Koko elämä saman miehen kanssa?

juuri noin :) ja aloittajalla ei ole edes vielä lapsia joten ei muuta kuin menoksi vaan puolison kanssa, tuolla sinun tavallasi :)

Uskoakseni puoli Suomea on täynnä tylsiä parisuhteita. Minullakin on sellainen. Olemme täysin leipiintynyt 4-kymppinen pari jolla on yhteistä taivalta takana 20 v. Mieheni on ok, mutta mitään erityistä intohimoa ei minulla häneen ole. Siksi seksiä ei ole kuin pari kertaa vuodessa. Olen jaksanut näytellä 20 v himokasta vaimoa, nyt en enää viitsi.

Mieheni on ihan kiva, mutta ei enää se Herra Täydellisyys. Syy ei ole yksin miehessä. Olen tavallaan itsenäistynyt omassa parisuhteessani ja päättänyt elää vihdoin itselleni.

Olen miettinyt pitääkö minun luopua toiveistani ja ihaneestani, että hän (tai joku muu) olisi Unelmieni Prinssi. Olen tullut siihen tulokseen, että koska hän ei halua noudattaa pikku vinkkejäni asioista joista tykkään, en myöskään minä enää leiki Kilttiä Pikkurouvaa.

Olen miesten keskuudessa suosittu (kaverina). Silloin tällöin kun satun sille päälle, pelaan silmäpeliä muiden miesten kanssa ja tiedän, että menekkiä olisi. Se tieto riittää minulle. En kuitenkaan (ainakaan vielä) ole tehnyt mitään tuhmaa. Minulle riittää, että voin testata silloin tällöin olisiko minulla vielä kysyntää ja saan siitä hyvää vastakaikua. Ehkä siksi, että en ole kovinkaan kiinnostunut seksistä tai yhden illan jutuista vieraiden miesten kanssa. Tiedän, että muutama mies olisi tosi kiinnostunut minusta, mutta juttu jää minun osaltani pelin asteelle.

En välttämättä osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, sillä enhän tiedä sitä itsekään. Olen miettinyt eroakin. Se on vaan aika rankka juttu kun on lapsia. Lisäksi olen niin toivottoman kranttu miesten suhteen, että tuskin löytäisin ketään parempaakaan.

Mihinkään parisuhdehömppään en ole koskaan osallistunut. Joku voi saada kipinää matkoista tai parisuhdeleiriltä. Itse en ole sitä tyyppiä. Minulla sopisi paremmin jokin pikkuseikkailu toisen miehen kanssa. Tosin en ole siihen vielä uskaltanu ryhtyä, koska pienellä paikkakunnalla sana leviää niin nopeasti ja naapurikyyläys on vielä meillä päin voimissaan. Olisi kuitenkin ihanaa viettää aikaa jonkun kivan miehen kainalossa romanttisessa mielessä. Se voisi piristää omaa parisuhdettakin.

Muista kuitenkin, että tylsään ja turhaan parisuhteeseen ei kannata jäädä. Tuuleta ajatuksiasi muiden miesten kanssa vaikka kaveripohjalta.

pysykää yhdessä kirjoitti:

juuri noin :) ja aloittajalla ei ole edes vielä lapsia joten ei muuta kuin menoksi vaan puolison kanssa, tuolla sinun tavallasi :)

90% ihmisistä on nynnyjä ja tekee kaikkensa antaakseen itsestään normaalia tavis kuvaa, sitten ihmetellään miksi elämä on niin tylsää.

Ymmärtäkää mikä laki on ja noudattakaa sitä, ymmärtäkää mikä on liian räiskyvä persoonallisuus joka luokitellaan mielisairaudeksi, noiden normien sisällä on ihan ok olla vähän poikkeava eikä mikään julkisen kuvansa pelossa elävä tavis nyhverö.

Tavis on pelle kirjoitti:

90% ihmisistä on nynnyjä ja tekee kaikkensa antaakseen itsestään normaalia tavis kuvaa, sitten ihmetellään miksi elämä on niin tylsää.

Ymmärtäkää mikä laki on ja noudattakaa sitä, ymmärtäkää mikä on liian räiskyvä persoonallisuus joka luokitellaan mielisairaudeksi, noiden normien sisällä on ihan ok olla vähän poikkeava eikä mikään julkisen kuvansa pelossa elävä tavis nyhverö.

Lue lisää

No mutta onhan taviksen elämässäkin kaikkea jännää, kuten mäkihypyn ja formulan kattominen, ja tuksun tekemisten päivittely.

DollyDe kirjoitti:

Uskoakseni puoli Suomea on täynnä tylsiä parisuhteita. Minullakin on sellainen. Olemme täysin leipiintynyt 4-kymppinen pari jolla on yhteistä taivalta takana 20 v. Mieheni on ok, mutta mitään erityistä intohimoa ei minulla häneen ole. Siksi seksiä ei ole kuin pari kertaa vuodessa. Olen jaksanut näytellä 20 v himokasta vaimoa, nyt en enää viitsi.

Mieheni on ihan kiva, mutta ei enää se Herra Täydellisyys. Syy ei ole yksin miehessä. Olen tavallaan itsenäistynyt omassa parisuhteessani ja päättänyt elää vihdoin itselleni.

Olen miettinyt pitääkö minun luopua toiveistani ja ihaneestani, että hän (tai joku muu) olisi Unelmieni Prinssi. Olen tullut siihen tulokseen, että koska hän ei halua noudattaa pikku vinkkejäni asioista joista tykkään, en myöskään minä enää leiki Kilttiä Pikkurouvaa.

Olen miesten keskuudessa suosittu (kaverina). Silloin tällöin kun satun sille päälle, pelaan silmäpeliä muiden miesten kanssa ja tiedän, että menekkiä olisi. Se tieto riittää minulle. En kuitenkaan (ainakaan vielä) ole tehnyt mitään tuhmaa. Minulle riittää, että voin testata silloin tällöin olisiko minulla vielä kysyntää ja saan siitä hyvää vastakaikua. Ehkä siksi, että en ole kovinkaan kiinnostunut seksistä tai yhden illan jutuista vieraiden miesten kanssa. Tiedän, että muutama mies olisi tosi kiinnostunut minusta, mutta juttu jää minun osaltani pelin asteelle.

En välttämättä osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, sillä enhän tiedä sitä itsekään. Olen miettinyt eroakin. Se on vaan aika rankka juttu kun on lapsia. Lisäksi olen niin toivottoman kranttu miesten suhteen, että tuskin löytäisin ketään parempaakaan.

Mihinkään parisuhdehömppään en ole koskaan osallistunut. Joku voi saada kipinää matkoista tai parisuhdeleiriltä. Itse en ole sitä tyyppiä. Minulla sopisi paremmin jokin pikkuseikkailu toisen miehen kanssa. Tosin en ole siihen vielä uskaltanu ryhtyä, koska pienellä paikkakunnalla sana leviää niin nopeasti ja naapurikyyläys on vielä meillä päin voimissaan. Olisi kuitenkin ihanaa viettää aikaa jonkun kivan miehen kainalossa romanttisessa mielessä. Se voisi piristää omaa parisuhdettakin.

Muista kuitenkin, että tylsään ja turhaan parisuhteeseen ei kannata jäädä. Tuuleta ajatuksiasi muiden miesten kanssa vaikka kaveripohjalta.

Lue lisää

Minut jätti vaimo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulema kuulema kiltti ja hyvä mies, mutta "tylsä ja ennalta-arvattavissa". Seksiä meillä pari kolme kertaa viikossa ja itse ainakin tyytyväinen suhteeseen. Vaimo taas kaipasi "intohimoa ja kipinää" ja siksi päätti jättää minut. Eron jälkeen hänellä taisi olla pari lyhyttä suhdetta häntä nuorempien miesten kanssa, lähinnä jotain yhden illan juttuja. (Yksi mies taisi olla jopa afrosuomalainen). Itselläni ei ollut muita suhteita ja nyt reilun puolen vuoden päästä vaimoni haluaisi palata luokseni. Itse taas en pysty siihen enää, rakastan toki vaimoni edelleen, mutta en halua palata yhteen.

pysykää yhdessä kirjoitti:

juuri noin :) ja aloittajalla ei ole edes vielä lapsia joten ei muuta kuin menoksi vaan puolison kanssa, tuolla sinun tavallasi :)

Tehkää ihmeessä lapsia . Silloin teille tulee sisältöä elämään . Jos odotatte liian kauan niin huomaatte että olette liian vanhoja tekemään lapsia .

eronnut mies kirjoitti:

Minut jätti vaimo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulema kuulema kiltti ja hyvä mies, mutta "tylsä ja ennalta-arvattavissa". Seksiä meillä pari kolme kertaa viikossa ja itse ainakin tyytyväinen suhteeseen. Vaimo taas kaipasi "intohimoa ja kipinää" ja siksi päätti jättää minut. Eron jälkeen hänellä taisi olla pari lyhyttä suhdetta häntä nuorempien miesten kanssa, lähinnä jotain yhden illan juttuja. (Yksi mies taisi olla jopa afrosuomalainen). Itselläni ei ollut muita suhteita ja nyt reilun puolen vuoden päästä vaimoni haluaisi palata luokseni. Itse taas en pysty siihen enää, rakastan toki vaimoni edelleen, mutta en halua palata yhteen.

Lue lisää

Ehkäpä typerät ämmät huomaa sen että vanhassa vara parempi. Kyllä suosittelisin sinulle kylillä käyntiä. Vientiä kyllä piisaa. Kyllä sieltä uusi löytyy. Kaupunkit täynnänsä rakkauden nälkäisiä yksinhuoltaja äitejä ;)

eronnut mies kirjoitti:

Minut jätti vaimo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulema kuulema kiltti ja hyvä mies, mutta "tylsä ja ennalta-arvattavissa". Seksiä meillä pari kolme kertaa viikossa ja itse ainakin tyytyväinen suhteeseen. Vaimo taas kaipasi "intohimoa ja kipinää" ja siksi päätti jättää minut. Eron jälkeen hänellä taisi olla pari lyhyttä suhdetta häntä nuorempien miesten kanssa, lähinnä jotain yhden illan juttuja. (Yksi mies taisi olla jopa afrosuomalainen). Itselläni ei ollut muita suhteita ja nyt reilun puolen vuoden päästä vaimoni haluaisi palata luokseni. Itse taas en pysty siihen enää, rakastan toki vaimoni edelleen, mutta en halua palata yhteen.

Lue lisää

Mun mies jätti mut samasta syystä. Sille ei enää arki riittänyt vaan halus jotain jännempää 17 vuoden jälkeen. Mä olen nyt niin tottunut tähän omaan rauhalliseen arkeen lasten kanssa että en uskalla edes tutustua kehenkään, vaikka tunnen, että mulla olis jollekin kiltille miehelle, joka tyytyy tavalliseen arkeen, ehkä paljonkin annettavaa.

eronnut mies kirjoitti:

Minut jätti vaimo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulema kuulema kiltti ja hyvä mies, mutta "tylsä ja ennalta-arvattavissa". Seksiä meillä pari kolme kertaa viikossa ja itse ainakin tyytyväinen suhteeseen. Vaimo taas kaipasi "intohimoa ja kipinää" ja siksi päätti jättää minut. Eron jälkeen hänellä taisi olla pari lyhyttä suhdetta häntä nuorempien miesten kanssa, lähinnä jotain yhden illan juttuja. (Yksi mies taisi olla jopa afrosuomalainen). Itselläni ei ollut muita suhteita ja nyt reilun puolen vuoden päästä vaimoni haluaisi palata luokseni. Itse taas en pysty siihen enää, rakastan toki vaimoni edelleen, mutta en halua palata yhteen.

Lue lisää

minä en ymmärrä minkä vuoksi nainen jättää miehen joka on turvallinen,tavallinen,lämmin ja läheinen.se jonka on aikaisemmin kokenut tärkeimmäksi.elämän intohimo tulee juuri siitä turvallisesta, TAVALLISESTA,lämpimästa ihmisestä.sellainen nainen elää fantasiassa jolla ei ole todellisuuspohjaa...luulee itsestään liikoja..mikä onkaan ihanampaa kuin mies joka keskittyy vain yhteen naiseen..antaa kokonaan sen rakkauden mistä on aikuisena naisena aina haaveillut..seksikään ei korvaa luottamusta,tuttuuden tuntua,hellyyttä, sitä että voi olla täysin oma itsensä.sitten kun tälläisen miehen jättäneenä jossain utopisen hurmion toivossa huomaakin karvaasti pettyneensä,haluaaki tämän miehen takaisin...eei vooi olla niin tyhmä että oottaas miehen avosylin haluavan hänet takaisin..kaiken tälläisen yli kävelee kuningas kuolema..joka ei sitten kysykkään...haluakko sinä antaa tämä'n miehen minulle..se ottaa sen...ei kysy ei pyydä lupaa..ei kysy ookko tyytymätön tämän miehen suorituksiin..olkaa hyvänen aika tyytyväisiä rakkaisiinne ja heidän pieniin vikoihinsa..sillä se tulee se kuningas...eikä kysy saanko viedä...niin se vei minultakin...

kaaro kirjoitti:

minä en ymmärrä minkä vuoksi nainen jättää miehen joka on turvallinen,tavallinen,lämmin ja läheinen.se jonka on aikaisemmin kokenut tärkeimmäksi.elämän intohimo tulee juuri siitä turvallisesta, TAVALLISESTA,lämpimästa ihmisestä.sellainen nainen elää fantasiassa jolla ei ole todellisuuspohjaa...luulee itsestään liikoja..mikä onkaan ihanampaa kuin mies joka keskittyy vain yhteen naiseen..antaa kokonaan sen rakkauden mistä on aikuisena naisena aina haaveillut..seksikään ei korvaa luottamusta,tuttuuden tuntua,hellyyttä, sitä että voi olla täysin oma itsensä.sitten kun tälläisen miehen jättäneenä jossain utopisen hurmion toivossa huomaakin karvaasti pettyneensä,haluaaki tämän miehen takaisin...eei vooi olla niin tyhmä että oottaas miehen avosylin haluavan hänet takaisin..kaiken tälläisen yli kävelee kuningas kuolema..joka ei sitten kysykkään...haluakko sinä antaa tämä'n miehen minulle..se ottaa sen...ei kysy ei pyydä lupaa..ei kysy ookko tyytymätön tämän miehen suorituksiin..olkaa hyvänen aika tyytyväisiä rakkaisiinne ja heidän pieniin vikoihinsa..sillä se tulee se kuningas...eikä kysy saanko viedä...niin se vei minultakin...

Lue lisää

sanotaan että nainen haluaa turvaa. mutta jos sitä turvaa on aina niin siihen turtuu. tarvitaan jännitystä että tuo turva tuntuu taas joltain. järjestää ittensä kuseen että mies saa pelastaa. valuvika, jos multa kysytään.

DollyDe kirjoitti:

Uskoakseni puoli Suomea on täynnä tylsiä parisuhteita. Minullakin on sellainen. Olemme täysin leipiintynyt 4-kymppinen pari jolla on yhteistä taivalta takana 20 v. Mieheni on ok, mutta mitään erityistä intohimoa ei minulla häneen ole. Siksi seksiä ei ole kuin pari kertaa vuodessa. Olen jaksanut näytellä 20 v himokasta vaimoa, nyt en enää viitsi.

Mieheni on ihan kiva, mutta ei enää se Herra Täydellisyys. Syy ei ole yksin miehessä. Olen tavallaan itsenäistynyt omassa parisuhteessani ja päättänyt elää vihdoin itselleni.

Olen miettinyt pitääkö minun luopua toiveistani ja ihaneestani, että hän (tai joku muu) olisi Unelmieni Prinssi. Olen tullut siihen tulokseen, että koska hän ei halua noudattaa pikku vinkkejäni asioista joista tykkään, en myöskään minä enää leiki Kilttiä Pikkurouvaa.

Olen miesten keskuudessa suosittu (kaverina). Silloin tällöin kun satun sille päälle, pelaan silmäpeliä muiden miesten kanssa ja tiedän, että menekkiä olisi. Se tieto riittää minulle. En kuitenkaan (ainakaan vielä) ole tehnyt mitään tuhmaa. Minulle riittää, että voin testata silloin tällöin olisiko minulla vielä kysyntää ja saan siitä hyvää vastakaikua. Ehkä siksi, että en ole kovinkaan kiinnostunut seksistä tai yhden illan jutuista vieraiden miesten kanssa. Tiedän, että muutama mies olisi tosi kiinnostunut minusta, mutta juttu jää minun osaltani pelin asteelle.

En välttämättä osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, sillä enhän tiedä sitä itsekään. Olen miettinyt eroakin. Se on vaan aika rankka juttu kun on lapsia. Lisäksi olen niin toivottoman kranttu miesten suhteen, että tuskin löytäisin ketään parempaakaan.

Mihinkään parisuhdehömppään en ole koskaan osallistunut. Joku voi saada kipinää matkoista tai parisuhdeleiriltä. Itse en ole sitä tyyppiä. Minulla sopisi paremmin jokin pikkuseikkailu toisen miehen kanssa. Tosin en ole siihen vielä uskaltanu ryhtyä, koska pienellä paikkakunnalla sana leviää niin nopeasti ja naapurikyyläys on vielä meillä päin voimissaan. Olisi kuitenkin ihanaa viettää aikaa jonkun kivan miehen kainalossa romanttisessa mielessä. Se voisi piristää omaa parisuhdettakin.

Muista kuitenkin, että tylsään ja turhaan parisuhteeseen ei kannata jäädä. Tuuleta ajatuksiasi muiden miesten kanssa vaikka kaveripohjalta.

Lue lisää

Törkeää...olet 20 vuotta teeskennellyt seksiasioissa ja vieläpä ihan alusta lähtien etkä arvosta miestäsi. Sinut pitäisi potkia heti pellolle teidän yhteisestä liitosta ja talosta. Mies voisi ottaa paremman ja nuoremman vaimon itselleen.

mummo jo kirjoitti:

Tehkää ihmeessä lapsia . Silloin teille tulee sisältöä elämään . Jos odotatte liian kauan niin huomaatte että olette liian vanhoja tekemään lapsia .

Ei missään nimessä. Miksi tehdä lapsia kun pohtii haluaako edes suhdetta?
Ei varmasti ole hyväksi lapsi elähtäneeseen suhteeseen. Kyllä ensin täytyy jotain alkaa tunteakin kumppaniaan kohtaan.

Eikä ap pariskunta ole varmasti ilmaissut edes haluavansa lapsia.
Eikä lapsia muuten "tehdä", niitä saadaan jos ne ovat tullakseen kun jättää ehkäisyn pois. Kaikki eivät saa, vaikka käyvät sen lisäksi kaikki hoidotkin läpi.
Mitä jos ajattelee lasten olevan suhteen sisältö, eikä saakaan lapsia?
Silloinhan se suhde viimeistään lopahtaa.

DollyDe kirjoitti:

Uskoakseni puoli Suomea on täynnä tylsiä parisuhteita. Minullakin on sellainen. Olemme täysin leipiintynyt 4-kymppinen pari jolla on yhteistä taivalta takana 20 v. Mieheni on ok, mutta mitään erityistä intohimoa ei minulla häneen ole. Siksi seksiä ei ole kuin pari kertaa vuodessa. Olen jaksanut näytellä 20 v himokasta vaimoa, nyt en enää viitsi.

Mieheni on ihan kiva, mutta ei enää se Herra Täydellisyys. Syy ei ole yksin miehessä. Olen tavallaan itsenäistynyt omassa parisuhteessani ja päättänyt elää vihdoin itselleni.

Olen miettinyt pitääkö minun luopua toiveistani ja ihaneestani, että hän (tai joku muu) olisi Unelmieni Prinssi. Olen tullut siihen tulokseen, että koska hän ei halua noudattaa pikku vinkkejäni asioista joista tykkään, en myöskään minä enää leiki Kilttiä Pikkurouvaa.

Olen miesten keskuudessa suosittu (kaverina). Silloin tällöin kun satun sille päälle, pelaan silmäpeliä muiden miesten kanssa ja tiedän, että menekkiä olisi. Se tieto riittää minulle. En kuitenkaan (ainakaan vielä) ole tehnyt mitään tuhmaa. Minulle riittää, että voin testata silloin tällöin olisiko minulla vielä kysyntää ja saan siitä hyvää vastakaikua. Ehkä siksi, että en ole kovinkaan kiinnostunut seksistä tai yhden illan jutuista vieraiden miesten kanssa. Tiedän, että muutama mies olisi tosi kiinnostunut minusta, mutta juttu jää minun osaltani pelin asteelle.

En välttämättä osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, sillä enhän tiedä sitä itsekään. Olen miettinyt eroakin. Se on vaan aika rankka juttu kun on lapsia. Lisäksi olen niin toivottoman kranttu miesten suhteen, että tuskin löytäisin ketään parempaakaan.

Mihinkään parisuhdehömppään en ole koskaan osallistunut. Joku voi saada kipinää matkoista tai parisuhdeleiriltä. Itse en ole sitä tyyppiä. Minulla sopisi paremmin jokin pikkuseikkailu toisen miehen kanssa. Tosin en ole siihen vielä uskaltanu ryhtyä, koska pienellä paikkakunnalla sana leviää niin nopeasti ja naapurikyyläys on vielä meillä päin voimissaan. Olisi kuitenkin ihanaa viettää aikaa jonkun kivan miehen kainalossa romanttisessa mielessä. Se voisi piristää omaa parisuhdettakin.

Muista kuitenkin, että tylsään ja turhaan parisuhteeseen ei kannata jäädä. Tuuleta ajatuksiasi muiden miesten kanssa vaikka kaveripohjalta.

Lue lisää

"Mihinkään parisuhdehömppään en ole koskaan osallistunut. Joku voi saada kipinää matkoista tai parisuhdeleiriltä. Itse en ole sitä tyyppiä. Minulla sopisi paremmin jokin pikkuseikkailu toisen miehen kanssa."

Että sinulle sopii pettäminen paremmin kuin parisuhteen vaaliminen oman miehen kanssa. Kuulostaa toodella hyvältä. Sinun kaltaisesi ihminen on varmaankin jokaisen unelmakumppani. Olisiko aika katsoa peiliin ihan oikeasti.

kaaro kirjoitti:

minä en ymmärrä minkä vuoksi nainen jättää miehen joka on turvallinen,tavallinen,lämmin ja läheinen.se jonka on aikaisemmin kokenut tärkeimmäksi.elämän intohimo tulee juuri siitä turvallisesta, TAVALLISESTA,lämpimästa ihmisestä.sellainen nainen elää fantasiassa jolla ei ole todellisuuspohjaa...luulee itsestään liikoja..mikä onkaan ihanampaa kuin mies joka keskittyy vain yhteen naiseen..antaa kokonaan sen rakkauden mistä on aikuisena naisena aina haaveillut..seksikään ei korvaa luottamusta,tuttuuden tuntua,hellyyttä, sitä että voi olla täysin oma itsensä.sitten kun tälläisen miehen jättäneenä jossain utopisen hurmion toivossa huomaakin karvaasti pettyneensä,haluaaki tämän miehen takaisin...eei vooi olla niin tyhmä että oottaas miehen avosylin haluavan hänet takaisin..kaiken tälläisen yli kävelee kuningas kuolema..joka ei sitten kysykkään...haluakko sinä antaa tämä'n miehen minulle..se ottaa sen...ei kysy ei pyydä lupaa..ei kysy ookko tyytymätön tämän miehen suorituksiin..olkaa hyvänen aika tyytyväisiä rakkaisiinne ja heidän pieniin vikoihinsa..sillä se tulee se kuningas...eikä kysy saanko viedä...niin se vei minultakin...

Lue lisää

hyvä kirjoitus, olen kanssasi täysin samaa mieltä, tuli ihan omat kokemukset mieleen.

eronnut mies kirjoitti:

Minut jätti vaimo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulema kuulema kiltti ja hyvä mies, mutta "tylsä ja ennalta-arvattavissa". Seksiä meillä pari kolme kertaa viikossa ja itse ainakin tyytyväinen suhteeseen. Vaimo taas kaipasi "intohimoa ja kipinää" ja siksi päätti jättää minut. Eron jälkeen hänellä taisi olla pari lyhyttä suhdetta häntä nuorempien miesten kanssa, lähinnä jotain yhden illan juttuja. (Yksi mies taisi olla jopa afrosuomalainen). Itselläni ei ollut muita suhteita ja nyt reilun puolen vuoden päästä vaimoni haluaisi palata luokseni. Itse taas en pysty siihen enää, rakastan toki vaimoni edelleen, mutta en halua palata yhteen.

Lue lisää

Hei. Olen itse äskettäin eronnut hieman yli nelikymppinen ja etsin arjesta nauttivaa miestä. Kiinnostaisiko mailailu? muntili12atgmail.com

eronnut mies kirjoitti:

Minut jätti vaimo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin kuulema kuulema kiltti ja hyvä mies, mutta "tylsä ja ennalta-arvattavissa". Seksiä meillä pari kolme kertaa viikossa ja itse ainakin tyytyväinen suhteeseen. Vaimo taas kaipasi "intohimoa ja kipinää" ja siksi päätti jättää minut. Eron jälkeen hänellä taisi olla pari lyhyttä suhdetta häntä nuorempien miesten kanssa, lähinnä jotain yhden illan juttuja. (Yksi mies taisi olla jopa afrosuomalainen). Itselläni ei ollut muita suhteita ja nyt reilun puolen vuoden päästä vaimoni haluaisi palata luokseni. Itse taas en pysty siihen enää, rakastan toki vaimoni edelleen, mutta en halua palata yhteen.

Lue lisää

Minulle sattui sama juttu, tosin 7 vuoden jälkeen, olin tylsä ja ennalta-arvattavissa.
Sittens sattui, että tuon miehen avovaimo uhkasi itsemurhalla jos mies jättää ja ex-avovaimo alkoi ehdotella "Koitettaisiinko tuleeko jotain tästä suhteesta".
En enää lämmennyt, kun oli kahdesti jo sitä aikaisemmin lähtenyt. Se ei ollut ennalta-arvattavissa etten enää ottanut takaisin.

12+20 kirjoitti:

No mutta onhan taviksen elämässäkin kaikkea jännää, kuten mäkihypyn ja formulan kattominen, ja tuksun tekemisten päivittely.

Minun mielestäni noissa taas ei ole mitään jännittävää, en kyllä olekkaan tavis vaan joku muunlainen tyyppi.

Minkään ikäinen ei siis löydä hyviä miehiä, koska ne ketkä ovat jääneet sinkuiksi, ovat yleensä siitä syystä, etteivät ole löytäneet hyvää miestä ja osa ei koska on tyytynyt alusta saakka huonoihin: ties mitä juoppojen, mustasukkaisten, pettureiden ja sikojen passareitahan riittää ihan nuoresta saakka.
"sinun ikäinen" ei löydä myöskään helpolla hyvää miestä, niitä kun ei vaan juurikaan ole. Ei ne kaikki miehet nimittäin jotenkin mystisesti vanhetessaan "huonone" ja kuitenkin joka 5 nainen on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa ja sen uhkaa, ja samoin yli 15-vuotiasta 20-25 % joutunut seksuaalisen ahdistelun/väkivallan kohteeksi. Juoppous on jumaloitua Suomessa, vai väitätkö että juoppo suomalainen mies on harvinaisuus?
Ja nykyäänhän jooka neljäs nuori on mielenterveysongelmainen ja miehistä jo kuinka monta... 70tuhatta muistaakseni, syrjäytynyt, kotipoika, äidinhelmoissa paapottava masentunut, kouluttamaton, työtön ja luovuttanut. Keski-ikäisillä yleisiä sydänvaivat, juopottelu ja erektio-ongelmat ja 60% miehistä kaupan päälle liikalihavia... Ja sitä rataa. Siis ei täällä missään iässä ole mitään runsauden pulaa oikeasti terveistä, rehdeistä, raittiista ja silti miehekkäistä aktiivisista ja tekevistä miehistä.

Että se siitä "sinun ikäisestä", ikävä kyllä, minkään ikäinen nainen ei paljon hyviä miehiä löydä. Siinä olen tosin täysin samaa mieltä, ettei pitäisi vääntää lapsia kenen kanssa tahansa. Naiset liian usein itsekkäästi vaan tekevät niitä lapsia, valikoimatta isää, miettimättä lasta, kun kuitenkin se ehkäisy on heidän käsissään ja heidän pitäisi. Ensin etsitään ties mitä prinssiä ja sitten hätäpäissään tehdään kenen kanssa sattuu kun pelätään biologista kelloa, eikä osata luopua.

Ei lapsia pitäisi tehdä vaan itsekkäästi mihin sattuu, kenelle sattuu ja "koska mä haluan" vaan pitäisi hieman tarkemmin miettiä, miksi, mitä on annettavaa ja onko realistista. Monesti äitejä väitetään epäitsekkäiksi, mutta äitiys on suurimmalle osalle täysin puhtaasti hyvin itsekäs teko jo lähtiessään.
Isien vastuulle sitä taas on turha sysätä, koska äiti on se, joka "sijoittaa" siihen enemmän (eli vaarantaa koko kehonsa ja elämänsäkin joskus) ja loppupelissä, se on nainen joka päättää, kuka syntyy ja kuka ei.

Mä en kyllä lähtisi hyvästä suhteesta. Kaikenmaailman "elämän rakkaus" soopa on just sitä itteestä. Ensi silmäyksellä rakastuminen on tutkitusti äärettömän harvinaista ja se vielä harvinaisempaa että tapahtuu molemmille samaan aikaan ja suhteesta tulee terve ja hyvä.
Elämän rakkaus kemiat ja kiima voi johtua ihan puutteesta, intohimo vihasta (mustasukkaisuus) ja omistushalusta ja tulisuus johtaa väkivaltaan, että ei niistä kipinöistäkään suurin osa ole välttämättä edes hyviä.
Suurin osa kuvittelee ensihuumankin, eli he kiihkoilevat omassa mielikuvituksessaan ja jumaloivat satuolentoa: omia haaveitaan, heijastuksiaan jne. ja arki onkin oikeasti vain sitä, että allkaa tajuta, mikä se toinen oikeasti on.

Suoraan sanottuna, riskit ovat suuret, todenäköisyydet löytää toinen hyvä kumppani, paras ystävä ja Hyvä pitkä rakkaus epätodennäköistä, lisäksi kerran eronneet eroavat aina helpommin uudelleenkin.

On siis suuri onni, ja onnenpotku, jos oikeasti löytää hyvänsuhteen ja/tai esimerkiksi oikeasti rakastuu ensisilmäyksellä ja saa hyvän suhteen. Mutta yleistä se ei ole, vaan täysin harvinaislaatuinen poikkeus.

totta!!u9o9 kirjoitti:

Minkään ikäinen ei siis löydä hyviä miehiä, koska ne ketkä ovat jääneet sinkuiksi, ovat yleensä siitä syystä, etteivät ole löytäneet hyvää miestä ja osa ei koska on tyytynyt alusta saakka huonoihin: ties mitä juoppojen, mustasukkaisten, pettureiden ja sikojen passareitahan riittää ihan nuoresta saakka.
"sinun ikäinen" ei löydä myöskään helpolla hyvää miestä, niitä kun ei vaan juurikaan ole. Ei ne kaikki miehet nimittäin jotenkin mystisesti vanhetessaan "huonone" ja kuitenkin joka 5 nainen on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa ja sen uhkaa, ja samoin yli 15-vuotiasta 20-25 % joutunut seksuaalisen ahdistelun/väkivallan kohteeksi. Juoppous on jumaloitua Suomessa, vai väitätkö että juoppo suomalainen mies on harvinaisuus?
Ja nykyäänhän jooka neljäs nuori on mielenterveysongelmainen ja miehistä jo kuinka monta... 70tuhatta muistaakseni, syrjäytynyt, kotipoika, äidinhelmoissa paapottava masentunut, kouluttamaton, työtön ja luovuttanut. Keski-ikäisillä yleisiä sydänvaivat, juopottelu ja erektio-ongelmat ja 60% miehistä kaupan päälle liikalihavia... Ja sitä rataa. Siis ei täällä missään iässä ole mitään runsauden pulaa oikeasti terveistä, rehdeistä, raittiista ja silti miehekkäistä aktiivisista ja tekevistä miehistä.

Että se siitä "sinun ikäisestä", ikävä kyllä, minkään ikäinen nainen ei paljon hyviä miehiä löydä. Siinä olen tosin täysin samaa mieltä, ettei pitäisi vääntää lapsia kenen kanssa tahansa. Naiset liian usein itsekkäästi vaan tekevät niitä lapsia, valikoimatta isää, miettimättä lasta, kun kuitenkin se ehkäisy on heidän käsissään ja heidän pitäisi. Ensin etsitään ties mitä prinssiä ja sitten hätäpäissään tehdään kenen kanssa sattuu kun pelätään biologista kelloa, eikä osata luopua.

Ei lapsia pitäisi tehdä vaan itsekkäästi mihin sattuu, kenelle sattuu ja "koska mä haluan" vaan pitäisi hieman tarkemmin miettiä, miksi, mitä on annettavaa ja onko realistista. Monesti äitejä väitetään epäitsekkäiksi, mutta äitiys on suurimmalle osalle täysin puhtaasti hyvin itsekäs teko jo lähtiessään.
Isien vastuulle sitä taas on turha sysätä, koska äiti on se, joka "sijoittaa" siihen enemmän (eli vaarantaa koko kehonsa ja elämänsäkin joskus) ja loppupelissä, se on nainen joka päättää, kuka syntyy ja kuka ei.

Mä en kyllä lähtisi hyvästä suhteesta. Kaikenmaailman "elämän rakkaus" soopa on just sitä itteestä. Ensi silmäyksellä rakastuminen on tutkitusti äärettömän harvinaista ja se vielä harvinaisempaa että tapahtuu molemmille samaan aikaan ja suhteesta tulee terve ja hyvä.
Elämän rakkaus kemiat ja kiima voi johtua ihan puutteesta, intohimo vihasta (mustasukkaisuus) ja omistushalusta ja tulisuus johtaa väkivaltaan, että ei niistä kipinöistäkään suurin osa ole välttämättä edes hyviä.
Suurin osa kuvittelee ensihuumankin, eli he kiihkoilevat omassa mielikuvituksessaan ja jumaloivat satuolentoa: omia haaveitaan, heijastuksiaan jne. ja arki onkin oikeasti vain sitä, että allkaa tajuta, mikä se toinen oikeasti on.

Suoraan sanottuna, riskit ovat suuret, todenäköisyydet löytää toinen hyvä kumppani, paras ystävä ja Hyvä pitkä rakkaus epätodennäköistä, lisäksi kerran eronneet eroavat aina helpommin uudelleenkin.

On siis suuri onni, ja onnenpotku, jos oikeasti löytää hyvänsuhteen ja/tai esimerkiksi oikeasti rakastuu ensisilmäyksellä ja saa hyvän suhteen. Mutta yleistä se ei ole, vaan täysin harvinaislaatuinen poikkeus.

Lue lisää

No niin tässä tulikin faktoja tilastojen muodossa.

Ajatellaan asiaa toisin: naisista vähintään 60% on lihavia, enemmän tai vähemmän. Ja toinen 60% kuvittelee olevansa "vahvoja" mutta ovat todellisuudessa nalkuttavia (nalkutus on henkiselle väkivallalle aivan sama mitä töniminen tai avokämmenellä läpsiminen fyysiselle väkivallalle, siitä se alkaa ja molemmat ovat tuhoavia voimia, yleensä tekijä syyttää/syyllistää toista: täytyy/joutuu nalkuttamaan/läppäsemään kun toinen on hankala/mahdoton, molemmat ovat oireita ja vaativat vastuun ottamista OMASTA käytöksestä ja useimmiten ulkopuolista psykiatrista ammattiapua, siis ei ennustajia/astrologeja/alkoholia/vieraita suhteita/homeopatiaa).

Siis jokseenkin sama prosentti naisista käyttäytyy parisuhteissa tuhoavasti eli kenties ovat ihmiset toisensa ansainneet?

Mutta kuten jo aikaisemmin illalla totesin _hyvällä miehellä_ on kissan päivät :)

Macho Alfa kirjoitti:

No niin tässä tulikin faktoja tilastojen muodossa.

Ajatellaan asiaa toisin: naisista vähintään 60% on lihavia, enemmän tai vähemmän. Ja toinen 60% kuvittelee olevansa "vahvoja" mutta ovat todellisuudessa nalkuttavia (nalkutus on henkiselle väkivallalle aivan sama mitä töniminen tai avokämmenellä läpsiminen fyysiselle väkivallalle, siitä se alkaa ja molemmat ovat tuhoavia voimia, yleensä tekijä syyttää/syyllistää toista: täytyy/joutuu nalkuttamaan/läppäsemään kun toinen on hankala/mahdoton, molemmat ovat oireita ja vaativat vastuun ottamista OMASTA käytöksestä ja useimmiten ulkopuolista psykiatrista ammattiapua, siis ei ennustajia/astrologeja/alkoholia/vieraita suhteita/homeopatiaa).

Siis jokseenkin sama prosentti naisista käyttäytyy parisuhteissa tuhoavasti eli kenties ovat ihmiset toisensa ansainneet?

Mutta kuten jo aikaisemmin illalla totesin _hyvällä miehellä_ on kissan päivät :)

Lue lisää

Heips macho

Hyvällä miehellä on kissan päivät, totta. Harmi ettet itse kykene sitä kokemaan vaan elät omassa narsistisessa maailmassasi jossa olet löytänyt myös oikeutuksen pahoinpitelyillesi. Tasa-arvoista, molempia osapuolia voimaannuttavaa suhdetta et tuolla ajattelutavalla saa.

asfr1 kirjoitti:

Heips macho

Hyvällä miehellä on kissan päivät, totta. Harmi ettet itse kykene sitä kokemaan vaan elät omassa narsistisessa maailmassasi jossa olet löytänyt myös oikeutuksen pahoinpitelyillesi. Tasa-arvoista, molempia osapuolia voimaannuttavaa suhdetta et tuolla ajattelutavalla saa.

Lue lisää

Kuules nyt :) minä en pahoinpitele ketään, koskaan. En henkisesti enkä fyysisesti. Olen sen verran terve että en myöskään katsele minkkäänlaista väkivaltaa omassa suhteessani, olen sellaisesta lähtenyt ja kovin tyytyväinen olooni nykyään. Parisuhdeterapeutti tosin sanoi pitävänsä jopa mahdollisena että x:lläni olisi narsistinen tai rajatilapersoonalllisuushäiriö mutta se siitä.

Tiedän kyllä että monien naisten on kovin vaikea tai mahdoton ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Kukaan ei ole tullut näille prinsessoille koskaan opettaneeksi tai sanoneeksi ja sitten kun vuosia alkaa olla lähes 40 mittarissa on kovin vaikea katsoa elämäänsä ja itseään ja myöntää että on käyttäytynyt väärin lähimmäisiään (ja itseään) kohtaan. Viha, katkeruus ja itsesyytökset yhdistettynä kehnoon minäkuvaan ja itsetuntoon kietoutuvat yhä tiiviimmäksi vyyhdeksi.

Häkellyttävän samankaltaisilla perusteilla väkivaltaiset ihmiset yleensä perustelevat käytöstään kuten tossa yllä kirjoitin. Alkoholistikin sanoo usein että juo koska toinen on mahdoton/rasittava/tms, hakkaava vähän ojentaa/kouluttaa ja henkistä väkivaltaa (nalkutus on lievin tapa, sitten kontrollointi, manipulointi, raivokohtaukset, jatkuvat "riidat") käyttävä tekee aivan samoin. Ja syy on aina siinä toisessa...

asfr1 kirjoitti:

Heips macho

Hyvällä miehellä on kissan päivät, totta. Harmi ettet itse kykene sitä kokemaan vaan elät omassa narsistisessa maailmassasi jossa olet löytänyt myös oikeutuksen pahoinpitelyillesi. Tasa-arvoista, molempia osapuolia voimaannuttavaa suhdetta et tuolla ajattelutavalla saa.

Lue lisää

Höh tossa ollu mitään merkkiä narskuista? tai kalikka kalahtaa???

koirasihminen kirjoitti:

Höh tossa ollu mitään merkkiä narskuista? tai kalikka kalahtaa???

Hai ellei tyydy puolinaiseen taikka kompromisseihin sitä onkin varmempaa elellä yksikseen.

Macho Alfa kirjoitti:

No niin tässä tulikin faktoja tilastojen muodossa.

Ajatellaan asiaa toisin: naisista vähintään 60% on lihavia, enemmän tai vähemmän. Ja toinen 60% kuvittelee olevansa "vahvoja" mutta ovat todellisuudessa nalkuttavia (nalkutus on henkiselle väkivallalle aivan sama mitä töniminen tai avokämmenellä läpsiminen fyysiselle väkivallalle, siitä se alkaa ja molemmat ovat tuhoavia voimia, yleensä tekijä syyttää/syyllistää toista: täytyy/joutuu nalkuttamaan/läppäsemään kun toinen on hankala/mahdoton, molemmat ovat oireita ja vaativat vastuun ottamista OMASTA käytöksestä ja useimmiten ulkopuolista psykiatrista ammattiapua, siis ei ennustajia/astrologeja/alkoholia/vieraita suhteita/homeopatiaa).

Siis jokseenkin sama prosentti naisista käyttäytyy parisuhteissa tuhoavasti eli kenties ovat ihmiset toisensa ansainneet?

Mutta kuten jo aikaisemmin illalla totesin _hyvällä miehellä_ on kissan päivät :)

Lue lisää

Heh heh, siis 60% lihavia ja 60% kuvittelee olevansa vahvoja... Kuinka monta prosenttia sinun sadassa prosentissasi mahtaa olla?

siru-muori kirjoitti:

Heh heh, siis 60% lihavia ja 60% kuvittelee olevansa vahvoja... Kuinka monta prosenttia sinun sadassa prosentissasi mahtaa olla?

Siru-muori: 100% on tietty täysi sata prosenttia. Etsi vaikka ihan ala-asteen matematiikan oppikirja ja kertaa sieltä rosenttilasku. Vois vielä kenties lisätä että vähintään 60% ei ole kauheen fiksuja...

Et ymmärtänyt pointtiani.
Sinun ikäluokassasi on paljon väkivaltaisia miehiä vapaana. Kunnon miehet ovat harvassa. Joten jos luulet löytävästi paremman ja vielä väkivallattoman ja ei-alkoholisti miehen niin luulet liikoja.

Jokaisessa suhteessa tulee pinnistelyvaihe. Jos jatkat ajattelua "kun on niin tylsää, en haluu, nyyhnyyh. " niin ei varmasti tilanne muutu mihinkään. Tarvitset vähän myös oman ajattelutavan muuttamista, koska kuten sanottu, samat virheet toistuu uudessa suhteessa AINA.

Hankkikaa tekemistä. Hankkikaa uusia tavoitteita. Ehkä saat uudesta kumppanista hetken ilon, mutta tosiaan, kun joskus haluat asettua niin luultavasti et löydä itsellesi kumppania enää joka asettuu kanssasi ja on vielä sellainen hyvä mies jonka varmasti haluat vierellesi saada.

Vai oletko sen verran laiska ihminen, ettet edes halua yrittää ja panostaa, vaan annat periksi ja etsit sitten uuden joka antaa hetken ilon?

Jaa, siis alat olla valmiina perheen perustamiselle, mutta pieni osa sinua kapinoi sitä vastaan. Olisi varmaan syytä miettiä hieman sitä biologista kelloa jo myös...
eli minkälainen isä miehestäsi tulisi?

Ai ei matkat yms. houkuta. Usko pois, kyllä ne sitten houkuttaa kun ottaa asiaksesi niiden järjestämisen. Viimeistään matkalla tunteetkin saavat hieman happea. Koetapas edes kokeilla tehdä jotain suhteen piristämisen eteen... mitä sinä itse haluaisit (jos olisit vapaa/uudessa parisuhteessa mitä tekisit?) ?

Ihan samat "ongelmat" tulee vastaan missä tahansa muussa suhteessa! ?

Itse olin aviossa 25 vuotta narsistisen juovan miehen kanssa. Osaan arvostaa kilttiä miestä ja ottaisin sellaisen heti jos vain saisin.
Varatkaa hotelliviikonloppu. Tehkää treffit johonkin ravintolaan tai jotain vastaavaa.
Sopikaa vaikka kerran viikossa tapaaminen johonkin uuteen kohteeseen.
Kyllä te löydätte toisistanne uudestaan vipinää.

Kuule: ehkä sulla on sitoutumiskammo. Kuvailemasi tilanne voi sellaisen hyvinkin laukaista.

Se ei ole yksin miesten omainaisuus (kuten perinteisesti paljon väitetään) vaan etenkin nykyään enenevässä määrin naisten pitkäaikaista parisuhteenmuodostusta kuormittava juttu. Lue vaikka "He's scared she's scared". Hyvä ja ymmärtäväinen opus josta voisi saada uusia ajatuksia, syyllistämättä ketään.

Todella tarinoissamme on paljon samaa nim. sekaisin???... Niin tämä ihastus... kaipa minullakin on lämpimiä tunteita erääseen mieheen, vaikken niitä ole halunnut myöntää edes itselleni!!! Tämä mies on tosin ollut tuttavani vasta parisen kuukautta, kun avioliiton tilaa olen pohtinut jo puolisen vuotta. Eli pohdintani ei missään nimessä ole alkaneet alustavasta ihastumisesta, vaan ovat olleet jo kauan ennen.

Millainen teidän suhteen alku oli? Sähäkkä ja ensisilmäyksellä? Vai?

Niin ja onko tämä "ihastus" millainen? Nykyisen vastakohta vai paljon samankaltainen?

Itsestäkin tuntuu, että on aivan liikaa menetettävää, ja myös samalla, että kaikki ratkaisut ovat huonoja... :( kurjuus...

Hei kaikki nuoret naíset, joilla menee liian hyvin kunnollisten miestenne kanssa! Teidän elämänne on liian hyvää. Olette saaneet elää turvallisesti ja mukavasti. Elämästänne puuttuu se toinen puoli, jota nyt haikailette. Se on tuska ja kärsimys.

Jos kumppaninne kuolisi tai sairastuisi vakavasti, elämä saisi uutta syvyyttä. Ihminen ei ymmärrä arvostaa hyvää, jollei ole kokenut pahaa. Jollei epäonni teitä potki, ennen pitkää järjestätte sitä itse. Helpoin ratkaisu on pettää kumppania. Ah, miten kiihottavaa onkaan synnin teko! Kehotankin siis toteuttamaan salaiset himonne. Mikään ei sitten enää ole ennallaan. Saatte roppakaupalla sisältöä elämäänne. Arkinen turvallisuus muuttuu tunnemyrskyiksi, turvattomuudeksi ja epätoivoksi. Mutta ettehän te sitä usko kun ette ole kokeneet.

Hyvä ei tunnu miltään ennen kuin sen on särkenyt. Vaarallinen ja kielletty kiihottaa. Pankaa tuulemaan! Vuoden päästä elämänne on sekaisin eikä tylsää päivää ole! Ihminen tarvitsee kärsimystä tunteakseen elävänsä.

"On lapset, omakotitalo, pari autoa, lemmikkejä, tullaan taloudellisesti toimeen, matkustellaan usein jne." Noihan on kaikki ne asiat joita yleisesti pidetään onnistumisen merkkeinä. Useimmat niitä myös tavoittelevat miettimättä onko se kuitenkaan sitä mitä elämältään haluaa. Haluaako sitä oikeasti lapsia? Haluaako sitä elää asuntovelassa seuraavan 20 vuotta? Jokaisen täytyisi uskaltaa tehdä omat ratkaisunsa ja elää niin kuin itse haluaa elää, eikä niin että se näyttää täydelliseltä naapurin Pirkon mielestä.

Pettäjä kirjoitti:

Hei kaikki nuoret naíset, joilla menee liian hyvin kunnollisten miestenne kanssa! Teidän elämänne on liian hyvää. Olette saaneet elää turvallisesti ja mukavasti. Elämästänne puuttuu se toinen puoli, jota nyt haikailette. Se on tuska ja kärsimys.

Jos kumppaninne kuolisi tai sairastuisi vakavasti, elämä saisi uutta syvyyttä. Ihminen ei ymmärrä arvostaa hyvää, jollei ole kokenut pahaa. Jollei epäonni teitä potki, ennen pitkää järjestätte sitä itse. Helpoin ratkaisu on pettää kumppania. Ah, miten kiihottavaa onkaan synnin teko! Kehotankin siis toteuttamaan salaiset himonne. Mikään ei sitten enää ole ennallaan. Saatte roppakaupalla sisältöä elämäänne. Arkinen turvallisuus muuttuu tunnemyrskyiksi, turvattomuudeksi ja epätoivoksi. Mutta ettehän te sitä usko kun ette ole kokeneet.

Hyvä ei tunnu miltään ennen kuin sen on särkenyt. Vaarallinen ja kielletty kiihottaa. Pankaa tuulemaan! Vuoden päästä elämänne on sekaisin eikä tylsää päivää ole! Ihminen tarvitsee kärsimystä tunteakseen elävänsä.

Lue lisää

"Ihminen ei ymmärrä arvostaa hyvää, jollei ole kokenut pahaa."

Nimenomaan tässä ON totuus. Harva joka on oikeasti kärsinyt haluaa enää "lisää jännitystä" sen muodossa, että häviää kotinsa, elämän perustuksensa ja jopa... elintasonsa. Jos ihminen on oikeasti elänyt muutakin kuin näiden naisten elämää hyvinvointihelpoutta, mikä täälläkin on kaikesta syyttämisestä ja peittelystä huolimatta hyvin mahdollista, ja ihminen on jäänyt paitsi... Ruokaa on ollut vähän, asunto vaarassa, elämä jatkuvaa tinkimistä ja taistelua sekä köyhyyden aiheuttamaa pohjatonta yksinäisyyttä, sitä harvoin kaipaa lisäjännitystä nussimalla epärealisminsa kourissa jonkun "flirttailijan" kanssa, JOS onnistuu itsensä pelastamaan ja vielä ihmeekseen siihen kaupan päälle löytämään hyvän ja terveen suhteen (puhun ihmisistä, mitkä eivät tuhoa aivojaan sitten alkoholilla tms. ja pysyvät selväjärkisinä).

Lasten äidin itsekkyys näkyy jälleen, juuh, lapsetkin ovat pelkkä saavutettu itsestään selvyys, ei syy pelastaa perhe, olla epäitsekäs, tehdä kaikkeaan suhteen eteen eikä totisesti syy olla ilman seksiä. Sillä seksiä pitää olla, pimpura se on äidilläkin ja kun se kostuu, siinä unohtuu perhe ja muu turha: kyllä äitikin saa olla nainen! Huutaa narsistisen äitiys. Miten hemmetissä voi olla tärkeämpää nu*sia kun hoitaa omia lapsiaan? Aina on miehiä haukuttu vastuttomuudesta, ja aivan oikein. Niiden itsekeskeisyys ei tosiaan mitään ihailua pidäkään aiheuttaa, kun ne pettää lastensa äitiä, kun ne juoksee 5kympin villityksensä perässä pallit maata laahaten ja kyllä se kuolaaminen ON säälittävää! Mutta mikä ihme on saanut naiset ottamaan mallia siitä typeryydestä, itsekkyydestä ja lasten hylkäämisestä?
Lapsia pitäisi kuolla enemmän ja pitäisi olla enemmän lapsettomuutta.
Alkaisi arvo löytymään.

On väärin, että meillä on lapsettomuushoitoja ja yritetään taata kaikille lapsi, niinkuin se olisi joku automaattinen oikeus. Kaikkien ei pidä tehdä lapsia, ei silloinkaan kun he niitä saavat. Jos lapset eivät ole uhrauksien arvoisia ja niitä ei edes mieti kenelle tekee, ei niitä kyllä kuuluisi saada.

Naiset ovat tässä jutussa etsimässä TAAS itsensä ukopuolelta tekijää. Kertoo vastuuttomuudesta, myös omassa elämässään. Kun nämä vakiintuneet naiset ovat itse tylsiä, heidän elämänsä on tylsää. Voin kertoa jo, että näiden naisten keskustelut ovat pelkkää minää täynnä, he puhuvat ehkä suhteistaan, mutta... yleistieto on nolla, he eivät harrasta eivätkä kehitä itseään, he eivät ole tekijöitä ja heidän elämästään puuttuu jännitys, koska he ovat laiskoja itse sen asian suhteen. He odottavat perinteisen naisen roolin mukaan, että kun miehen saa, elämä alkaa. Kun mies tulee tekemään, on elämässä tekemistä. Paneminen on jännittävintä aikaa naisen elämässä, muuta ei voi olla. Kun edellinen mies lakkaa luomasta jännitystä, sitä luo seuraava. Heidän elämänsä roikkuu miehissä. He eivät halua ottaa itse vastuuta valinnoistaan, jännityksestään ja tekemisestään, on paljon helpompaa ihastua vieraaseen mieheen ja hokea vastuutonta "enhän mä tunteilleni mitään mahda!" ja kuin lapsi valita tekonsa vain tunteiden mukaan.

Sitten lapsien äitikin vertaa vieraaseen omaansa ja kuvittelee tämän olevan jotain... Hän muka ymmärtää pinnallisuutensa, mutta todellisuudessa, hän ei halua ymmärtää. Jos hän ymmärtäisi, hän ymmärtäisi olevansa vastuussa. Myös omasta tylsyydestään. Oikeasti ON lasten äidiltä käsittämättömän itsekästä, vastuutonta, ymmärtämätöntä ja lapsellista hokea miten uusi mies kyllä tykkää liikunnasta ja näyttää hyvältä, se ihan kehuukin mua, ja kuvitella heivaavansa lapsensa avioeroon sen takia.
Nimittäin avioerossa myös ne lapset eroaa. Ai niin! Mutta kaikkihan eroaa nykyään, ei sitä tarvitse ajatella. Aivan sama, kunhan vanhemmat saa lisääntyä, vähän tökköä töpseliin ja "ei huonossa suhteessa tarvitse olla", sitten mennään eroseminaariin ja perheen sijaan järkätään lapsille psykologi... Hölistään vanhempien lohduksi "terveestä erosta" kuten lapsille ei olisi väliä ja muita tekosyitä. Lapsille ON väliä ja ero vahingoittaa lapsia. Samoin väkivaltainen perhe, missä naiset/miehet pysyvät muka "lasten takia" ja jälleen lapset maksavat vanhempiensa itsekeskeisyydestä. Isät ja äidit hokevat olevansa epäitsekkäitä ja tekevänsä kaikkensa lastensa eteen, mutta teoillaan suurin osa osoittaa olevansa pohjattoman itsekeskeisiä ja tekevänsä kaikkensa vain itsensä eteen.

Niin. Suurin osa tästä vaan siksi, ettei ole kärsinyt riittävästi, menettänyt riittävästi. Kokenut tuskaa ja saanut tietää, mitä on oikea tylsyys, yksinäisyys, menettäminen. Mitä on oikeasti se, kun mikään ei ole enää itsestään selvää, ei edes katto pään päällä tai joka päiväinen ruoka. Ei osaa arvostaa aitoja asioita kun ei ole itsekään aito. Edes itselleen.

Se on totta, ihminen haluaa kärsimystä. Ja myös suoda sitä muille.

ihminen tarvitsee kirjoitti:

"Ihminen ei ymmärrä arvostaa hyvää, jollei ole kokenut pahaa."

Nimenomaan tässä ON totuus. Harva joka on oikeasti kärsinyt haluaa enää "lisää jännitystä" sen muodossa, että häviää kotinsa, elämän perustuksensa ja jopa... elintasonsa. Jos ihminen on oikeasti elänyt muutakin kuin näiden naisten elämää hyvinvointihelpoutta, mikä täälläkin on kaikesta syyttämisestä ja peittelystä huolimatta hyvin mahdollista, ja ihminen on jäänyt paitsi... Ruokaa on ollut vähän, asunto vaarassa, elämä jatkuvaa tinkimistä ja taistelua sekä köyhyyden aiheuttamaa pohjatonta yksinäisyyttä, sitä harvoin kaipaa lisäjännitystä nussimalla epärealisminsa kourissa jonkun "flirttailijan" kanssa, JOS onnistuu itsensä pelastamaan ja vielä ihmeekseen siihen kaupan päälle löytämään hyvän ja terveen suhteen (puhun ihmisistä, mitkä eivät tuhoa aivojaan sitten alkoholilla tms. ja pysyvät selväjärkisinä).

Lasten äidin itsekkyys näkyy jälleen, juuh, lapsetkin ovat pelkkä saavutettu itsestään selvyys, ei syy pelastaa perhe, olla epäitsekäs, tehdä kaikkeaan suhteen eteen eikä totisesti syy olla ilman seksiä. Sillä seksiä pitää olla, pimpura se on äidilläkin ja kun se kostuu, siinä unohtuu perhe ja muu turha: kyllä äitikin saa olla nainen! Huutaa narsistisen äitiys. Miten hemmetissä voi olla tärkeämpää nu*sia kun hoitaa omia lapsiaan? Aina on miehiä haukuttu vastuttomuudesta, ja aivan oikein. Niiden itsekeskeisyys ei tosiaan mitään ihailua pidäkään aiheuttaa, kun ne pettää lastensa äitiä, kun ne juoksee 5kympin villityksensä perässä pallit maata laahaten ja kyllä se kuolaaminen ON säälittävää! Mutta mikä ihme on saanut naiset ottamaan mallia siitä typeryydestä, itsekkyydestä ja lasten hylkäämisestä?
Lapsia pitäisi kuolla enemmän ja pitäisi olla enemmän lapsettomuutta.
Alkaisi arvo löytymään.

On väärin, että meillä on lapsettomuushoitoja ja yritetään taata kaikille lapsi, niinkuin se olisi joku automaattinen oikeus. Kaikkien ei pidä tehdä lapsia, ei silloinkaan kun he niitä saavat. Jos lapset eivät ole uhrauksien arvoisia ja niitä ei edes mieti kenelle tekee, ei niitä kyllä kuuluisi saada.

Naiset ovat tässä jutussa etsimässä TAAS itsensä ukopuolelta tekijää. Kertoo vastuuttomuudesta, myös omassa elämässään. Kun nämä vakiintuneet naiset ovat itse tylsiä, heidän elämänsä on tylsää. Voin kertoa jo, että näiden naisten keskustelut ovat pelkkää minää täynnä, he puhuvat ehkä suhteistaan, mutta... yleistieto on nolla, he eivät harrasta eivätkä kehitä itseään, he eivät ole tekijöitä ja heidän elämästään puuttuu jännitys, koska he ovat laiskoja itse sen asian suhteen. He odottavat perinteisen naisen roolin mukaan, että kun miehen saa, elämä alkaa. Kun mies tulee tekemään, on elämässä tekemistä. Paneminen on jännittävintä aikaa naisen elämässä, muuta ei voi olla. Kun edellinen mies lakkaa luomasta jännitystä, sitä luo seuraava. Heidän elämänsä roikkuu miehissä. He eivät halua ottaa itse vastuuta valinnoistaan, jännityksestään ja tekemisestään, on paljon helpompaa ihastua vieraaseen mieheen ja hokea vastuutonta "enhän mä tunteilleni mitään mahda!" ja kuin lapsi valita tekonsa vain tunteiden mukaan.

Sitten lapsien äitikin vertaa vieraaseen omaansa ja kuvittelee tämän olevan jotain... Hän muka ymmärtää pinnallisuutensa, mutta todellisuudessa, hän ei halua ymmärtää. Jos hän ymmärtäisi, hän ymmärtäisi olevansa vastuussa. Myös omasta tylsyydestään. Oikeasti ON lasten äidiltä käsittämättömän itsekästä, vastuutonta, ymmärtämätöntä ja lapsellista hokea miten uusi mies kyllä tykkää liikunnasta ja näyttää hyvältä, se ihan kehuukin mua, ja kuvitella heivaavansa lapsensa avioeroon sen takia.
Nimittäin avioerossa myös ne lapset eroaa. Ai niin! Mutta kaikkihan eroaa nykyään, ei sitä tarvitse ajatella. Aivan sama, kunhan vanhemmat saa lisääntyä, vähän tökköä töpseliin ja "ei huonossa suhteessa tarvitse olla", sitten mennään eroseminaariin ja perheen sijaan järkätään lapsille psykologi... Hölistään vanhempien lohduksi "terveestä erosta" kuten lapsille ei olisi väliä ja muita tekosyitä. Lapsille ON väliä ja ero vahingoittaa lapsia. Samoin väkivaltainen perhe, missä naiset/miehet pysyvät muka "lasten takia" ja jälleen lapset maksavat vanhempiensa itsekeskeisyydestä. Isät ja äidit hokevat olevansa epäitsekkäitä ja tekevänsä kaikkensa lastensa eteen, mutta teoillaan suurin osa osoittaa olevansa pohjattoman itsekeskeisiä ja tekevänsä kaikkensa vain itsensä eteen.

Niin. Suurin osa tästä vaan siksi, ettei ole kärsinyt riittävästi, menettänyt riittävästi. Kokenut tuskaa ja saanut tietää, mitä on oikea tylsyys, yksinäisyys, menettäminen. Mitä on oikeasti se, kun mikään ei ole enää itsestään selvää, ei edes katto pään päällä tai joka päiväinen ruoka. Ei osaa arvostaa aitoja asioita kun ei ole itsekään aito. Edes itselleen.

Se on totta, ihminen haluaa kärsimystä. Ja myös suoda sitä muille.

Lue lisää

Mahtava kirjoitus, nimim. "Ihminen tarvitsee"!!

Itse kun on joutunut kokemaan paljon tuskaa ja kärsimystä, harmittaa todella nämä ihmiset, jotka eivät näe, miten hyvin heidän asiansa ovat.

Pariutuminen vaikeutuu vaikeutumistaan, kun ikää tulee. Mitä enemmän ihmisillä on historiaa, sitä vaikeampi niitä on sovittaa yhteen. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Sinne aidan toiselle puolelle päästyä vasta huomaa kaikki ne siellä olevat kivet ja kuopat. Mutta sitten on usein myöhäistä yrittää palata takaisin sinne aidan toiselle puolelle, minkä tajuaa olleen parasta, mitä tarjolla on.

ihminen tarvitsee kirjoitti:

"Ihminen ei ymmärrä arvostaa hyvää, jollei ole kokenut pahaa."

Nimenomaan tässä ON totuus. Harva joka on oikeasti kärsinyt haluaa enää "lisää jännitystä" sen muodossa, että häviää kotinsa, elämän perustuksensa ja jopa... elintasonsa. Jos ihminen on oikeasti elänyt muutakin kuin näiden naisten elämää hyvinvointihelpoutta, mikä täälläkin on kaikesta syyttämisestä ja peittelystä huolimatta hyvin mahdollista, ja ihminen on jäänyt paitsi... Ruokaa on ollut vähän, asunto vaarassa, elämä jatkuvaa tinkimistä ja taistelua sekä köyhyyden aiheuttamaa pohjatonta yksinäisyyttä, sitä harvoin kaipaa lisäjännitystä nussimalla epärealisminsa kourissa jonkun "flirttailijan" kanssa, JOS onnistuu itsensä pelastamaan ja vielä ihmeekseen siihen kaupan päälle löytämään hyvän ja terveen suhteen (puhun ihmisistä, mitkä eivät tuhoa aivojaan sitten alkoholilla tms. ja pysyvät selväjärkisinä).

Lasten äidin itsekkyys näkyy jälleen, juuh, lapsetkin ovat pelkkä saavutettu itsestään selvyys, ei syy pelastaa perhe, olla epäitsekäs, tehdä kaikkeaan suhteen eteen eikä totisesti syy olla ilman seksiä. Sillä seksiä pitää olla, pimpura se on äidilläkin ja kun se kostuu, siinä unohtuu perhe ja muu turha: kyllä äitikin saa olla nainen! Huutaa narsistisen äitiys. Miten hemmetissä voi olla tärkeämpää nu*sia kun hoitaa omia lapsiaan? Aina on miehiä haukuttu vastuttomuudesta, ja aivan oikein. Niiden itsekeskeisyys ei tosiaan mitään ihailua pidäkään aiheuttaa, kun ne pettää lastensa äitiä, kun ne juoksee 5kympin villityksensä perässä pallit maata laahaten ja kyllä se kuolaaminen ON säälittävää! Mutta mikä ihme on saanut naiset ottamaan mallia siitä typeryydestä, itsekkyydestä ja lasten hylkäämisestä?
Lapsia pitäisi kuolla enemmän ja pitäisi olla enemmän lapsettomuutta.
Alkaisi arvo löytymään.

On väärin, että meillä on lapsettomuushoitoja ja yritetään taata kaikille lapsi, niinkuin se olisi joku automaattinen oikeus. Kaikkien ei pidä tehdä lapsia, ei silloinkaan kun he niitä saavat. Jos lapset eivät ole uhrauksien arvoisia ja niitä ei edes mieti kenelle tekee, ei niitä kyllä kuuluisi saada.

Naiset ovat tässä jutussa etsimässä TAAS itsensä ukopuolelta tekijää. Kertoo vastuuttomuudesta, myös omassa elämässään. Kun nämä vakiintuneet naiset ovat itse tylsiä, heidän elämänsä on tylsää. Voin kertoa jo, että näiden naisten keskustelut ovat pelkkää minää täynnä, he puhuvat ehkä suhteistaan, mutta... yleistieto on nolla, he eivät harrasta eivätkä kehitä itseään, he eivät ole tekijöitä ja heidän elämästään puuttuu jännitys, koska he ovat laiskoja itse sen asian suhteen. He odottavat perinteisen naisen roolin mukaan, että kun miehen saa, elämä alkaa. Kun mies tulee tekemään, on elämässä tekemistä. Paneminen on jännittävintä aikaa naisen elämässä, muuta ei voi olla. Kun edellinen mies lakkaa luomasta jännitystä, sitä luo seuraava. Heidän elämänsä roikkuu miehissä. He eivät halua ottaa itse vastuuta valinnoistaan, jännityksestään ja tekemisestään, on paljon helpompaa ihastua vieraaseen mieheen ja hokea vastuutonta "enhän mä tunteilleni mitään mahda!" ja kuin lapsi valita tekonsa vain tunteiden mukaan.

Sitten lapsien äitikin vertaa vieraaseen omaansa ja kuvittelee tämän olevan jotain... Hän muka ymmärtää pinnallisuutensa, mutta todellisuudessa, hän ei halua ymmärtää. Jos hän ymmärtäisi, hän ymmärtäisi olevansa vastuussa. Myös omasta tylsyydestään. Oikeasti ON lasten äidiltä käsittämättömän itsekästä, vastuutonta, ymmärtämätöntä ja lapsellista hokea miten uusi mies kyllä tykkää liikunnasta ja näyttää hyvältä, se ihan kehuukin mua, ja kuvitella heivaavansa lapsensa avioeroon sen takia.
Nimittäin avioerossa myös ne lapset eroaa. Ai niin! Mutta kaikkihan eroaa nykyään, ei sitä tarvitse ajatella. Aivan sama, kunhan vanhemmat saa lisääntyä, vähän tökköä töpseliin ja "ei huonossa suhteessa tarvitse olla", sitten mennään eroseminaariin ja perheen sijaan järkätään lapsille psykologi... Hölistään vanhempien lohduksi "terveestä erosta" kuten lapsille ei olisi väliä ja muita tekosyitä. Lapsille ON väliä ja ero vahingoittaa lapsia. Samoin väkivaltainen perhe, missä naiset/miehet pysyvät muka "lasten takia" ja jälleen lapset maksavat vanhempiensa itsekeskeisyydestä. Isät ja äidit hokevat olevansa epäitsekkäitä ja tekevänsä kaikkensa lastensa eteen, mutta teoillaan suurin osa osoittaa olevansa pohjattoman itsekeskeisiä ja tekevänsä kaikkensa vain itsensä eteen.

Niin. Suurin osa tästä vaan siksi, ettei ole kärsinyt riittävästi, menettänyt riittävästi. Kokenut tuskaa ja saanut tietää, mitä on oikea tylsyys, yksinäisyys, menettäminen. Mitä on oikeasti se, kun mikään ei ole enää itsestään selvää, ei edes katto pään päällä tai joka päiväinen ruoka. Ei osaa arvostaa aitoja asioita kun ei ole itsekään aito. Edes itselleen.

Se on totta, ihminen haluaa kärsimystä. Ja myös suoda sitä muille.

Lue lisää

Ajattelin kirjoittaa tähän ketjuun, mutta enpä kirjoitakaan. Tässä kirjoituksessa on kaikki mitä yritin pusertaa esiin. Ajatella tuota arjen viisautta, joka tällä ihmisellä on olemassa.

Sen verran kuitenkin on pakko pistää lisää suolaa itsekkyyden haavoihin. Väitän, että nykyiset ikäluokat ovat oppineet niin kertakaikkisen itsekkäiksi, että jos kuvitellaan, että tulisi sota, suurin osa kotinaisista valittaisi kuolemaansa ikävään, kuin sitä hengenvaaraa jossa miehet/ naiset taisteluissa olisivat. En muista entisaikojen äitien valittaneen jännityksen kaipuuta ja tylsyyttä ja intohimoa ja miehen kilteyttä ja intohimoa ja intohimoa ja jännitystä.

Niin, olemme puhuneet enemmän suhteemme nykytilasta kuin erosta. Lähinnä puhumme syistä, jotka koettelevat suhdettamme nykyisellään, ja siitä, miksi minä olen avioliitossa nyt onneton. Olen sanonut siis suoraan sen, että tiedän olevan nykyisellään onneton, mutta en ole sanonut suoraan, että en koe miestäni enää suureksi rakkaudekseni. Mieheni on ollut omien sanojensa mukaan ihan onnellinen, mutta tietysti minun poissaolevuuteni ja epävarmuuteni on tarttunut häneenkin. Molemmat toki yrittävät keksiä ratkaisuja, mutta toistaiseksi mitään konkreettista ei ole keksitty. Erosta (tai käytännön asioista eroon liittyen) ei ole vielä puhuttu, mutta kyllä me molemmat aistimme eronkin olevan yksi vaihtoehto.

Myös minun mieheni on suoraan sanonut pelkäävänsä menettävänsä minut. On myös puhunut, ettei hänellä olisi syytä elää, ellen olisi hänen elämässään. Nämä lauseet ovat kaikkein pahimpia kuulla silloin, kun suhde on kariutumassa. Niiden takia varmaan vielä olen avioliitossani kiinni.

Onko sinullakin yksi suuri tekijä, miksi et osaa tehdä ratkaisuja, se, että pelkäät katuvasi myöhemmin? Toki teillä lapset on varmasti suurin syy, mutta itselleni katumuksen pelko ja yksin jäämisen pelko ovat suurimpia syitä jäädä väljähtäneeseen avioliittoon. Luulen, että niiden, joilla on ns. salasuhde toiseen mieheen, on helpompi erota. Heidän ei tarvitse pohtia yksin jäämisen tuskaa ainakaan ihan heti eron jälkeen. En tosin lainkaan ihannoi salasuhteissa eläviä... Mutta tällainen ero omaan tilanteeseeni tuli vain mieleen.

Niin ja sen olen tietty havainnut, että arki vain vaikeutuu koko ajan, vaikka lapsia ei olekaan. Puhuminen on aina tietenkin hyvä asia, mutta kotiimme on nyt laskeutunut odottavainen tunnelma ja painostava ilmapiiri...luonnollisesti! Tarkkailemme toistemme tunnelmia, että tiedämme, onko tänään se päivä, kun taas puhumalla puhutaan. Puhuminen on usein itkun sävyttämää, joten illat menee usein itkeskellen yhdessä ja erikseen. Ja kumpikaan ei pysty enää tulemaan lähelle, koska emme tiedä, voisiko niin enää tehdä... Tämmöistä!

yksinkaksin27 kirjoitti:

Niin, olemme puhuneet enemmän suhteemme nykytilasta kuin erosta. Lähinnä puhumme syistä, jotka koettelevat suhdettamme nykyisellään, ja siitä, miksi minä olen avioliitossa nyt onneton. Olen sanonut siis suoraan sen, että tiedän olevan nykyisellään onneton, mutta en ole sanonut suoraan, että en koe miestäni enää suureksi rakkaudekseni. Mieheni on ollut omien sanojensa mukaan ihan onnellinen, mutta tietysti minun poissaolevuuteni ja epävarmuuteni on tarttunut häneenkin. Molemmat toki yrittävät keksiä ratkaisuja, mutta toistaiseksi mitään konkreettista ei ole keksitty. Erosta (tai käytännön asioista eroon liittyen) ei ole vielä puhuttu, mutta kyllä me molemmat aistimme eronkin olevan yksi vaihtoehto.

Myös minun mieheni on suoraan sanonut pelkäävänsä menettävänsä minut. On myös puhunut, ettei hänellä olisi syytä elää, ellen olisi hänen elämässään. Nämä lauseet ovat kaikkein pahimpia kuulla silloin, kun suhde on kariutumassa. Niiden takia varmaan vielä olen avioliitossani kiinni.

Onko sinullakin yksi suuri tekijä, miksi et osaa tehdä ratkaisuja, se, että pelkäät katuvasi myöhemmin? Toki teillä lapset on varmasti suurin syy, mutta itselleni katumuksen pelko ja yksin jäämisen pelko ovat suurimpia syitä jäädä väljähtäneeseen avioliittoon. Luulen, että niiden, joilla on ns. salasuhde toiseen mieheen, on helpompi erota. Heidän ei tarvitse pohtia yksin jäämisen tuskaa ainakaan ihan heti eron jälkeen. En tosin lainkaan ihannoi salasuhteissa eläviä... Mutta tällainen ero omaan tilanteeseeni tuli vain mieleen.

Niin ja sen olen tietty havainnut, että arki vain vaikeutuu koko ajan, vaikka lapsia ei olekaan. Puhuminen on aina tietenkin hyvä asia, mutta kotiimme on nyt laskeutunut odottavainen tunnelma ja painostava ilmapiiri...luonnollisesti! Tarkkailemme toistemme tunnelmia, että tiedämme, onko tänään se päivä, kun taas puhumalla puhutaan. Puhuminen on usein itkun sävyttämää, joten illat menee usein itkeskellen yhdessä ja erikseen. Ja kumpikaan ei pysty enää tulemaan lähelle, koska emme tiedä, voisiko niin enää tehdä... Tämmöistä!

Lue lisää

"Eroprosessi" taitaa olla kohdallasi jo käynnistynyt. Tulee mieleen omat ajat, kun nuo ajatukset laukkasivat omassa päässäni. Aikaahan siinä kului, ja siinä kohtaa, kun mies olisi halunnut alkaa yhdessä keskustelemaan asioista, en minä enää jaksanut. Se aika oli jo auttamattomasti ohitse. Asioita oli niin kauan vatvonut, ja toinen ei silloin niistä halunnut puhua, kun olisi ollut minulla siihen tarvetta. No, ei tämä tietystikään sitä tarkoita etteikö olisi asioita puhuttu. Mutta miehestä tuntui sille ettei minuun enää vaikuta mikään, että olen ihan 'kylmä'. Enhän sitä tietysti ollut, mutta kait se jonkinlainen itsesuojeluvaisto iski päälle ettei ainakaan mielenterveyttään menetä. Taisi tuossa kohtaa ikääni iskeä 'itseni etsiminen' päälle. Sitä kun ei ollut kerennyt kovin paljon aikaisemmin olla.

Sitten, kun ero tuli, oli se kyllä tuskan aikaa. Toisaalta helpotus, että päätöksen sai tehtyä. Mutta mekin olimme nuoresta asti olleet yksissä. Eron tullessa yhteisvuosia vajaa 15. Eroajoista ei kyllä kauheasti muista yksityiskohtia. Vaikeaa se oli, puolin ja toisin.
Nyt kun erosta on kulunut aikaa jo yli 10v, pystyy katsomaan tilannetta eri näkökulmasta. Olen tyytyväinen elämääni. Se aika exäni kanssa oli juuri siihen elämäntilanteeseen tarkoitettu ja hyvä. Nyt miehelläni on hyvä vaimo, paljon parempi kuin minä olisin näin nykyisin hänelle. Heillä on paljon enemmän esim. yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohteita. Ollaan exän kanssa todettukin, että se aika oli hyvää, ja that's it.

Itse löysin eron vielä ollessa hiukan kesken uuden miehen. Voi kun sitä luuli, että tämä on nyt varmasti loppuelämän onnea. Mutta jälkikäteen voi tuonkin vaiheen ajatella kirjaimellisesti 'lohtusuhteeksi'. Ei sitä siinä kohtaa niin osannut ajatella. Mutta ainakin huomasi sen, mitä ei halua mieheltä :D Tästä suhteesta eron tullessa, huomasin läpikäyväni enemmän 1. miehestä eroani. Se prosessi oli tainnut hiukan jäädä kesken aikaisemmin.

Tällä hetkellä elän tyytyväisenä parisuhteessa. Lähdimme molemmat varovasti tähän 'päivä kerrallaan' -tyylillä. On sitä reilu 5v kestänyt. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo. Mutta jos saisin valita niin en haluaisi enää 'itseni etsimisiä'. Jos vaikka saisin elää tätä arkea ja 'rauhaa' :)

"En ole pystynyt sanomaan suoraan. Voiko toiselle sanoa, että ei halua häntä enää, loukkaamatta??"

Loukkaat enemmän jos et uskalla sanoa mitä oikeasti ajattelet. Loukkaat kyllä kuitenkin, mutta kyse on pienemmästä pahasta.

yksinkaksin27 kirjoitti:

Niin, olemme puhuneet enemmän suhteemme nykytilasta kuin erosta. Lähinnä puhumme syistä, jotka koettelevat suhdettamme nykyisellään, ja siitä, miksi minä olen avioliitossa nyt onneton. Olen sanonut siis suoraan sen, että tiedän olevan nykyisellään onneton, mutta en ole sanonut suoraan, että en koe miestäni enää suureksi rakkaudekseni. Mieheni on ollut omien sanojensa mukaan ihan onnellinen, mutta tietysti minun poissaolevuuteni ja epävarmuuteni on tarttunut häneenkin. Molemmat toki yrittävät keksiä ratkaisuja, mutta toistaiseksi mitään konkreettista ei ole keksitty. Erosta (tai käytännön asioista eroon liittyen) ei ole vielä puhuttu, mutta kyllä me molemmat aistimme eronkin olevan yksi vaihtoehto.

Myös minun mieheni on suoraan sanonut pelkäävänsä menettävänsä minut. On myös puhunut, ettei hänellä olisi syytä elää, ellen olisi hänen elämässään. Nämä lauseet ovat kaikkein pahimpia kuulla silloin, kun suhde on kariutumassa. Niiden takia varmaan vielä olen avioliitossani kiinni.

Onko sinullakin yksi suuri tekijä, miksi et osaa tehdä ratkaisuja, se, että pelkäät katuvasi myöhemmin? Toki teillä lapset on varmasti suurin syy, mutta itselleni katumuksen pelko ja yksin jäämisen pelko ovat suurimpia syitä jäädä väljähtäneeseen avioliittoon. Luulen, että niiden, joilla on ns. salasuhde toiseen mieheen, on helpompi erota. Heidän ei tarvitse pohtia yksin jäämisen tuskaa ainakaan ihan heti eron jälkeen. En tosin lainkaan ihannoi salasuhteissa eläviä... Mutta tällainen ero omaan tilanteeseeni tuli vain mieleen.

Niin ja sen olen tietty havainnut, että arki vain vaikeutuu koko ajan, vaikka lapsia ei olekaan. Puhuminen on aina tietenkin hyvä asia, mutta kotiimme on nyt laskeutunut odottavainen tunnelma ja painostava ilmapiiri...luonnollisesti! Tarkkailemme toistemme tunnelmia, että tiedämme, onko tänään se päivä, kun taas puhumalla puhutaan. Puhuminen on usein itkun sävyttämää, joten illat menee usein itkeskellen yhdessä ja erikseen. Ja kumpikaan ei pysty enää tulemaan lähelle, koska emme tiedä, voisiko niin enää tehdä... Tämmöistä!

Lue lisää

Voi ihmistä,kun onni on kotona ,kun vain osaisi arvostaa.Olen itse ja moni ikäiseni eronnut naisen alotteesta,ja sitten nainen katuu ja itkee todellista onnea etsien .Jäähän markkinoille kunnollinen mies,jonka nappaa joku muu nainen.Sitten tämä itsekäs nainen huomaa olis ollut paljon tehtävissä suhteen hyväksi,ja ainakin kasvattaa omaa hyvää oloa,harrastus tai panostamalla mieheensä,mutta nyt miestä pitää hyvänä toinen joka osaa arvostaa tavallista hyvää miestä.Eri juttu hakkaajat ja alkoa juovat rentut,heitä on tarjolla ja nehän kiinostaa,kohta nainen ei tunne itseään ,kun elämä niin monipuolista,ja kaukana se hyvä kiltti mies, mieti ja ymmärrä se arki saapuu joka suhteeseen, pidä hyvästä kiini kiltisti arvostaen.

Mitä tahansa,
mutta rakkautta ei voi teeskennellä! :)

Aika raakaa yrittää korjata suhdetta lapsella... Tuskin tulee onnistumaan, ja eniten kärsii lapsi.

Onko elämäsi tarkoitus saada mies? :D

Kuinka paljon hyvää ihmisille tekisi olla aivan yksin muutama vuosi.

Kun ei tule toimeen itsensä kanssa, ei niistä suhteista tule mitään muidenkaan kanssa.

Käytit paljon aikaa turhaan, kirjoittaaksesti pashaa. Tajuat kai itsekin että jos toinen ei ole kiinnostunut toisesta, suhde ei toimi. En tiedä kuinka kaveripoikamainen aloittajan mies voi olla, mutta taitaa olla?
Se on oikeastaan sama onko suomen miestilanne hyvä vai huono. Tai ottavatko miehet nuoremman. Sillä ei voi väkisin olla suhteessa, joka on teininä alkanut. Suomi ei ole ainoa maa jossa on miehiä, jos täällä ottavat nuoremman, niin eiköhän ulkomaillakin ole muutama sinkku...
Mainitsemasi "vauvasiemenet" eivät kaikkia naisia kiinnosta, vaan itse mies. Miehelle joka kuvittelee naisten käyttävän hyväkseen miehiä ja "siemeniä", varmaan vaikea ajatus aito rakkaus. Lisäksi jos mies kuvittelee olevansa muita parempi ("minä olen paras aina, muut ** ") ja vain monia vuosia nuorempi käy, pitäisi hälytyskellojen soida!
Suhteesta toipumisen ajan pituus on jokaisen oma asia, eikä sille voi mitään. --Kukaan ei voi mitään sille vuodelle, jona on syntynyt, että on siinä iässä missä on. Myös nuoremmat naiset vanhenevat joskus. Sittenkö on vaihto?

Ei miehiä viedä käsistä, kyllä ne IHAN ITSE menevät sen (nyt nuoren) naisen matkaan, minne menevät. Ei kukaan pakota. On turha sitten ruikuttaa jos ei ole antanut muille mahdollisuuksia. Vaikka sille hyvällekin. En luonnollisesti ehdi lukemaan vastauksia. Sillä on parempaakin tekemistä.

-Mielestäni on hieman huvittavaa että kuvittelet naisten katsovan tuntikausia mainitsemiasi sarjoja.
-Kuvittelet kaikkien naisten vatvovan tunteita loputtomiin ja oikuttelevan. Wtf?
-En uskalla ajatella mitä muita sterotypioita sinulla on naisista 30 . Koska uudet sukupolvet ovat erilaisia kuin ennen, eivät kaikki vastaa käsityksiäsi.
-Älykäs mies tietää, että omanikäisissä voi olla vielä fiksuja ja sopivia. Kehtaa kävellä kylillä.

feministi- kirjoitti:

Käytit paljon aikaa turhaan, kirjoittaaksesti pashaa. Tajuat kai itsekin että jos toinen ei ole kiinnostunut toisesta, suhde ei toimi. En tiedä kuinka kaveripoikamainen aloittajan mies voi olla, mutta taitaa olla?
Se on oikeastaan sama onko suomen miestilanne hyvä vai huono. Tai ottavatko miehet nuoremman. Sillä ei voi väkisin olla suhteessa, joka on teininä alkanut. Suomi ei ole ainoa maa jossa on miehiä, jos täällä ottavat nuoremman, niin eiköhän ulkomaillakin ole muutama sinkku...
Mainitsemasi "vauvasiemenet" eivät kaikkia naisia kiinnosta, vaan itse mies. Miehelle joka kuvittelee naisten käyttävän hyväkseen miehiä ja "siemeniä", varmaan vaikea ajatus aito rakkaus. Lisäksi jos mies kuvittelee olevansa muita parempi ("minä olen paras aina, muut ** ") ja vain monia vuosia nuorempi käy, pitäisi hälytyskellojen soida!
Suhteesta toipumisen ajan pituus on jokaisen oma asia, eikä sille voi mitään. --Kukaan ei voi mitään sille vuodelle, jona on syntynyt, että on siinä iässä missä on. Myös nuoremmat naiset vanhenevat joskus. Sittenkö on vaihto?

Ei miehiä viedä käsistä, kyllä ne IHAN ITSE menevät sen (nyt nuoren) naisen matkaan, minne menevät. Ei kukaan pakota. On turha sitten ruikuttaa jos ei ole antanut muille mahdollisuuksia. Vaikka sille hyvällekin. En luonnollisesti ehdi lukemaan vastauksia. Sillä on parempaakin tekemistä.

-Mielestäni on hieman huvittavaa että kuvittelet naisten katsovan tuntikausia mainitsemiasi sarjoja.
-Kuvittelet kaikkien naisten vatvovan tunteita loputtomiin ja oikuttelevan. Wtf?
-En uskalla ajatella mitä muita sterotypioita sinulla on naisista 30 . Koska uudet sukupolvet ovat erilaisia kuin ennen, eivät kaikki vastaa käsityksiäsi.
-Älykäs mies tietää, että omanikäisissä voi olla vielä fiksuja ja sopivia. Kehtaa kävellä kylillä.

Lue lisää

Kuules. En tosiaan kuvittele kaikkien vatvovan mutta vaikkapa ketjun aloittaja vaikuttaa juurikin niin tekevän. Omakohtaisesti (ehkä vain mun kaveripiirin akateemiset naiset) tosiaan käyttävät melkoisen paljon aikaa noiden ohjelmien parissa ja samantyyppiseen jaaritteluun, oma x:ni hakeutui itse tositv:n mutta ei päässyt :o parisuhdeterapeutti tosin suositteli hänelle psykoterapiaa mutta sekös raivostutti...

Ei tosiaan huvita kun on itse nähnyt, oli varsinainen virtahepo olohuoneessa tvn ääressä...kai niitä lähetetään tuntikausia päivittäin ihan tyhjään eetteriin parhaaseen katseluaikaan?

Ulkomailla tilanne on ihan sama, tosin vieläpä miesten eduksi. Hyvä mies voi helposti hakea (nuorempaa, fiksumpaa, kauniimpaa, hoikempaa) myös ulkomailta mutta naiset kohtaavat vain enemmän kilpailua :( tokihan on Gambiaa yms mutta en tiedä kuinka monelle naiselle se on oikea vaihtoehto jos puhutaan ihan aidosta parisuhteesta?

En kuvittele juurikaan mitään mutta tosi on että mulla on valinnanvaraa: monessa suhteessa olen oikein hyvä ja parempi kuin moni muu. Tiedän myös että olen monessa suhteessa vain tavallinen/normaali. Olen 45v ja parin vuoden sinkkuilun aikana naisia on ollut 25-48v väliltä. Olen itse torjunut kaikki jutut: ehkä vakka kantensa valitsee mutta enempää lapsia en tahdo tehdä ja alle 30-40v lapsettomilla se on yleensä aika pinnalla, siis monilla lähes pakkomielteenomaisena. Miesten kannattaa olla todella varovaisia näiden naisten kanssa: vauvattomuuskammoinen nainen osaa olla todella katala ja juonikas ;) suosittelen mm. huuhtomaan käytetyt kondomit vessanpöntöstä alas eikö roskikseen. USA:ssa on käyty jo oikeutta kun nainen käytti roskiksesta ottamastaan kondomista (mies siisi hoiti ehkäisyn asianmukaisesti ja vastuuntuntoisesti) vauvansiemeniä itsekkäisiin tarkoituksiinsa...

Kyllä hyvät miehet viedään kirjaimellisesti ;) käsistä, tokihan miehet voivat itse siihen vaikuttaa mutta kuitenkin. Aivan samoin kuin naiset haluavat itseään pidemmän miehen miehet arvostavat kukkeutta naisissa, turha siiitä on vetää herne-maissi-paprikoita klyyvariin :)

Mistäköhän keksit ton vaihto-ajatuksen? Ketjun aloittaja tosin on alkanut haaveilla "vaihdosta"? Mutta niin se vaan tuppaa menemään kun ympärilleen katselee: kyllä muakin on x vonkunut takaisin mutta mulla on paljon parempi ollut ilman sitä. Mulla ei ole mitään syytä ottaa lihavaa, nalkuttavaa, katkeraa, rumaa, vauvakuumeista, tyhmää, katkeraa, pahanluonteista. Vuodet ei ole kynnyskysymys mutta jos sulla "feministi" on valittavana vaikkapa identtisistä kaksosista työtön/kirurgi jotka muuten ovat aivan yhtä mukavia, pitkiä, tuuheahiuksisia, sivistyneitä, hyviä sängyssä niin kumman ottaisit? Kun _hyvä_ mies voi valita niin tokihan se ottaa 10v nuoremman/30kg kevyemmän/ei-nalkuttavan tms.

Miksi sinä mainostat tätä kirjaa joka keskustelussa? Paljonko saat provikkaa myyntituloista? Ei kukaan pelkästään ilosta jaksa mainostaa yhtä ja samaa teosta. Kyllä se taloushyöty on takan.

Arjesta voi tehdä omansa näköisen, sellaisen, että viihtyy siinä. Työ, koti, harrastus / harrastukset ... tasapaino kaiken tekemisen ja olemisen välillä. Kukaan ei jaksa minkään nimistä parisuhetta, jos muuta, ja omaa elämää ei ole.

Haaveet, unelmat ja toiveet ovat sitä varten, että niitä voi tavoitella ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Myös parisuhteessa, sen ei ole tarkoitus olla vankila.

Niin, odota vaan että tapahtuu jotain kamalaa, niin ei tarvii enää hakea keinotekoisesti draamaa liian helppoon ja onnelliseen elämään...

Niin, ja kyllä pitää olla pokkaa puhua asioista avoimesti - ennenkuin lähdet muualta hakemaan turvapaikkaa (toista suhdetta). Tottakai se on helppoa löytää joku ihailija, varsinkin naiselle. Miehillä kun on tarve valloittaa. Jos niin teet niin sehän jo kertookin että et oikein osaa kommunikoida ja et ole valmis yrittämäänkään - ja että sulla ei ole minkäänlaista kunnioitusta sitä ihmistä kohtaan, jonka kanssa olet ollut puolet elämästäsi melkein. No jos niin on, niin jätä se hänen itsensä vuoksi - on se nyt sen ansainnut sentään.

P.S. Et ole enää 21 v

Jumankauta sä oot fiksu, juuri näin se valitettavasti menee kovin usein naisilla. Tokihan toss aloittajan tilanteessa on helppo erota kun on vain kaksi aikuista eikä lapsia. Totta on että lapsi/lapset eivät ole pelastus jos menee huonosti.

Mutta mutta seki on totta että arki iskee takuulla joka ikisessä suhteessa.

Mutta iha saletto on sekin että nimenomaan _naisten_ odotukset parisuhteesta ja prinssistä ovat täysin poskettomia ja juurikin em kirjoittaja kuvaa hyvin naisten pornografian vaikutuksia naisten käsityksiin parisuhteestam romantiikasta, erotiikasta ja miehistä. Koko kuvasto on huolellisesti rakennettu kuten nähtäväksi naisen silmin ja lähtökohdista, esineellistää miehiä ja pönkittää kovin epärealistisia kuvia.

Käsi sydämellä naiset: kuinka monta tuntia illassa/viikossa on miehen ok parisuhteessa katsella miesten pornoa yhteisessä olohuoneessa? Naisten pornoa on mm.. emmerdale, sexandthecity, hääohjelmat, desperatehousewives, hömppäleffat...

Heeh heh heh hee... Kuka vatipää edes haluaisi vakiintua, ennen kuin
elämäntilanne on vakaa, jollei kyse ole todellisesta rakkaudesta ja ihmisestä johon todella luottaa? Mä ainakaan en halua mitään kersaa pykätä vieläkään, vaikka olen yli kolmikymppinen, enkä ikinä ikinä ole ajatellut, että sellainen olisi jokin normi. Pois valtiontuet eroavilta!!! Kuinka paljon Suomen valtio maksaa vuodessa rahaa siitä, että kaikenmaailman tampiot riitelee valtion rahoilla siitä, että kuka maksaa minkäkin heppisankarin ja tyhmän naisen mukulan potkuhousut ja mitä, häh? Sivistyneet on erikseen: saa erota tai olla eroamatrta, mutta valtion kukkaroa ei sivistyneet eroamisilla kuormita.

Kuinka pitkään tätä tämänkertaista huumaa on nyt kestänyt?

Tämä ei välttämättä toimi. Tiedän kokemuksesta. Kohdat 1, 2 ja 3 toteutettu, ei auttanut.

Ihan tolkuttoman viisaasti sanottu. Juuri noin se on.

Ota joku selkäranka elämääsi. Se on naisille yhtä kidutusta. Miestä EI voi jakaa tuossa määrin. Toki oma asianne. Naisilla ei ole enää voimaa lähteä(?), mikä on huolestuttavaa henkisen voinnin kannalta.. :(
Anna joku mahdollisuus toiselle löytää oman elämä ja uusi mies.

huh. kirjoitti:

Ota joku selkäranka elämääsi. Se on naisille yhtä kidutusta. Miestä EI voi jakaa tuossa määrin. Toki oma asianne. Naisilla ei ole enää voimaa lähteä(?), mikä on huolestuttavaa henkisen voinnin kannalta.. :(
Anna joku mahdollisuus toiselle löytää oman elämä ja uusi mies.

Lue lisää

Taidat olla oikeassa. Tosielämässä miestä ei voi jakaa. Tämä nyt vain sattuu olemaan "satumaista epätosielämää".

Kuten tässäkin kirjoitusketjussa monessa kohtaa on tullut esiin se tosiasia, että hyviä miehiä ei ole vapaina tarjolla. Ne on jo aikoja sitten löydetty ja niistä pidetään tiukasti kiinni. Tämänkin tarinan nuori, kaunis prinsessa oli elänyt tyytyväistä sinkkuelämää sinne neljänkympin seutuville ja alkoi kaivata aviomiestä ja markkinat tietäen rukoili sitä Hyvältä Taivaalliselta Isältä siinä muodossa, että jos joku hyvän miehen saanut voisi antaa omansa. Ja toisaalta jo edellämainittu edellinen rukoili itselleen hyvää seuraajaa.

Taivaallinen työvoimaviranomainen katsoi omista työvoimareserveistään tilanteeseen sopivan ehdokkaan ja kysyi häneltä suostumuksen tehtävään.

Nuorempi rukoili vanhemmalle lisää elinvuosia ja siihenkin rukoukseen tuli vastaus monine ihmeparantumisineen.

Sitäpaitsi moni nainenhan luovuttaa oman armaansa työelämän käyttöön joka päivä työvuoron ajaksi. Oma ulkoinen työpaikkani meni ja tämä taivaallinen kutsumusttyö tuli tilalle.

Ehkä minulla on turhan iso omanarvontunto ja oman erinomaisuuden tajuaminen ja siitä syystä luulen, ettei näin hyviä kotiorjia taida olla muita olemassakaan.

On todella suuri mahdollisuus että juurikin näin tulee ketjun aloittaja tapauksessa käymään. Plus että (ex)mies löytää 10v nuoremman ja aloittaja jää ilman "prinssiä" ja huomaa että "joutuu tyytymään" vanhempiin, lyhyempiin, toisella/kolmannella kierroksella oleviin tai vaan panoksi pelimiehille. Tokihan voi olla että käy toisinkin mutta maailman meno nyt vaan on niin.

Macho Alfa kirjoitti:

On todella suuri mahdollisuus että juurikin näin tulee ketjun aloittaja tapauksessa käymään. Plus että (ex)mies löytää 10v nuoremman ja aloittaja jää ilman "prinssiä" ja huomaa että "joutuu tyytymään" vanhempiin, lyhyempiin, toisella/kolmannella kierroksella oleviin tai vaan panoksi pelimiehille. Tokihan voi olla että käy toisinkin mutta maailman meno nyt vaan on niin.

Lue lisää

Oikeat alfat ovat vain tyytyväisiä, mitä enemmän naisia hakeutuu vapaille markkinoille. Ei naisilla ole mitään pelättävää erossa.

Siis Minna Canth

no onhan teillä sentään jotain" liikuntaharrastuksia", kuten tuo seksi, kyllä se aina ravintolakäynnin voittaa ja rahaa säästyy, elokuvia voi katsoa kotonakin mutta onhan se hemmetin tylsää olla oman miehen kainalossa edes sen aikaa kotona.

Ja kunkas kauan tätä uutta onnea onnea on takana? Eli löytyikö todella psyvä olotila vai onko vielä ihastus menossa (alle kolme vuotta)?

olen ollu saman miehen kaa yli 20 vuotta. rakastuminen leirillä.sitten erillään kirjeenvaihtooo. sitten yhes kerranki hetki samas kaupungis ja toinen sit armeijaan vähäks aikaa. töissä eri paikkakunnilla ja opiskelua ulkomailla.nyt 4 muksuu ja romantiikat vähis. silti en ikänä vaihtas miestä. yksikään päivä ei oo samanlainen. molemmat kulttuurialalla. jonkunen ripaus boheemisuutta. meillä harrastetaan ja tehdään työksi musiikkia,tanssia ja teatteria.

etsikää ittestänne se ilmaisumuoto,mikä tuntuu hyvältä. näyttäkää se kumppanille ja nauttikaa. ja kannustakaa toisianne.


kirjotettuna näyttää kliseeltä.

työ on joskus niin vaativaa,että haluis vaan olla vaikka kassalla töissä.

olkaa onnellisii siitä mitä on !!!!!

Tämä ketju todistaa sen kuinka naissukupuoli (suurin osa naisista) on median aivopesemiä raukkoja.

He ottavat referenssinsä rakkauteen mediasta, elokuvista, kirjoista ja naisten lehdistä. Yrittävät saavuttaa utopiaa, ideaalitilannetta epäideaalisessa maailmassa!

NAISILTA PUUTTUU REAALISUUDENTAJU! He eivät osaa suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, eikä useimmat heistä omaa juuri minkäänlaisia elämänarvoja. Turha märistä, että miehetkin tekevät niin - niin osa miehistä tekeekin ja ovat idiootteja, kana-aivoja! Suomalaiset ovat niin helvetin typerää sakkia että hävettää!

olen taas löytänyt oman vaimoni Ryysyyrannasta ja hän on hyvin seksikäs koska "vaimoni käyttää niin risaista paitaa, se vanhankin nuorelta näyttämään saa", kuulostaako tutulta?

Lapsuuteni ja nuoruuteni oli yhtä sontaa. Vanhempien raivoisan riitaisa parisuhde, josta aiheutui henkistä ja fyysistä väkivaltaa koko perheelle yms. 20-vuotiaana tapasin mieheni, joka on turvallinen kuin peruskallio. Riitelemme todella harvoin, meillä riittää läheisyyttä ja huumoria. 15 vuotta on nyt yhtä pidetty, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olemme toistemme parhaat ystävät. Olkoon tämä sitten sitä perusarkea, mutta en valita.

Pidän itseäni onnentyttönä, että olen saanut elämääni noin ihanan miehen.

Uhkaat naista väkivallalla, vaikka toisen käden kautta. Kuullostat siltä että mielestäsi nainen ansaitseekin tulla hakatuksi kun ei ole tyytynyt (kaltaiseesi?) mieheen.

Kyllä mieskin ottaisi mieluummin kauniin ja salaperäisen sensuellin naisen kuin kiltin ja mitättömän harmaahiirulaisen. Onko miehessä ja naisessa lopulta tässä niin paljon eroa.

Tässä sitten naisnäkökulmaa todellisuudesta nimim "koettu on".

Tämmöinen on hyvin yleistä ei vain Suomessa vaan myös muualla. Tilanne on muuttunut radikaalisti viime vuosina tähän suuntaan ja alkaa näkyä mm (parisuhde)terapeuttien työssä.

Nykyiset 30-40v naiset säännöstelivät ihmissuhteita (seksiä) parikymppisinä ja elivät vuosia vain itselleen (koulutus, ura, matkoja...), nyt kun alkaa parisuhde/perhe/lapset kiinnostaa on valtava shokki tajuta että he kilpailevat samoista miehistä 20 naisten kanssa: miehet ovat hoksanneet tilanteen ja luonnollisesti ottavat siitä kaiken irti.

Yksi tyypillisimpiä sitoutumiskammon "oireita" on tolkuttomat odotukset kumppanilta: miehen pitäisi olla päätään pidempi, sopivan ikäinen, ei aikaisempia lapsia, tuuheahiuksinen ja urheilullinen, vähintään yhtä koulutettu tai mielellään rikkaampi. Pitäisi olla hieno ura mutta MYÖS valmis sitoutumaan just nyt kun kerran prinsessakin haluaa, puhumaan tunteista (naisten määrittelemällä tavalla) ja olemaan kotona, läsnä ja lapsirakas.

Valitettavasti läheskään kaikilla naisilla ei ole kovinkaan paljon tarjottavaa tälle unelmien "prinssille" joilla on kyllä otettavaa jonoksi asti :) Esim usein toitotettu naisten korkea koulutustaso on vain yksi juttu monimutkaisessa elämässä eikä se mitenkään kompensoi vaikkapa ikävää/tylsää luonnetta. Olen itse tanssinut naisen kanssa jolla oli kaksi akateemista loppututkintoa ja kolmaskaan ei olisi tehnyt hänestä Naista.

Näille prinsessoille on vuosikaudet hoettu kuinka upeita, vahvoja ja päteviä he ovat: vanhemmat, opettajat, pomot...he ovat saaneet/ottaneet kaiken silloin kun ovat halunneet mutta nyt tulee ensimmäistä kertaa elämässä eteen tilanne jossa pitäisi tehdä suuria asioita toisen ihmisen kanssa ja kas, voi olla että tällä toisella on omiakin tarpeita :o

Älykäs ymmärtää myös että tämmöiset toiveet ovat kovin ristiriitaisia: mies joka on kiinnostunut urastaan todnäk painaa pitkää päivää yms joten ei ole kotosalla lapsia hoitamassa ja halutessaan hän voi valita suuresta joukosta naisia jotka ovat kotirouvaksi oikein tyytyväisiä. Voi myös olla että testosteronitaso ajaa eteenpäin joten "löpinät" tunteista voi myös unohtaa, näillä on myös usein rinnakkaissuhteita koska ovat haluttuja ja heillä on paljon tilaisuuksia ja mahdollisuuksia. Ihan sama jos mies etsii 50v aivoja 20v vartalossa :)

Tekstistäsi pomppasi silmiini kohta:

"Paljon en kuitenkaan ole saanut vastakaikua. Joskus minulla on tunne, että olen näkymätön, joskus taas tunne, että olen yksinäinen."

Kannattaa muistaa että monet tunnekokemukset ovat peräisin haavoista, joita on tullut todennäköisesti jo varhaisena lapsuusaikana, usein tiedostamatta. Näitä voivat olla nimenomaan hylkäämisen tunne, yksinäisyyden tunne, näkymättömyyden ja vajauden tunne, jne. Kaikilla ei ole päässyt oma minuus ja persoona terveesti ja eheästi kehittymään, vaikka perhe olisi näennäisesti ollut ihan hyvä ja rakastava. Kukaan vanhempi kun ei ole täydellinen, saati muut olosuhteet. Tähän ei välttämättä vaikuta se, että aloitit parisuhteen nuorena.

Nämä haavat aiheuttavat paljon negatiivista parisuhteisiin, koska niitä tulee esiin läheisessä suhteessa aiheuttaen kipeyttä ja tunnereaktioita kun haavaan osuu, ja sitten yleensä eheyttä ja tyhjyyttä, tunnevajauksia etsitään ja täytetään sen kumppanin kautta, ja siinähän ei ole ratkaisu, eikä siis haavavapaata onnea ja omaa itseä tule koskaan saavuttamaan "tämän kumppanin kanssa". No, ei kyllä kenenkään muunkaan, kun samat haavat tulevat esiin seuraavissakin suhteissa.

Pohjimmiltasi etsit siis itseäsi, et uutta kumppania, eikö vain? Miehesi ei todennäköisesti ole syy sille että voit huonosti, ainakaan kirjoitustesi perusteella en usko niin. Ongelma on toinen: Sinä ja sisäinen hyvinvointisi, ja kuinka koet elämän.

Jos syy on tämä, en suosittele väärää ratkaisua eli miehen vaihtoa. Se voi tuoda onnistuessaan tilapäistä helpotusta ja vaihtelua, ikäänkuin ajatusten viemistä toisaalle, ja tietysti sen kemiallisen rakastumisen euforian hetkeksi. Mutta perimmäinen ongelma piileskelisi yhä sisälläsi, ja ennenpitkää se tulisi taas vaivaamaan sinua.

Mieluummin suosittelisin että lähtisit elämän tutkimusmatkalle siitä missä nyt olet, kantaen päätöksiäsi vastuullisesti ja pitämällä huolta perheestäsi, miehestäsi, ja muista läheisistäsi. Jokainen ihminen kaipaa turvaa ja rakkautta, ja maksaisi siitä kaiken omaisuutensa. Ajattele mitä sinulla on, ja ajattele vastuutasi päätöksistäsi. Sinulla on kultakaivos. Juttele terapeutille, kokeile erilaisia asioita, tee mitä haluat, riko rutiineja, ota omaa aikaa, ole yksin. Voit tehdä sen vaikka et rikkoisi avioliittolupauksiasi. Sinun on käsittettävä, että olet vapaa. Kukaan ei sinua voi vapauttaa, sinun on löydettävä vapaus ja elämän riemu itsestäsi.

Itseään voi ja pitää etsiä. Mutta väärä ja valitettavasti hyvin yleinen tapa on etsiä sitä muista, eritoten miehistä.

Siis onko tämä se PL vakiopano vuosi sitten, Nyt PL nussii sitä myyjätärtä. Prkl kaverit tuo muija joka itkee PL:ellä perään vieläkin, Siis PL nussi aivot pihalle avioliiton tuosta samasta muijasta.