Kyllä tämä tästä :))

vaimo.

Kirjoitin muutama vuosi sitten nimimerkillä vaimo ja tosiaan sain täältä aikamoista tukea.
Kerroin myös siitä kauheasta myllerryksestä mikä täällä kotona alkoi ja osa syy oli tietysti sekin, että mies sai sen diagnosin minkä hän hyvin ymmärsi ja sen mitä se tarkoitti.
Lääkekokeilujen jälkeen löytyi se hänelle sopiva lääke ja tilanne rauhoittui jopa hyväksi, tosin kuitenkin niin, että lähes kaikesta huolehtinut, jopa määräävä mies on nyt sitten tullut vähän niin kuin " tasaisemmaksi"
Yksi sairaanhoitaja sanoi minulle, että älä päästä sitä liian helpolla minkä neuvon otin tosissani.
Puut on kannettava kuten ennenkin ja lumityöt tehtävä. Kun minä kerran hoidan kaikki ajatusta vaativat työt, niin mieheni sitten tiskaa ja huolehtii keittiöstä...Kiva nähdä entinen liikemies essu edessä ja kapusta kädessä, tosin vilkaisen aina välillä ettei nyt ihan jotain hassua tapahdu, niitäkin sattuu ajoittain, tai aika usein oikeasti. Toivottavasti näin menee vielä pitkään ja luulenkin, että hänen tapauksessaan, siis myöhään alkanut "atzalea" päätyy jotenkin onnellisesti ettei sitä jäykistymistä tapahdukkaan niin radikaalisti ja, että luonto armahtaa ajoissa, ainakin toivon niin.

8

443

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • atzalea 2

      Voi kuule,surullista sanoa,mutta onnellista loppua ei olekkaan tuossa taudissa!
      Nauti nyt vielä kun on rauhallista!

      • Päivä kerrallaan

        Jotkut pääsee kyllä vähemmällä kuin toiset, älä maalaa piruja seinälle. Niitä on siellä tarpeeksi jo valmiiksi. aloittajan kannattaa ehdottomasti säilyttää positiivinen asenteensa ja ottaa päivä kerrallaan!

        Minun äitini sairasti 10 vuotta ja pääsi lopulta hyvään laitoshoitoon. Hän istuskeli päivähuoneessa muitten seurassa,otti kontaktia, söi itse, tunsi minut tutuksi ja oli iloinen kun kävin. Käytöshäiriöitä oli vain pesulla käytettäessä, hän ei pitänyt siitä kun käytiin iholle. Muuten meni tilanteeseen nähden varsin mukavasti.
        Sitten hänelle puhkesi epilepsia, kuten kuulema käy kolmasosalle potilaista. Muutaman kohtauksen jälkeen hän väsyi petin pohjalle, hengitys alkoi pätkiä ja nieleminen kävi vaikeaksi. Äiti oli kaksi viikkoa saattohoidossa ilman isompia ongelmia ja nukkui pois.
        Surullista oli katsoa hänen kuihtumistaan, mutta minusta tämän paremmin ei voi Alzheimerista selvitä. Kipulääkettä annettiin reilusti, hän ei tiennyt itse mistään mitään ja kuolema tuli suht rauhallisesti. Hyvä loppu, onnellinen ei sentään.


    • ristiina ja tytär

      Meilläkin oli alussa tasaista,mies pyöräili vaan päivät pitkät.Melkein tuudittauduin siihen että jopas meillä "helppo" alzheimer.
      Jokainen alzheimer tietty erilainen,harvoin olen kyllä törmännyt seesteiseen muotoon,yleensä vanhoilla sitten rauhallisemppi muoto.
      Minä en tiennyt,miten järkyttävän aggressiiviseks voi kiltti ihminen muuttua,teoriassa tiesin,mutta käytäntö oli kyllä kuin "Hohto " elokuvasta,ja mieheni Jack Nicholson.
      Nyt muistelen mennyttä aikaa,mutta tämä alzheimermatka nyt yli puolenvälin...
      Joka päivä saa olla Poirotti vähintään,että saa esim.sukat jalkaan tai mitä tehdään vessa-pytyllä.
      Surupäivä oli kun tilasin vaippoja,taas yksi asi menetetty...
      Joskus toivon hiljaa että seuraava epilepsia-kohtaus on se viimeinen...
      Toviottavasti kukaan ei saa aggressiivistä muotoa....

      • vaimo.

        Niin, minusta tuntuu, että se varsinainen agressiivinen vaihe on meillä jotenkin ohitettu, onneksi, paitsi, että huvittaa, kun väittää melkein joka asiasta olevansa oikeassa ja nauraa sitten pilkallisesti minulle, kuinka väärässä ihminen voikaan olla.
        Sen niminen lääke, kun EPIXA sopi miehelle, kun nenä päähän ja olen varma, että rämpisimme kaulaamme myöten suossa ilman sitä.
        Epilepsia kohtauksia meillä ei ole ollut, paitsi jos ei oteta lukuun alkuaikoina ennen lääkitystä pari kertaa mahalleen kaatumisia suoraan keittiön lattialle, hitsi, että silloin pelästyin.
        Kaikkeen tottuu, kuten öisin kummallisiin korahteluihin ja muihin äännähdyksiin, tulee niiku immuuniksi näköjään


        Mutta tässä se elämä menee ja mentävä on, kun kerran tuli luvattua, että, niin myötä,kuin vastamäessäkin.

        Niin ja kiitos sille ihmiselle täällä joka aiemmin kannusti hoitamaan talouteen koskevat asiat ajoissa silloin, kun miehen allekirjoitus vielä kelpasi todistettavasti.



        .


    • ristiina ja tytär

      Meilläkin tuo Ebixa,nyt vaan alkaa teho hiipumaan kun sairaus edennyt.Ne epilepsia jutut tulee jos tuhot suuria aivoissa,ei kaikille välttämättä.Meillä ne rajuja ja pitkiä.
      Meillä tämä vaeltaminen alkanut,öisin ettii vessaa monta kertaa.Hassu sairaus tämä,just kun tottunut johonkin uuteen notkahdukseen ,tuleekin seuraava,se syö kyllä minua,ei kerkee käsitellä kaikkea.
      Niin,muistan että minunkin miehelläni oli nämä vastaanvänkäämiset sairauden alkuvaiheessa,ja ivalliset naurut kuinka väärässä olen,kyläilessä jossain varsinkin.
      No nyt jo vaikea puhua,ei väännä enää,ois kiva jotain höpinää..

      • vaimo

        Ajattelen tässä, että kuinka kauan se alkuvaihe kestää, kun ensimmäiset lääkekokeilut aloitettiin jo 5 vuotta sitten. Ihan oikeasti voi olla, että taudin kulku on yksilöllistä ja miten sen nyt itsekukin käsittää.....Meillä maistuu ruoka hyvin, että syö jopa kahden miehen edestä, vaikka kuitenkaan koskaan ei ole nälkä jos kysyn, juu ja hitaasti syödään, aikaa pitää varata. Vessassa käydään pitkin päivää ja pitkin yötä. Luulenkin, että ne ovat ne lääkkeet jotka pistävät suolen ja muut röörit toimimaan :)))
        Ainoa asia joka ajoittain risoo on se hirveä hitaus ja ainainen perässä kulkeminen, näyttää varmaan ulkopuolisilta hassulta se meidän meneminen.

        Laitan tähän liitteeksi tämän tutkimustuloksen, kun näyttää siltä, että tästä atsalean periytyvyydestä paljon kysellään ja jos joku ei olisi tätä netistä huomannut lukea
        Aina tulee uutta tietoa, mutta meidän kohdalla anoppi ainakin oli se joka tämän taudin miehelleni perintönä lahjoitti.
        http://www.tiede.fi/uutiset/4223/aiti_altistaa_dementialle_


    • ristiina ja tytär

      Onhan tuo taudinkulku yksilöllistä,meillä menty 5 vuodessa ,diagnoosista,vaikeaan vaiheeseen,joillakin se kestää pitempään.Hidasta meilläkin,ei saa hoputtaa.Kävely sujuu niin että pidän kädestä,kävellään kuin nuori pari ,)).Sen tiedän kun olen joskus hoitanut alzheimer sairastavia,että ne hiipui pikkuhiljaa,ensin touhuttiin ja sitten hidastui kaikki,jäykistyy pikkuhiljaa.
      Ruokakin maistuu meillä,hippasen jo välillä nielemisongelmia,sekin kuuluu siihen.
      Mieheni sai diagnoosin 59 v ,mutta onhan se muhinut siellä kymmenisen vuotta ennen sitä,kaikki omituisuudet ja luonnemuutokset sai selityksen.
      Näillä näkymin muutama vuosi elinaikaa,jos sitäkään,riipuen epilepsiakohtauksista,ja taitaa olla viimeinen vuosi nyt kotona,tai katsotaan nyt,kuinka vaikea hoidettava on.
      Mieheni äidillä oli kans vanhuusiän alzheimer,sai joskus päälle 70 vuotiaana,yhtä levoton hänkin oli.
      Perityyhän tuo,ainaskin meidän alzheimer.

      • vaimo.

        No, juu...Juuri, kun pääsin sanomasta, että ei meillä mitään kovasti kummallista, niin nyt illalla se sitten tapahtui.
        Jotenkin aivan, kun olisi nukahtanut telkkaria katsoessa ja samalla kuului kumaus, niin, kun jotenkin olisi pudonnut siitä nojatuolista, vaikka ei pudonnut ????

        Sitten minulle tulikin lähtö saunalle laittamaan pesukone päälle...You know.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2932
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2773
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1822
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1659
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1657
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1600
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1518
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1297
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1259
    Aihe