Kirkon tutkimuskeskuksen kysely kertoo sen, mitä olen ounastellut jo pitemmän aikaa:
http://www.hs.fi/kotimaa/Saatana ei en%C3%A4%C3%A4 pelota suomalaisia/a1361940783401
Suomalaisille ei enää mene läpi irrationaaliset tarinat henkilöityneistä henkiolennoista. Reilussa kymmenessä vuodessa uskomukset ovat miltei puolittuneet, ja trendi jatkuu luonnollisen poistuman pienentäessä kansan uskonnollisinta osaa.
Jos suomalaiselta ev.lut. kirkkoon kuuluvalta kysyy, uskooko hän Jumalaan, hän kierrelen ja kaarrellen myöntää uskovansa (kun kerran kysytään ja on pakko vastata). Uskoo kun on ollut niin tapana, mutta ei mieluummin puhu koko asiasta, koska uskonto ei kuulu suomalaiseen arkipäivään. Suomalaiset ovat maallistuneet - kouluttautuneet, sivistyneet, järkiintyneet - ja kirkoissa käydään lähinnä kauneimpia joululauluja kuuntelemassa (= hyvää tunnelmaa hakemassa) tai sitten vain pakollisissa tapahtumissa, kuten omissa hautajaisissa.
Kirkkoon siis kuulutaan suurella prosentilla ihan tapaperinteen vuoksi, mutta yhä suurempi osa väestä tunnustaa sen tosiasian että opit ovat reaalimaailmasta irtaantuneita, eikä usko henkiolentoihin ole kovin vahvalla pohjalla. Kun ei sitä pohjaa ole oikeastaan olemassakaan.
Kirkkoon kuuluu n. 70% suomalaisista, mutta esim. Saa - ta - nan olemassaoloon uskoo vain 31%. Kertoo aika paljon suomalaisten "uskosta" ja sen laadusta.
Se että Suomen nuoret opetetaan kouluissa ajattelemaan itsenäisesti ja kyseenalaistamaan asioita on mahtava asia. Tieto ja sivistys tulee lopulta syrjäyttämään naiivit uskomukset. Eikä huolta, vaikka kirkkoja ei joka kylällä olisikaan: uskonnon tarjoamat placeboilmiöt (lohtu, turva, hyvä olo) saadaan tuotettua kyllä muillakin konsteilla, esimerkisi ihmisillä jotka aidosti välittävät lähimmäisistään. Niin ainakin minä opettajana ja ihmisenä toimin, ilman uskontoa.
Suomalainen usko, katoava kansanperinne.
14
109
Vastaukset
Jaahans. Uskovia taitaa olla vielä tutkittua vähemmän, kun kellään ei tunnu olevan mitään vastaan sanottavaa tai kommentoitavaa tähän.
Laiva uppoaa, mutta ketään ei ole enää kyydissä. Sehän on mainiota se.- 15+10
Kylläpä se näin taitaa olla.
Itsekään en nuorinta sukupolvea edusta ja voin sanoa, että omassa sukupolvessani on havaittavissa hyvin huomattavaa eroa vanhempien sukupolvien uskonnollisuuteen verrattuna. Tämä ero on siis nimenomaan sitä, että nuoremmat ovat vähemmän uskonnollisia. Näin siksi, että heidät on opetettu ajattelemaan itse eikä nykykulttuuri enää muutenkaan arvosta uskontoa samalla tavalla kuin ennen.
Rippikoulussa käydään, koska sukulaisilta tulee yleensä lahjaksi sen verran rahaa ja rihkamaa, että se on sen arvoista. Ja mukavaahan siellä riparilla on, kun kaveritkin menevät. Naimisiin taas mennään, koska monet mieltävät sen vielä jonkinlaiseksi viimeiseksi sitoutumukseksi, joka kruunaa parisuhteen merkittävyyden. Avioliittokaan ei siis kokemukseni mukaan ole merkittävä sen uskonnollisen puolen vuoksi vaan nimenomaan perinteen ja symboliikan vuoksi.
Uskonto on koulussa samalla linjalla pakkoruotsin kanssa eli useimmat oppilaat vihaavat sitä. Toisin kuin uskonto, ruotsi mielletään kuitenkin vakavampien oppilaiden joukossa hyödylliseksi vaikkeivät he siitä pitäisikään.
Tämä siis kertoo sukupolvesta, joka on nyt jo kasvanut aikuiseksi. Nuoremmilla tämä ilmiö on luultavasti havaittavissa vielä voimakkaampana, kun vanhemmat eivät myöskään edusta uskonnollista sukupolvea. Heippa.
Kirjoitit, että kertoo paljon suomalaisten uskon laadusta että S-naan uskoo vain 31% tutkimuksen mukaan. Tarkoititko, että uskon laatua jotenkin mittaa usko paholaiseen?
Minä yhdyn piispojemme näkemykseen siitä, että kristinusko on enimmältään puhetta Jumalasta eikä Saat.sta.
Olen kanssasi samaa mieltä että on hyvä, että nuoria opetetaan itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun. Uskon ei tule olla ainoastaan itsestäänselvä jäänne, vaan siihen tulee jokaisen muodostaa oma henkilökohtainen suhde, siis Jumalasuhde. Kuitenkin kristinusko painottaa myös uskon yhteisöllisyyttä. Kirkko on yhteisö joka kääntyy Jumalan puoleen niin ahdingossaan kuin kiitollisuudessaankin. Kirkollinen traditio myös kantaa yksittäistä kristittyä. Jotain on ollut jo aikojen alusta, jotain pyhää, ikuista, ajatonta, eikä kaikkea tarvitse itsestään puristaa. Ihminen on nykyään enemmän valintojen ja vaihtoehtojen äärellä kuin koskaan ihmisen historiassa. Uskon, että pyhän kaipuu elää ihmisessä aina, ja nimenomaan myös kaipuu ikuiseen ja muuttumattomaan kaiken tämän kaoottisesti muutttuvan maailman keskellä-. Yhä vielä ihmisen peruskysymyksiin kuuluu nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen ja elämän mielekkyyden ja ihmisarvon kyseleminen suoritusten ja vaatimusten vastavoimana. Tässä kaikessa kyselyssä meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret.
Meiju, diakoni- joops2
"Jotain on ollut jo aikojen alusta, jotain pyhää, ikuista, ajatonta, eikä kaikkea tarvitse itsestään puristaa. "
"Uskon, että pyhän kaipuu elää ihmisessä aina, ja nimenomaan myös kaipuu ikuiseen ja muuttumattomaan kaiken tämän kaoottisesti muutttuvan maailman keskellä-."
Tämä on varmasti totta.
Samalla jotakin on peruuttamattomasti muuttunut kun ajatellaan esim evankeliumien kirjoitushetkellä vallinnutta ajattelutapaa ja maailmankuvaa.
Suomalaisetkin ovat, keskistä- ja länsieurooppaa hiukan jäljessä mutta kuitenkin ennenkaikkea eurooppalaisia. Tämä tarkoittaa että tietoisuutemme on renessanssin, humanismin, valistuksen, tieteellisen ja teollisen vallankumouksen jäljiltä muuttunut.
Käsittelemme aistiemme välittämää tietoa ja syy ja seuraussuhteita ympäristöstämme eri tavalla kuin antiikin ajan ihmiset. Pyhän, ikuisen ja muuttumattoman aito tavoittaminen ja kokeminen on yhä vaikeampaa. Pyhien tekstien merkitys ja asema on muuttunut vastaavasti. "Kirjoitit, että kertoo paljon suomalaisten uskon laadusta että S-naan uskoo vain 31% tutkimuksen mukaan. Tarkoititko, että uskon laatua jotenkin mittaa usko paholaiseen?"
Tässä kyselyssä ei kysytty uskoa Jumalaan, mutta olen kohtalaisen varma että hiipuva usko paholaisen olemassaoloon kertoo hiipuvasta uskosta ylipäätänsä kaikkiin henkiolentoihin, kristinuskon nimeämät jumalolennot mukaanlukien.
Viime vuoden toukokuussa julkaistu kysely siitä kertoo tästä trendistä hyvin selkeästi:
"Kristillisiin opetuksiin uskominen Suomessa on entistä heikompaa. Suomalaisista runsas neljännes (27 %) ilmoitti Kirkon tutkimuskeskuksen marraskuussa 2011 teettämässä kyselyssä uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna osuus on pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Ateismi on sen sijaan kasvanut. Yli viidennes suomalaisista (21 %) ilmoitti, ettei usko Jumalan olemassaoloon. Osuus on noussut kaikkien aikojen suurimmaksi."
Agnostikkoja (Jumalan olemassaoloa epäileviä) oli 7 %, jumaluskostaan epävarmoja 17%.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2468/suomalaisten_usko_jumalaan_ja_kristillisiin_oppeihin_on_vahentynyt
Ateisteja ja agnostikkoja oli jo tuolloin enemmän kuin kristinuskon Jumalaan uskovia, ja lukemat muuttuvat ajan myötä yhä enemmän ateistien eduksi. Jumaluskovaiset tulevat hyvin todennäköisesti jäämään vähemmistöön yhteiskunnan tiedon määrän, ajattelukyvyn ja sivistyksen tason edelleen noustessa. Suurin syy tähän on se, ettei teillä ole mitään uutta tarjota nyt eikä tulevaisuudessa: Raamatun oppisisältöjä sen paremmin kuin epäloogisuuksiakaan kun ei voi mennä tuosta vain muuttamaan, kieltämään tai kokonaan hylkäämäänkään ilman että koko kirjan uskottavuus tipahtaa nolliin.
Raamattu on jo nyt jäänyt pahasti ajan hampaisiin, tulevaisuudessa yhä harvempi tulkitsee sitä muuna kuin aikalaisten kirjoittamana historiallisena opuksena.
Hiljentymiseen, keskusteluun ja yhteisöllisyyteen on jatkossakin tilausta, mutta sitä voi tehdä ilman että henkiolennoista puhumista. Ihminen voi auttaa ja tukea toista niin että voima löytyy lopulta ihmisestä itsestään, hyvän itsetunnon kautta. Kun tähän luottaa, saa saman vaikutuksen kuin uskova joka luottaa siihen että voimaa antaa henkiolento. Jos joku muuta väitää (että voima olisi peräisin ihmisen ulkopuolelta yliluonnolliselta taholta), ollaan hypätty suoraan demonitason juttuihin: voimat vie paholainen, voimat palauttaa Jeesus. Vai oliko taas niin että tätä toista henkiolentoa ei ole, mutta tämä jälkimmäinen on olemassa? Vai että demoneita ei ole, paholainen ja Jeesus on? Vai miten se meni?
Niin tai näin, minulle nuo kaikki ovat yhtä tyhjän kanssa.
- tätä mieltä
bg-ope sanoo, että uskonnon tarjoaman lohdun ja turvan voi tarjota myös aidosti lähimmäisestään välittävä ihminen. Näin epäilemättä toisinaan onkin.
Kuitenkin aikamme on sellainen, että yhä useampi välittää vain itsestään ja yhä useampi etsii lohtua ja turvaa löytämättä sitä ainakaan kanssaihmisistään. Silloin on kyllä uskonnolla hyvät markkinat.
Oma näkemykseni on, että tarvitaan molempia eli sekä lähimmäisenrakkautta että uskonnon, kirkon ja Jumalan tarjoamaa turvaa. Lähimmäisenrakkautta ajatellen pitäisin tärkeänä, että enemmän olisimme sitä jakamassa kuin vaatimassa. Jotta tähän pystyy, tarvitaan toisinaan Jumalan (elävän tai kuvitellun) apua. - 13 + 4
"uskonnon tarjoamat placeboilmiöt (lohtu, turva, hyvä olo) saadaan tuotettua kyllä muillakin konsteilla, esimerkisi ihmisillä jotka aidosti välittävät lähimmäisistään."
Mistähän meillä ennen pitkää riittää niitä ihmeellisiä lohduttajia ("ammattiauttajia" sun muita), joihin kirkkokin uskoo kuin kuuhun nousevaan, ja joilla riittää voimavaroja kantaa käsillään kaikkia tämän maan sairaita ja pahoinvoivia? Mistä ihmegeeneistä heitä syntyy, ja miten he jaksavat antaa ja antaa omasta voimastaan, eikä se koskaan ehdy? En ymmärrä.Hei.
Kysyit miten auttajat jaksavat antaa omasta voimastaan, eikä se koskaan ehdy.
Ei tietenkään kukaan voikaan auttajana vain antaa ja antaa. Edesmennyt Martti Lindqvist on pohtinut tematiikkaa mm. kirjassaan Auttajan varjo. Auttajan tärkein tehtävä on tunnistaa omat rajansa ja pitää huolta omasta 'työvälineestään'. Konkreettisesti tätä auttamistyössä tukevat sekä saatu koulutus että työnohjaus ja tiimityö. Itsestään pitää auttajan pitää huolta myös hoitamalla oma elämä kuntoon, omat harrastukset, ihmissuhteet jne. Myös työajan rajaaminen on konkreettinen keino voimavarojen ehtymisen estämiseksi.
Mutta noin niin kuin syvällisemmin me emme kristinuskon mukaan rakastakaan omasta rakkaudestamme, vaan Jumalan meille antamasta. Ja se ei ehdy. "Me rakastamme, koska Hän ensin rakasti meitä". Jumalan rakkaus on ehdotonta ja kaikenkattavaa. Me ihmiset pystymme parhaimmillaankaan heijastamaan siitä vain sirkaman verran ja senkin aina jollain lailla rikkinäisestä peilistä, koska meillä kaikilla on omat vajavaisuutemme. Mutta tämäkin rakkauden heijastus riittää ja se kannattaa. Jokainen pystyy auttamaan toisia jollain lailla. Ainakin kantamalla rukouksessa Taivaan isän huolenpitoon.
Meiju, diakoni- 13 + 4
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei.
Kysyit miten auttajat jaksavat antaa omasta voimastaan, eikä se koskaan ehdy.
Ei tietenkään kukaan voikaan auttajana vain antaa ja antaa. Edesmennyt Martti Lindqvist on pohtinut tematiikkaa mm. kirjassaan Auttajan varjo. Auttajan tärkein tehtävä on tunnistaa omat rajansa ja pitää huolta omasta 'työvälineestään'. Konkreettisesti tätä auttamistyössä tukevat sekä saatu koulutus että työnohjaus ja tiimityö. Itsestään pitää auttajan pitää huolta myös hoitamalla oma elämä kuntoon, omat harrastukset, ihmissuhteet jne. Myös työajan rajaaminen on konkreettinen keino voimavarojen ehtymisen estämiseksi.
Mutta noin niin kuin syvällisemmin me emme kristinuskon mukaan rakastakaan omasta rakkaudestamme, vaan Jumalan meille antamasta. Ja se ei ehdy. "Me rakastamme, koska Hän ensin rakasti meitä". Jumalan rakkaus on ehdotonta ja kaikenkattavaa. Me ihmiset pystymme parhaimmillaankaan heijastamaan siitä vain sirkaman verran ja senkin aina jollain lailla rikkinäisestä peilistä, koska meillä kaikilla on omat vajavaisuutemme. Mutta tämäkin rakkauden heijastus riittää ja se kannattaa. Jokainen pystyy auttamaan toisia jollain lailla. Ainakin kantamalla rukouksessa Taivaan isän huolenpitoon.
Meiju, diakoni"Mutta noin niin kuin syvällisemmin me emme kristinuskon mukaan rakastakaan omasta rakkaudestamme, vaan Jumalan meille antamasta. Ja se ei ehdy."
Näin se minunkin mielestäni on. Ei kukaan jaksa antaa loputtomiin vain omassa voimassaan, ja olen kuullut, että moni ammattiauttaja, joka ei ole uskossa, on ennen pitkää lopettanut hommat tai sairastunut.
- hölmö ja uskova
No me näemme sitten kuolemamme jälkeen, mikä on totta. Itse aion jatkossakin kuulua tuohon vähemmistöön, joka uskoo Luciferin olemassaoloon.
Jeesuksen seuraajana voin myös nukkua yöni rauhassa, eikä minun tarvitse yöllä 2 aikoihin olla hereillä kirjoittelemassa keskustelupalstoille."No me näemme sitten kuolemamme jälkeen, mikä on totta."
Emme nimenomaan näe, ja hyvä niin. Toisen kuolema on toisen elämä, elämä jatkuu mutta ei kuolleilla.
"Itse aion jatkossakin kuulua tuohon vähemmistöön, joka uskoo Luciferin olemassaoloon."
Se on oma valintasi, mutta suosittelen pitämään sen omana tietonasi. Ihan yhtä vähän Lucifer on olemassa kuin vaikkapa Thor, toinen ihmisen keksimä taruolento.
"Jeesuksen seuraajana voin myös nukkua yöni rauhassa, eikä minun tarvitse yöllä 2 aikoihin olla hereillä kirjoittelemassa keskustelupalstoille."
Lapsiperheessä myöhäisillat ovat rauhallista aikaa kirjoitella. Nukun yöni hyvin, kiitos kysymästä. Ei tarvi paljon stressata sitä onko tullut tehtyä siinä määrin syntiä että joutuu helvettiin. Tai mitä tapahtuu, jos uskaltaa irtautua uskonlahkosta mihin kuuluu. Minä olen vapaa tuollaisista ahdistavista ajatuksista, olen ollut 15-vuotiaasta lähtien.
- 13 + 4
"uskonnon tarjoamat placeboilmiöt (lohtu, turva, hyvä olo) saadaan tuotettua kyllä muillakin konsteilla, esimerkisi ihmisillä jotka aidosti välittävät lähimmäisistään."
Mutta eikö olisi vielä fiksumpaa, jos jokainen meistä oppisi kantamaan itseään Jumalan ehtymättömässä voimassa, emmekä kuluttaisi toinen toisemme voimavaroja?"Mutta eikö olisi vielä fiksumpaa, jos jokainen meistä oppisi kantamaan itseään Jumalan ehtymättömässä voimassa, emmekä kuluttaisi toinen toisemme voimavaroja?"
Jos olisi rakastava Jumala jolla on äärettömät voimat, kirkot eivät sortuisi rukoilijoiden niskaan.
- Huhhahheijaa
Hyvä avaus...
Jos ei usko, kannattaa erota "uskonyhteisöstä"... Sehän puhdistaa sitä yhteisöäkin. Ja selkeyttää omaa identiteettiä...
Mitä tulee "hyvän tekemiseen", kirkollisvero on yksi tehottomimmista, koska suurin osa 850 miljoonasta eurosta käytetään "uskonasioihin" ja vain pieni osuus ns. hyväntgekeväkisyyteen, kuten diakoniatyöhön.
On siis tehokkaampaa antaa rahaa hyväntekeväisyyrteen ei-uskonnolllisen kjärjestöjen kautta, joko yleisjärjestöjen kautta tai kohdennetusti... Esim sosiaali- ja terveysjärjestöjä (ks. soste.fi) löytyy joka lähtöön (mm. diagnoosipohjaisesti ym.). Monet kaipaavat lisätukea...
Ola juttunsa on sitten vapaaehtoistyöhön osallistuminen...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih465837Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6082296Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens821181Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3591048- 771023
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä531001Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.61946- 61915
- 228844
Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses58778