Väsymystä, itkua, iloja, suruja, työtä, stressiä ja yksinäisyyttä. Siitä nykyään koostuu mun elämä. Onneksi on edes niitä hetken iloja.
Elämä ei ketään kohtele kauniilla kädellä, mutta valitettavasti jotkut saavat sitä kuuluisaa onnensirpaletta vähemmän.
Olen 20-vuotias 4-vuotiaan ihanan pojan äiti. Jaksaminen alkaa olla loppu. Kouluun hakeudun ensi vuonna, mutta tämä viimeinen vuosi tuntuu jo valmiiksi tuhoon tuomitulta ja synkältä. Vaihdoin vastikään kaupunkia eikä minulla ole täällä juuri ketään. Rahassa on aina tiukkaa ja se aiheuttaa stressiä. Lapsesta huolehtiminen on joskus todella rankkaa vaikka niitä hyviäkin hetkiä onneksi mukaan mahtuu.
Arjen pyörittäminen käy joskus ylivoimaiseksi. Herää, tee aamupalaa, siivoa, tee ruokaa, leiki, ojenna, stressiä, stressiä, suorittamista siltä elämä nyt tuntuu. Huoltajuuskiistat huumeitakäyttävän ja rikollisen ihmisen kanssa antaa viimeisen sysäyksen soppaan.
Mistä apua? Pelottaa mennä neuvolaan/sosiaalitoimeen juttelemaan asioistaan kun tietää, että vastapuoli käyttää kaikkea aseena minua vastaan. Tervetuloa tekin lukijat kertomaan kuinka olen hirveä ihminen ja odotan jo innolla kommenttianne: "mitäpäs teit sen lapsesi tuossa iässä!"
Tuhoon tuomittu?
3
196
Vastaukset
- Äiskä..
Itse olen tehnyt lapseni suurin piirtein samanikäisenä, minulla on usein varsinkin aamuisin sellainen tunne etten halua nousta edes tähän päivään kuuntelemaan samat valitukset, ruikutukset, haukut ja sitten viellä se siivous sekä ruokahuolto.
Mielestäni se on normaalia, jokainen joka väittää äitiyden olevan aina ihanaa puhuu kyllä pelkkää peetä. Itseäni on helpottanut se että harrastan, minulla on nykyää omaa aikaa sen ansiosta, pääse välillä pois palaaminen tuntuu jopa hyvältä.
Myös se jos ei ole ystäviä on raskasta siitä myös paljon kokemusta, vertaistuki on hyvin tärkeää, yksin ei kukaa pärjää! Toivottavasti löydät ne toivon siemenet elämääsi mitä tarvitset! Yksinkertaisia helppoja neuvoja ei ole koska olemme kaikki yksilöitä.- Niin väsynyt
Minulla ei ole mahdollisuutta harrastaa, koska mikään ei ole ilmaista ja jokaikinen harrastus on ihan hriveän hintaista täällä. Yksinhuoltajana aikaakaan ei oikein ole kuin päivähoidon aikana (luojan kiitos siitä).
En vain oikein keksi mistä apua uskaltaisin lähteä hakemaan, kun perheen tuki on tässä vaiheessa poissuljettua myös :( - Äiskä..
Niin väsynyt kirjoitti:
Minulla ei ole mahdollisuutta harrastaa, koska mikään ei ole ilmaista ja jokaikinen harrastus on ihan hriveän hintaista täällä. Yksinhuoltajana aikaakaan ei oikein ole kuin päivähoidon aikana (luojan kiitos siitä).
En vain oikein keksi mistä apua uskaltaisin lähteä hakemaan, kun perheen tuki on tässä vaiheessa poissuljettua myös :(Todella kurjaa, olin joskus sos.toimen päiväkerhossa jossa oltiin lasten kanssa yhdessä äitien kanssa, oli aivan ihanaa tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja jotenkin se ajatus helpotti kun heilläkin oli tietenkin jonkinlaisia huolia lastenhoidon kanssa, ettei tarvinnut mennö rikkinäisenä ehjien joukkoon, jos niin voisi sanoa.
Missä maakunnassa asustelet? Yksi on perhetyöntekijät joilta saisi neuvoja myös huoltajuus asioissa, sekä sos.toimi että neuvola järjestävät mutta juurin paikkakunnasta riippuen jossain on hyvät ja jossain heikot resurssit saada sitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101515- 151402
- 481257
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219