Kuinka kertoa perheelle että haluaa takaisin suomeen?

Harmi :( jos päädyt lähtemään voisit suositella minua heille, mikäli he osaavat suomea. Pääsisin tosin vasta kesällä. Ota yhteyttä annikuudi@windowslive.com

ite jouduin vähän samaan tilanteeseen. lähin espanjaan suomalaiseen perheeseen mutta perhe olikin jättänyt kertomatta asioita eikä muutenkaan vastannu yhtään mun odotuksia joten lähin 5 päivää saapumisen jälkeen kotiin..

mua huolestutti kans ja tuntu tosi pahalta kertoo kun tuntu että jätän ne tosi pahaan pulaan ja kertoessani olin lähes itku kurkussa ja pyytelin kauheesti anteeks..

tosin jälkeenpäin ei tunnu enää yhtään pahalta niiden puolesta kun oon täällä suomessa nyt miettiny asioita, koska se oli oikeestaan täysin niiden oma vika että jouduin lähteen koska ne oli jättäny oleellisia asioita kertomatta

mutta niin johtuuko toi että haluat lähtee ja että ei vastannu sun odotuksias niin sun omista jutuista, että onko perhe kuitenkin ollu mukava?
jos perhe ollu hyvä ja mukava sulle niin sillon tietysti varmaan tuntuu pahalta kertoo, mutta jos ne mukavia on niin luulis ymmärtävän kun selität niille, tuskin nekään haluaa että oot siä sitten ihan väkisin vaan...

Tsemiä! Itsekin olen viettänyt vuodet Afrikassa sekä Ausseissa, ja parin kuukauden jälkeen tulikin just se pahin vaihe, kun oli se kaikki uus ja jännä vähän niinkuin laantuneet.. Mutta oli hyvä jäädä kuitenkin pidemmäksi aikaa, ainakin itseni kohdalla. Toisaalta Afrikkaan jäin silloin myöskin siksi, koska en pystynyt nielemään ylpeyttäni enää siinä vaiheessa, kun olin kaikille sanonut että minähän lähden ja olen siellä vuoden. Kuuntele vaan sisintäsi ja tee niinkuin parhaaksi koet. Saattaa olla vaan normi kasvukipujakin, ne nyt tulee jossain vaiheessa eteen joka tapauksessa =)

Ite olen samassa tilanteessa. Oon nyt Liettuassa ollu 2 viikkoo ja mä en vaan jaksa tota pilalle hemmoteltua, kaiken tahtonsa läpi saavan muksun kiukuttelua (hemmottelusta mulle kerrottiin vasta päivä ennen lentoo, jos oisin tienny aiemmin, en ois lähteny). Se ei myöskään kuuntele mua ollenkaan, huutaa, raivoo, nimittelee, lyö ja eilen potkas.

Haluun vaan kotiin täältä.
Ajattelin, että kirjoitin perheelle ensin kirjeen, koska niin saan ajatukseni paljon paremmin esille. Aion aloittaa sen näin: Kirjoitin kirjeen, koska näin saan ajatukseni paremmin esille. Voisimme jutella luettuanne tämän. tms.

Aion laittaa syyksi lähtööni minulle tarjotun työpaikan Suomessa, minkä haluan ottaa vastaan. Aion myös mainita ongelmista täällä, eli siis en koe itseäni sopivaksi au pairiksi tälle perheelle.

Kannattaa myös tarjoutua auttamaan etsimään uusi au pair.

Tsemppiä!

jos et halua jäädä tähän kyseiseen perheeseen pyydä että saisit jutella vanhempien kanssa kun lapset ovat nukkumassa ja kerro heille kuinka asiat oikeasti ovat. mikä on hyvin ja sen jälkeen mikä on huonosti. et halua jättää perhettä pulaan, joten kerro heille että olet valmis jäämään kunnes he löytävät uuden aupairin(tee tähän kuitenkin joku takaraja).
itse miettisin omalla kohdallani ensin minkä takia haluat lähteä ja mitä tulet tekemään aupairiuden sijasta?
nosta kissa rohkeasti pöydälle!
tsemppiä :)

Harmi, että sulle on käynyt näin. Itse olin Keski-Euroopassa au pairina, ja myös mulla tuli siinä 1,5-2kk kohdalla sellainen olo, että haluan takaisin Suomeen. Pidempään olleet au pair -kaverit vannoivat, että koti-ikävä tulee juuri niillä paikkeilla ja menee pian ohi. Niinpä jäin, ja ainakin mulla se koti-ikävä jäi yhtä nopeasti taakse, kuin oli tullutkin! Myöhemmin en enää halunnut lähteä ollenkaan ja nyt Suomessa kuukauden vietettyäni, teen kaikkeni, että pääsisin takaisin.

Vaikkakaan au pair -elämä ei ainakaan mun kohdalla vastannut ollenkaan sitä, mitä olin olettanut. En väitä, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin musta alkoi siellä tuntua, että vaikka perhe oli mukava, en mä vaan ollut osa heidän perhettä, vaikka sitä niin aina kirjoitetaan, että "au pair on yhtä lailla perheenjäsen, kuin kaikki muutkin". Ensinnäkin pidemmän päälle siinä vaan tulee hulluksi, jos yrittää hengailla perheen kanssa vielä työajan jälkeenkin (riippuu toki ehkä työpäivän pituudesta, itse olin lasten kanssa 11h päivässä), siinä vaiheessa on vaan pakko päästä jo ulos talosta ja ottaa vähän etäisyyttä. Näin ollen ainakin mulle perheeni vanhemmat jäi vähän etäisiksi ja musta alkoi etenkin loppua kohti tuntua, että se oli heille ongelma, että en enää iltaisin yksinkertaisesti pystynyt istumaan kotona heidän kanssaan.

Jos lähtee au pairiksi, jota sitä harkitseville suosittelen, kannattaa oikeasti käyttää aikaa siihen, että löytää sellaisen perheen, jolla on samanlaiset odotukset kuin itsellä.

Yksi kavereistani tuskaili vaikka kuinka kauan, miten saa kerrottua perheelleen, että haluaisi lähteä kotiin ennen aikojaan. Lopulta hän sai sanottua, että koti-ikävä alkaa painaa turhan paljon ja perhe otti asian oikein hyvin. Kannattaa vaan rehellisesti kertoa perheelle, miltä tuntuu. Au pair -työ ei ole kaikille sopiva - oman kokemukseni mukaan se ei ole sopiva useimmille. Mutta eihän sitä tiedä, ennen kuin on kokeillut!

Hei Kata ! Olen itse hiukan samanlaisessa tilanteessa toisessa maassa. Mielestäni perhe ja minä emme vain sovi toisillemme saumattomasti ja tunnen oloni onnettomaksi kyseisessä paikassa. Mielestäni voit vain kertoa perheelle, ettet ollut heille sopiva (tai he mahdollisesti sopivia sinulle) ja että koet jonkun toisen sopivan hommaan paremmin. Ja kerro, ettet ole ehkä viihtynyt odottamallasi tavalla. Yritä joustaa ja olla kuitenkin heidän käytettävissään vielä hetken, että löytäisivät mahdollisesti uuden au pairin. Itse näillä näkymin toivon paluuta Suomeen jouluksi. Se on ihan hyvä aikataulu ja jos perheeseen ei ole löytynyt au pairia ennen sitä, niin se ei missään tapauksessa ole au pairin moka. Työsuhteestakin saa irtisanoutua, huonosta parisuhteesta, miksei siis au pairiudestakin ?

"I go back finland, not adult yet thanks you please"