lapset pois isiltä.

Kopio Italehden uutisesta.

Isä ja poika syöksyivät pilvenpiirtäjän katolta kuolemaan sunnuntaina New Yorkissa.
Tragedia tapahtui Manhattanilla New Yorkissa.
Isä ja poika syöksyivät kuolemaan 52-kerroksisen talon katolta.

Uutistoimisto AP:n mukaan huoltajuuskiistaa käyneen isän oli määrä palauttaa poika äidilleen sunnuntaina iltapäivällä. Viranomaisten puolenpäivän aikaan saama hälytys kuitenkin paljasti tapahtumien traagisen käänteen.

Brooklynin kaupunginosasta kotoisin oleva mies oli kiivennyt poikansa kanssa Manhattanilla sijaitsevan, 52-kerroksisen pilvenpiirtäjän katolle.

Mies oli poliisin mukaan heittänyt ensin poikansa alas katolta ja hypännyt tämän perään. Mies kuoli löytöpaikalle, poika puolestaan julistettiin kuolleeksi läheisessä sairaalassa.

Vastaavanlainen tragedia riepotteli kaupunkia myös maaliskuussa, kun äiti hyppäsi kymmenkuukautinen vauva sylissään harlemilaistalon ikkunasta. Tuolloin äiti kuoli vammoihinsa, mutta vauva selvisi kuin ihmeen kaupalla.
KALLE JOKINEN
kalle.jokinen@ilmedia.fi
-------------

Mielenterveysessä 2/2012 oli uusi näkökulma perhesurmien syihin.

Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan. perhesurmat Iofoto

Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.

Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.

Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.

Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.

– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.

Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.

– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.

Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.

Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.

– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.

Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.

– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.

Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.

Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.

Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.

Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf

Tekstit: Sami Liukkonen

Lue lisää!

Mielenterveys-lehdessä 5/2011 esiteltiin Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen käynnistämä uusi perhe- ja lähisuhdeväkivallan parissa työskentelevien terapeuttien koulutus. Väkivaltatyön uranuurtajan Arlene Veteren kehittämässä mallissa ei keskitytä vain uhriin tai tekijään.

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoitomalli ottaa huomioon väkivallan kaikki osapuolet, ihmissuhdeverkoston kokonaisuuden ja perheiden historian.
------------