Jumala on kärsimyksessä "mukana"?

»Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa – mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä pahansuopa että heikko, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?[2]»

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan_ongelma

Hei,

Kuten on viitattukin tässä on kyse teodikeaongelmasta. Miksi Jumala sallii pahan jos hän on hyvä ja kaikkivaltias.
Uskonnollinen puhe siitä että Jumala on kärsimyksessä läsnä tarkoittaa sitä, että Jumala uhrasi itsensä Jeesuksessa meidän pahuutemme takia. Jeesus on kärsinyt meidän kärsimyksemme, hän tietää mitä on kipu ja pahuus jota toinen ihminen aiheuttaa. Kristittyinä saamme luottaa ja uskoa siihen, että Jeesus on kärsii myös kaikissa kiusatuissa, hyväksikäytetyissä ja sorretuissa ihmisissä. Kärsimyksen hetkellä tai surussa meillä on vain toivo, että Jumala armahtaisi ihmistä, antaisi uuden toivon.
Ja en kykenisi katselemaan viatonta kärsimystä, ja tiedän että viattomia ihmisiä kohdellaan nytkin väärin. Tämähän on myös meidän kaikkien ongelma. Sinun ja minun. Tiedämme sen missä pahuus on, mutta teemmekö oikeasti mitään? En laittaisi aina kaikkea pahuuden sallimista Jumalan syyksi, vaan meidän ihmisten. Miksi minä sallin pahan tapahtua?

Kaisa-pappi

Teodikeaongelma on vain niiden uskontojen ongelma joissa on sekä kaikkivaltias että hyväksi uskottu jumala. Ongelma silloin on todellinen eikä millään pois selitettävissä ..

Tässä ollaan viiltävän tärkeän asian äärellä. Ja kuten dikduk viisaasti toteaa: Ongelma on todellinen, eikä millään pois selitettävissä. Miksi Jumala saallii äärimmäisen pahuuden ja viattomien lasten silmittömän kärsimyksen? Se on kysymys, johon meillä ei kerta kaikkiaan ole vastausta, mikä kelpaisi. Kärsimyksen ongelmaan ei ole vastausta.

Mietin tässä Maijan tarinaa - seksuaalisesti hyväksykäytetyn ja yhteisönsä hylkäämän lapsen tarinaa. Kun hän aikuisena pääsi terapiaan ja sai korvaavia, turvallisia kokemuksia ihmisistä, jotka välittävät, seisovat rinnalla, kestävät kuulla kaiken sen, mitä hän on joutunut kokemaan ja rakastavat ehdoitta, niin vähitellen Maijalle hänen omien sanojensa mukaan tuli myös ymmärrys turvallisesta Jumalasta, joka auttoi häntä elämässä eteen päin. Eli todella rajua ja kohtuutonta väkivaltaa lapsuudessa kokenut ihminen voi myöhemmin kokea saavansa lohtua, turvaa ja oikeutta Jumalalta. Tätä kokemusta minulla ei ainakaan henkilökohtaisesti ole lupa mitätöidä - eikä kenelläkään muullakaan. On todella mysteeri, miten näin voi käydä. Eikä tämä tietenkään selitä pois ongelmaa, MIKSI ihmeessä Jumala salli kaiken pahan tapahtua Maijan lapsuudessa. Mutta se kertoo silti siitä, että ihminen voi kokea saavansa äärimmäisen kärsimyksen jälkeenkin (ja usein jo tuon kärsimyksen keskellä) suurta apua, lohtua ja turvaa Jumalasta.

Emilia (toimittaja)

Kirjoitan tähän vielä muutamia katkelmia edesmenneen papin Jaakko Eleniuksen seurapuheesta (vuodelta 1984), jonka aiheena on kärsimyksen salaisuus:

"Sinulle, murheelliselle ja ahdistetulle sydämelle, juuri sinulle pyhä Jumala on kaiken armonsa ja rakkautensa tarkoittanut. Et ehkä voi kertoa merkittävistä hengellisistä kokemuksista, et voi viitata innokkaaseen osallistumiseesi kirkon elämään, et lujaan uskoosi etkä käänteentekeviin ratkaisuihisi. Et voi nostaa kättäsi etkä puolustautua, kun vaativan uskonnollisuuden edustajat nimittävät sinua pakanaksi tai vieraaksi. Mutta Jumala, sinun Luojasi ja Pelastajasi, katselee sinua rakkauden silmin. Hän on rinnallasi elämän raunioilla vielä senkin jälkeen, kun kaikki toiset ovat kaikonneet, kun olet jäänyt yksin.

Tässä on Jumalan vastaus, Jumalan sanan yksinkertainen vastaus ihmisen hätään, oli se mitä tahansa hätää. Vastaus kärsimykseen on lohdutus.

Jo vanhan liiton kansalle, joka oli historiansa aikana tottunut symään kyynelten leipää, vakuutettiin vakuuttamasta päästyäänkin, että Jumala on järkemme käsityskyvyn ylittävällä tavalla läsnä ihmisen pimeässä. Jumala on erityisen lähellä niitä, joilla on särjetty sydän (Ps.34:19). Hän asuu heidän tykönään, särkyneiden ja murrettujen ihmisten asunnoissa, ei ainoastaan korkeudessa ja pyhyydessä (Jes. 57:15). Monetkaan vanhan liiton hurskaat eivät rohkene Jumalan nimissä lupailla murheen alla eläville ihmisille pimeyden väistymistä, parempia päiviä, tasapainon palautumista tai mielenrauhaa, mutta yhdestä he ovat kaikki varmoja: Yksin ei kukaan ihminen hätänsä kanssa kamppaile - aina on rinnalla ihmisen Jumala. Tämä luottamus, tämä usko lohdutti heitä ja täytti heidän sydämensä salatulla, kirkastetulla ilolla. "Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä Jumala tunnet minun tieni". (Ps.142:4)

Tämän lohdutuksen, tämän Jumalan tahtoon turvallisesti tyytymisen vahvistaa ja lahjoittaa Jeesus Kristus, ristin mies, sairauksien tuttava, heikkojen ja syntisten ystävä. Aitona, tosi ihmisenä hän kulki itse läpi inhimillisen kärsimyksen kaikki asteet. Aitona, totisena ihmisenä hänessä tuli kipeästi näkyville, mitä on olla ihminen.

Taivaallinen Isämme, kaiken lohdutuksen Jumala, lohduttakoon kuormiensa alla omaa erämaataivaltaan tekeviä ihmisiä. Hän itse vapauttakoon ahdistetut sielut katkeruudesta. Pehmentäköön tietoisuus ihmisen ankarasta osasta meidän otteitamme ajaessamme läpi näkemyksiämme kirkossa ja yhteiskunnassa. Koskettakoon vapautta etsivien, sorron alla elävien kansakuntien epätoivo kipeämmin meitä suomalaisia, joille oman kansamme kärsimykset vielä ovat tuoreessa muitissa. Ja olkoon lakkaamaton, Jumalan tahtoon tyytyvä rukouksemme: "Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää." (Snl.30:8)

Emilia (toimittaja)

Jotenkin minulle tulee mieleen tästä ketjun aiheesta Tukholma-syndrooma.
Jumala kaapparina ja uskovaiset syndroomasta kärsivinä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma

Palstalla kysymykseen vastanneet kirkon edustajat koettavat parhaansa mukaan selittää ongelmaa sellaiseen muotoon, että Jumala ei näyttäytyisi sadistisena kiduttajana, jollainen hän kuitenkin maailman tapahtumien valossa näyttäisi olevan (jos nyt uskoo Jumalaan).

Syy tähän selittelyyn on selvä: omasta uskosta on pidettävä kiinni, jos siitä saa elantonsa, kuten kirkon työntekijät saavat. Muuten hajoaa pää. Asiaa voi katsoa realistisesti vain, jos palkansaanti ja perheen toimeentulo ei ole kiinni pohdinnan tuloksesta. Eihän Bäng-puhdistusaineen markinoinnissa työskenteleväkään oikein voi alkaa ajatella tai varsinkaan julkisesti puhua, että Bäng-puhdistusaine on tosiasiassa tehoton ja oikeastaan paremminkin haitallinen kuin hyödyllinen, vaikka sellaiselta alkaisikin tosiasioiden valossa vaikuttaa.

Suunnaton sanatulvanne, jossa toistuvat armo, lohdutus, kaiken keskelläkin toivo, hoitava kosketus, rukouksen ihme, mysteeri, johdatus, Jumalan rakastava katse, ei saa mitätöidä jonkun parantumiskertomusta jne. ei kuitenkaan auta. On paljon niitä jotka sortuvat taakkansa alle ja niin kutsuttu Jumala ei auta millin vertaa.

Jos saisitte palkkapussinne vaikkapa siivousfirmasta tai putkihommista, voisitte nähdä asian kirkkaasti: ei ole mitään Jumalaa, tai jos on, hän on oikeasti luonteeltaan sellainen, että katsoo lapsen raiskausta vierestä mitään tekemättä.

Kaiken "järkevän"? keskustelun pohjana pitäisi olla yhteinen ymmärrys mitä käytetyillä käsitteillä tarkoitetan.

Raamtun kertomuksista koottu jumala käsitys on niin ristiriitainen ettei se anna minkäänlaista mahdolisuutta yhteiseen näkemykseen.

Ehkäpä juuri tässä on perusteet sille että Jeesus Nasarerilainen ei itse kirjoittanut mitän muistiin vaan "helluntaina" vuodatti Pyhän Hengen jokaiselle joka oli valmis vastaan ottammaan sen.
Tällä hän halusi alleviivata että se joka on halukas saa itse vatauksen Hengeltä suoraan NYT kaipaamaansa kysymykseen.