Eli tietääkö kukaan mitään hyviä kirjoja, missä kerrotaan anorektikosta tms? kiitti kaikille
ANOREKTIKOISTA KERTOVAT KIRJAT
9
2131
Vastaukset
- Satu
Tervehdys! Otin nyt oikeudeksen tulkita tuon tms. niin, että olet kiinnostunut myös muista syömishäiriöistä kertovista kirjoista.
Sofi Oksasen Stalinin lehmät käsittelee päähenkilön bulimiaa, lisäksi kirja kertoo siitä, miltä tuntuu elää virolaisena Suomessa.
Kira Poutasen Ihana meri kertoo anorektikon tarinan.
Katselen näitä nyt kirjaston aineistotietokannasta, joten en tiedä seuraavista kirjoista sen enempää, kuin että ne ovat suurimmaksi osaksi kaunokirjallisia teoksia, joiden aiheena on syömishäiriö:
-Julia Bell: Ahmatti
-Jacqueline Wilson: Mieletön kalorikammo
-Laura Honkasalo: Siskoni, enkelinluinen tyttö
-Marya Hornbacher: Elämä kateissa : kertomus anoreksiasta ja bulimiasta
-Laura Hakala (toim.: SISKONMAKKARAT : miltä syömishäiriö tuntuu
-Hannele Huovi: Madonna
Toivottavasti löysit edes jotain mieluista. :)
Hauskaa loppukesää.- Jessi
Noista Satun mainitsemista kirjoista ainakin itse tykkäsin Ihana meri -kirjasta. Madonna on vähän erityylinen... vanhempi. Tylsähkö mun mielestä.
- Ana
Itse olen saanut kovasti lohtua tuosta Siskonmakkarat - kirjasta, joka ei, ainakaan teoriassa, ole fiktiivinen, vaan suomalaisten nuorten naisten kirjoittamia tekstejä omaa elämäänsä ja syömishäiriötään koskien. Lohdullista on varsinkin se, että huomaa miten monet syömishäiriöiset ajattelevat samaan tapaan kuin itse tekee - vaikka luulee olevansa niin kovin outo.
Ei taidettu mainita kanadalaisen Peggy Claude-Pierren Syömishäiriöiden salattu kieli - kirjaa? Se ei ole myöskään romsku, vaan esittelee hänen kehittämäänsä uutta hoitometodia, joka perustuu myötätuntoon, itsetunnon nostamiseen ja kannutukseen toisin kuin vallalla oleva simputus - ja nöyryytys "hoito" (ei millään pahalla...). Koskettavan kirjasta tekee se, että kirjoittaja keksi metodin pelastaakseen omat, anoreksiaan sairastuneet tyttärensä.
Voisiko joku, joka on lukenut tuon Stalinin lehmät kertoa, onko se lukemisen arvoinen? - Satu
Ana kirjoitti:
Itse olen saanut kovasti lohtua tuosta Siskonmakkarat - kirjasta, joka ei, ainakaan teoriassa, ole fiktiivinen, vaan suomalaisten nuorten naisten kirjoittamia tekstejä omaa elämäänsä ja syömishäiriötään koskien. Lohdullista on varsinkin se, että huomaa miten monet syömishäiriöiset ajattelevat samaan tapaan kuin itse tekee - vaikka luulee olevansa niin kovin outo.
Ei taidettu mainita kanadalaisen Peggy Claude-Pierren Syömishäiriöiden salattu kieli - kirjaa? Se ei ole myöskään romsku, vaan esittelee hänen kehittämäänsä uutta hoitometodia, joka perustuu myötätuntoon, itsetunnon nostamiseen ja kannutukseen toisin kuin vallalla oleva simputus - ja nöyryytys "hoito" (ei millään pahalla...). Koskettavan kirjasta tekee se, että kirjoittaja keksi metodin pelastaakseen omat, anoreksiaan sairastuneet tyttärensä.
Voisiko joku, joka on lukenut tuon Stalinin lehmät kertoa, onko se lukemisen arvoinen?Minä ainakin pidin Stalinin lehmistä, se oli nopeasti luettu, vaikka sivuja kuitenkin on ihan kohtuullinen määrä. Tykkäsin Oksasen tavasta kertoa. Kirjassahan kerrotaan syömishäiriön lisäksi Neuvosto-Virosta ja siitä miltä tuntuu muuttaa sieltä Suomeen, myös rakkautta löytyy. Oksanen itse on huomauttanut, että päähenkilön rakkaudet eivät ehkä olekaan miehiä, itse en ajatellut heitä naisina ainakaan lukiessani, pitäisi lukea uudestaan ja ottaa tämä puoli huomioon..
Mutta siis lyhyesti: Suosittelen. - Kaarina
Ana kirjoitti:
Itse olen saanut kovasti lohtua tuosta Siskonmakkarat - kirjasta, joka ei, ainakaan teoriassa, ole fiktiivinen, vaan suomalaisten nuorten naisten kirjoittamia tekstejä omaa elämäänsä ja syömishäiriötään koskien. Lohdullista on varsinkin se, että huomaa miten monet syömishäiriöiset ajattelevat samaan tapaan kuin itse tekee - vaikka luulee olevansa niin kovin outo.
Ei taidettu mainita kanadalaisen Peggy Claude-Pierren Syömishäiriöiden salattu kieli - kirjaa? Se ei ole myöskään romsku, vaan esittelee hänen kehittämäänsä uutta hoitometodia, joka perustuu myötätuntoon, itsetunnon nostamiseen ja kannutukseen toisin kuin vallalla oleva simputus - ja nöyryytys "hoito" (ei millään pahalla...). Koskettavan kirjasta tekee se, että kirjoittaja keksi metodin pelastaakseen omat, anoreksiaan sairastuneet tyttärensä.
Voisiko joku, joka on lukenut tuon Stalinin lehmät kertoa, onko se lukemisen arvoinen?Tuota minä en tajua että kysellään ihan tuntemattomilta ihmisiltä että voitteko sanoa onko kirja lukemisen arvoinen. Mistä sitä tietää mitään näistä jotka tänne kirjoittelevat. Miten ihmeessä sellaiseen voisi suhtautua. Että joku tuntematon sanoo hei älä lue sitä kun se ei ole lukemisen arvoinen. Jos hakee kirjallisuutta niin kannattaa mennä kirjastoon ja lainata. Alkaa lukea ja katsoa "onko lukemisen arvoinen".
Miksi kirjastojen palveluja käytetään niin vähän, sitä voi funtsia. Kysellään täällä tuntemattomilta mielipiteitä. Outoa! Ittehän ne kirjat pitää lukea. Jos uskoo suositukseen niin pitäis tietää aika paljon suosittelijasta, eikä sekään aina riittäisi. Anorektikoista on helkkarin paljon kirjoja. Kirjastotädit tietävät auttaa. Ja kirjastojen hakukoneet.
Jestas. - mie taas
Kaarina kirjoitti:
Tuota minä en tajua että kysellään ihan tuntemattomilta ihmisiltä että voitteko sanoa onko kirja lukemisen arvoinen. Mistä sitä tietää mitään näistä jotka tänne kirjoittelevat. Miten ihmeessä sellaiseen voisi suhtautua. Että joku tuntematon sanoo hei älä lue sitä kun se ei ole lukemisen arvoinen. Jos hakee kirjallisuutta niin kannattaa mennä kirjastoon ja lainata. Alkaa lukea ja katsoa "onko lukemisen arvoinen".
Miksi kirjastojen palveluja käytetään niin vähän, sitä voi funtsia. Kysellään täällä tuntemattomilta mielipiteitä. Outoa! Ittehän ne kirjat pitää lukea. Jos uskoo suositukseen niin pitäis tietää aika paljon suosittelijasta, eikä sekään aina riittäisi. Anorektikoista on helkkarin paljon kirjoja. Kirjastotädit tietävät auttaa. Ja kirjastojen hakukoneet.
Jestas.Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, mutta halusin vain kuulla jonkun kirjan lukeneen mielipiteen. Se, vaikuttaako se lukupäätökseeni mitenkään, onkin sitten ihan toinen juttu.
Muuten, jos ihmiset eivät olisi kiinnostuneita tuntemattomien ihmisten mielipiteitä, niin silloinhan suurin osa näistä palstoista olisi tarpeettomia... eihän näistä vastaajista tai heidän vinkeistään tosiaan tiedä, voiko heihin/ niihin luottaa. - Cladia
Jessi kirjoitti:
Noista Satun mainitsemista kirjoista ainakin itse tykkäsin Ihana meri -kirjasta. Madonna on vähän erityylinen... vanhempi. Tylsähkö mun mielestä.
Olen myös lukenut tuon Ihana meri kirjan joskus yläasteella. Ja pidin siitä kovasti, jossain kohdissa kyynelkin vierähti poskelle. :) Aion lukea kirjan vielä myöhemmin uudestaan!
- teija
The art of starvation, on julkaistu suomeksikin, en muista nimeä. Omaelämäkerrallinen. Kipeä. Analyyttinen ja älykäs.
- himolukija
Vielä noihin kirjoihin lisäisin Tuula T. Matintuvan Lasilintu... Kirja on kirjoitettu nuorille/nuorille aikuisille ja itse olen lukenut sen jo noin 10 kertaa... ekan kerran varmaan ala-asteen viidennellä luokalla. Nyt olen 18-vuotias ja kirja on edelleen ihana!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682590
- 622552
- 681752
- 241577
- 201490
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91430- 151352
- 381213
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81157- 251076