Mitä teille kuuluu?

Korjaan...ei ehkä ihan sutjakasti, mut suht reippaasti kumminkin, välillä levähtäen.

Tänne kuuluu ihan hyvää, paitsi sydän tuossa hilajakkoin hakkasi niin penteleesti. Oli kalakeitto kiehumassa ja pakko sammuttaa levy, siirtää kattila sivuun ja mennä pitkäkseen.
Nyt se taas jumputtaa melkoisen rauhalliseen tahtiin.
Mikä tässä, maataan kun pumpulla on kiire ja mennään sitten taas niin kovaa kuin jalat kantaa.

Tuo jumputus, vatsan toiminta siihen on syynä, ei sydämessä sen kummempaa vikaa, kuin, se reagoi vatsakipuihin melkoisella laukalla.

Vuosi vaihtui, päivät yhtä pimeitä kuin viime vuonna, niiden viimeisten päivien sää siirtyi tänne vuosiluvulle, ehkä se talvi ja kuulaat säät vielä tänne eteläänkin ennättävät. Järvissä vesi lainehtii, puiden lehtisilmut ovat paisuneet ja paju on kukkinut jo yli kuukauden.
Kuinka me tässä kaikessa elämän juoksussa pysyisimme rauhallisina ja ymmärtävinä muita kohtaan, siinä meille tehtävää ja sopeutumista.
Onneksi sodat ovat meistä kaukana.

Tuolla toisaalla jo aamusella kommentoin ja täällä taas.

Kirjoitin synmäaikani ja haku tuotti tulosta. Porschen laakerin asennustyökalu hintaan 49,90e Se olen, en mikään sika tai lohikäärme.
Passaa hyvin kun olin erilaisissa pajoissa töissä vaikka nyt vieroksun niitä aloja joissa työskentelin. Enemmän olen puurakentaja, yhen saunan olenkin eläkkeellä ollessa rakentanu. Teitä varmasti kiinnostaa nämä asiat mutta en jaksa enempää.

Ensi viikon tiistain jälkeen olen itsekin paremmin selvillä siitä mitä minulle kuuluu.

Pariin viikkoon en ole lekurin pelottelemana uskaltanut tehdä mitään raskaampaa vaan odottelen tiistaisen kuvauksen tulosta.
Sen jälkeen pystyy tekemään loppuvuoden suunnitelmia. Tai sitten ei.

Jouluviikon rasitukset tuntuvat vielä mutta toki olen palautumaan päin.
On asioita joihin voi vaikuttaa ja tuo jouluviikko oli yksi sellainen.
Ja asioita joiden kanssa on turha puristella kiveksiään koska niille ei voi mitään, kuten tiistaisen kuvauksen tulos.

No hyyvvää kuuluu, kiitos!
Sinun sus ja rituliinin vauhdittamana sain taas nuo sauvakävelyt aloitettua. Voipa olla että saan itseni jälleen tuonne kuntosaliin ja uimaankin houkuteltua.
Ainahan kun alkuun pääsee alkaa luonnostaan rullata.

Nyt oon parast' aikaa uottelemassa tytärtäin kahville, tuo kun täyttää 56 vuotta tänään ja sanoin että juuvaan nuo kohvit meillä, on nimittäin vielä noita leivonnaisia pakkasessa.
Samat huolethan ne aina mukana roikkuu kun viime vuonnakin, mutta ei siitä sen enempää. Kuuluvat nääs ykstyisyyven piiriin.

Oikein mukava ku eelleenki jaksat omanlaisias kopsaamattomia viestejäs palstan rakentamiseksi tehdä. Ainaki aika moni on innostunut vastailemmaa susille. Hyyvää jatkoo siul sekä kaikil näil siun ystävilleis.

katleijjan mielestä tuo suohon polkeminen ja muut ? Kuljetko merihuiskun perässä kopsaamisesta nalkuttamassa ? Eipä tavallinen mummo tai paappa ole mitään täällä, turha enää kenekään yrittää kun vain tällainen "rehellinen" toisten lyttääminen saa suosiota.

tämä ihmeellinen muiden virheistä muistuttaja, muka muita puolustava sekoittaja, suohon polkemisesta puhuva, vaikka tosiasiassa vain pilkkaamassa muita kirjoittava täti ei uskalla käyttää tietomääräänsä ja asiantuntemustaan muuhun kuin muiden pilkkaamiseen.

jos minä olisin noin viisas ja hyvä muistinen, niin kirjoittaisin viisaampia juttuja kuin mihin ikinä olen kyennyt.
täällä nuo viisauden kukkaset kulkevat toisten perässä korjaamassa ja kommentoimassa jokaista jonka katsovat olevan hyväksyttyjä muiden joukossa.

puolustakoon heta itse itseään jos on joku loukannut, mitä siihen tarviin tuon jokapaikkaan ennättävän pakansekoittajan apua.

minä vastaan itse jos joku minua loukkaa, mutta ei kukaan loukkaa, kun en loukkaannu, asiasta jos sanoo, sanokoon, jos ei ole asiaa, puhukoon puille, minulle ei muiden mielipiteet itsestäni niin suuria merkkaa.
en ole opiskellut, enkä tutkintoja suorittanut, mutta en pyydä ruunea itseäni puolustelemaan jos virjeitä teen.
olen mikä olen, kkaan ei saa muuttamaan sanomaani muuksi kuin mitä sanon.

täällä palstalla liikkuu rouva tietoviisas, rouva muistihirviö, rouva kaiken osaava, rouva joka tietää kaiken muun, mutta ei huomaa olevansa epähenkilö. Taitaa olla sama rouva kaikissa persoonissa.

Tykkään kyllä muiden viesteistä, mutta tuollaiset höperehtijät, kuten haju sanoo, joutavat kyllä miettimään hetkeksi sanomisiaan ja pyytämään anteeksi.
Sellaista voisi palvelimen ylläpidolle esittää, bannia hetkeksi.

Olen kyllä aika pirullinen, mutta on aihettakin!!!

Täällähä sitä ollaan, saunasta terveiset oikein koivuvihdalla läpsyteltynä nyt iltapäivällä. Että osasikin olla suloista, ja niin hyvin tehty vihta!
Jo laittaessa sen hautumaan kuumaan veteen alkoi sulotuoksut levitä lukaaliin. Ensiimmäiset löylyt heittäessäni aloitin lähes hartaasti tuon ihanan rituaalin, ja ymmärsin esivanhempieni kesän kaipuun ja vihdan hellivää tuntua.

Muistin Pihlajakosken Papan ensivihdan käytön löylyn jälkeen, kyllä kesäinen vihta käy pesuuunkin, niin pehmeä ja taipuisa se on.
Minähän en raaskinut sitä hakata sohjoksi, ihmeen vähän siitä irtosi mitään,...siisstiksi jäi saunani. Siellä se ylimmällä lauteella seinää vasten odottaa.

Löylykiukaasta kumminkin lensi pieni lehti kiuaskiville, ja tuoksukin oli hyvä.

Uutiset menee,...moikka

Samaan aikaan taidettiin saunoa, minulla tosin oli koivun tuoksua vain pienessä uutepullossa, löylyveteen ripsautin. Mieheni hänäläissyntyisenä sanoo vihta ja napolla hän viskaa löylyä. Minä hutkin vastalla ja koussikalla löylyvä lissee lyön.

Oikeastaan vakavoittaa tuo otsikon kysymys : Mitä teille kuuluu ?
Monta kertaa alkaa innoissaan puhua omia kuulumisiaan, varsinkin jos on jotain mukavaa kerrottavaa tai jos on jotain mieltä painamassa. Paljon useammin pitäisi vähän etäisemmältäkin lysyä, mitä hänelle oikeasti kuuluu, miten hän voi. Eikä vain muodon vuoksi, vaan sydämellisesti ja rohkaisten puhumaan. Oma äitini oli juuri sellainen, ettei hän halunnut omilla murheillaan muita "rasittaa", vältti sairaalassakin kutsumasta hoitajia vaikka oli tarvis.

Vielä tuohon aloituksen sanontaan : ottaa läheisyyttä. Kovin muodikasta on ottaa etäisyyttä ja omaa tilaa, mutta läheisyyden ottaminen onkin ehkä vaikeampaa, varsinkin tällä palstalla. No, koetan olla myönteinen, lähettää niinsanotusti myönteisiä nuolia...ei nuolia tietenkään, vaan jos voisin, pehmeitä lumihiutaleita.
(Täytyy olla varovainen sanoissaan näinä aikoina ;))

Ihan aloin hihittää lukaisessani tuon viimoisen totuuden-. Eilen jo ihmettelin miten ärtsyjä porukka onkaan? No, nyt illalla tulin kurkkaamaan, vielä kun en ole ehtinyt lukeakaan kuin .viimeisimmät.

Eilen Suomalaisessa kirjakaupassa käväistessäni etsimässä Paavo Haavikkoa, peräännyin ostoskärryni kanssa kassajonon ollessa 10 m. ainakin.

Harmitti hieman, kun jäi etsintä väliin, mutta onhan edessä pyhien jälkeen. Luettava on toki, mutta kaipaan nyt haastettakin ajattelijalta, mikäli löydän etsimääni. Toisen vaihtoehdon tiedän jo: Leena Krohn'in "Unet ja matemaattiset oliot"

Nyt vasta alkaakin Emmarilaakso, tulihan katsottua Katien alennustila ja tappio kaunareissa. Jepp --Broken hyväksi kääntyi sekin avioliitto.

Siinä se puskapatellakin kulkee moikka aloittajalle. Hiukan vielä haikua hatussa, mutta kylä se tästä kuten "koskissa" sanottiin ennen

että säästyttiin Cain Dinglen naamalta, joka teeskennellen kohteliaasti sanoo ylähampaat hiukan näkyen Jaille tai sille petetylle aviomiehelle John Bartonille, että "kultaseni", etkö osaa tyydyttää vaimoasi?
Huumorintajuahan Cain Dinglellä riittää.

Häijyhuumori veistelyä on todella tyypillä. sinänsä mielenkiintoinen kasvuolosuhteidensa muomaamana. Sääliksikin käy rakkaudeton, kun antaa mennä ranttaliks kaiken kun Charityn menetti - jos menetti,...

Taitaa olla noilla tuurilla ja viivoilla hormoonitasapaino pikkuisen sekaisin, muuten ei noin katkeria tekstejä kirjoitettaisi.

Säälittää, heillä menee kyllä taas ilta pilalle kun pitää lukea mitä muut kirjoittavat ja joka ikisen viestin perään saada sekalainen puumerkkinsä.
Nuo unohtuvat nuo mitättömyydet.
Hyvät jutut muistetaan ja niiden kirjoittajia kunnioitetaan.
Mutta jos ei kaipaakaan mitään kunnioitusta itse, ei osaa kunnioittaa muitakaan.
Sääliä ei saa kerjäämällä, eikä kunniaa kukkoilemalla.

Terveisin yksi nainen jonka hormoonit kunnossa, eikä pipo ole noin kireällä kuin tuossa yllä parin kirjoittajan päässä tuntuu olevan, vai liekö ihan silmille vedetty.
tiiä häntä, mutta eivät he pure, ole rauhassa susmorsian, meitä on monta vielä täällä myötätuulen puolellakin, vastatuuli puhallelkoon voimainsa tunnossa.

Kuka kostoa halajaa, kun ei ole mitään kostettavaakaan?

että säästyttiin Cain Dinglen naamalta, joka teeskennellen kohteliaasti sanoo ylähampaat hiukan näkyen Jaille tai sille petetylle aviomiehelle John Bartonille, että "kultaseni", etkö osaa tyydyttää vaimoasi?
Huumorintajuahan Cain Dinglellä riittää.

Voi aikoja voi tapoja, vaan ei se tavoista riipu jos ei saada talvella lunta.

On niin hiljaista ja hämärää, vaikka tuskin puolesta päivästä on selvitty.
Yritin ommella, liian hämärää siihen työhön, ei ole pyykin pesua, ei silittämistä ja leipomaankaan ei viitsi alkaa, kun ne tuoreet leivonnaiset vain lihottavat. Ei malta olla maistelematta ja pian on popsittu koko leipomus parempiin suihin.

Pitää kai heittää keho selälleen ja alkaa katsomaan olemattomia ohjelmia telkkarista. Tulee siinäkin hommassa nälkä kun pelkkiä ruokaohjelmia...

Ovatko kaikki päiväunilla?

Aika hassua sanoisin, kaikki viestini on poistettu.

joutui päästämään Cainin vapaaksi, kun se oli peittänyt rikoksiensa jäljet niin tarkkaan.
Tuli uudestaan irvistelemään niille ketä oli kiusannut, että "kultaseni"!

Tuo vasta minuakin naurattaa. Nauran kuitenkin nätimmin enkä höhöttele.

Kaulimestko ? En ole mitään kommentoinut, poistinhan sen heti ja vielä taisin olettaa sinun olevan oikeassa.

Mistä helkkarin "hyvin arkaluontoisista " vihjailet oikein? Ei ole mitään sellaista, mitä täytyisi pitää salassa livessäkään.

Oletko kovin arka ja häpeilevä luonnollisissa asioissa ehkä?

PS Vastahan tulin klo 21.00, mitähän sinäkin oikein höpöjät ?

Luin sen vaan silloin enkä silloin kommentoinut. Tuli vaan paha olo sen raukan lihavan puolest, kun hänen asioitaan julkisella palstalla käsitellään. Kyllä se vaan arkaluonteista on eikä sopivaa leviettlä yleisillä palstoilla. Hyökkäät heti, että olen häpeilevä luonnollisissa asioissa. En varmasti ole, mutta pidän kotoasiat kotona. Ei ole luonnollista olla niin lihava että tarvitsee leikkauksen eikä ole luonnollista sukulaisten siitä kertoa JULKISESTI. Sukupolieämäkin on luonnollista, mutta siitä julkisesti kertominen ei. Voitko koskaan tunnustaa tehneesi väärin , aina vaan hyökkäät jos kyseen alaistaa ??

Ei kaikki ihmiset voi olla ulkonäöltäänkään täydellisiä, on paljon lihavia eri syistä!

Ei omat , huomio lapsensakaan ole salaillut mitään, herranen aika, Facebookissa oli tilannetiedotuksia avoimesti kunnes kriisi hellitti. Niin toimii n o r m a a l i ihmiset.

Meillä on eri näkökanta asioihin, tyydy nyt vain siihen.

Itse asiassa s i n ä h ä n hyökkäät nimettömänä, mietihän sitä nyt rauhassa äläkä suotta ota turhia murheita:)

Jotenkin en ymmärrä täällä vallitsevaa "toisten puolesta" puhumista.
Jos joku kertoo sukulaisestaan, eikö se ole sen sukulaisen asia loukkaantua, eikä jonkun kirjoittajan?

Toisen suulla puhuminen, myötähäpeä, tai mitä milloinkin, avun pyytämistä, se vaikuttaa kovin teennäiseltä ja itse siveydeltä.
Minä kerron mitä kerron, eikä siitä mitä minusta joku kertoo jossain mailman toisella laidalla ihmisille joita en minä tunne, eivätkä he minua, ei siitä tarvitse kenekään minun tai sen toisen puolesta alkaa voivottelemaan. Joka ei tunne minua, ei se myötähäpeääkään kanna, ei ainakaan normaalisti.
Tiedän, että vanhan kasvatuksen mukaan tuollainen on meihin iskostettu, mutta en kanna tuollaista periaatetta rasitteena.
Mitä se minua liikuttaa jos naapuri haukkuu naapurinsa, jos en tunne kumpaakaan!
Toista se on tuttujen kanssa, heti sitä rientää riitaa halkaisemaan, jos on turha riita ja kuuluu korviini asti.

Kaipa pitää kertoa nyt vielä, ettei jää suotta epäselvyyksiä.

En minä sensaationhaluista sitä kertonut, tai juoruilun.

Olin todella järkyttynyt leikkauksessa tapahtuneen hoitovirheen vuoksi ja huolissani.
Silloin Kahvipirtin sopuisassa ilmapiirissä purkasin huoleni potilaan tilasta, koska huolestuin hänen puolestaan.

No, kyyneleitä jouduin vielä vuodattamaan mitäpä siitä,...niitähän riittää.

Kaikki kykenevät itseään puolustamaan jollain tavalla.
Eihän ole tarve kirjoittaa isoilla kirjaimilla, eikä haukkua haukkuvaa koiraa, kertoa vain oma mielipiteensä ja olla rehellinen muitakin kohtaan.
Toisaalta, täällä on tuha itseäänkään puolustella, antaa mennä ohi kuin vesi hanhen selästä, kuten tuota paistinpannua mainostetaan. Ei jätä jälkiä.

Juorut eivät kuulu tänne, mutta jos minä kerron, että veljeni on sairas, ei se mitenkään loukkaa sairasta veljeäni, mutta jos sanon, että itse olen sairas, heti joku sanoo, että päästä minua riivaa.

Kun ei välitä mitä muut sanoo, tulee itsensäkin kanssa toimeen.
Rakastamalla itseään, osaa antaa arvon toisillekin.

Mukavaa loppiais aattoa!

hellyytävän kaunis aamu täällä. Lunta on hipsutellut hiljalleen. Hiljaistakin on liikenne tavallisesti niin äänekkäällä kadulla.

Ja ´elämän merkit´ - tiskit - sain uurastettua pois. käsinpä tietysti, vaikka konekin olisi.
Aina olen aistinut tammikuun rankimmin koettelevaksi, henkisesti. Ei ne fyysiset rankkuudet niinkään, kun hiihtämällä eräällekin Kainuun vaaralle kapusin , pikku kouluun, englannin tunnin takia. Ihania muistoja, vaikka volkkarini ennäntti jäätyä tunnin ajaksi.

On se niin yksilöllistä tuokin, minulle kun tammikuu on aina ollut sarastuksen kuukausi.
Valo kun palaa takaisin niin nopeasti sentään,.. sen vaan aistii jossakin välissä. Tammikuun lumenhohtoiset hanget auringossa, sopivan kirpeä pakkanen, ihanalta on elämä tuntunut hiihdellessä silloin!
Varmaan vielä lumipeitekin ihastuttaa meitä:)

Minusta tammikuu on kovimmin koetteleva, raain, ei niinkään huhtikuu, ahdistavammaksi sanottiu.

Onhan se vuodenkiertoon nähden kylmimpiä kk, miten ne pakkaskaudet sitten osuvatkin.
Minusta on ollut mukava tietää maapallon olevan kaikkein lähimpänä aurinkoa juuri tammikuussa. Toisaalta on tammikuu myös Januskasvoinen jumaluus mytologian mukaan, toinen ystävällinen ja toinen vihaisen näköinen.

Aurinkoiset päivät/kylmät yöt etelässäkin, saivatkohan ne tulkinnan aikaan:)

Kiitos hyvää kuuluu!
Parasta on ollut olla pois palstalta, kyllä ne omat ympyrät ja liikkuminen ympäristössä ovat parasta lääkettä moneen.
Eilen satoi jotain lumen veden sekotusta ja suli välittömästi, musta on maa mutta lepposan lämmintä, siis vesikeli.

Tällasta näin aamutuimaan, kenties päivän avautuessa löydän itseni metsänsuojasta.

Ikkunani takana märkää nurmikkoa, lehdettömät pensaat surullisina roikkuvien humalan köynnöstävien varsien taustalla. Humalan korjaamattomat kukat kuin vanhoja käpyjä, mielenkiinto ei riitä analysoimaan niitä tarkemmin. Olutta en ole pannut, joten humalan kukat korjaamatta, niin ne ovat naapurillakin, surullinen näkymä märkää maisemaa.

Mieli on kuin perhosella, hyvä ettei lentoon tarvitse pyrähtää.
Vosi kyllä tässä ahtaassa työpöydän kulmasa olla vaikeaa levittää näitä kankeita siipirunkoja, kantaisivatkokaan, tuskin muuta kuin tuolilta lattialle.
Tammikuu on alku vuodelle, eipä minulla mielikuukausi, aina on ollut niin paljon kiireitä, ettei ole ennättänyt pysähtymään kuukausia miettimään. Eräs juttu tässä tammikuussa on joka vuosi, se on suuri tapaaminen jossa haluan taas olla mukana,
ties mitä uutta harrastuksiin ja muuhun toimintaan sieltä saa imeä itsensä.

Pimeää, lämmintä, juuri sellainen sää joka koputtaa omaatuntoa. Taas istut ja pitäis olla ulkona, happea haukkaamassa, kilometrejä kaatamassa.

Tällaista minulle, aikaiselle linnulle tänään aamulla.
Mitä lienee illalla, aion kuitenkin säilyttää optimismin, hyvä päivä tästä tulee.

Samoin minä, nyt puen päälleni ja lähden urheasti DUO:lle.

no en mie jaksanu, jäin aattelemaan nittäkin lapsii siihen aikaan Kainuun vaaroilla, kukahan miutki muistaa. Tiiä häntä, vaik, oiskin nykysii kansanedustajiaki opettanut, kielitaito niin ja näin.

Ihan hyvää kuuluu.

Sitä sammaa mitä Kahvipirttiin kirjoitin, ponnistusta sekin vaati :)))
KIva lukea hyviä viestejänne.

ei ny oikein kuulu ku on kuulolaitteesta patteri loppu. Kysy ensi vikolla!

Päivä meni kuin pora pojalla, kiiloja hakatessa, vaikka lätyiks isäni niitä metallinpaloja sanoi joilla kiveä halkaistiin, kiilattiin sitä poraa tiukemmalle kun kivi oli oikein lustillaan.
On sitä tullu monen oltua tällä elämän varsitiellä. Porapoikanakin.

Tyttö olis poika jos sille tekis lepästä kepekset, samainen isäni sanoi, joten olin kai syntynyt väärään kehoon, kun miesten töihin laitettiin.
Ei väliä, hyvä kun opettivat työtä kunnioittamaan ja tekemään kunnolla sen minkä aloittaa. Kaikki työ on kelvannut ja aina on töitä piisannut, vielä nyt vapaaherrattarenakin, aina on pyyntöjä ja ainahan minä.. auttamaan valmiina kuin partiopoika, tai palokuntalainen, sellainen kyllä olenkin, vpk on hyvä aate.

Että mukavasti on päivä sujunut, ihan mukavasti, tehden hämärän hommia, mutta ei näille päivä naura, ihan rehellistä on kaikki ollut, ei lukkojen murtamisiakaan kun avaimet on tuossa naulassa, aina saatavilla.

Kenellkään ei ole tarvinnut päivää sanoa, moikannut kyllä tuossa puhelimessa sukua ja tuttavia, moi, moi, soitellaan...
On se helppoa kommunikointia tuo puhelimen käyttö.
Saa maata selällään päivätirsoilla ja siinä puoli nukuksissa puhua puhelimeen vaikka pehmoisia, niin unia tietenkin.

Oliskohan nyt ilta, kun on niin pimeää ettei puhumaan kykene, eikä lusikka osu edes omaan suuhun. Meinaan, iltapalalle, ettei haarukka nenään mene, pitää nuo valot.

No samat on tunteet, hymyilin, Nyt oonkin niin poikki, että yllätävästi niin taas monipuolinen päivä, että pitkälleen kaipaan ja toivottavasti rauhallisiin uniin.

Kirkko pitää kynsin hampain kiinni näiden arkipyhien sijoittamisessa viikolle. Mm liikelämä haluaisi ne viikonvaihteisiin eikä ns. liikkuviksi.
Varmaan kirkollisille piireille on paha takaisku, että mm loppiaisena kaupat ovat hakeneet ja saaneet luvan pitää kauppoja auki.

Ihlan sekas näistä arkipyhistä käy, ellei aamulla kalenteria lue. Onneks huomisen jälkeen niistä päästään taas helatorstaihin saakka.

Hiljainen on päivä ollut. Ei ole kukaan soittanut, paitsi pari naapuria ovikelloa. Toinen haki avainta. Oli jäänyt oma avain sisälle. Onneksi meillä on vara-avain. Toinen tuli lasi kädessä maistattamaan viskilasiansa miehelläni kysyäkseen, oliko aine juomakelpoista. Outo juttu, mutta mikäpäs siinä, mieheni maistoi, ja sanoi sen olevan pahan makuista, mutta eiköhän tuota voi nautiskella. Pyysin naapuria saunaan, mutta meni mieluummin nautiskelemaan kotiinsa.

Pimeä on päivä ollut, mutta kävimme tunnin lenkillä ihan leppoisasti kävellen. Mieheni ei jaksa vauhtimenoa, vaikka hyvässä kunnossa onkin.

Päivällä radiotoimittaja sanoi, etträ taivaalla Helsingissä on nähty joku outo valoilmiö, joka ei tarkoittanut näitä valotaideteoksia. Jäin korvat höröllä kuuntelemaan, että mikähän se nyt mahtoi olla. Hetken kululuttua hän sanoi, että kertovat nähdyn auringon pilkahduksen. Olihan se uutinen.

Mielestäni arkipyhät voivat olla paikallaan. Kyllä kauppiaat sen kestävät, varsinkin kun on annettu noita vapauksia aukioloon.
Ei nyt sentään pidä kaikkea muuttaa. On hyvä säilyttää traditioita.

Jääkiekko juniorit saivat kultaa. Eläköön Suomi! Nyt on voittamassa lentopallojoukkue, joten päivähän päättyy todella hyvin.

Meillä loppuu joulu vasta Nuutinpäivänä. Niin kauan aion na.....
uttia kaikesta jouluisesta tillbehöristä. Joulu on ihanaa aikaa.

Alkuyötä.

Oli se markillinen valoilmiö eilen etelän taivaalla näkynyt. Siskonikin siitä mainitsi ja sai minut kateelliseksi. Täällä kun oli niin hämärää kaiken päivää, ettei peilistä itseään tuntenut, jos nyt sattui peiliin vilkaisemaan.

On noita naapurimaan kansalaisia täälläkin.
Hyvä että saavat pitää kaupat auki Loppiaisenakin. Jouluna naaapurimaan matkailijat olisivat jättäneet rahansa erikoisliikkeisiinkin, vaan kiinni olivat. Jäi valuutta saamatta kauppiailta, vaikka ymmärrän Joulun ajan hiljaisuuden ja kauppojen kiinni olon.
Ei se valuuttatulo mikään pieni summa ole, jopa elintarvike liikkeet saavat mukavasti tuloja vierailijoilta jotka pakkaavat autot täyteen kaikkea mahdollista tavaraa.

Vapaansa ovat ansainneet myyjät ja kauppiaat, se on selvä, samoin työssäkävijät muutkin. Oli aikoja, että olin kaikki juhlapyhätkin töissä, mutta nyt nautitaan vapaastakin.
Tuntuu tuota aikaa olevan ihan turhan paljon, kun ei saa unta iltasella, vaikka tuuletinkin koko asunnon yläkertaa myöten, ei uni tule.

Pitänee vain kömpiä vuoteeseen ja yrittää laskea lampaita.
Vaan, jos sattuu samoin kuin entiselle neidille joka kertoi lääkärille, ettei saa unta, vaikka on yrittänyt lampaitakin laskea. Lääkäri ihmetteli mikä se siinäkin on unen este.
Neiti siihen; Kyllä se muuten menee, mutta aina kun pääsen siihen aidan lähelle menevään lampaaseen, tulee musta pässi ja sekoittaa koko lauman".

Ei tuullut neidille uni, mutta Hyvää Yötä.

Lainaa
tämä elämä.
Silmät rähmässä
syntymästä kuolemaan
pimeästä

tuntemattomaan.

Täällä aamun hämärässä tulee mieleen poisnukkunut läheinen ihminen.
Muutamien päivien kuluttua hänet lasketaan maan poveen.
Häneltä päättyi elämä, moni unelma jäi toteutumatta, moni työ tekemättä, vaikka hän aavisti, oikeastaan tiesi lähtevänsä sinne viimeiselle matkalle.

Sanattomina me ihmiset olemme kohtalon edessä.

Kuitenkin elämä jatkuu. Mikään ei anna meille eilisiä takaisin, mutta huomisista voimme rakentaa itsellemme ihan hyviä päiviä, kunhan emme katso kaikkea katkeroituneena, tummien lasien takaa.

Tässä aamukahvia juodessa odottelen vain aamun valkenemista.
Loppiainen, joulun aika päättyy, koristeet kerätään kaappiin, arki alkaa taas pyhien jälkeen. Kaupat ovat auki turisteja varten. 200 miljoonaa euroa kuulemma, Kauppakamarin mukaan, jättävät naapurimaan matkaajat tämän Loppiaisen aikana maahamme. Melkoinen summa.

Mitä sinulle kuulu, mitä mietit, no, kuinkas menee.

Siinä niitä tavallisia moikkauksien jälkeen esitettyjä kysymyksiä.
Täällä on ainakin niin pimeä aamu ettei huvita kyllä paljon postilaatikkoa pisemmälle heti aamusta tallustaa.
Iloa riittää päivään, saapuneen viestin mukaan. Itse se on kivansa tehtävä ja herkkunsa leivottava.
Noita "vihersmootheja" nyt kaikki kokit telkkarissa harrastavat. Kyllä minäkin sellaisesta tykkään. Raakaravinto suoraan lasista juoden.
Seuraavalla kerralla aion kokeilla raakaa punajuurta joukkoon, raasteenahan se on todella hyvää raakasalaattia.

Tässä tärkeimmät, postit on haettu ja nyt odottelemaan sitä kivaa mikä on tulossa.

Sitä kuuluu kun sain ajateltavaa siitä asiasta olenko nettiriippuvainen. Olenhan minä selvästi vaikken öitä netissä olekaan ja yritän karsia yhteyksiäni tarpeellisiin vain ja joista tykkään siihen kirjoitan.

Nyt onsellainen Oululainen murreopas, joka on suositut sivut facessa ja siinä jäseneksi rupesin. Se on nyt hyvä ja joitakin muitakin on hyviä. Niin niitä tarpeettomia olen hylänny. Jokatapauksessa, ole nyt sitte nettiriippumattomana, en sitä halua, olenkin tämmöinen riippuvainen. Tästäki.