Vilpittömästi sinun / Pekka Hiltunen
Psykologinen trilleri.
En ole kovinkaan monia trillereitä lukenut, koska en yleensä pidä niistä. Eniten ehkä kaikista lukemistani Bret Easton Ellisin tuotannot ovat jotenkin kirjallisesti ilmaistuna sitä mistä nautin. Tarpeeksi sekoja ja mielenkiintoisia omilla tavoillaan, jotta jaksan lukea.
Tämän
Vilpittömästi sinun
lukaisin ihan vain sen vuoksi, koska on saanut hyviä arvosteluja, ja pitää tietysti seurata aikaansa näissä kotimaisissakin.
Alku menikin sitten ihan sujuvasti lukiessa, oli senverran erityyppistä mitä suomalaiset dekkarit, tai siis ainakin ne ovat olleet mitä olen vilkaissut tämän vuoden aikana. Mutta sitten kuitenkin jo ennen puoliväliä aloin kaivata jotakin ihan muuta, ja jotenkin ärsyyntyneenä aloin vertailla jopa siihen ruotsalaiseen trilogiaan, koska oli näitä tietsikkavimpauksia kaikenlaisia ja tätä itämafiaa.
Ja nyt kun olen lukenut kirjan (harvinaisesti en siis loikkinut vaan sinnikkäästi lukemalla luin) jälkijättönä jäi kaipaus johonkin erilaiseen.
Koin tämänkin kirjan vain toistona niistä muista samankaltaisista.
Harmi. Mutta en ole oikeastaan dekkareista löytänyt kuin joskus harvoin jotakin minulle tarpeellista kirjoittamisen saralla, koska olen itse siis kirjoittava. Ja oma dekkaritekeleeni jäi keskentekoiseksi vieläkin, vaikka siihen Liken kilpailuun sitä yritin punkea. Se on ihan säleinä edelleen mutta nyt olen tietoinen siitä, että tämä Hiltusen oli kuitenkin ihan erilainen dekkari ja häneltähän on tullut jo uusikin, eikös sekin ole jo ilmestynyt,
joten varmasti jossakin vaiheessa luen myös sen. Jotakin mielenkiintoista on kuitenkin hänen tavassaan kirjoittaa.
Eniten ehkä mätti tässä sittenkin tämä naisten ylistysteema, siis minua
mätti. Ja nämä kaksi pääosaa vetävää naista jäivät jokseenkin roboteiksi. Kuin tietsikkapelien tunteettomat tytsyt.
Liika on liikaa.
Vilpittömästi sinun / Pekka Hiltunen
3
197
Vastaukset
- A R itte
Piti oikein tarkistaa mitä mieltä olin tästä. Tuolla dekkaripuolella vanha kommenttini ja samantapainen lievä tympeys kuultaa rivien välistä.
- Luen ja kirjoitan
Alkupuoli oli ihan kiinnostava ja Hiltunen kirjoitti sujuvaa tekstiä eli lukeminen oli varsin jouhevaa (en tarkoita, että näin pitäisi aina olla, mutta tässä genressä se on ok). Mutta olisin odottanut jotain yllätyksellistä sinne loppupuolelle ja petyin, kun sitä ei tullutkaan. Odotin, että siitä toisesta naisesta (Mari) paljastuisi jotain, joka osoittaisi, ettei hän ollutkaan niin ylivoimainen ja särötön, vaan ei.
Syy lienee siinä, että Hiltunen jo tekstiä kirjoittaessaan suunnitteli kirjalle jatkoa, mikä lieneekin ilmestyneen. Jatko-osan kenties luen, kenties en, mutta en siihen mitenkään innolla tartu toisin kuin esikoiseen.
Mutta oli genre mikä hyvänsä, niin tämäkin tapaus osoittaa, että paljolti henkilökuvauksen varassa teksti joko toimii tai sitten ei. Dekkarissa tietysti myös juonen kuljetus on paikallaan. - 1+5
Mielestäni ei ole kansainvälistä, pohjoismaista eikä edes Suomen tasoa. Romaani on sijoitettu kuluneeseen formaattiin pitkän kaavan mukaan.
Samat jutut ja esittelyt kummankin kirjan alussa.
Yli sata sivua saa lukea ennen kuin juoni paljastuu. Henkilöhahmot ovat teennäisiä samoin replikointi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692653
- 632594
- 681772
- 241597
- 201520
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91460- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81187- 251096