eli olen 19vuotias tyttö, jolla on elämän aikana ollut vaikka minkänäköisiä syömishäiriöitä. Ensimmäiset alko ala-asteella kun sairastuin anoreksiaan. Yläasteen lopussa oli ortoreksiaa ja sitten sairastuin bulimiaan. Lukiossa oli ahmimishäiriötä ja nyt taas on tullut bulimis tyyppistä oireilua, eli ahmin ja oksennan. Ainut johon sain silloin joskus apua oli anoreksia, jonka takia vietin useitakin kuukausia eri osastoilla. Viimeksi pääsin bulimiasta yms. yksin eroon/yli. Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki kaatuu päälle, en jaksa, itken usein kotonani omaa hirveyytäni, hirveää vartaloani, häpeän, olen eristäytynyt kavereistani, pelkään jäääväni ihan yksin vaikka välillä toivonkin sitä, ja tämä kaikki on vaan helvettiä! :( Olen joskus parille parhaalle kaverille maininnut että menneisyydessä on tällaisia ollut, mutta nyt ei kukaan tiedä. oikeestaan tuntuu vaan että on vihaisia mulle kun en ole pitänyt yhteyttä ja tuntuu vaan niin yksinäiseltä.
Minulla on tosi negatiivisia kokemuksia ja asenteita lääkäreitä, sairaalaa, psykologeja yms kohtaan, mutta silti mietin pitäisikö tähän lähteä hakemaan apua..:( hävettää, ja tuntuu etten vaan pysty, uskalla. Ja en edes tietäisi mistä sitä lähtisi hakemaan ja miten. ennen mut aina pakotettiin hoitoon ja itse olin todella vastustava. eli tätä en ole kokenut aikasemmin että itse sitä pitäisi lähteä hakemaan. ja en edes tiedä maksaako ne mitään, eikä olisi oikeen varaakaan maksaa semmosista.......:( onko muita samanlaisten kanssa kamppailleita/kamppailevia??
täysi-ikäiselle apua?
2
170
Vastaukset
- celecelecele
Hain itse apua 18 vee (eli yksi ja puoli vuotta sitten) kun en enään kestänyt bulimiahelvettiäni. Vanhemmat ei vieläkään tiedä, mun tiedoissa lukee että ei saa lähettää postia kirjeellä vaan se pitää tehdä puhelimella tai s-postilla. Eikä mulle ainakaan se terapia mitään maksa. Osasto hoidot on sitten eri juttu ja niistä en mene mitään sanomaan kun ei kokemusta ole (tosin jos sinne joudut niin taitaa olla pikku pakko kertoa minne oot menossa). Täysikäsenä sua ei voida mihinkään pakottaa eikä vanhemmille sanota ilman lupaa mutta sulla täytyy olla rohkeutta hakea apua. Meet vaikka terkkarille/ihan normi lääkärille ja sanot että sullä on bulimia. Ne kyllä kyselee lisää ja ohjaa eteenpäin, kunhan vaan saat sen ekan askeleen otettua.
Mun kokemuksella hoitoa saa kuitenkin vähän vaatia, ja osastolle lähetetään yleensä vaan jos oot näkyvästi kuoleman kielissä (sen verran jonoa sinnekin taitaa olla). Mulla meni kaikki päin persettä ja bulimia oli valloillaan ja terapiaa (plus masennuslääkkeet joista kieltäydyin) sain nopeeta mutta kukaan ei muista mitään lääkärin tarkastuksia yms järjestää ja nyt tuntuu että mutta on jo melkein unohdettu.. Paitsi mun psykani tietysti, joka on tosi ihana. :)
Mutta niinhän se on että kukaan ei voi sua pelastaa vaan sen täytyy olla sun oma päätös. Apua kuitenkin tarvitset, ja muista ettet ole yksin. Täysikäsenäkin sulla on mahdollisuuksia ja mä uskon että sä pystyt siihen, voimia. Muillakin on ollut ala-asteelta lähtien syömishäiriö ongelmia mutta musta on vihdoin alkanut tuntua että ehkä mä voin vielä jonakin päivänä elää melkein normia elämää. :) Niin että voimia! - Qwerty098765
http://www.mindfood.fi/ tuolta saat aika hyvän esimerkin hinnoista yms. Toivottavasti saat apua!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682600
- 622562
- 681752
- 241577
- 201500
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91440- 151362
- 381213
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81167- 251086