PELLE yötä päivää päivystää

Rastaanperkeeleet- vai mitkä lienee siivekkäät - olivat tyhjentäneet minun punaherukkapuskista latvaosat. Sain nöyränä poimia marjat alaoksilta ja pensaan sisältä. Meinasi päästä lähes ylikypsäksi koko punaherukkasato.

Mustaherukat eivät linnuille kelpaa, joten minäkin saan odotella rauhassa vielä päivän tai pari.

Puutarhavatukossani taas rusakot olivat talvella temmeltäneet kuin sponssit klubissa ja jälki oli sen mukaista. Jäi laiskuuttani katiskaverkko asentamatta puskien suojaksi. Nyt vattusato on haavetta vaan, pari hullua marjaa vain. Voi sanoa, että vattujeni kanssa kävi kuin sponssien winkkarivoittojen. Karvaturpainen vemmelsääri korjasi hyödyn.

On tämä maanviljetys onnen kauppaa. Toista se on taimenen kalastus ja eritoten valuuttakauppa.

Tuo vattumaa olisi muutenkin uudistettava. Istutin taimet aika huolettomasti sikinsokin silkkaan savimaahan. Sekin vatukko on sittemmin kävellyt toiseen suuntaan metrin, pari.

Nyt olisi haaveena kunnolla perustettu, viivasuora pensasrivistö. Sen sitten talveksi aitaisin Nato-langalla, hyppymiinoilla ja mitä nuo rusakonperkeleet vaan tarvitsevat.

Pihallani kulkee talviöinä sellaisia vasikankokoisia rusakoita alumiinitikkaat selässä. Muuten ei ole selitettävissä, että omenpuutkin jyrsitään puolentoista metrin korkeudelta.