trikotillomania

Hyvä että on uusi aihe, vaikkei vielä vastauksia tullut.. Itse sain vasta tietää, että tälle omituiselle käytökselle on nimi, ja että tämä luokitellaan sairaudeksi(?). Se helpotti aika paljon kun tiesi mistä on kyse, aijemmin kun ei vaan pystynyt selittämään itselle miksi niin tekee.

Ite en oo parantunut ja 11 vuotta tätä on kestäny... Ennen revin koko hiuksia mutta nyt vaan hiusten latvoja, mikä auttaa tosi paljon siihen että oon saanu suht pitkän ja hyvän tukan, eikä ooo enää koloja päässä ollu vuosiin. Eikä tää ulospäin näy ollenkaan. :)

Mutta vaikee sanoo miten tästä eroon pääsis kun oon monia keinoja koittanu. Hieman on ollu apuu esim. säännöllisestä kirjanpidosta, josta seuras palkinto kun olin repimättä.. ja myös se että on läsnä ja keskittyy siihen ettei revi... kun yleensä sitä vaan repii tukkaa sen enempää ajattelematta..

miten voiki olla niin vaikeaa pitää näpis erossa HIUKSISTA!!!! ihan turhaa hommaahan tää on ja aikaa vievää...

Tulkaa keskustelemaan aiheesta tänne:

http://www.tukiasema.org/viewtopic.php?f=16&t=3484

Ratkaisu repimiseen ainakin naisten kohdalla ostakaa pitkät tekokynnet niin ette voi mitenkää repiä hiuksia ja muita karvoja :) kofeiinin lopettaminen auttaa myös oireiden loppumiseen.

Näistä on ilmeisesti hankala parantua, itselläkin kestänyt vuosikymmeniä. Välillä parempana onneksi. Lääkkeet jotka auttaa ahdistukseen saattavat auttaa myös jonkin verran.
jossukka3:n kokemus että lääkärit vähättelee kuulostaa tutulta, onko kukaan saanut tähän pätevää terapiaa tai toimivaa lääkettä?

Kaverilla auttoi sokerin pois jättö kokonaan ruokavaliosta.

Ei tässä paljon sokerit vaikuta. Vituttaa lekurien suhtautuminen, kukaan ei tajua kuinka aikaavievää ja ahdistavaa nyppiminen on. Lääkkeet ei auta ja terapiaan ei ole varaa. Onko kukaan saanut vähennettyä nyppimistä, se antais toivoa muillekin.

Joskus nypin ripsiä irti, mutta vaan niitä jotka lähtee helposti. En revi kynsiä enkä hiuksia mutta huulia voin joskus nyppiä. Nyppimisen jälkeen voi olla vereslihalla tai silmissä on tynkäripset mutta annan niitten kasvaa takasin.

Mulla auttaa vaan kun leikkaan tukan siiliksi. Loppuu nyppiminen että kaljut kohdat taas kasvaa takaisin.

Pitäisköhän leikata ripset myös siiliksi :) tosin ensin niitä pitäis olla :/

Onkohan tämä harvinainen vaiva vai ovatko trikotillomaanikot muualla kuin Suomi24ssä :)

tässä yksi. käyn aika usein lukemassa palstaa/katsomassa jos joku kohtalotoveri on kertonut omasta tilanteestaan.

Mä en ole voinut pitää hiuksia auki yli vuoteen, pahimmassa vaiheessa kalju näkyi vaikka hiukset oli ponnarilla. Kaikki paheni kun aloin käyttämään pinsettejä :( siihen nyppimiseen jää ihan koukkuun ja se vie aikaa. tänään taas nypin päälakea vereslihalle. Onneksi töissä voi pitää lakkia päässä jos haluaa, niin ei tarvitse aina stressata ja käyttää aikaa hiusten laittoon.

Itsellä repinen alkoi 12 vuotiaana (johtui varmaan hormoneista) jäin koukkuun siihen että saan mussuttaa sitä hiuksen päässä olevaa talirauhasta. Koko teini-ikä tein sitä ja vasta joskus 3- kymppisenä pääsin siitä. Pakotin itseni siihen, että en revi, vaikka mieli teki, mutta en tehnyt ja nyt en ole sitä enää tehnyt, vaikka näen siitä joskus jopa unta, että revin hiuksiani.

Teininä oli tietenkin pahinta kun alkoi kalju kohtia paistamaan siellä täällä ja kun hiukseni olivat muutenkin kaikkien mielestä kaunein kohta minussa niin niille oli suorastaan järkytys nähdä niitä kalju kohtia upeiden hiusten seassa.

Hiukseni menivät oikeastaan ihan pilalle sen repimisen alettua koska uusi kasvanut hius ei ollut samanlaista kuin entinen joten hiukseni näyttivät kaiken lisäksi oudoilta. Ja vielä tänä päivänäkään vaikka en ole repinyt vuosikymmeniin niin päälaen hiukset ja otshiukset eivät kasva edelleenkään normaalisti vaan niin ohuina, että pakko kait laittaa peruukki.

Ajakaa päänne kaljuksi. Johan loppu nyppiminen. Ja muuttakaa vuodeksi jonnekin, missä stressinsietokyky paranee. Vaikka Somaliaan tai Ukrainaan. Eipä ole huolen häivää, kun kotiin palaatte. Jösses, että ihmiset ovat heikkoja, tunteittensa käsittelyyn kykenemättömiä säälittävyyksiä sika pitkälle nykyään.

Trikotillomaniaa voidaan hoitaa hyvin Kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Ota yhteyttä paikkakuntasi lähellä olevaan terapeuttiin. KELA-korvaa terapeutin hoitokustannuksista osan. Voit etsiä terapeuttia www.kakkt.fi , josta löytyy terapeuttiluettelo .

Täytyy kokeilla tuotakin.

Moi! täällä yksi!:) :(
Mulla oikeestaan pelkästään silmäripsien nyppimistä... (nyt kulmakarvojenkin. siitö myöhemmin lisää).
Alotin nyppiin ripsiä joskus pari vuotta sitte kun olin 5-6luokalla.. lmeisesti lievitti stressiä.. Äiti ja iskä huomas että multahan on kadonnu yhtäkkii kaikki ripset ja se oli ihan kamalas kun ne kyseli että miksi nypin niitä ja sanoi että älä nypi. 5lk loppu ja koko 6lk meni kokonaan ilman ripsiä. Välillä vähä kasvo takasi mut ei paljon. Aina vaan nypin stressiin.. Sitte tuli 6lk loppu ja kesäloma, äiti vetos siihen että ku melkei kaikki mun kaverit käyttää jo ripsiväriä nii mä en voi ku ei ole niitä hiton ripsiä. Äiti myös sano, oikeen anoi, että olisin nyppimättä ja että yläasteella voisin käyttää sitten ripsiväriä.. En kestäny enää ku kaikki, koulussakin mun luokkalaiset huomas "ripsettömyyden" ja selitin sitä "sukuvikana" koska en tietenkää halunnu kertoa!

Noh sitten alkoi yläaste ja kesäloman aikana olin onnistunu kasvattaan ripsii jo takasin aika hyvin! 7lk meni myös ihan hyvin, Välillä vaan huomasin, että kun luin kirjaa (rakastan kirjojen lukemista, en koulukirjojen xd) nii tajusin olevani nyppiis ripsiäni.. Sitte kirja lähti pikkasen äkkiä käsistä, koska halusin pitää ripset.

Nyt oon 8lk, kohta ysillä. Ripset kasvanu ihan ok takasin, sisäkulmista ei niin hyvin.. Mutta nyt oon alkanu nyppii kulmakarvoi..! Parempi se ku ripset ainaki omasta mielestäni, ja yritän päästä siitä eroon, mut sitäki tern vaan ku stressaan (stressaan kaikkia pikku juttujaki ikävä kyllä..)
Tajusin siin kirjoja lukiessa ku nypin, että ehkä mul on huono näkö, mut en oo käyny missään näkötesteissä kumminkaa.. en tiiä...

Eipäs ole äiti antanu laittaa ripsiväriä koska kuulemma vahingossa voin hinkata silmää että leviää, muutenkaan vanhemmat ei anna mun oikeen meikata, mut oompahan silti salaa onnistunu joskus laittaan ripsarii! Kouluun lähties oon yksin kotona ja kotiin tullessa sen verran pitkii päivii nii kaikki muutki on jo kotona nii katse alhaalla suoraan vessaan äitin meikinpoistoaineella putsaamaan jopa ripsaritkin🤪

Oon ylpee itestäni etten nypi enää pahasti.
Kadun ihan sairaasti että aloin ripsiä nyppimään koska mulla OLI luonnostaan tosi pitkät ja tuuheet tummat ripset.. eipä ole enää:( Itku siinä vaan tulee ku katon mun lapsuus kuvia jollon mulla oli vielä "alkuperäiset" ripset!💔