Näin pilasin elämäni

onnettomin meistä

Bulimia rikkoi parisuhteeni. Tämä on katkera tilitys siitä, miten syömishäiriö voi pilata koko elämän. Olen sairastanut 9 vuotta. Välillä terve, välillä sairas. Avomieheni tiesi että olen sairastanut, mutta paranin myöskin. Ongelma on se, että en kertonut, vaikka lupasin, kun sairastuin keväällä uudestaan. Ajattelin etten kehtaa. Enkä halunnu huolestuttaa. Kyllä mä tän ite hoidan. Just.

Meidän piti olla ikuisesti yhdessä, olimme vuosisadan rakkaustarina ja sovimme toisillemme kaikkien mielestä. Olimme superrakastuneita ja onnellisia, vielä parin vuodenkin jälkeen. Asuimme vaine eri paikkakunnilla osan ajasta, enimmäkseen yhdessä silti. Onnea varjosti kuitenkin synkkä varjo; bulimia. Ahdistuin, masennuin, sairastelin. En jaksanut tehdä töitä, nukuin huonosti ja parisuhde kärsi. Jäin niin koukkuun taas kun vain voi jäädä. En miettinyt muuta kuin ruokaa. Leivonnaisia, uusia reseptejä, mitä ostaa, montako irtokarkkipussia ostan, missä välissä kerkeän syödä jne. Meni kymmeniä euroja päivittäin, peitin ahdistusta ja huonoja tunteita sairastumalla. En osaa käsitellä tunteitani, ne sattuvat helposti, joten turrutan ne.

Huomasin miten poikaystäväni etääntyi minusta. Olin päivät töissä, jossa laiminlöin töitäni kun piti päästä syömään ja oksentamaan. Sitten kotia ja sama rumba. Mies kävi kaupassa jotta sain lisää aikaa olla yksin. Ja illalla karkasin muka treenaamaan vaikka menin ravintolaan. Olin flunssassa, vatsataudissa, flunssassa, mursin raajani, sairastelin fyysisesti ja voin vielä pahemmin henkisesti. Kesä meni sumussa, en tiedä mitä tapahtui, en ollut läsnä, en ollut kuunnellut miestäni, en tukenut kun hänellä oli ongelmia ja koko ajan valehtelin olevani terve.

Sitten se kolahti. Näin viestin, joka kertoi kaiken. Miehelläni on toinen nainen. He tapailivat salaa kesällä, laittoivat viestejä ja valehtelivat mulle että ovat vain ystäviä. Sain tietää että he ovat suudelleet useasti. Tämä nainen kuunteli, lohdutti kun poikaystäväni kertoi suhteessa menevän huonosti ja pelkäävänsä eroa. Oli iloinen ja pirteä, kaikkea muuta kuin minä. Romahdin. Poikaystäväni näki miten loukkasi ja yritti valehdella koko ajan ettei mitään tapahtunut. Hän oli välillä ihana, välillä kärtyisä ja välillä omissa maailmoissa. Hän vihjaili miten tarvii aikaa yksin. Minulla pelotti. Pelotti niin hirveästi. Paranin samantien kun kuulin tästä suhteesta. Mieleni ei tehnyt ruokaa, oksentamisen ajatuskin kuvotti. Miten olin antanu sille vallan ja pilata minut? Nyt olemme puhuneet asiasta. Miehelläni on tunteita tätä toista naista kohtaa. Mutta minua hän rakastaa. Hän haluaisi olla yhdessä, mutta ei pysty. Ei sen jälkeen miten sortui toisen naisen syliin. Hän sanoi haluavansa aikaa, kuukausia, yksin. Ei uskalla sanoa voidaanko ikinä enää olla yhdessä.

Minä siis pakkasin peruskamppeet viikko sitten. Jätin miehen asunnolle melkein kaikki tavarat, kun siellä on niin paljon kaikkea. Mutta pois ne pitää joskus viedä. Lähdin sukulaisille, sitten käymään omalla asunnollani opiskelukaupungissa. Siellä joudun olemaan yksin. Miettimään ja murehtimaan. Työpaikka oli järjestetty kotikaupunkiimme, olimme suunnitelleet talon oston, tulevaisuuden ja kaiken. Nyt ne kaikki hajosivat kertaheitolla, murenivat paloiksi. Tästä on nyt mennyt reilui 3 viikkoa. Ei ole käynyt mielessäkään oksentaa mitään enää ikinä. Vointi on silti heikko henkisesti. Mutta vahvistun koko ajan. Olen antanut anteeksi. Miehelleni, en bulimialle. Ehkä sillekin vielä joskus. Itsellenikin ehkä. Nyt minun täytyy vain pärjätä, löytää oma itseni taas ja antaa miehelleni aikaa sulattaa kaikki. Jos hän minusta yli päästyään tajuaa haluavansa minut takaisin, niin otan heti. Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuen ja autan ja saan siitä kiitosta joka päivä. Eniten mieheltäni, mutta myös ystäviltäni ja itseltäni. Minä pärjään kyllä vielä yksinkin. Toivon vain ettei tarvisi. Sillä sielunkumppaniani odotan vaikka maailman ääriin, tiedän että kyllä hän joskus vielä tulee takaisin

2

481

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyyninen realisti.

      Suloisen karu tilitys. Mulla nousi heti karvat pystyyn jo ensimmäisten kappalaiden aikana. En tunne sua, enkä tunne miestäsi MUTTA tunnen bulimian. Sä olet se valehtelija ja pimittäjä. Parisuhde perustuu keskinäiseen luottamukseen. Sä jätit kertomatta sun kolmannesta pyörästä. Sun sairaudestasi, bulimiasta.

      Rakasta itseäsi, niin voit rakastaa muitakin... Hoida itsesi, maailma on kaunis...

    • järki kätteen

      En ymmärrä miksi miehesi pitäs yrittää päästä sinusta yli. Sinä teit väärin, hän teki väärin. Olet ilmeisesti antanut anteeksi ja haluat jatkaa joten jos miehesi on myös antanut anteeksi niin typerää sitä on väkisin yrittää yksin murehtia. Rakastatte toisianne (olettaen että mieheskin rakastaa oikeasti) joten koittakaa nyt yhdessä selvitä ongelmista, eikä yksin! Bulimia on hanurista, se että oot tieodstanu asian ja teet työtä sen eteen kertoo miten paljon haluat miehesi kanssa olla ja että haluat tervehtyä. Toivon että miehes tajuaa myös asian ja kunniottaa sinua. tommosista asioista pääsee helposti yli jos rakkautta ja ymmärrystä vain riittää. Muista pitää itsestäsi huolta, kukaan muu ei voi sitä tehdä sun puolesta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      73
      2825
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2713
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1802
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1637
    5. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      16
      1590
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1570
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1412
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1277
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1243
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1229
    Aihe