Kerron nyt tarinani joka on tällä hetkellä aika vaikea ja raskas. Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä n.13v. Kaikki muuttui aika lailla yhtäkkiä joulukuun alussa 2012. Vaimo kysyi että onko parisuhteemme mielestäni kunnossa, vastasin että kyl se taitaa olla.
Tästä hieman myöhemmin vaimo muuttui hiljaiseksi ja itkuiseksi ja sisään päin vetäytyi ja hän puhui asumus erosta jopa jos olisimme erillään hetken aikaa ja katsotaan sitten miltä näyttää. Hän sanoi että suhteemme ollut jo vuosia ns.ystävyys suhde jolloin olemme hoitaneet lapsiamme ainostaan yhdessä ja en ole häntä rakastanut niin kuin miehen pitää. Kyllähän olen itse ollut tympeä ja kylmä häntä kohtaan näinä vuosina, enkä niinkään piitannut mistään kun vaan elettiin vaan siinä ja hoidettiin lapsia yhdessä, kummiskin olen häntä rakastanut koko ajan.
Monesti hän pyysi minua vierelleen sohvalle viereen mutta en aina läheskään mennyt , olin vaan tietokoneella ja vastailin tympeästi. Meillä on kolme lasta ja 4 lapsi sai alkunsa marraskuussa 2012, syntyy heinäkuussa 2013 . Sain tiedon raskaudesta yllättäen häneltä ja raivostuin, kuinka lapsi voi olla minun vaikka ei niin paljon seksi elämää ollutkaan, ehdotin jopa aborttia hänellä joka oli elämäni isommista virheistä, lapsi oli tavallaan vahinko, mutta sen lapsen haluan todellakin .
Mutta kyl sen tiedän nyt että se on minun. Vaimolla ns. tunteet viilenneet minua kohtaan. Hänellä on muutenkin raskasta nyt kun uusi talo meillä, raskaus, liikaa töitä ja opiskelee siinä sivussa vielä. Olen itse muuttunut nyt kun vasta nyt tajusin että olen menettämässä kaiken, otan hänet huomioon paljon paljon paremmin , vaimo on tuumannut joskus ettei juna olisi vaan jo mennyt ohitse ja tämä parannukseni olisi myöhäsitä :( Hän haluaisi että kaikki palaisi taas entiselleen mutta ei voi tunteilleen mitään :(
Vaimo pitää kännykkää äänettömällä koko ajan ja sanoo syyn olevan siihen että olen tutkinut hänen kännykkäänsä , lukenut hänen viestejä ja kyselin aina kuka soitti jne , seurannut hänen facebookiaan hänen tunnuksillaan sekä lukenut hänen s-postiaan hänen tunniksillaan, myönnän nämä.
Sanokaas voiko tunteet yhtäkkiä kadota? Onko tässä joku kolmas mukana? Vaimo on sanonut että ketään ei ole, eikä ole ihastunut kehenkään , ja olen aina silloin tällöin tätä kysynyt häneltä. Vaimo on sanonut että raskaudella ei ole tekemistä hänen tunteidensa kanssa. Hän rakastaa minua yhä mutta kuulemma "jokin" tunne minua kohtaan on vielä jossain. Jotenkin vaan tuntuu siltä että onko tässä sittenkin joku mukana. Facebookissa hänellä ei ole sellaisia ylimääräisiä kavereita. jne. Hän sanoi eilen että kyllä kaikki palaa ennalleen aikaa vaan ottaa että hän luottaa minuun taas. Häntä niin ärsyttää kun olen kytännyt häntä, ja kaikki epäilykseni häntä kohtaan toisesta miehestä saa hänet vaan suuttumaan hänen mukaansa, minun ei kuulemma tarvitse pelätä mitään tai epäillä mitään, uskoako sitte tuota ? Jotenkin tuntuu että hän taistelee tunteidensa kanssa , ollako vai eikö olla , tämä syö niin mua :( Mutta hän sanoi että yrittää kovasti, muuta ei voi luvata. Tässä nyt sitte odotellaan mitä tuleman pitää....
Auttakaas joku mua..... Kiitos.
Onko toivoa??
7
413
Vastaukset
- uupunut....
Eniten riivaa vaimon epätietoisuus, aika näyttää kuinka meille käy hänen mielestään. Ite haluaisin että ollaan yhdessä kasvatetaan lapsia yhdessä ja rakastan häntä vaan enempi nyt, mulla on selvät kuviot. Voiko hänen puuttuvaa tunnetta saada takaisin, ajattelen kaikenlaista päivittäin jos joku muu sekoittaa hänen tunteita sittenkin koko ajan hänen puheistaan huolimatta että ketään hänellä ei ole, vaiko eikö hän halua/uskalla erota vielä, kun uusi talokin, lapsi tulossa jne.... :( Tietysti tunteita ei saa takaisin sormea napsautamalla, kaiketi vaatii aikaa....
- kierrätte kehää
Sama juttu sinulla itsellä on, et millään pääse epäilyksen tunteesta ulos ja yrität ajatella että vaimon pitäisi voida muuttaa tunteensa tuosta noin vain. Ja mustasukkaisuus saa vaimon vain entistä enemmän ärtymään ja etääntymään.
- iäkkäämpi jo
Kyllä tuli sellainen tunne, että vaimosi on nyt vain lopuun väsynyt ja ei hänellä kyllä mitään toista ole. Jos niin olisi, oireet olisivat ihan erilaiset: hän olisi ylimielisen kova, suuntautuis pois ja ulos kotapäin, hyräili ja vaikuttais olevan haaveissaan, mutta sinun kanssa tekemisissä äreä ja torjuva.
Älä vaadi nyt häneltä yrittämistä ja älä syytä liikaa itseäsi. Rehellisesti ei hänkään ole ollut sinulle se malliesikuva roolissaan vaimona.
Lopeta heti tuo mustasukkaisuustenttailu. se ei teitä kyllä lähennä. Ei tunteita voi suorittaa ja puristaa. Välistä on jokaisessa liitossa kausia, että vain sietää toistaan. Ja kyllä raskauskin voimmlle ottaa ja teillä on muitkain huollettavia. Sitähän se avioliitto on: se rakastumisen palo hiipuu juuri tuollaiseksi kumppanuudeksi ja arjen jakamiseksi ja ystävyydeksi. Vaimollasi taitaa olla jokin ehtymätön rakkauden vaje, ehkä jäänyt lapsuudessa vajausta ja sitä hän yritää paikkailla miehen ja naisen välisessä suhteessa.
Toivottavasti jälleen luottamus ja yhteys pikkuhiljaa palaa. Kannattaa jutella ja kuunnella toinen toistaan.- WendelaWerrelia
No just joo mistä sinä tiedät, oliko ap:n vaimo töydellinen. Ehkä nyt ei kannata tuohon suuntaan lietsoa
asiaa... Hienoa ap jos olet muuttunut. Onhan muutos pysyvä, ettet vaan palaa pian vanhoihin tapoihin,
jos vaimon tunteet palaavat?
En usko vaimollasi olevan toista. Ole pitkämielinen. Hyvä jos ymmärrät että syy omasi. Sinulla ei ole nyt
oikeutta vaatia mitään. Suosittelen suuresti teille pariterapiaa!! Ja yksilöterapiaa sinulle, jossakin on vikaa,
että olet toiminut niin kuin kuvasit. Itsesikin vuoksi ja lastesi vuoksi. Ansaitset päästä yli ja toipua siitä mikä
ikinä käytöksesi onkaan aiheuttanut. - WerrelaWendela
WendelaWerrelia kirjoitti:
No just joo mistä sinä tiedät, oliko ap:n vaimo töydellinen. Ehkä nyt ei kannata tuohon suuntaan lietsoa
asiaa... Hienoa ap jos olet muuttunut. Onhan muutos pysyvä, ettet vaan palaa pian vanhoihin tapoihin,
jos vaimon tunteet palaavat?
En usko vaimollasi olevan toista. Ole pitkämielinen. Hyvä jos ymmärrät että syy omasi. Sinulla ei ole nyt
oikeutta vaatia mitään. Suosittelen suuresti teille pariterapiaa!! Ja yksilöterapiaa sinulle, jossakin on vikaa,
että olet toiminut niin kuin kuvasit. Itsesikin vuoksi ja lastesi vuoksi. Ansaitset päästä yli ja toipua siitä mikä
ikinä käytöksesi onkaan aiheuttanut.Niin ja en usko että vaimollasi on toista. Tajuat kai olevasi sairaalloisen mustasukainen??
Oikeasti tarvitset apua!
- Kevättä odotellessa
Pienen vauvan äitinä voisin ajatella, että vaimosi joulukuinen kysymys parisuhteenne tilasta voisi olla epäsuora tuen ja avun pyynti?
Vuoden valottomin aika, raskaus vaatii veronsa, 3 lasta...koti, työt,opiskelut... mitä nyt luettelitkaan. Ei ihme jos virta loppuu.
Ja itse koen pienemmänkin perheen äitinä väsymystä, tuen tarvetta ja tunnetta, että mies välittää minusta edelleenkin naisena, eikä "vain" perheen äitinä. Toden näköisesti mustasukkaisuutesi on aiheetonta,mutta ihmismieli on ihmeellinen, se olisi helpompaa ajatella, että syy on jossakin ulkopuolisessa.
Itseänikin turhauttaa joskus hävitä huomiossa tietokoneelle tai televisiolle.
Ainoa, mihin voit varmuudella vaikuttaa, on oma käytöksesi. Välittäminen konkretisoituu paremmin teoilla kun sanoilla. - Valokeiju
Odota että vauva syntyy ja naisesi hormoonitoiminta ja tunne-elämä tasottuu. Kyllä se siitä. minäkin raskausaikana olin miehelleni aika ilkeä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101505- 151402
- 481257
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219