Runoja elontieltä

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Keskitalven jylhä ilta,

Suuri täysikuu taivaalla,

kuunsilta ihan maahan saakka.

Mikään ei nyt voi olla taakka.

Katson tätä luontonäytelmää,

suurta ihmeellistä elämää.

Mieli lepää nauttii.

Valkoiset lampaat hyppivät aidan yli.
Lasken niitä: yksi, kaksi, kolme.......viisi, kuusi.....kuusitoista
seit...se...män...tois..ta.....
Karitsat ovat väsyneet. Niin minäkin. Kak si kym men tä...
Ihanasti nu kut taa.
Ja sitten: musta lammas!
Olen väsynyt, mutta uni ei tule.

" Yksin sä lähtevä oot "



Pitkä on elämäntie
tie liuksa kuoppainen
ilta tummuu
hämärtää
yksinäinen kulkia laahustaa
saattajaa ei näy
taivaalla tuikii tuhannet tähdet
jossakin ulvoo susi
kietaiseen takkia tiukemalle
vetää lakkia svemmälle
huivia oikoen
rakkaat on poissa
paleltaa
viima viuhuu lunta viskoo
aatokset lentää rakkaitten luo
siinne on matka kulkijalla
tie on viimeinen
metsä tummuu huokaa hiljaa
kuin suojellakseen
tietä vanhuksen
aatos lentää
kaikki on poissa
mutt` onnen pienet sirpaleet
viimanlailla viuhahtaa
tuoden hetkeksi lämpöä rakkaimmilta
kiiruhtaa vanhus heidän luo
matka on viimeinen
yksinäisen kulkijan.

Näkymä

Kullankeltaiseen iltaruskoon
piirtyy koivujen hieno oksisto.

Hennot oksien verkot korostuvat
taivaan hehkuessa kauneuttaan.

Niin painuu päivä mailleen
hehkunsa loistossa ennen yötä.

On vuoro kuun saada täyttymys
avaruuden tummalla taustalla.

Niin kaunis kaunis on illan rusko
vain syventyen horisontissa.

Avaruus antoi takaisin ,
olimmehan jo tätä kaivanneetkin , Ei meitä alisteta -- runo on se joka antaa voimaa kestää.
Tulessa ei lala totuuskaan -- tulenliskalle terveiset Avaa taas meille tämä .
Olethan voimissasi vielä . Toivonmukaan .