Miten tulen uskoon tai uskosta pois?

Uskosta tullaan pois, kun aletaan oikeasti ajattelemaan asioita. Tämä voi tosin olla hyvin vaikeaa jos lapsena on tehty kovaa aivopesua joko vahhempien, yhteiskunnan tai kavereiden puolelta.

Luulisi kirkon kuuntelevan väen tietävän vastauksen - varsinkin uskoontuolon mekanismista - olisi kiva kuulla.
Vai onko se mekanismi se että kastetaan muutaman viikon ikäisenä?

Eihän usko ole aivopesua kummempaa.

Kokeile vaikka Jehovantodistajia, he tekevät jopa kotikäyntejä.

Uskoa ei olisi olemassa ilman markkinointia. Eihän uskonto ilmenisi muutoin millään tavalla. Uskonto ei tarjoa selityksiä tai vastauksia enää nykymaailmassa. Ainakaan sellaisia vastauksia joista olisi hyötyä.

Olisihan se hyvä jos uskoontulosta kertoisi joku sellainenkin joka on uskoon tullut. Tuskinpa sellaiset, jotka eivät ole uskoon tulleet asiasta mitään tietävät.

Uskosta pois pääseminen: lue tietokirjallisuutta, tutustu myös muihin uskontoihin ja kulttuureihin sekä miten ne ovat vaikuttaneet toisiinsa, ja ymmärrä lukemasi sisältö.

Itse olen lukenut Raamatun, kannesta kanteen, mukaanlukien osat, jotka kristinusko on aikojen saatossa poistanut taikka editoinnut.

Olen myös lukenut useita muitakin "pyhiä kirjoja", myös yli 4000 vuotta vanhoja tekstejä.

Tiesitkö, että Eeva ei ollut Aatamin ensimmäinen vaimo, vaan Lilith?

Niin, uskosta on monenlaisia käsityksiä. Osa on ollut uskossa aina – tavalla tai toisella. Väillä uskon kysymykset ja pohdinnat ovat olleet vahvasti mukana, välillä vähemmän. Murrosikä on se kehityksen kausi, jolloin noita elämänkatsomuksellisia asioita kovasti pohditaan.

On sitten heitä, jotka hiljaksiin kasvavat uskoon. Kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta. Kunnes sitten tulee se kohta, jossa havaitsee olevansa uskossa. Jumalan kutsuun on vastannut, askel askeleelta. Sitten on heitä, jotka kokevat uskoon tulon vahvana, melkein kuin kerralla tapahtuneena. Näidenkin takana on ollut usein jo pieniä askeleita, mutta lopullinen askel koetaan hyvin käänteen tekevänä kokemuksena.

Omalta kohdaltani voin sanoa että tie on ollut monivaiheinen. Ensin oli lapsen usko, joka ei taittunut opetettuun uskontoon. Tuli pettymys, epäilys ja kieltäminen. Ateistina kuitenkin käytin hämmästyttävän paljon aikaa siihen, että todistelin Jumalan olemattomuutta uskoville. Jotenkin kummelisesti tulikin lukeneeksi Raamattua, keskustelin paljon uskon kysymyksistä vaikka aiheen kai olisi pitänyt olla täysin samantekevä?

Lopulta kävin melkoista ”jaakopin painia” sen suhteen oliko Jumala olemassa vai ei. Käytin kaiken tietämykseni sen kieltämiseen kun huomasin jollain tasolla jo uskovani. Sitten vain tuli päivä, jolloin tuo paini päättyi siihen että otin uskon vastaan. Meni aikaa että uskalsin sitä kenellekään sanoa. Kun sen sain ystävälleni ilmaistua, oli kuin taakka olisi pudonnut sydämeltäni. Kyllä, elämässäni tapahtui muutos.

”On myös kysytty miten uskosta voi tulla pois.”

Ei siitä voi tulla pois, mutta toki sen voi kieltää. Eiköhän ole niin, että ensin kielletään uskonto. On saatu siitä ikäviä ja kielteisiä kokemuksia, jotka ovat vieraannuttaneet pois jostain opeista. On alettu kyseenalaistaa noita oppeja. Kun opit on havaittu kehnoiksi, kielletään sitten Jumalakin.

Tämä on opillisuuden yksi paha puoli, se kytketään vahvasti Jumalan olemassaoloon. Siitä on varmaan syntynyt tämä trendi, että ellei haluta luopua uskosta Jumalaan, aletaan noita oppeja muuttaa tai hylätään koko Jumala noiden oppien vuoksi.

Kyse on kuitenkin jostain, mikä on ihmisessä hyvin syvällä. On sille koetettu löytää tieteellisiä selityksiäkin, mutta ne ovat vielä varsin hataria. Harva kykenee olemaan täysin neutraali. Johan tämä ateistien sekä antiteistien määrä tälläkin palstalla sen osoittaa. Vaikka kuinka asiaa järkeistää, se vain ei jätä rauhaan. On koetettava koko ajan todistella (ehkä enemmän itselle?) muille, ettei usko Jumalaan. Ei vain voi olla ajattelematta!

Tämä kyllä ilmaisee tätä nykyajan arvomaailmaa:
”…kuluttajansuojelunkin kannalta.”

Uskonnot (sekä aatteet) koetaan samanlaiseksi kulutustavaraksi kuin kodinkoneet. Ne otetaan käyttöön ja vaihdetaan uusiin ja ”parempiin” tai joilla voidaan omaa asemaa nostaa yhteiskunnassa. Nämä pintaliitäjät seilaavat uskonnoista toisiin ja vähän kaikkeen elämyksellisyyteen koettaessaan peittää jotain tyhjyyttä elämässään. Miksi heille mitään ”suojaa” pitäisi olla? Jokainen tekee sen jos tahtoo – eli muuttaa käsityksiään ja arvojaan.

”…psykologisestikin todettavia mekanismeja…” Nuo pätevät meihin kaikkiin. Hyvä on tietysti tuntea niitä, ettei tule tehneeksi jotain mitä ei halua.

Enemmistö ihmisistä on ns. kulttuuriuskovia. Kristityssä maassa kristittyjä, muslimimaassa muslimeja.

Tästä poikkeavat ns. ratkaisuislam ja ratkaisukristillisyys. Niissä voi syntyä radikaaleja ryhmittymiä jotka tunnetaan terroriteoista itsemurhavöineen.

Ratkaisu-uskonnoissa tyypillistä on elämän särkyminen johon haetaan apua uskonnollisesta viitekehyksestä.

Ihmisiä olisi varoitettava jälkimmäisistä.

Uskontojen suosio perustuu siihen että ihminen on laumaeläin. Evoluutio on suosinut massakäyttäytymistä aikojen saatossa.

Uskonnoista olisi kouluissa opetettava kriittisesti, ajattelun vapautta korostamalla ja rohkaisemalla kriittisyyteen ja luopumaan auktoriteettiuskosta.

Ihmistä, joka on joutunut uskontojen koukkuun, voisi parhaiten auttaa hyvä asiantunteva psykoterapia ja vertaistuki jota mm. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä on tarjolla.

Usko ei välttämättä kuitenkaan ole paha asia kunhan tietää sen olevan uskoa eikä todellisuutta. Tarvitsemme myös unelmia ja toiveita elämässämme.

Uskoon voi tulla, kun noin puolet aivosoluista on tuhottu tai poistettu. Tähän on useita menetelmiä olemassa.

no jos nouvattaa sanantarkasti jumalan lakia ja jeesuksen oppeja eikä usko kettään muuta niin on ainaki 100-varmasti pelastettu,jos saarnamies sannoo että olet syntinen niin ensinnäkkään kellekkään ei ole koskaan annettu valtaa tuomita,varsinkaan ku syytökselle ei ole perusteita,,,, onko syntinen eli rikolinen tai ei,se selviää rikosrekisteristä eikä vainoharhasen uskomuksista

Olin todella pahassa autokolari ja herättyäni koomasta tajusin olevani Jeesus Nasarettiläinen.

Hei Sapere Aude.

Vilkasta ja värikästä keskustelua tässä ketjussa. Olet saanut jo monenlaisia kommentteja hyviin ja tärkeisiin kysymyksiisi; miten tullaan uskoon ja kuinka siitä tullaan pois.

Uskoon tuloon ja pääsyyn on erilaisia teitä; joku on kasvanut jo lapsena uskoon, toinen tulee elämänsä myöhemmässä vaiheessa pikkuhiljaa uskoon (näin kävi itselleni perheellisenä aikuisena - vaihdoin ammattiakin sen myötä) ja kolmas kokee äkillisen voimakkaan herätyksen. Kaikki nämä "tavat" ovat yhtä hyviä ja oikeita.

Miten tullaan uskosta pois. Siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, onneksi :)
Mutta sen kumoan, että uskosta tullaan ulos alkamalla ajattelemaan asioita, koska itselleni uskoon tulo nimenomaan tapahtui pitkän ja vakavan harkinnan jälkeen.

Hyvää alkanutta viikkoa.
Pirkko-pappi

"Mutta sen kumoan, että uskosta tullaan ulos alkamalla ajattelemaan asioita"

Ylempänä sanottiinkin aivan tarkkaan ottaen että "oikeasti ajattelemaan".

Siitäkin voisi aika pitkän vääntää kättä, onko ihminen "kasvanut" taikka aivopesty uskoon. Itse olen saannut sivusta seurata sitä kamppailua kun ihminen haluaisi päästä uskossa sellaiselle tasolle, että se ei hallitsisi kaikkea ajankäyttöä elämässä. Kyseinen henkilö oli kuitenkin niin vahvasti aivopesty uskomaan, että mikäli jättää jotakin rituaaleja suorittamatta, tapahtuu heti jotkin pahaa. Tästä opin itse sen, että ainoastaan pelko pitää ihmisen kiinni uskossa.

Jorma Hietamäki, pappi joka parantui uskosta. Kertoi julkisuudessa uskovansa enemmän hermosoluihin ja luonnontieteeseen kuin Jumalaan.
http://www.vihrearouva.net/usko/hietamaki.html

Jorma Hietamäki myöntää "livenneensä kristinuskon perusteista" ja toteaa, että "ajatukseni Jumalasta ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä kirkkomme opettaa ja mihin pappisvalassani olen sitoutunut".
http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/mar99/lapua.htm

Teologian tohtori, pastori Kari Kuula kertoo Savon Sanomien verkkosivuilla kadottaneensa teologiaa opiskellessaan uskonsa Jumalaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10142674

Uskosta pois esim. näin:
Kaverini uskoi lapsena jollakin tavalla jumalaan. Sitten yläasteikäisenä hän alkoi ihmetellä muita uskontoja ja ajatella, että kuinka typerästi he uskovat. Hän alkoi ajatella, että onko hänen oma uskontonsa sen järkevämpi, eikä hän sitten enää voinutkaan uskoa.

Eli uskominen loppuu kun alkaa ajatella? En tiedä.

Itse on ole varmaan koskaan uskonut jumaliin, en ainakaan muista sellaista.

Vastoin todellisuutta ei pidä uskoa. En voi esimerkiksi uskoa autoani punaiseksi jos sen väri on musta.

Uskoon tuleminen on henkilökohtaista. Se on toisten ihmisten huomioimista (lähimmäisenrakkaus) niin teoissa kuin ajatuksissa. Sitä huomaa juttelevansa Jumalalle ajatuksissaan ja rukouksissaan. Se on suurta luottamusta jotain, Jumalaa, kohtaan, että vaikka tapahtuu mitä tahansa, minusta pidetään huoli kyllä. Tunnetta siitä että on rakastettu ja saa itse rakastaa aivan ehdoitta!

Eroaminen uskosta on myös henkilökohtaista. Siinä huomaa tulevansa itsekkääksi, ei ajatusmaailmaan mahdu muita kuin, minä. Ei anna itselleen lupaa/ mahdollisuutta tuntea rauhaa ja olevansa rakkauden kohde. Kaiken maallisen tavoittelu on tärkeää. Tiedostamattaan, ehkä, hylkää kaiken hyvän ja turvallisen. Maallinen mammona voi antaa turvallisuuden tunteen, mutta se on valheellista.... koska se on katoavaista.

Kumpaankin, niin uskoon tulemiseen, kuin siitä eroamiseen, ei voi käyttää mitään kuluttajansuojaoikeuksia. Nämä kun ovat niin ajatusmaailman asioita, ihmisen omia asiohin suhtautumisen kannalta henkilökohtaisia.

Juudas on hyvä esimerkki. Opetuslapsena uskossa. Sitten uskosta pois ja myi Jeesuksen 30 hopearahasta.