On mahdotonta tarkasti kuvata mitä minulle on tapahtunut, mutta kyseisen artikkelin alku kuvaa aika hyvin oireitani: "Exposure to extreme interpersonal stress, exemplified by the experience of torture,
represents a threat to the psychological integrity of the victim. The experience is likely to
result in mental death, in the loss of the victim’s pre-trauma identity. Mental death is
characterized by loss of core beliefs and values, distrust and alienation from others,
shame and guilt, and a sense of being permanently damaged. Mental death is a primary
feature of a distinct post-trauma syndrome, complex PTSD, that is refractory to standard
exposure therapies."
Minussa on kuollut se henkilö joka olin joskus aiemmin, Eikä sitä pysty enää palauttamaan.. :( Voi vittu saatana
Olen varma että olen henkisesti kuollut
4
582
Vastaukset
- AP:n kaima
Kuulostaa valitettavan tutulle
- Kokonaiseksi taas
Post-traumaattisessa stressireaktiossa ihminen kokee menettäneensä entisen itsensä, olevansa tunnistamattomassa välitilassa ja jopa henkisesti kuollut. Omasta traumastani on kolme vuotta ja alan hiljalleen olla kasassa, en tosin tietenkään enää se joka olin ennen traumaa. Olen uusi, toinen ihminen, jossa on kuitenkin paljon samaa kuin siinä aikaisemmassa. Tässä auttoi parhaiten hypnoosi ja EMDR-hoito.
Suosittelisin siis hoitoon hakeutumista Riku2222-nimimerkille ja myös hänen kaimalleen sekä muille jotka tätä mahdollisesti lukevat ja kokevat samanlaista oloa. Kuvatkaa sekä traumaattinen tapahtuma tai tapahtumien jatkumo ja olosuhteet sekä kaikki mahdolliset oireenne. Reitti taitaa kulkea terveyskeskuksen yleislääkäriltä lähetteen kanssa psykiatrille ja siitä edelleen tai samanaikaisesti terapeutille (terapioita on monenlaisia ja yhdistettynä lääkehoitoihin niistä on apua). - Kaarina7
Kiitos linkistä, koskee muakin. Koin lapsena trauman, josta en ole koskaan selvinnyt. Lisäksi lapsuus oli muutenkin kaoottista selviytymistaistelua.
Oon tuntenut lapsesta lähtien olevani henkisesti kuollut, jotenkin outo. Kummat pelot ja ahdistus nousevat päälle. Jos tälläisena elämä jatkuisi toiset 40.v., en varmaan jaksaisi. Kuka tällaista kestäisi, tyhjää elämää. Ihmissuhteet kuolevat kerta toisensa jälkeen ja taas jään yksin. En halua edes näyttää kellekään itseäni tällaisena ihmisrauniona. Olen ollut katkera ihmisille, jotka on olleet myötävaikuttamassa ongelmieni syntyyn. Syyttämisestä olen päässyt, onneksi. Olen vaan kyllästynyt jokapäiväiseen taisteluun ja itseni kasassa pitämiseen.
Mulla nuo postraumaattisen stressin oireet täyttyvät kaikki. Olen herkkä säikkymään, olen koko ajan ahdistunut ja valppeilla. En kykene rentoutumaan. Olen paljon yksin, koska häpeän näitä vaivojani, jotka näkyy voimakkaina pelkotiloina, jähmettymisinä yms. Haluaisin normaalin elämän :(. Lääkkeet on kokeiltu, terapiat. Sairaalassakin olen joskus käväissyt, ei se parantanut, sai olla hetken turvassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692703
- 632634
- 681782
- 241617
- 201540
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91470- 151382
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197- 291131