Väsynyt äitiyteen

Kuulostaa jo vakavalta kun et pysty nukkumaan. Minä sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja pahinta oli juuri tuo, että vaikka vauva nukkui hyvin ja nukahti yösyötön jälkeen niin itse en saanutkaan enää unta. Mene lääkärii ja kerro oireistasi. Ja hakeudu vertaistuen piiriin (äimä ry). Ja harrasta jotakin kivaa, ota hieman vapaa aikaa silloin tällöin ihan vaan itsellesi.

Haet nukahtamislääkekuurin ja laitat unirytmin kuntoon.

Täällä ihan samanlaista :/ Välillä itketään päivät vauvan kanssa kilpaa. Ja mietin että tätäkö tää elämä nyt on. Ei oo enää vauvallekaan hyväks kun äiti on jatkuvasti kiukkuinen ja itkuinen.
Vkloppuna menen korvatulppien kanssa toiseen huoneeseen nukkumaan ja mies hoitaa vauvan. Toivottavasti onnistuu. Pystyisitkö sinä kokeilemaan samaa?

Miksi teitte lapsia jos on noin rankkaa! Tajusitteko tehdessä, että vauva ei ole lelu! Ette nähtävästi huh. Mun piirissä käydään vaunuilemassa ystävien kanssa samaa aikaan ja jutellaan päivän kuulumiset, Siinä jaksaa ja me rakastetaan omia vauvoja ja lapsia, eikä ruikuteta jossain foorumeilla, ei jaksa, on teillä huono kunto ja köyhä elämä, häpeän kuulla tuollaista nuorten suusta, mutta olette nykynuoria kun kaikki tulisi valmiiseen pöytään ja mikään ei ole hyvin "KOSKAAN" Mutta onneksi meitä on toiselaisia jaksavia nuoria, joka jaksaa kantaa vastuun ja tietää mihin ryhtyi! Toisin kuin te ruikuttajat!.

Täällä samaa mieltä, että jos rakastaa lastaan, niin rakastaa myös raskauttaan.

Jos lapsi on toivottu,niin sitä hehkuu onnea ja haluaa ylpeänä raskaana.
Miehet ovat silmät sädehtivänä ihastelleet minun raskautta ja hehkuattani.

Otan valokuvia joka kulmista kaunista raskaus-masua. Myös sukulaiseni ihastelleet rohkeuttani näyttää onnea muille myös. Koska rakastan itseäni ja elämääni.

En ymmärrä valitusta joka käänteessä, Onko teillä oikeasti elämässä kaikki onnellista? Koska minä hehkun ja tuntuu että jaksan olla kaikista pahoinvoinnista huolimatta hehkua ja nauraa. Juttelen masulle miehen kanssa, joka ilta. Miten onnekas saamme olla että saamme lapsen,niin pitää kaikesta huolimatta jaksaa kiittää jokaisesta päivästä.Onko teidän miehenne edes onnellisia raskaudestanne, kun noin negatiivinen postaus teiltä tulee.Ekana tulee mieleen, että ette ole onnellisia, vaan koska yhteiskunta painostanu teitä tekemään lapsen ja muut kaikki mitä yhteiskunta on " sanellut mikä ikärajoissa teet tässä ja nyt".

Mulla meni lopulta ihan siihen, etten nukkunut yhtään.

Tehtiin niin, että mies otti vauvan muutamaksi yöksi ja minä nukahtamislääkettä (imovane), pistin tulpat korviin ja nukuin toisessa huoneessa. Teki muuten ihmeitä. Unirytmi normalisoitui.

Kun on liikaväsynyt, uni ei tule enää. Suosittelen lääkettä ainakin 3 -4 yötä. Toimi, ennenkuin menee ihan mahdottomaksi tuo tilanne.

Ymmärräthän, että puolivuotias vauva ei välttämättä kiukuttele, eikä tarvitse kummoisia virikkeitä : syli, juttelu, laulelu on tärkeää. Poimi ketjusta sinulle sopivia neuvoja sekä juttele miehesi kanssa, omaa aikaa tarvitset myös, pois kotoa vaikka kävelylle tms.Tee itsellesi lista: hyvät ja huonot asiat elämässäsi....mihin kaipaat muutosta ja miten se voisi tapahtua.

Lisätkää ulkoilua runsaasti. Nukuta vauvaa ainakin yhdet unet ulkona tai mieluummin kahdet. Saat itsekin liikuntaa, kun työntelet vaunuja. Jos asut omakotitalossa, haravoi pihaa sillä aikaa kun vauva nukkuu. Pääasia, että ulkoilette paljon, niin omat yöunesi paranevat ja mieliala muuttuu iloisemmaksi.

Hyvä! Ulkoilu on hyvä askel ja pieni liikunta, esim. kävelylenkki rattaiden kanssa. Ja lisäksi vielä ystävät, hankalaa tietysti on jos sosiaaliset tilanteet pelottaa, mutta kyllä aikuinen seura on tosi tärkeää. Itse väsähdin ison perheen ja muiden kuvioiden takia kokonaan, burn out ja romahdus, olin koko raskausajan sairauslomalla ja loppuraskauden itkin.

Nyt kun olen äitiyslomalla, vauva 3kk, olen toipunut hyvin juuri ulkoilun, levon, liikunnan ja ystävien kautta. Nyt joskus tuntuu päinvastoin jo puuduttavalta kotiäitinä oleminen ja kaipaisi jotain muutakin kuin näitä kotihommia ja lasten hoitamista. Elämä vaihtelee ylös ja alas. Voimia ja uskoa tulevaan!

Hei, mun mielestä ihan kauheeta minkälaisia vastauksia täällä on. Voi voi, mitä maailma päällään kantaa. Jos teillä olis minkäänlaista empatiaa olisitte rohkaisseet ja antaneet omista kokemuksistani vinkkejä ettekä ilmaisseet kuinka kauheeta pidätte niitä jotka ei jaksa. Kaikki eivät ole samasta puusta veistetty. Toki asiat ovat usein asenne kysymyksiä, mutta esimerkiksi masennus on kyllä ihan sairaus.