Huvitappaminen alkoi

Överiksi meni

Kaikeksi onneksi eivät juuri osu.
Ei ainakaan meidän tuttujen metsästysseuran jäsenten pöydissä ole muuta riistaa kuin hirvenpaistia korkeintaan.

Aamu-uutisissa kun kuulin sorsastuskauden alkaneen, muistin edellisen jyrkän kantasi metsästykseen.

Osittain on ihminen pitänyt yllä tuota ennen tärkeääkin ravinnonhankintamuotoa, jossa myös petoeläinkantaa on hillitty.

Ketunmetsästysjahdit eng.yläluokan keskuudessa lie kaikille tuttuja ilmiöitä

Saaristossa paljon olleena, ymmärrän kalastuksella pääosin elävien ihmisten saaneen kaivattua vaihtelua sorsastuksesta, sekä vesilintujen munien keruusta määräaikoina vuodesta.

Koskaan eivät kertomansa mukaan riistäneet pesiä, vaan poimivat eri pesistä järkevästi.

Viljelysmaiden vähyys, korvautui meren antimilla, johon kuului myös vesilintujen pyynti.

Tämänpäivän mannerväen hirvijahdit tasoittaa myös lajin runsastumista haitaksi asti, ja on monelle jahtirenkaan ihmisille hyvänä lisänä ruuassa. Kautta aikojen on jänisriistaa hankittu leivän lisäksi, karhun kaadosta puhumattakaan, jolloin sen antama rasva otettiin hyvin tarkkaan talteen.

Kun ei kantaa liikaa metsästetä, kuten sinisorsakantaa ilmeisesti nyt pitää välttää, on se minusta ihan ymmärrettävä metsästyskausi ainakin saaristolaisten kannalta!

Itsekin fasaanikantaa verottaneena 2 uroksella, koin metsästäjän riemua nostaessani padan pöytään!

Teuraseläinten kuljetus on eläimille rääkkiä, se varmaan aavistaa kuolemansa . Ehkä se on helpotus siihen häkki ja koppi elämään aina sisätiloissa ahtaudessa. Luonnon lajit sentään saa elää vapaina . Toivottavasti metsästäjät osaa asiansa eikä eläin jää kitumaan. Kyllä lajien kantaa saa säännellä, muutenhan täällä olisi vain niitä lajeja joilla ei ole luontaisia vihollisia.Ei kaikki halua edes ampua, moni metsästäjä kulkee koiran kanssa virkistyksen takia metsissä ja järvillä.

Uskoisin meidänkin pöydässä viikonlopulla syödään sorsapaistia. Vasta minäkin tämän elämän aikana opettelin siis 20v sitten.Edellinen elämäntoveri ei metsästänyt. Kyllä aivan syötävää siitä saa..

Huvitappamista hyvinkin.
Tänäänkin joku intomielinen metsästäjä sanoi tv:ssä, että ei me täällä olla metsästämisen takia, vaan lunnon takia, kun on kiva katsoa, kun sorsat lentää. No, jos nyt joku sattuu vahingossa tippumaan pataan, niin onhan se hieno homma.
Muistaakseni Pääministerikin on tuollaisen sammakon suustaan joskus päästänyt.
Että semmosia metsämiehiä Suomessa.

Minusta on vanhana tullut niin herkkähipiäinen, että jos kärpänen tai mehiläinen sisälle tulee, niin elävänä koetan ulos ne saada.
Kyykäärmeenkin tuolla metsässä marjareissulla näin. Siinä me katseltiin toisiamme ja minä juttleinkin sille. Kavereina erottiin.

Mistä moinen, etteikö koira söisi? Kyllä vaan syö, jos ei ole ihan sohvatyyny koirakaan!

Aloittajan käsitys metsästyksestä herättää ajatuksen elämän realiteeteistä vieraantumisesta!

Kaupunkilaistuminenko noin herkistää? Useimmat kuitenkin on täälläkin maalaistaustaisia olen ymmärtänyt.
Silloin on täytynyt olla tietoinen myös kotieläinten teuraaksi kasvattaminen.

Nähdä nekin vaiheet pöytään asti tapahtuvina, joulukinkkuna vaikka, johon halukkaasti iski haarukkansa !

Ohiampumista nämä toivovat, luontokappaletta säästääkseen, -- mikä ettei, linnuistakin nopeimmat pyrähtävät ulottumattomiin, ja säästyvät siten viemään kantaa eteenpäin:D

Haluaisimpa nähdä, jos sähkönjakelussa tapahtuisi täyskatkos, kaupat tyhjenisivät, eikä uutta ruokaa pystyttäisi toimittamaan hyllyille.

Miten hyvin selviäisivätkään he, joilla on taito ja kyky
kaataa metsän riistaa, pyytää kalaa ja saada peltotilkkunsa tuottamaan ilman turhia herkkyyksiä:D

Onneksi olin vasta 30, maaseudulle lähtiessäni, tuota kaikkea kokeilemaan työni ohella H:sassa.
Niinpä valmiudet selvitä maaseudun elämän, ja saariston haasteista, jäi pysyvästi lapsillekin.

Heidän asiansa onkin sitten, muuttuvassa maailmassa, miten omat lapsensa suuntautuvat, mutta varmaa on, että yhteys ja valmius luonnon kanssa vuorovaikutuksessa elämiseen, on ihmisen henkiselle, fyysisestä nyt puhumattakaan hyvinvoinnille välttämätöntä tulevaisuudessa.

Olen maalaistalon lapsi ja silloin oli pitkälle omaravaistaloutta.
Oli kanoja, lehmiä, sikoja, lampaita ja kellä mitäkin vielä lisäksi, eivät ne eläimet olleet lemmikkejä ne olivat eläviä joita kasvatettiin ruuan takia.
Lampaista saatiin villaa ja teuraaksi kun lauma alkoi tulla liian isoksi, lehmien pito nyt on jokaiselle päivänselvää, mutta ei sekään maitoa tuota jos ei vasikoi välillä, vasikoita kasvatettiin ja niistä saatiin lihaa, teuraaksi meni suurin osa joskus joku naapuri ostin jonkun mullikan.

Kautta aikojen on ihminen tappanut pysyäkseen hengissä, nyt on määräajat jolloin villieläimiä saa ampua, eikä niitä saaliita sinne metsään tai järveen jätetä, kaikki hyödynnetään tavalla tai toisella.

Ne jotka sorsastaa syövät varmasti saaliinsa, minä ainakin menen sorsapaistille jos jonnekin kutsu käy.

Mummot kaupungeissa niitä pullasorsia ruokkii ja kesyttää, ei maaseudun ihmiset!

Paljon pitää tietää ja linnut lennosta tuntea, testissä on käytävä että saa metsästysluvan kai se aseenostokin on luvan takana, paljon en ole kiinnittänyt huomiota.
Juteltu on metsästyksestä ja saaliista, onhan veljeni tyttärellä metsästyslupa ja pari asetta, isänsä kanssa hirvesti ja sorsasti kunnes isä lähti paremmille metsästysmaille.

Riistaruoka on tullut tutuksi, nyt jo hiipumaan päin, hirvipaisti peijaisiin menen taas jos kutsu käy.

;-))...

Jo on monenlaista mieltä, en tarkemmin ole itse ajatellut noita metsästyshommia. Kai se hyvä että hirvikantaa vähennetään, sorsista en tiedä onko niitä "liikaa".
Sota-aikana, olikohan se välirauhakesä. Isällä oli ainakin se kivääri sodasta mukana. Sillä se joitakin vesilintuja ampui. Taisi ampua sääntöjen vastaisesti, jos niitä silloin 40-luvulla oli, uivia lintuja. Kiväärillä kun ampui niin pää irtosi, ei ehtinyt lintu kitumaan. Muistaakseni hyvältä se lintupaisti maistui. Silloin maistui mikä vaan, mm. hylkeenliha.

En tunne tuota metsästystä paljonkaan, jutellaan niitä näitä ja kehutaan, mutta ei turhaan hyvää se on aina ollut.
Kai lintuihin tehoaa pienempi tehoinen kuin nelijalkaisiin metsäriistaan.

Nyt menen laittamaan syksyn ensimmäisen omenapiirakan, riistaa sekin ;-D !!

Sorsaa en ole koskaan syönyt, sorsajahdin aikana olimme jo koululaisimme jo kotona saaristosta.

Sitävastoin nokikanaa sain kalastajalta 3 kpl, ja oli todella murean hyvää, ja maukas tumma kastike vahvaa. Verkkoihin oli tarttuneet, ne kun sukeltavat ravintonsa.

Luin tuosta nokikanasta, joka on rantojen asukki, levinneisyys Ouluun asti, mutta ei sisämaassa juurikaan.
Suomessa pesii noin 15.000 paria, Euroopassa noin miljoona paria.

Melko uusi tulokas se Suomessa onkin. 1980 luvulta asti on sallittu pyyntiaika elo-joulukuu. ja levinnäisyys Japaniin ja Austraaliaan saakka. Luokitus elinvoimainen. Painokin siinä 1,200 gr.
Wikipedia.
Taisi jäädä ainoaksi kokemukseksi :D

Minusta Ruuneperi oli oikeilla linjoilla lausuessaan "Vielä hetki ja metsästys tulee tietokoneavusteiseksi."
Meidän ihmisten ylivoimaisuus muuhun eläinkuntaan on selviö, siksi villieläimet eläimet pitäisi jättää rauhaan niiltä osin, kuin sitä vielä on, eikä niitä ainakaan pitäsi sotkea teuraskarjaan, jota tehokasvatetaan erimuodoissa meidän ruoaksi.
Tekniikan miehet ja naiset voisivat kehittää villieläinten vastineiksi robottisorsia, -taveja, -alleja, -hanhia jne, joita nuo uljaat metsästäjät voisivat sitten poksautella.
Voitaisiinhan niiden tekeleiden sisään laittaa valmiiksi kypsennetty broileri, jolloin sekin tarve tulisi ampujalla tyydytetyksi.

Onpa kevyt eväs ;-DDD alle 2 gr.

Kyllä ymmärsin mutta iloiseksi tulin!

Pyyntiajan lait suojaavat kyllä villieläinkantojamme EU:direktiivien mukaisesti niinkuin kuuluukin.
Tekniikan miehet saavat leikkiä tietokonepelejään, erämiesten hoidellessa sallitut pyynnit.

Eikös se riekon metsästys pian ala?
Muistelisin että puolukkarinteet punersi ja italialaiset riekonmetsästäjät ilmestyivat Rukan rinteille.
Hyvä on että metsästystä rajoitetaan eikä anneta ympäri vuoden metsästää.

Susia ja karhuja piti tappaa, kun ne söivät ihmisiä.
Et voi olla tosissas, Ruuneperi!

Tämä se ei pääse tuosta asiastaan irti kirjoittais edes omiin ketjuihin, pitääkö noita tulla joka puolelle levittelemään.

Pysähdyin hetkesi pyöräreissullani tänä aamuna keskuspuistossa olevan hiekkakuopan viereen. Se hiekkakuoppa oli tietysti täyttynyt vedellä ja on mitä mainioin lintulammikko.
Ai niin, kun olin pysähtynyt siihen pyörineni, niin ei aikaakaan, kun jo ympärilläni pyöri ainakin parikymmentä pulleaa sorsaa, lähimmät metrin päässä.
Toivottavasti pysyvät sillä lammikolla, ettivät joudu hupimetsästäjien patoihin.

Arvoisa Ruuneperi!

Mielestäni tuomitset metsästäjiä väärin. Heidän toimensa ovat kontrollissa. Samalla tavalla kuin sikalat ja kanalat.

Soisin, että sinulla olisi ollut nuorukaisena tilaisuus päästä metsästämään. En tiedä, mutta luulen, että silloin ymmärtäisit paremmin metsästyksen kiehtovuutta.

Kohta taas on joulu ja teurastettujen sikojen ja kalkkunoiden aika. Hyvää syksyä.