Häpeän käytöstäni jälkikäteen

ankkuri334

Olen tapaillut erästä miestä noin 1,5 vuotta. Kärsin mustasukkaisuudesta (siis omastani) ja häpeän omaa käyttäytymistäni niin paljon että en kohta enää pysty jatkamaan suhdettani miehen kanssa. Mustasukkaisuus liittyy miehen exään jonka kanssa mies on tekemisissä yhteisten lasten takia. Jos miehen lapset mainitsevat äitinsä jossain yhteydessä niin saatan alkaa hetken päästä itkemään. Samoin kun tulee puheeksi jotain heidän yhteisiä näkemisiä ja esim joulun vietto niin tuntuu että minut jätetään ja hylätään siihen paikkaan. En vaan voi sille mitään että ajatuskin heistä yhdessä saa minut mustasukkaiseksi. Olemme puhuneet ongemastani ja olen käynyt hakemassa siihen ulkopuolista apua ja olen lukenut aiheeseen liiittyvää kirjallisuutta (tunne lukkosi). Sen verran asian on helpottanut että en enää ehkä ihan niin paljon pelkää liikkua ihmisten ilmoilla kuin ennen (aikaisemmin en halunnut juuri lähteä mihinkään kun ajattelin mieheni näkevän siellä kauniimpia naisia kuin minä). Mutta miten voisin sopeutua tähän exän kanssa olemiseen? Tämä on asia joka estää minua ajoittain olemasta oma iloinen itseni miehen seurassa. Kun jokin asia saa tämän tunnelukkoni päälle, menee usein monta päivää että olen taas normaali. Tähän kuuluu öisin valvomista ja paljon itkua. Todella raskasta siis. Mies yrittää ymmärtää mutta uskon että ei hänenkään ymmärrys loputtomiin riitä ja on sanonutkin sen. Onko siis mitään tehtävissä että tämä tilanne vielä paranee? Ja miten selviän tästä häpeästä joka jää päälle kun jokin huono hetki on mennyt ohi?

2

383

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Liina11

      Tunnelukkoja pitää työstää yksin tai terapeutin kanssa, sitä kautta se löysää. Valtava hylkäämisen pelko taitaa olla taustalla. Miehesi pitäisi olla mahdollisimman avoin ja rehellinen jotta voisit varmasti luottaa häneen ja suhteen jatkuvuuteen. Osaako hän ilmaista sinulle tunteensa sillä tavalla kuin sinä toivot?

    • Ankkuri334

      Rehellinen hän kyllä on. Tunteiden ilmaisu ehkä ei ole vahvin puoli hänellä. Olen pyytänyt että kertoo hyviä asioita minusta ja meistä aina kun siltä tuntuu. Tuossa on kuitenkin toivomisen varaa. Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta tällaisesta tai lähinnä siitäkin miten tästä voi päästä eroon, vai voiko mitenkään?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      68
      2640
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      62
      2582
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1772
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1597
    5. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1520
    6. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      9
      1450
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1372
    8. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1223
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      8
      1177
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      25
      1096
    Aihe