Tekomme luokitellaan joko hyviksi tai pahoiksi

Kyllähän sitä ihan neutraalejakin tekoja voi olla, mutta ei niillä ainakaan kristinuskon mukaan pelastusta saa. Aina parempi kuitenkin, kun et suoraan pahaa tee ja minusta ainakin mahdollisuutesi löytää oikea tie on parempi, kun et turmele itseäsi.

Juu on se kolmas sanottu myös raamatussa se on paihin eli PENSEÄ
hyvä tai paha potkii aina jonnekin mutta että - penseä - sille ei voi mitään

siksi nuo uskomattomat on niin uskomattomia kun ne joka paikaan vaativat konkreettista näyttöä siitä Yhdestä. no on se niin uskomatonta että

Onko esimerkiksi käveleminen hyvä vai paha teko?

Vastaus: Se ei ole kumpaakaan, koska sitä ei voi määritellä moraalisesti. Se on amoraalinen teko.

Teot siis ovat joko hyviä, pahoja tai amoraalisia.

Jotkut teot ovat sellaisia, että ne ovat yhden kannalta hyviä, mutta toisen pahoja. Ketä Jeesus sellaisessa tilanteessa kuuntelee? On aika karmeaa, ettemme voi elämämme aikana tietää täysin, miten meidän tulisi elää pelastuaksemme. Tiedämme vain, että tuomio on tulossa.

Riittävätkö muuten teot, vai pitääkö myös olla usko? Ja kääntäen: riittääkö usko, vai pitääkö olla myös hyvät teot?

Huomaan, että kirjoittajat eivät ymmärtäneet, että tekojen luokitus hyviin tai pahoihin tarkoittaa tuomion ylösnousemusta pahaa tehneille ja elämän ylösnousemusta hyvää tehneille. Silloin tulee jako vuohiin ja lampaisiin. Vuohet määkyvät maailmallisia asioita bää-bä ja lampaat määkyvät hengellisiä asioita mää-mää.

" Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä. "

Joh.5: 24 - 31

Selvensikö? Hyvä.

Jeesus ei tuomitse. Kaikki ihmiset ovat kuolemaan tuomittuja Aadamin ja Eevan langettua Jumalan tahdon vastaiseen tekoon.

EWi tarvitse kovn paljon älyä ymmärtääkseen että kertaalleen kuolemaan tuomittua ei tuomita toista kertaa. Mistä johtuu siis moinen avaus?

Lue siis tarkoin, että muistat tämän lopun ikääsi:

Joh. 12:47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, ...
________________
***) ... niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
________________

Joh. 12:48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: ...

_______________
***) ... se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
_______________

dualismi on väärä oppi, koska maailmassa on harmaan sävyjä ja jopa värejä sateenkaaren koko kirjo

Hei nimimerkki Kalle Ankka,

Jeesus on Vapahtaja ja Tuomari, niin kuin kirjoitit. Itse ajattelen, että rakkauden kaksoiskäsky on se, mikä meitä sitoo. "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi."

Kun tällainen rakkaus ohjaa meidän tekojamme, olemme sidottuja hyvään. Jumala on ensin rakastanut meitä, että mekin osaisimme rakastaa ja sitten lähettänyt meitä kertomaan siitä rakkaudesta. Ajattelen, ettei tuon rakkauden rinnalla ole mitään pahaa ja sittenkin nämä "neutraalit teot" ovat hyviä tekoja, jos ne ovat tehty rakkaudessa. Ehkä se rakkaus onkin perusasenne, se että uskallamme heittäytyä, uskallamme luottaa ja katsella rakastavasti toisia ja tarjota apua, kun sitä tarvitaan. Ehkä rakkaus on sellaista hereillä oloa ja mielenkiintoa toisia ihmisiä ja elämää kohtaan, ettei kukaan kävelisi ohi.

-KaisaK, pappi