1v10kk "juupa-eipäs"..Apua..

läkähtynyt

Osaisiko joku kiltti ja viisas sanoa jotakin seuraavasta:

Eli 1v10kk poikani on aina ollut aika tepakka tapaus, mut enemmän hyvässä kuin pahassa toki.. Nykyisin poika saa kuitenkin raivareita milloin mistäkin pikku jutusta. Yleisimpiä on nämä "juupas, eipäs"-tilanteet, eli hän osoittaa selvästi haluavansa jotain (vaikka nyt jonkun tietyn lelun). Sit kun annan sen, niin hän kääntyy pois ja "Eiii"..sitten taas kädet pitkällä ja nyyhkyttäen hapuilee tätä ja sitten kun annan "ota nyt sitten" niin "Eiiiii". Ja menee ihan kauhean raivon valtaan eli kiljuu ja riuhtoo pitkin kämppää.

Tällaiset samankaltaiset kädenväännöt tapahtuu eri tilanteissa pitkin päivää (ei toki säännönmukaisesti mutta onhan niitä) esim. ruokailun yhteydessä.

Käytiin tässa aamulla aamulenkillä ja tutuiksi on tulleet myöskin vastaanvanlaiset kohtaukset, jollainen sattui siis myös tänään: poika kipittää iloisesti, sitten kun väsähtää, laitan vaunuihin ottamaan lepoa. Jossain vaiheessa hän haluaakin pois ja osoittaa sen selvästi, ok otan pois. Sitten hän keksiikin, että haluaa vaunuihin sittenkin, yritän laittaa, mutta se ei onnistu vaan hän kiljuu kuin jalkaa katkaistais ja rimpuilee vastaan, siihen minä: "no kävele sitten", ei suostu kävelemään vaan kädet pitkällä yrittää syliin tai on kiipeämässä vaunuihin, muttei suostu tulemaan syliin vaan kiljuu "Eiii!" ja naama punaisena kurkku suorana jää paikalleen seisomaan ja kiljumaan jos yritän mennä vähän eteenpäin ja rohkaista häntä tulemaan vaan.
Nyt sitten lopulta laitoin hänet vaan "väkisin" rattaisiin ja eteenpäin. Kurkku suorana hän jaksoi huutaa kotiovelle saakka.

Tällainen on vaan tosi, tosi raskasta jotenkin..ja jokapäiväistä tämä soutaminen ja huopaaminen nykyään. Kiljuhuutoon oon niin tottunut jo, että järkyttää.

Kai tällainen on ihan normaalia tämän ikäisen käytöstä..(?) mutta miten tällaisten kohtausten hetkellä toimisi parhaiten ja "oikeiten"?

Kaikki neuvot otetaan avosylin vastaan!

4

216

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tuttua on

      Heippa!
      Täällä samanikäinen tyttö meillä (1v10kk) ja tuttua on :) Kuuluu täysin normaalina just tähän kehitysvaiheeseen ja itse asiaa pitkälle "filosofoineena" ja tietoa etsittyäni olen tajunnut että tässä ei auta kuin keskittyä omaan jaksamiseensa ja miettiä jo ennalta kaikkia mahdollisia itseä auttavia keinoja että jaksaa pysyä kärsivällisenä. Parin vuoden molemmin puolin on ensimmäinen uhmavaihe "ylimmillään" ja lapsi tekee voimallisesti ensimmäistä itsenäistymispyrkimystä vanhemmistaan. Miten sitten voi itsenäistyä? no muodostamalla OMAN mielipiteen, joka on siis periaatteestakin eri kuin vanhemman. Jos vanhempi sanoo, että näin, niin pikku-uhmuri sanoo että eipäs kun NOIN! ja jos vanhempi suostuu, että okei, noin, niin pippuripylly sanookin että eikun NÄIN! eli teit niin tai näin, teet aina väärinpäin :D
      Ite aattelen, että tärkeintä on se, että pikkuinen saa ilmaista vapaasti itseään, raivota ja huutaakin jos siltä tuntuu, kunhan ei satuta itseään tai muita. Ja liikaa valinnanvaraa ei saa vielä olla asioissa. Eli tietyt asiat päättää vanhempi, ystävällisesti mutta jämäkän tomerasti. En oikein muuta osaa sulle sanoa, kuin että korvatulpat, riittävästi omaa aikaa välillä, hyviä yöunia jos suinkin mahdollista ja sitä kautta sitten mahd.pitkää pinnaa! kuulemani mukaan 3 vuoden tienoilla viimeistään jo helpottelee :)

    • h4r23q

      Juu-u ihan kuulostaa tutulle tuommoisen 1v 9kk neidinkin kanssa. Aika usein tilanteet liittyy siihen, että hän on vähän väsyksissä. Ikäänkuin ei oikein osaisi päättää haluaako vaiko eikö halua. Ja yleensä raivoamiset päättyy sitten siihen, että asetuttuaan haluaa vain köllötellä sylissä "tilitä mua". Kyllä meillä välillä tullaan rautakankena rattaissa seisoen puistosta kotiin, kun ensin halutaan pois ja kyytiin ja pois ja, ja.... Kaikkein paras on silloin vaan tukkia omat korvansa ja käyttäytyä määrätietoisen rauhallisesti, että MINÄ olen se joka määrään loppupeleissä. En ala enempiä neuvottelemaan tai maanittelemaan vaan sitte mennään minun tahdon mukaan, jos ei osaa päättää. Palkkana kova huuto, vaa huutoahan maailmaan mahtuu.

    • läkähtynyt

      Hei ja kiitos vertaistuesta! l=) Huojentavaa kuulla, että tällaista tämä on muillakin ja että aika aikansa kutakin..omassa tuttavapiirissämme kun ei tämän ikäisiä lapsia ole=/
      -ap

    • mimmi123

      Voih, meillä alkanut juuri tämä vaihe. Vaikka lapsia on viisi, niin pitkän ikäeron takia olin jo unohtanut tämän vaiheen nuorimmaisen kanssa. Läheisyys/erillisyys, siitähän tässä on kysymys...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      68
      2580
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      62
      2542
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1752
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1557
    5. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1480
    6. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      9
      1420
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1352
    8. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1203
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      8
      1147
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      25
      1076
    Aihe