Yli kuukausi sitten oli ihan tavallinen päivä. Töistä oli viikkovapaa juuri meneillään, rento päivä siis.
Herätessä en voinut mitenkään aavistaa, että tuo kyseinen päivä tulisi olemaan viimeinen terve ja normaali päivä pitkiin aikoihin.
Ironista kyllä, olin jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut terveellisemästä elämästä. Tupakointi oli lopetettu muutamaa kuukautta aiemmin, oli lisätty kasviksia ruokavalioon, tuntui paljon pirteämmältä.
Samaan aikaan olin myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota liikkumiseen. Kuntopyörää tuli käytettyä usein, samoin voimapyörää. Liikkumisesta tuli niin hyvä olo, oikein tunsi miten kunto kohonee ja lihakset vahvistuvat.
Kyseisenä iltana sitten otin pientä iltajumppaa. Ohjatussa liikunnassahan en ole koskaan käynyt, enkä mitenkään siis tiennyt liian nopean aloittamisen riskeistä.
Seuraavaksi muistan kaatuneeni maahan ja katson jalkaani. Polvilumpio on siirtynyt jalan ulkosyrjään ja jämähtänyt siihen. Itsessään toimenpide oli helppo, ensihoitajat suoristivat jalkani ja samalla lumpio luiskahti takaisin kuoppaansa.
Vaan ehjää ei jalasta ei enää tullut. Aamulla jalka oli kuin ilmapallo, eikä kestänyt painon varausta. Yhdellä jalalla loikkien lääkäriin, sieltä patellatuen ja keppien kanssa kotiin. Pari viikkoa menisi ja olisin taas entiselläni.
Paskat.
Jalka ei kestänyt painoa. Parin viikon jälkeen hakeuduin uudelleen lääkäriin, josta tehtiin lähete ortopedille. Mitään ei osattu sanoa, eikä neuvoa. Ortopedille pääsyä sain odotella pari-kolme viikkoa.
Ortopedi silmäili jalkaani tyynesti ja totesi reisilihaksen surkastuneen pahasti. Myös polvitaive on kuin ruosteinen sarana, joka ei kestä taivuttelua. Virkoaa kuulema joskus, mutta edessä on pitkä ja kivulias kuntoutus. Kokonaiskuntoutumiseen mennee n. 6-12kk.
Magneettikuviin ei edes huolittu. Kipu polvessa on kuulema vain nilvesiteiden nirhautumisesta.
Saranatuki koipeen ja ulos. Kehotettiin soittelemaan fyssarille, mutta lähetettä en saanut.
Kuudetta viikkoa nyt mennään. En kävele vieläkään. Reisilihasta olen jo jonkin verran saanut kuntoutettua ja voin jo seistä ilman keppejä, mutta kipu polvesta ei katoa. Fyssariltakin panttasivat kiivaasti aikoja, ei kuulema koko kunnassa yhtään aikoja ennen tammikuuta. Vastan pitkän maanittelun jälkeen sain ajan parin viikon päähän (outoa, niitähän ei ensin pitänyt olla, vaan kummasti sitten löytyikin aika).
Kaikenlisäksi koko paskasta on jäänyt pahat traumat. Pelkään aluituseen. Koko koti ja etenkin ulkomaailma tuntuu yhdeltä suurelta tapaturmariskiltä ja uusi loukkaantuminen odottaa joka kulmassa. En luota saranatukeeni pätkääkään, pelkään lumpion luiskahtavan paikoiltaan hetkenä minä hyvänsä. Pelkään myös, että siinä samalla kaadun ja lyön pääni.
Ulkona en ole käynyt kuin lääkärissä. Kunto ei kestä, enkä varmaan edes uskaltaisikaan. Tullut siis erakoiduttua samalla.
Yritän kovasti pitää pääni pystyssä ja jatkaa eteenpäin, mutta nyt vain olen surullinen ja peloissani. Elämänilo alkaa kadota, en saa iloa enää mistään. Samalla myös hävettää, että olen traumatisoitunut niin pahasti näin "pienestä" asiasta, vaikka välillä tuntuukin, että en kävele enää koskaan.
En tiedä mikä pointti koko viestillä edes oli. Toivoisin ehkä jos joku samankaltaisen tilanteen kokeneella olisi antaa mitään neuvoa, millä päästä taas eteenpäin.
Polvi paskana, elämä riekaleina
8
689
Vastaukset
- teukkis
Tsemppiä kaveri
- kohtalotoveri
Kuulostaa tutulta!
Mulla lähti lokakuun lopulla polvilumpio paikoiltaan. Hauskaa sinänsä että taustalla oli vähän samanlainen tilanne, justiinsa olin aloittelemassa terveempää elämää johon kuului myös aamulenkit ennen töihin lähtöä.
Lähdin siis aamulenkille, pääsin noin korttelin päähän kotoa ja liukastuin. Tein ilmeisesti jonkun pöljän korjausliikkeen jonka seurauksena lumpio päätyi jalan ulkosyrjälle.
Kipu oli niin hurja, että taju meinasi lähteä. Lumpio ei palautunut itsestään vaikka koipi olikin suorana, ambulanssilla ensiapuun jossa se väkisin revittiin takaisin paikoilleen.
Toipuminen lähti hitaasti liikkeelle, oikeastaan ei lainkaan. Kävin muutamaan otteeseen työterveyslääkärillä joka lähetti ortopedille. Sieltä magneettikuvalle, jossa näkyi rustovauriota jos jonkinlaista, onneksi ei kuitenkaan muuta ollut rikki. Lumpiossa ja reisiluussa murtumia, ja lumpiosta koko rustopinta rikkoutunut / irronnut / hävinnyt / jotain. Tähystämällä siivottiin ylimääräiset rustonkappaleet tammikuun alussa. Ortopedi suunnitteli myös lateral release -toimenpidettä, joka päätettiin kuitenkin jättää tekemättä kun liikelaajuus oli edelleen niin huono, koukistus vain surkeat 45 astetta. MPFL rekonstruktio tulee kyseeseen sitten jos / kun lumpio lähtee uudestaan paikoiltaan.
Nyt kova kuntoutus käynnissä. Kipu on suuri, mutta kovalla työllä olen saanut polveen lisää liikelaajuutta. Rustontasoitusoperaatio helpotti paljon, nivelessä tuntui heti olevan enemmän väljyyttä ja vähemmän kipua. Epävarmuus ja pelko kuitenkin vaivaavat edelleen. Kuvailemasi tuntemukset kuulostavat liiankin tutuilta. Erakoiduttu on täälläkin aika rankasti. Ulos ei uskalla lähteä ollenkaan liukkauden vuoksi, jalkaan ei uskalla yhtään luottaa ja tasapaino tuntuu olevan tipotiessään. Mutta ehkä se tästä ajan ja kovan työn kanssa…
Normaalisti tällaiset lumpion sijoiltaanmenot tuntuvat ihmisillä parantuvan muutamassa viikossa. Itse en ollut läheskään niin onnekas. Sairaslomalla olen ollut jo reilut kolme kuukautta, lähes vankina kotonani.
Mun onnena oli kuitenkin tapaturmavakuutus, jonka kanssa pääsin yksityiselle puolelle hoidettavaksi. Täysin sujuvasti ei tämäkään prosessi ole mennyt, mutta luultavasti huomattavasti asiallisemmin miten kunnallisella olisi.
Miten sulla on tilanne tosta lähtenyt etenemään? Onko yhtään valoisampi fiilis?- trolla
Onko MPFL plastia jo tehty. Itselleni se on tehty. Suosittelen Turkua ja sairaala neon ortopedeja.
- trolla
Hei. Jos sinulla tapaturmavakuutus, tai muutenkin vaadi magneettitutkimus polveen. Siellä voi olla muutkin rikki. Suosittelen myös hakeutumista Turkuun sairaalaneoon vamman hoitamiseksi kuntoon.
Itsellä samantyyppinen, ehkä pahempi vamma. Lumpio paikoiltaan ja siinä meni myös takaristiside, sivristiside ja kierukka. Lumpion korjauskin vaati leikkauksen. - henrik ijls72
piroxin auttanu mua rannevaivoihihin miksei suakin.
pese jalat kylmöllä- henrik ijls72
kokeillu volttaren ja se aittanu yhtään piroxin heti autto
- henrik ijls72
henrik ijls72 kirjoitti:
kokeillu volttaren ja se aittanu yhtään piroxin heti autto
koita piroxiinia ja ibumaxia
pitäis auttaa - ujkjh
henrik ijls72 kirjoitti:
koita piroxiinia ja ibumaxia
pitäis auttaaEi auta. Mulla on toi polvilumpio mennyt sijoiltaan 3 kertaa ja en edes ole vielä täysi ikäinen ja sen tiedän että tällä jalalla en enään pysty mitään ihmeellisempää harrastamaan kuin salilla käymistä ja lenkkeilyä. Muuhun en pysty. Joka päivä tätä polvea pitää varoa ja "lukkoon" menee melkein joka päivä. Tiedän kyllä miltä tuntuu olla "raajarikko". Ja sen myös tiedän että mun polvi ei tästä enään tän paremmaksi muutu. Fysioteraupiassa oon käyny ja vaikka missä mutta tän polven kanssa mennään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e3067718Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne856019Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1733571Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee322057Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1951911Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san221906- 361679
- 441494
- 551452
- 221441