miten päästä eroon kuoleman pelosta

Omasta kokemuksestani tiedän että vain uskoontulo ja Jeesuksen Krisutuksen vastaanottaminen rukouksessa auttaa. Kyllä elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja oikeastaan elämä sitten vasta alkaakin. Taivaassa ei ole enää sitten mitään surua, kipua ja murheita.
Kysymyksen ja suhteensa kuolemaan joutuu jokainen meistä pohtimaan ja ratakisemaan.
En todella näe mitään muuta mikä voisi auttaa. Kyllähän niitä vakuutteluja ja selittelyjä tänä päivänä yritätään antaa, mutta eivät ne sisimpään rauhaa ja vastausta anna.
Rukoile ja puhu itseksesi Jumalalle että Hän antaa sinulle levon ja rauhan. Taivaallinen Isä rakastaa sinua ja tahtoisi auttaa jo tässä elämässä toteuttaa se tehtävä ja suunnitelma jonka hän on sinulle antanut.

Jos oot 15 niin et varmaan kuole pitkää aikaa.

Voit kuolla. Paikkakunnallani kuoli vasta äskettäin 11-vuotias tapaturmaisesti. Vajaan vuoden sisällä on kuollut neljä alle 22-vuotiasta ja meitä ei ole täällä monta tuhatta.
Kyllä nuorikin voi kuolla.

Googlaa Anita Moorjani ja kuuntele häntä. Muutti maailmankuvaani perusteellisesti. Hän on kokenut kuoleman itse, tai ainakin päässyt lähelle, ja se oli rakastava kokemus. En osaa kertoa. Kuunnelkaa häntä itseään; hän puhuu hyvin.

Kyllä noita kuoleman rajatilakokemuksia on hyvin paljon, mutta sittenkin Raamattu on turvallisin tietolähde kuoleman jälkeisestä ja iankaikkisesta elämästä.

miten kaikki yli 200 uskolahkoa mahtuu taivaaseen, sotimatta vai kaapaanko sinne vaan Juutalaiset?

Elämällä, kultapieni, vain ja ainoastaan elämällä täyttä ja antoisaa elämää.

Niin kauan kuin on elämää, eletään ja jos mahdollista, täydesti ja antoisasti, niin, että tuntee elävänsä. Sitten kun kuolema on jostain syystä ajankohtainen, on ikä mikä hyvänsä, ajatellaan kuolemisasioita, mielellään positiivisessa hengessä, koska kuolema on osa elämää ja tulee vastaan jokaikiselle ennemmin tai myöhemmin.

Meillä täällä Suomi-nimisessä maassa on kaikilla kaikki asiat hyvässä tai ainakain kohtalaisessa kunnossa, mutta me "valitamme maailmassa eniten", sanoi juuri joku viisas mies 10-uutimissa. Pistäkääpä itsenne syyrialaisten tai egyptiläisten housuihin ja kuvitelkaa, millaista siellä on elää ja olla ja pelätä kuolemaa, johon ei itsellä ole osaa eikä arpaa, he siis poistuvat kuolemaan turhan takia, saamatta itse päättää elämästään.

Hitot se jumala mitään auta. Mitä varten meillä on lääkärit, kirurgit ja sairaalat jos jumala on ainoa oikea pelastus???

mä en ainakaan pelkää kuolemaa vaan haluaisin jo kuolla sitten helvetissä meen moikkaamaan mun idolii hitleriä ja kiittämään hyvästä työstä ja niin taivasta ei ole on vaan paskaa kuoleman jälkeen ja hyvä niin...

Kuolema ja sen pelko, hhymmmh. Miksi pelätä kuolemaa? Itse pelkään sitä miten tai missä olosuhteissa kuolen. En pelkää kuolemaa itseään vaan sitä kuinka siihen päädyn. Kuolenko kovien tuskien uuvuttamana vai miten.
No, en oikeasti ja kokonaisvaltaisesti jaksa sitä murehtia. Elämä jatkuu kaikkine kommervenkkeineen. Kuolemahan saattaa olla myös vapauttavaa monista sairauksista, vammoista ja tuskista. Kaikilta kait jää jotain tekemättä, hyvät tai pahatkin sanomiset sanomatta, asiat järjestämättä tai mitkä kaikki seikat muka kenelläkin on lisäaikaa anaottaessa mielessä ja aina vaan tarvittaisiin lisää ja lisää.
Elämä päättyy kuolemaan ja sitten meitä ei enää ole. Kuolema pitäisi kaiketi mieltää unena, loppuna, vaikka ei se aina noin simppeliä ja kaunista sit olisikaan.
Miksi sitä pelkäämään koska se on yksinkertainen ja olemassa oleva tosiasia. Oma elämäni on ollut monipuolinen... kaiketi se on hyvä elämämä just mulle. Mun elämäni:-D Joskus kuolen ja lopetan elämisen, siinä se. Mut siihen asti elän elämää pelkäämättä.

Kuolemanpelkoon auttaa parhaiten kuoleman ajattelu, mitä kuoleman jälkeen on ja ei ole.

Tuollaisia asioita ja ajatuksia kuolemasta joutuu käymään jokainen iästä riippumatta läpi. Välillä miettii enemmän ja välillä vähemmän. Asiat vain täytyy pelätä läpi, että ne sitten joskus häipyvät pois :)
Nuo sydämentykytykset sun muut taitavat olla ihan henkistä johtuen siitä, että pelkäät niin kovin! Yritä löytää jotain tekemistä josta saat ihan vähän iloa ja ajatuksia muualle. Auttaisko kavereiden kanssa puhuminen aiheesta?Tai onko sulla mummoa tai vaaria jolle voisit keskustella? Vanhemmat ihmiset osaa varmasti auttaa enemmän kuin kukaan meistä.Täällä ei kannata kauheasti lueskella mitään jos pelottaa. Tiedän kokemuksesta, sillä 10 vuotta sitten, samanikäisenä kuin sinä nyt kirjoittelin tänne samasta aiheesta masentuneena ja sain vielä suuremmat pelot valloilleen.
Ja kun olet oikeasti niin nuori, koko elämä edessä. Usko pois :)

Jos kovin usein murehdit kuolemaa, se saattaa olla merkki masennuksesta. Nuo tuntemukset voit ohittaa olankohautuksella ihan luulotautina, ei sinussa mitään fyysistä vikaa ole. Ei ihmekään jos sydän vähän läpättää kun miettii ahdistavia asioita. Tottakai nuorikin ihminen voi kuolla yllättäen johonkin sairaskohtaukseen, mutta se on hyvin, hyvin epätodennäköistä. Sitä nyt ei ainakaan kannata murehtia. Kun alat pohdiskella kuolemaa, tee jotain millä saat ajatukset muualle. Ihmisten seura auttaa.

Kuuluu ihmisen normaaliin kehitykseen, että nuorena ymmärtää elämän rajallisuuden ja kuoleman lopullisuuden. Nuo sydämentykytykset ja ahdistus johtuvat siitä hallinnan tunteen menettämisestä. Itsellä ainakin kuolemanpelko meni ohi jossain vaiheessa, kun itsenäistyin ja aloin tavallaan hallita elämääni itse ilman, että sitä kukaan ohjaili ulkopuolelta (esim. vanhemmat). Siitä tulee hyvä olo, kun saa tehdä asioita, joista on unelmoinut ja kokee itsensä onnelliseksi ja että elää täyttä elämää. Silloin ei tunnu niin pahalta ajatus siitä, ettei ehkä ehtisi tehdä haluamiaan asioita ennen kuolemaa. Varmaan jos kysyisit ikätovereiltasi, niin moni heistäkin on pelännyt kuolemista tai pelkää nyt. Et varmasti ole ainut ongelman kanssa, vaan ihan normaalisti kehittyvä ihminen!

SÄ KUOLET KOHTA JA KATOAT TYHJYYTEEN !!!!!! IKUISESTI!!!!

Mulla auttoi uskoontulo. Olin samassa tilanteessa kuin sinä, pelkäsin kuolemaa ja elämääkin niin paljon, että olin lähes halvaantunut. Sitä paitsi en ymmärrä, miksi kaikki eivät pelkää kuolemaa. Vastuulliset ihmiset ottavat vakavasti paljon pienemmätkin muutokset elämässä. Suurempaa muutosta kuin kuolema ei kai voi olla, ja siihen ei monikaan millään tavalla varaudu? Kaikki muuttuu lopullisesti ikuisiksi ajoiksi, muutan tuntemattomaan olemisen muotoon mutta ihan sama, ei siitä kannata olla kiinnostunut??

Heippa ! Alappas uskomaan taivaanisän olemassa oloon ja rukoilemaan ! Taitaa Jumala kutsua sinua kun on tuo kuolemanpelko sinulla ! Elämähän jatkuu iankaikkisuudessa !

Nauti siitä mitä sinulla on, puhu luotettavsn ihmisen kanssa pelostasi. Pelko on ihan tavallista. Jokainen päivä on eletty päivä. Puhu ja puhu, helpottaa, lue, kirjoita, tanssi, laula, ihan mikä helpottaa...

Te jotka ette halua uskoa jumalan olemassaolaan ja kuolemanjälkeiseen elämään ja tuomioon. Kysyn teiltä, että miksi vastustatte Jumalaa ? Ettekö halua olla kerran taivaassa? Koko luomakunta ja kaikki ihmiset ja eläimet todistavat Jumalan olemassaolosta.
Eikö ole myös oikeudenmukaista, että kukaan ei voi välttyä tuomiosta kuoleman jälkeen. Varmasti ajattelet heti ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon pahaa joutumatta siitä meellisen tuomioistuimen eteen. Jumalan tuomioistuinta he eivät voi välttää ja hänen tuomionsa on oikeudenmukainen. Tämän maanpäällisen elämämme aikana Jeesuksella on kuitenkin valta antaa kaikki synnit anteeksi sille joka tunnustaa hänelle sxyntinsä ja tekee parannuksen. Taivaassa tämä huomioidaan ja häntä ei kuoleman jälkeen tuomita kadotukseen.

Älä pelkää, sinun kannattaa kaikessa rauhassa rukoilla Jumalalta rohkeutta pelkosi tähden. hän kuuntelee sinua ja hän ei sinua hylkää. Voit kääntyä Jumalan puoleen koska tahansa kun mielesi tekee niin ja kun pelkotila iskee.

Minusta jokainen ihminen miettii jossakin vaiheessa elämää kuolemaa ja se on ihan normaalia. Se ei kuitenkaan ole normaalia, jos se kuolema täyttää ajatukset joka päivä.

Normaali terve ihminen ei tiedä sitä, että milloin hän kuolee. Jos vietät tavallista kohtuullisen terveellistä elämää, et ole sairaalloisen ali- tai ylipainoinen etkä käytä päihteitä, niin todennäköisyytesi kuolla lähivuosina on äärimmäisen pieni. Sinun ikäisiäsi kuolee lähinnä liikenneonnettomuuksissa tai esim. huumeiden käytön vuoksi. Jos ylität kadut huolellisesti, et kaahaile fillarilla vaarallisesti etkä esimerkiksi leiki tulitikuilla, kävele heikoilla jäillä tms, niin vältät ne suurimmat riskit, mitkä sinua uhkaavat.

Olisiko hyvä ajatus se, että ihan ekaksi kävisit perusteellisessa lääkärintarkastuksessa? Otettaisi verikokeet, kuunneltaisi keuhkot ja tarvittaessa otettaisi sydänfilmi sydämen tykytykseen liittyen jne. Sen jälkeen tietäisit, että ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Tarvittaessa lääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykologin juttusille purkamaan ahdistusta tai erittäin mietoja mielialalääkkeitä, jotka ei aiheuta riippuvuutta.

Sydämen ylimääräistä hyvälaatuista tykytystä voi tulla, jos olet kovin stressaantunut. Itsellänikin on sitä ollut joskus nuorena, kun olin tosi ahdistunut siitä, että löydänkö koskaan töitä, pääsenkö opiskelemaan ja löydänkö poikaystävää.

Varmaahan on se, että me kaikki joskus kuollaan. Minusta kuitenkin pitäisi eläessä keskittyä siihen elämään eikä kuolemaan. Tiedän vanhuksia, jotka ovat saattaneet 30-40 vuotta sanoa, että "Ei sitä viitsi lähteä mihinkään/ostaa mitään/tehdä mitään, kun minä kuitenkin kohta jo kuolen". Kuitenkin nämä ihmiset olisivat ehtineet tehdä vaikka mitä esimerkiksi elinvuodet 60-90, kun olisivat vaan eläneet eikä miettineet liikaa kuolemaa. Kuolema tulee joskus, mutta siihen ei pidä liikaa uhrata energiaa.

Mieti sitä, että millaisia asioita haluaisit tehdä, jos saisit kuulla, että elinaikaa on vaikkapa vuosi jäljellä. Voit tehdä vaikka listaa, että mitä haluaisit tehdä, nähdä ja kokea. Ehkä se laittaisi sinuun vauhtia, jotta saisit itsesi liikkeelle sängyn pohjalta. Voi myös miettiä, että millaisena ihmisenä sinut muistettaisi.

Minusta kirjoituksesi kuulostaa siltä, että sinä et ole vielä oikein löytänyt elämän tarkoitusta. Sen löytääksesi kannattaa lukea, katsoa leffoja, viettää paljon aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, harrastaa, kuunnella hyvää musiikkia ja ylipäätään elää elämää niin, että pääset kokemaan sitä, miten ihanaa elämä oikeasti on. Elämä on rajallista, mutta se on myös ihmiselämän hienous. Jos eläisimme ikuisesti, miten mikään tuntuisi miltään, kun samoja kauniita auringonnousuja, ihmissuhteita yms. saisi loputtomiin kokea. Siksi juuri on niin hienoa vaikkapa kävellä metsässä, kun tietää, että se metsäkään ei ole ikuista, vaan kestää vain rajallisen ajan sellaisenaan, kunnes sekin muuttuu (puita kuolee, uusia kasveja syntyy, vuodenajat vaihtelee).

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
T: 15-v ikäisen tytön äiti

Lue vaikka Taivaankaari (kustantaja) kirjoja. Siellä on useita kirjoja kuolemasta. Tieto vapauttaa, se ei ole kuin sitä, ettei ole enää kehoa (väliaikaista) ja väliaikainen ero ajasta ja rakkaista on ainoa harmittava puoli.

Omat ajatuksesi ja tunteesi, esim pelot asioista tuottavat sinulle tykytyksiä.

Uskovat ihmiset eivät yleensä pelkää kuolemaa, koska se on vain siirtymävaihe. Uskomuksia siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen on monia. Synnytkö uudelleen toiseen hahmoon vai jatkaako sielusi elämää paratiisissa? Kukapa tietää, ehkä totuuksiakin on useampia. Oletko koskaan lukenut kirjaa Veljeni Leijonamieli? Siinä isoveli kertoo kuolemassa olevalle pikkuveljelleen Kirpulle tarinoita kuolemanjälkeisestä elämästä. Kun Kirppu saa tietää mitä tuleman pitää, häntä ei enää pelota. Voitaisiin kai siis sanoa että kuolemanpelko on tuntemattoman pelkoa.

Kuten moni jo on viisaasti sanonutkin, paras keino päästä kuolemanpelosta on hyväksyä kuolema osana elämää. Se on jokaisella edessä ennemmin tai myöhemmin, sinun kohdallasi todennäköisesti myöhemin koska olet vielä niin nuori. Mutta kuitenkin. Tee sovinto itsesi ja elämäsi kanssa, elä niin että voi olla päällisin puolin melko tyytyväinen. Elämä satuttaa välillä ja sairauksiakin tulee, osa on kuolemaksi ja osa ei. Ylipäätään rento asenne elämään auttaa pitkälle, tyyliin: "Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti." Isoisäni sijoitti vielä yli 80-vuotiaana rahojansa pitkäaikaiselle sijoitustilille. Siinä on optimisimia jos missä.

Kuuntele David Ickeä. Tämä maallinen elämämme on illuusiota. Kuolemaa ei ole, on vain siirtyminen täydelliseen tietoisuuteen, kuin meren pisaran liittyminen mereen.

Hi,
Never lose the hope in the Lord!
Always pray for the night! I advise you to do sports, jogging!

Jos olet 15vuotias, niin voi olla että elinaikanasi keksitään jotain, jonka ansiosta et kuole koskaan.

"Syntymätodistuksessamme pitäisi olla varoitus "Elämä on kuolemista varten", mutta siihen tuskin kiinnitettäisiin sen enempää huomiota kuin savukepakkauksen varoitukseen." (K. Williams)