakiehdotuksia tekevien tiedoksi , jotain faktatietoo tarvittais kipeesti nyt .
Nämä jotka näitä lakia tekee , eivät perehdy tarpeeksi käytäntöön kentäällä.

On ikävää jos tuo tärkeä asia politisoituu ja laki tulee hätiköidysti tehtyä. Juustohöylämenetelmän vastakohtana prosentuaalinen henkilökuntalisäys ei sekään huomioi hoitopaikkojen erilaisuutta.
Minimimiehityksen määrittäminen ei sekään yksinkertaista kirjoituspöydän takaa, vaikka tiedetään että lisää tarvitaan.

Ainakin osastoilla jossa on paljon vuodepotilaita, tarvittaisi ne kaksi kylvettäjän vakanssia takaisin jotka on poistettu tai vaihdettu esim lähihoitajan vakansseihin. Silloin potilaat pääsisivät useimmin suihkuunkin ja vuodepesut vähenisivät.