Tyttäreni on nyt lapsuuden/nuoruuden välimaastossa, täyttää joulukuussa 15. Hän on ollut pienestä todella lahjakas urheilija monessakin lajissa ja nyt on valikoitunut se omin laji. Meillä oli talvella/keväällä kriisi perheessä ja uskon sen jättäneen jälkensä jollakin lailla sillä tuntuu menettäneensä kaiken kiinnostuksen lajiinsa. Harjoittelee kyllä tunnollisesti mutta se kipinä tuntuu puuttuvan. Lisäksi ei halua lähteä kotoa minnekään (leirit, pitkät kilpamatkat). Kavereita on, koulu sujuu hyvin, harrastaa lisäksi kuvataidetta. On puhunut jopa lopettamisesta.
Miten innostaa eteenpäin? Hän on todellinen lahjakkuus eikä tämä ole vain ylpeän äidin puhetta vaan sitä ovat sanoneet monet valmentajat ulkomaita myöten. En haluaisi hänen jättävän tätä lajia sillä uskon hänen katuvan sitä myöhemmin. Lisäksi hän menettää harjoituksellisesti ja kilpailullisesti todella paljon kieltäytyessään järjestelmällisesti pitemmistä reissuista.
Lahjakas lapsi/nuori
8
434
Vastaukset
- supermama1
Vie vaikka matkalle johonkin jossa ei ole tätä harrastustoimintaa, viettäkää perheenä kivaa aikaa yhdessä. Älkääkä puhuko tai painostako asiasta. Meillä käynyt sama juttu oman pojan kanssa, mutta pieni tauko teki ihmeitä, hän on aivan uudessa loistossa. Oppinut uudella innolla lisää.
Minä en usko, että hän menettää mitään, vaikka on pois. Päinvastoin, hän voi löytää vielä aivan uuden ulottuvuuden.Luota lapseesi, että hän tekee oikeat ratkaisut. - meillä lopetti
Mikä laji kyseesä, sekin vaikuttaa paljon?
- Huolestunut äiti
Voimistelu
- Huolestunut äiti
Ja ei kai se laji vaikuta lopettamisiin, Yhtä paljon nuoria katoaa joka lajista. Tietyusti tässä vaiheessa se leikinomaisuus on jäänyt pois ja nyt harjoitellaan ja taistellaan paikoista jo paljon tosikommin. Ja harjoituksia on paljon.
- lopettaneen vanhempi
Huolestunut äiti kirjoitti:
Ja ei kai se laji vaikuta lopettamisiin, Yhtä paljon nuoria katoaa joka lajista. Tietyusti tässä vaiheessa se leikinomaisuus on jäänyt pois ja nyt harjoitellaan ja taistellaan paikoista jo paljon tosikommin. Ja harjoituksia on paljon.
Kyllä se vaikutttaa. Joissakin lajeissa on enemmän kateutta ja vääränlaista kilpailullisuutta, minkä tietää vain ne, joille ko. lajin kulissitkin ovat tutut. Kateus ja siihen liittyvät ikävät lieveilmiöt aiheuttavat etenkin eettisiin arvoihin havahtuvia nuoria miettimään, onko mieltä harrastaa lajia, jossa ei olla reiluja toisia kohtaan. Joissakin lajeissa jopa vanhemmat alkavat "kilpailla" lastensa kautta, mikä on todella epätervettä. On lajeja, joissa julkisivu on kaunis ja hymyileväinen ja yhteishenki näennäisesti hieno,mutta totuus onkin ihan muuta.
Terveeseen urheiluun kuuluu myös terve ilmapiiri, jossa kannustetaan ja tuetaan kaikkia!
- Minävaan123
Jos perheessä oli kriisi ja epäilet sen vaikuttaneen,niin eikö kannattaisi keskustella asiasta tyttäresi kanssa jos se häntä vaivaa ?
- Meillä jatketaan
Meillä samanikäinen lapsi/nuori, täytti keväällä 14. Kaikki sujui hyvin, kunnes sairauden vuoksi joutui olemaan kuukauden sivussa. Kipinä katosi. Oli niin mukavaa maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria, että harjoitteluintokin katosi. Sovittiin, että jatkaa vielä yhden kauden ja " potkitaan persuksille " treenaamisen suhteen. Ei saa luovuttaa heti, mutta jos kipinä ei palaa, niin sitten on turha jatkaa.
- Alkuperäinen H Ä
Täällä näköjään joku on vastannut nimissäni kesällä, laji siis ei ole voimistelu, enkä sitä tässä paljasta. Eikä sillä mielestäni ole merkitystä.
Niin meillä tyttö päätti jatkaa seuraavan kauden. Pidimme lajista totaalisen 4 kk:n breikin. Valmentaja ei tätä meinannut niellä lainkaan mutta taipui kun toinen vaihtoehto tuntui olevan sitten lopettaminen kokonaan. Kävimme kahdestaan ulkomailla ihan vain rantalomalla ja shoppaamassa. Muutenkin kesä oltiin vapaasti, tyttö treffaili kavereita, oli rannalla, pyöräili, teki mita huvitti. Löysi poikakaverin, joka onneksi on myös itse urheilija.
Kuvataide lopetettiin, vei aikaa eikä kiinnostusta enää siihen niin kovasti ollut. Sen sijaan uutena harrastuksena tuli musiikkiopisto sekä lemmikkieläin, mitkä tuntuvat tuovan mukavaa vastapainoa kisaamiselle.
Into sitten syksyn koittaessa oli kova, vaikka leirit eivät innostaneet vieläkään, Minä ihmettelen tätä sillä suuri osa on ulkomailla ja sikäli mielenkiintoisissa ja uusissa paikoissa. Tapaturma myöhemmin syksyllä on nyt estänyt harjoittelun eikä vielä ole varmuutta milloin voi aloittaa taas täysipainoisen treenamisen. Taukojen takia muut vanhemmat nurisevat että tyttöni on valmentajan suosikki; olisi kuulunut jo tippua ryhmästä. Ryhmällä onneksi hyvä yhteishenki vaikka ovatkin suoraan toistensa kilpailijoita ja kisaavat samoista edustuspaikoista ja stipendeistä.
Nyt alkaa olla masennus: "muut menee ohi, olin liikaa poissa, jos tipun ryhmästä,en jatka, sillä takaisin ykkösryhmään on vaikea päästä..."
Mentiinköhän tässä ojasta allikkoon?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682600
- 622562
- 681752
- 241577
- 201500
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91440- 151362
- 381213
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81167- 251086