Valintani

Siis mistä sitten saat nuo lääkkeet? Ei diagnoosia mistään voi hakea,hei ei tosiaankaan.Jos se on sinun oma valinta,kenties mitään sairautta ei ole.?En tiedä,mutta ei skitsofreenikot sen kummempia lääkkeitä saa.Sama ketipinor mulla ja masennuslääke ja rauhoittavaa nukkumiseen.

Mistä sait lääkkeet?

Siis respat on osasto-jaksolta, eka psykoosi. Sieltä päästyäni oireet jatkuneet, mutten ole enää hakenut apua. Joko seurassani on näkymätön olento, jonka tarkoitusperät ovat minulle epäselviä, mutta läsnäolo varsin todellinen tai sitten sairastan skitsofreniaa jo neljättä vuotta.. Päätelkää itse.

eikö sinulla ole kontrollikäyntejä psykoosin jälkeen?Ilmeisesti et lääkereseptejä uusiessasi kerro oireistasi?Tosin varmaan ne vaan lisäisi sitä ketipinoria?Olisko siitä haittaa?Tai no onhan ketiapiinista haittaa,ei voi syödäkään mitään,jotta ei lihoa...

Minä söin ennen orsanilia,joka oli sydäntoksinen ja vaikka itse olin siihen tyytyväinen ja halusin syödä sitä,se oli pakko lopettaa,kun sen myynti kiellettiin sydäntoksisuuden takia.Ketipinor lamauttaa ja on perseestä,mulla oli aivoja alunperin,joten siitä voi poistaa,ei haittaa,kun en ole töissä.
Kyllä itse olen ollut suljetulla jotain 7 kertaa myös,mutta vuosien 95 ja 2002 aikana.
Minä en voi hyvin,koska en kestä todellisuutta ilman lamaannuttavaa lääkettä.KYLLÄ NE LAMAA SYDÄMENKIN,surullista,mutta totta.
Minulla oli myös sydäntoksinen särkylääke nivelreumaan,joka lopetettiin ,söin Vioxxia ja Orsanilia samaan aikaan,olin sairaalassa ja valitin sydänkivuista,tukehtumisesta ja kuolemisesta.Pitivät mua hulluna vaan,vaikka verenpainekin oli ihan sekaisin.
Mun olo ,no joo mä en saa nukuttua,kun mua pelottaa niin kauheasti.Sosiaalinen pelkotila ja uskontopelkotila,kaikkea pelkoa,pakko syödä sydäntosksisia,on myös nivelreumaa eli pakko syödä solusalpaajaa,Trexania.

Hmm, voi meitä kaheleita. Mitä tarkoitat uskontopelkotilalla? Meneekö sulla unilääkkeenä mitään? Mulla oireilu jaksottaista, koko elämä sellasta nykivää. Turhauttaa kovasti. Pelot on ja pysyy, muuttavat vaan muotoaan. Sitä on eristäytynyt ja haaveensa hukannut nykyään. Silti kuitenkin hieman jaksan uskoa sellaiseenkin, että sitä voisi oppia elämään paremmin tämän kanssa.. Lääkitystä lisäämättä. Menneisyys jättänyt jotain viitteitä siitä. Kaikilla meillä reppumme, yksilöllinen haaste. Kuka syntyy ilman raajaa, kuka sairastuu. Joku menettää rakkaansa, toinen elää köyhyydessä ja sodassa. Sitä on pakko hyväksyä itsensä, engl. "coming in to terms.." kuvaavampaa, ja tehdä elämästään parasta mitä juuri se elämä voi olla. Huoh, joskus vaan väsyttää liikaa, mutta se menee ohi. Tsemppiä tipsytii. Onko sulla ikää paljon?

Joo,aivan tarvii muuten muistaa se,että on oikeus yrittää elää omaa parasta elämää,vaikka ei skitsofreenikkona paljon tuottaisikaan.
Mä täytin just 37,mulla on just nukkumiseen 200mg seroquel ja 30 mg opamox ,kun menen sänkyyn,luen siinä sitten kirjaa niin kauan,että komeampi puolisko sanoo,että pitää alkaa nukkumaan.Muahan voi toki väsyttä,mutta uni tulee vain lääkkeillä.
Uskontopelkotilalla tarkoitan sitä,kun mua pelottaa ja päässä on syyttävä ääni.Mua on tosi paljon syyllistetty elämän aikana.Mulla on ikuiset arvet päässä,siellä on ääniä,jotka tietää,että kaikki on mun vika ja mua rangaistaan.
Mulla itsellä on tosi symppis suhtautuminen uskontoon,että kaikki sais anteeksi,kun ollaan viattomia sieluja alunperin,mutta mun menneisyys ja mun kiusaajat kiljuu mun päässäni.
Yksi yö tässä,kun yritin käydä sisäistä keskustelua syyllisyydestä,että hei nyt mietitään mikä vaivaa,miksi tuntuu tältä,niin ei sekään auttanut,ku minuutiksi...
Mulla on sellainen yläkerran naapuri,joka huutaa kaikkea törkeää autonsa väärin parkkeeraville,että huora,pummi,alkoholisti,idiootti jne.Lisäksi kuulen,kun se puhuu puhelimeen just meidän makuuhuoneen kohdalla,joskus kuulen kun se huutaa jollekin.
Saan siitäki sellaisia pualharhoja,että nukkuessa/lääkkeissäni luulen,että se soittelee jonnekin ja valittaa musta:)
Lisäksi näen kauheita painajaisia ja huudan ja puhun unissani paljon.
Miten sun pelot?Mitä pelkäät eniten tai useammin?
Coming in to terms,yes,too true,sen olen kyllä saavuttanut.
Mulla on vähän paha,kun mulla on jäänyt sellainen haluaisin näyttää kauniilta-moodi päälle ja se aiheuttaa tosi paljon syyllisyyden tunteita.Jotain tosi ikävää,tosi syvää syyllisyyden tuntoa,mulla kun näitä issues riittää.Mulla on tosi pahoja traumoja ja on niiiiin vaikeaa nauttia elämästä ja siitä kaikesta mitä mulle nyt vanhimmiten on siunaantunut.
Voiko kiitollisuus voittaa syllisyyden ? Hmm...
Secret,onko vuosia siunaantunut jo montaitselläsi?Tsemppiä siulle.

Jos pystyy suinkin olemaan suosittelen lääkkeistä luopumista ja no jos terapia tökkii jätä sekin. Yksi hyvä ystävä jolle voit puhua joskus asioista riittää. Diagnoosi ei itseänikään paljoa auttanut; varmisti vain oman käsitykseni itsestä. Osastoelämä on kurjaa; vapaaehtoisena osastolle menemistä varmaan katuu jäljestäpäin; sieltä haluaa pois. Lääkärit ja terapeutitkin ovat varsin kyllääntyneitä; sen olen huomannut. Suomessa tosiaan mielenterveyshuolto on varsin tehotonta, mutta olen kiitollinen että vaikkei itselle ollut paljoa apua se kuitenkin ohjasi itseäni realistisemmaksi sekä parantamaan enemmän itseäni. Ymmärrän voivani vaikuttaa jonkinverrran olooni.


Se minua rasittaa lääkäreissä etteivät kysy oireita; enhän minä itse psykoosioireisena pystynyt luettelemaan tai kertomaan tilanteestani.
Eivätlä tarkkailemalla niitä juttuja voineet saada selville mitkä jäivät kysymättä.
Se on vaan vahvat yleispillerit kouraan ja katsotaan kuukauden kuluttua; näin avohoidossa ja osastollahan et juuri lääkäriä nää. Oma-aloitteeton ei saa hoitoa. Ironista että juuri muelenterveyspotilailta puuttuu halu ja kyky etsiä hoitoa.
Vääriä diagnooseja ja lääkityksiä tehdään varmasti siksi ettei lääkäri viitsi selvittää laajasti oireita. Psykiatrit ei kun siis nää mitä ne nyt on joita on mielisairaaloisaakin ovat toista maata. Selkeät hyvät kysymykset joihin potilas pystyy vastaamaan eikä : no mites nyt on menny?