Pientä pohdintaa moraalista

jehovat ei ole kristinuskoa!

Niin. Moraali. Mitä se on? Onko moraalisesti väärin tappaa hyökkäävä vihollinen, jos tämä on tullut tappamaan lapsesi ja puolisosi? Hmm. Eipä tietenkään kahden elämä ole sen arvokkaampaa kuin yhdenkään, mutta jotain rajaa sentään tässä kritiikissä.

Sitten, onko moraalisesti väärin varastaa, jos toinen on kuolemassa? Kyllä, mutta ihan yhtälailla on moraalisesti väärin antaa toisen kuolla. komsiikomsaa.

Kristinuskon moraalisääntö, "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", mikä toteuttaa kymmenen käskyä, (en muista kohtaa, oliko roomalaiskirjeessä vai missä) kuulostaa kyllä todella julmalta ja mahdottomalta moraalilta. Miten sellaisen varassa voi edes toimia? Uuh..

Arvo Ylpön lausahdus on kyllä aikaansa sidottu sekin. Sillä eikö sääli ole sairautta ja kukaan ei ansaitse tulla alennetuksi rotunsa, sukupuolensa, ikänsä, historiansa yms. mukaan? Miten niin ketään saisi alentaa, ja "antaa anteeksi" "heikompia" moraalisääntöjä?

Mitä tulee Jehovan todistajiin, he todellakaan eivät lukeudu kristillisiin uskontoihin, vaan luokitellaan kristillisperäisiin, juuri kuten alipaineoktaavi selventää.

Kiintoisa mutta sitäkin vaikeampi tämä kysymys moraalista. Varsinaisestihan kristinuskokaan ei ole mikään moraalioppien kokoelma vaan kyse on paljon enemmästä. Puhutaan ns. luonnollisesta laista, joka on sama kaikille köttuureille ja yhteisöille riippumatta uskonnoista. Luonnollisen lain piiriin kuuluu vaikkapa käsky olla tappamatta.
Alipaineoktaavi esittää kiintoisan mielipiteen siitä, että Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistään kuten itseään olisi vaikea tai jopa julma. Mitä muut ajattelette? Miksi olisi näin?


Tuikku-pappi

Mikä kristillisessä moraalissa muka on epäselvää?

Jos joku toinen tekee väärää, se ei oikeuta sinua tekemään samaa väärää - eikä jaloinkaan tarkoitus pyhitä keinoja.

Niin simppeliä!

Ymmärrän tuon. Eräs yksinkertainen keino on myös kysyä lähimmäiseltä kuten Jeesus: Mitä tahtoisit, että tekisin sinulle. Luulen, että joskus nimittäin voi käydä niin, että saatamme hyvää tarkoittaen tehdä toiselle jotain jota hän ei itse lainkaan pidä hyvänä tekona.

Vuosia sitten minulla oli eräs rippikoululainen, joka piti jostain syystä hirmuisen paljon kuolleista eläimenraadoista. Syytä tähän nyt en jaksa muistaa :) Hän halusi antaa lahjoja kavereilleen. Arvatkaa mitä ne olivat ? Ystävien mielestä lahjat eivät olleet oikein mukavia, vaikka tarkoitus olikin hyvä ;)


Tuikku-pappi

"Näkemykseni mukaan hyvä moraali rakentuu ihmisestä sisältäpäin. Kuuntelemalla omaatuntoa ja kysymällä itseltään usein, teenkö nyt oikein, päästään parempaan lopputulokseen kuin ulkoistamalla moraalia ja ottamalla se kuin annettuna muualta."

Tänää tuli Teemalta puolen tunnin dokumentti Mallisotilas. Se kertoi 19-vuotiaasta amerikkalaisnaisesta, joka lähti Irakiin sotimaan. Hän kuvitteli pääsevänsä auttamaan siviilejä Punaisen Ristin rinnalla, mutta joutuikin koviin tilanteisiin. Hän hajosi henkisesti ja kotiin palattuaan ei kestänyt ajatella niitä tilanteita joissa oli ollut ja mitä oli tehnyt.

Vaikka hän tuossa ohjelmassa sanoikin, että hän kovettui siellä, oli "yksi jätkistä", niin ilmeisesti näin ei kuitenkaan käynyt, koska hän katui tekemisiään. Hänellä siis oli omatunto, joka sanoi, että hän tekee väärin.

Yksi kohta jäi erityisesti mieleen. Hän kertoi olleensa jossain kadulla panssarivaunussa ainoana näkyvillä, kun joku tarkka-ampuja ampui häntä. Hän ei nähnyt mistä laukaus tuli. Komentaja (mikälie) huusi, että mikset vastaa konekiväärillä laukaukseen ja hän sanoi, ettei hän aio siviilejä ruveta ampumaan, koska ei tiedä missä ampuja on.

"Oman näkemykseni mukaan on olemassa yksi moraalinen joka tilanteessa toimiva moraalisääntö. Pyrkimys siihen että käytettävissä olevan tiedon ja mahdollisuuksien mukaan yrittää aina minimoida kanssaihmisille, eläimille ja ympäröivälle luonnolle aiheutuvaa tuskaa ja kärsimystä."

Miksi kärsimys on moraalisi mittari? Miksei suurempi kärsimys sitten ole parempi moraalisesti, mikset pyri suurimpaan kärsimykseen ja tuskaan?

"Näkemykseni mukaan hyvä moraali rakentuu ihmisestä sisältäpäin. Kuuntelemalla omaatuntoa ja kysymällä itseltään usein, teenkö nyt oikein, päästään parempaan lopputulokseen kuin ulkoistamalla moraalia ja ottamalla se kuin annettuna muualta."

Höpö höpö. Tänä päivänä on jo ihan kotisuomessakin se ongelma, ettei lapsille ja nuorille tahdo rakentua riittävää omaatuntoa. Omantunnon rakentaminen ei onnistu pelkkien ulkoisten sääntöjen ja valvontakameroiden avulla, kun aikuiset näyttävät huonoa esimerkkiä, eikä kameroita voi olla joka paikassa.

On se vaan kumma, ettei Jumalan kaikkinäkevää silmää osata enää hyödyntää! Ennen lapsille opetettiin, että Jumala näkee kaiken, ja nykyään tuhlataan ihan kamalasti rahaa siihen, kun Jumalan kaikkinäkevä silmä yritetään korvata ihmisen kehittämillä "turvalaitteilla". Ei ymmärretä, että Jumala olisi kaikkein paras ja halvin "turvalaite".

Ja ajattepa sitäkin, millaisella omallatunnolla vaikkapa jonkun islamilaisen aivopesulahkon terroristi toimii? Tai saatananpalvoja? Tai lapsi, jonka vanhemmat ovat opettaneet jo pienenä varastamaan? Omatunto on opittu asia, eikä sille voi mitään moraalia perustaa. Jumalan sana on ja pysyy, ja siksi periaatteessa kaikki maalliset oikeuslaitokset on rakennettu uskonnolliselle pohjalle.