Henkinen väkivalta oikeuttaa eroon

Tietysti oikeuttaa...sehän voi olla jopa pahempaa kuin fyysinen....loppujen lopuksi mikä vaan oikeuttaa avioeroon,jos itsestä siltä tuntuu...perusoikeuksia tässä maassa.

Fyysiseen väkvaltaan saa poliisista ja oikeuslaitokselta apua. Ikäväksi, kukaan ei auta puolustamaan yksilöä hänen kokemaltaan henkiselta väkivallalta, eikä ainakaan jos ei pyydä apua. Mene yksilöterapiaan tai keskustele ystäviesi ja läheistesi kanssa, niin he tukevat sinua.

Tärkein:kukaan muu kuin sinä itse ei todella voi puolustaa sinua. Ero on itsekunnioitusta, se tarkoittaa, että puolustat itse itseäsi ja suojelet sisintäsi häneltä, pahalta ihmiseltä, joka loukkaa sinua. Se on oikea teko itsellesi.

En itsekään jaksanut enää vuosia kestänyttä henkistä väkivaltaa, joka muuten alkoi ikään kuin "huomaamatta".

Vapaa 45 kerrohan millaista se henkinen väkivalta kohdallasi oli. Samaa toivon muiltakin. Ehkä silloin monen silmät avautuisivat kokemastaan ja osaisivat ehdä oikeita päätöksiä.

Eroon ei tarvita mitään oikeutuksia. Erota voi, jos niin tahtoo. Vapaa maa, parisuhteessa ei ole mikään pakko elää.

Henkistä väkivaltaa on, kun tulee töistä eikä tervehdi perhettä, ei vastaa kun kysytään, tai jos vastaa, niin ivallisella vastakysymyksellä, julistaa olevansa itse täydellinen ja virheetön ja syyllistä etsitään aina muista perheenjäsenistä (vaikka olisi itse tehnyt virheen, niin syypää siihenkin on lopulta joku toinen). Ylireagoidaan johonkin pikkujuttuun raivoamalla, jätetään toinen täysin huomioimatta.
Narsisti?

KYLLÄ, henkinen väkivalta on todella hyvä syy avieroon.

Todellinen henkinen väkivalta on syy, sillä silloin yleensä on kyseessä narsisti ihm,inen, joka tallaa toisen kokonaan, ei salli mitään, vaanii jokaisen teon, sana ja eleenkin, häivyttää kaikista yhtävät ja sukulaiset pois luotasi.

Hän seurusteluvaiheessa on se suuri ritari, joka täyttää kaikki unelmat, mutta kun saalis on kiinni, silloin loppuu tuo ritarisuus ja tilalle astuu hirviö, joka todella osaa ihmisen luopumaan kaikesta.
Se on järkyttävää katseltavaa sivusta, kuinka pitkään toinen luulee olevansa joatin erikoista, mutta seuraavalla hetkellä sitten ei mitään ja taasen ruhtinaallinen sovitus jnd.

Se vaan on niin, että tuosta henkisestä väkivallasta on vaikea päästä lähtemään.

Mitä taas tuohon seksuaaliseen asiaan tulee, siinä olisi kaikilla järjen käyttö sallittua, ihmisen aivot määrittelee ihmisen toimintoja ja jatkuvasti seksuaalisuutta ei ole kenelläkään, eikä seksuaalisuus ole rakkauden mittari. Seksuaalisuus on vietti, joitakin se hallitsee niin, että muu elämä on sekaisin jatkuvasti, kun mikään seksuaalisuuden määrä ei riitä ja toisella se on sitten hallitumpaa.
Olen kuiten vahvasti sitä mieltä, että pitäisi olla hallittavaa, jos liian paineiseksi vie elämän, olisi aika mennä hakemaan lääkäriltä apua tilanteeseen, sillä muutoin alkaa tuhota ainakin liiton ja lopulta koko ihmisen.

Minusta kaikkien pitäisi ajatella näitä tekojaan, halujaan ja himojaan ja miettiä ovatko ne jotenkin liiankin voimakkaita ja hallitsevat liikaa jokapäiväistä elämää. Mistä tämä liiallisuus nousee esiin ja vastaavasti niillä joilla ei juurikaan ole haluja lainkaan on ihan sama asia, mikä nämä halut on vienyt.
Näihin asioihin löytyy aina syyt, olen siitä ihan varma ja toivon jokaisen ymmärtävän, että kukaan toinen ei niitä saa aikaan.

Jos ei itse löydä syitä, sillä kyllä ne ovat siellä oman pään sisällä, pitää hakea lääkärin apua, niinhän muihinkin asioihin haetaan lääkärin eli tieteen apua.

Henkisen väkivallan uhri tulee toisen alistamaksi. Avioliitossa on paha olla, vaikka kaikki olisi päällisinpuolin hyvin.

Niin on paha olla, mitähän sitten oikein kaipaat, jos kaikki on päällisin puolin hyvin, jotenkin vaan toivon sinun kääntyvän ammattiavun puoleen, teet nyt mitä muuta tahansa liittosi kanssa. En usko sinun pahan olon häviävän erolla, se sinussa itsessäsi.

Ero ei koskaan ole mikään helppo ratkaisu mihinkään, ei silloinkaan vaikka lapsia ei olekaan, ihminen ei koskaan palaa takaisin samaan kuin ennen liittoa.
Jos niitä lapsia on olemassa, luin juuri tällä viikolla erään psykiatrin antaman lausunnon, jossa hän toi esiin, että silloin kun eroon ei ole oikein mitään muuta syytä, kuin tuo jonkinasteinen kyllästyminen, ehkä paineita lasten hoidosta, työstä, ei koskaan pitäisi erota, vaan jatkaa liittoa kunnes lapset lentävät perästä, sitten on vapaa lähtemään jos se vielä tuntuu oikealta ratkaisulta.

Tässäkin tuo toisen syyttäminen henkisestä väkivallasta on aivan lapsellinen ja aiheeton, siinä on omia toiveita että kumarraretaan kun töistä tulee kotiin ym.
Miksiköhän siihen liittoon menit aikanaan, minä oli se peruste.
Sinne yhteiseen huusholliin ei pidä kiirehtiä, seurustella voi ilman, vaikka asuu erillään ja siinä sitten kyllä valkenee, voiko elämää kumppanin kanssa jatkaa suuremmilla yhteisillä asioilla, yhteisellä kodilla, lapsilla, avioliitolla.

ehkä tässä syytetään henkisestä väkivallasta jotain muuta asiaa. Esim. jos puoliso ei tervehdi perhettä kun tulee kotiin, niin voisiko kyse ollakin esim. uupumisesta, keskustelukyvyttömyydestä, tai välirikosta, jota ei ole puhuttu läpi. Onhan sillä toisellakin osapuolella velvollisuus selvittää asia.Joka suhteesa on omat riitansa ja huonot hetkenä, erimielisyydet. Miksi puoliso ei tervehdi? Jotain on tapahtunut, ja se toinen kokee tulleensa loukatuksi. Ei nämä asiat nyt niin vaikeita voi olla. Joskus tuntuu että millä planeetalla nää ihmiset oikein elää? Selvitä itse asia ja välinne, äläkä jätä sitä toisen syyksi kokonaan. Jokainen on myös itse vatuussa omasta parisuhteestaan.
Nuo "henkisen väkivallan merkit" kuulostaa enemmänkin normaalilta puolison huonolta hetkeltä, joita meillä kaikilla on. Kuka sitten on niin saamarin herkkä ettei kestä toisen huonoa hetkeä, pitääkö koko ajan kohdella kuin kukkaa kämmenellä ja prinsessa ruususta??En oikein tiedä. Taitaa olla liian suuret odotukset jostain unelmien avioliitosta, mutta totuus on ettei semmoista olekaan, vaan se on kovaa työtä.

Henkistä väkivaltaa on erittäin hankala selittää koska se ilmenee niin piilevänä jokaisessa arjen askareessa. Itse ymmärrän tuon puhumattomuuden kotiin tullessa. Lisäksi esim. jatkuva odotus että toinen on vastuussa omasta hyvästä olosta ja toisin päin eli puoliso on vastuussa myös pahasta tuulesta. Ilkeily, uhkailu, kiristäminen. Seksillä kiristäminen - henkistä väkivaltaa kaikki. Lopulta olo on niin raskas että on valmis lähes mihin vain että voisi vain olla vapaasti oma itsensä. Yleensä sitten erossakin tämä henkistä väkivaltaa harrastanut kumppani saa vielä riiautettua kaiken. Mitkään uhraukset eivät riitä, hän ei näe mitään hyvää toisessa muutakuin silloin kun itse hyötyy jollain tavalla sen sanomisesta.

Täällä yksi, joka on äskettäin eronnut juuri henkisen väkivallan vuoksi, mukana myös fyysisiäkin väkivallantekoja. Ja niin vaan, kumma kyllä, suhteen alussa oli kaikki niin mahtavaa, mies kiltin ja ujon oloinen, niin ihastunut ja rakastunut, teki mitä vain vuokseni. Kului alle vuosi ja mies jäi kiinni henkisestä pettämisestä, jätin hänet mutta hän sai minut uskoteltua takaisin.

Lapset syntyivät ja aviolitto solmittiin, vähän väliä olise tunne, että minä en ole ollenkaan oikeanlainen kumppani hänelle, persoonaani haukuttiin (Ethän sinä tuotakaan osaa tehdä oikein, et tee kotona mitään, olet loinen (hoidin pientä lastamme kotona, luuseri), kesken automatkan ilman syytä sain kuulla olevani lutka, silloin tällöin huora, en miestä kuitenkaan ollut koskaan pettänyt. Sain olla varpaillani vähän väliä, pahinta helvettiä olivat isyyslomat ja useat muutkin lomat, jolloin jouduimme olemaan yhdessä.

Mies kontrolloi minua taloudellisesti, päätti minunkin rahoistani, ja lähes kaikki mitä ostin oli turhaa hänen mielestään, mitä nyt lapsille piti olla vaatteita ja kenkiä tms. koskaan en ole ollut tuhlailevainen. Hyvällä tuulellaan hän maksoikin jotain "ylimääräistä", huonolla pisti minut maksamaan, olin siis useita vuosia kotona ja mies pakotti minut kustantamaan kotonaolemiseni omilla säästöilläni.

Mies myös ilmoitti, että syy, miksi meillä ei käy hänen kavereitaan, on että minä olen niin sotkuinen ihminen, että saisi hävetä minua.

Anopille kun mainitsin poikansa pahoista teoista, vastaus oli että "saat asua tässä hienossa talossa, eikä minullakaan ole koskaan ollut mitään henkistä yhteyttä mieheeni). Mies siis usein poissaoleva, ei huomioinut mitenkään, kielsi minulta soittelun hänelle jos halusin hänen työmatkojensa ajan lapsia hoitaessamme kertoa väsymisestäni, ei halunnut kuulla ylipäänsä mitään mielipiteitäni.

No niin, tässä vasta muutama henkisen väkivallan ilmenemismuodoista. Mies on saanut minut niin alistettua, että vaikka itse otin lopulta äskettäin eron, päällimmäinen tunteeni on valtava epätoivo ja turvattomuus. Ilmeisesti olen niin tottunut siihen pirulliseen kontrollointiin..

Entä jos suntion rouva käy vieraissa kun suntio painostaa ettei rouvalla saa olla avioliiton ulkopuolista elämää. Paloheinässä eräs suntio on erittäin mustasukkainen ja aiheuttaa itse rouvalle tarvetta fysioterapiaan ja pikku salaisuuksiin.

Henkinen väkivalta on asia jota ei voi vähätellä, ja johon ei pidä alistua. Lapsetkin saavan vääristyneen käsityksen, jos avioliittoa yritetään jatkaa vain lasten takia, alistaja ja alistettu avioliitossa.

fyysinen väkivalta on myös henkistä väkivaltaa

Eroon ei tarvita oikeutusta. Riittää ainoastaan halu erota. Tai se, ettei enää halua jatkaa liittoa.

olemme akateeminen hyvin toimeentuleva pari. VAIMONI HARJOITTAA SÄÄLIMÄTÖNTÄ HENKISTÄ VAINOA

KUKAAN EI USKO ETTÄ VANHA MIES ON HENKISEN VAINON UHRI

Ei avioeroon tarvitse edes oikeutuksia. Voi erota jos vaikka siltä tuntuu että yksinkertaisesti haluat erota.

VALEHTELIJA PASKASUOMI PASKA SUOMI PASKA SUOMI VALEHTELEVA PASKA SUOMI HUORA PASKA SUOMI PASKA HUORA PASKA SUOMI HUORA PASKA HELVETTI PASAKA HELVETTI APSKAMAA HUORA KUSETTAJA SUOLI PASKA HUORA KUSIPÄÄ HUORA HELVETTI PASKALÄJÄ MAA PASKALÄJÄ MAA

Aikuinen ihminen ei tarvitse oikeutuksia avioeroon. Henkinen väkivalta on joskus jopa rikkovampaa kuin fyysinen väkivalta. Tämän olen itse naisena vasta ymmärtänyt. Yhdeltä mieheltä sain henkisesti turpaani ja sen jälkeen raiskattiin törkeästi. Kehon muisti ei unohda, vaikka aisteihin perustuvat muistikuvat haalenevatkin ajan saatossa, ainakin mun kohdallani on haalistumista tapahtunut.