Ensilumi nyt meilläkin

Aamupostin hakumatkalla jäin portaille ihastuksissani tuijottamaan ensilumen valkaisemaa maisemaa. Ei olisi oikein portaitakaan raaskinut lakaista, eikä jättää jalanjälkiä koskemattomaan pintaan. Koiralle tämä hetki on aina yhtä riemuisa, se pääsee nuuhkimaan ja pöllyttämään, maistamaan ja haistamaan ja isäntäväelle lumi merkitsee helpotusta tassujen pesusta. Saisi nyt lunta tulla vaan enemmän, että lapset pääsisivät lumileikkeihin ja joululahjaksi saamiaan kelkkoja ja suksia kokeilemaan. Mittari näyttää 6 pakkasastetta, hiljalleen leijailee lumihiutaleita, ja kohta kunnon metsäiselle lenkille katsomaan, miten lumi metsäluontoa pukee.

Olen muuten lukenut ilahduttavia uutisia, että ilmakehän otsonikerros on palautumassa, tutkimusryhmässä on suomalainenkin mukana.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Luin Iltasanomista että kaikkialla muualla on lumipeite, mutta Suomen eteläisin niemi Hanko on lumeton, siellä on usein ollut talvi lumeton.
Talvella on mielenkiintoista käydä ystävätärtä tervehtimässä, Lappohjassa viimeistään tulee sulat tiet ja lumettomat seudut.

Kyllä lumi kuuluu talveen, se valaisee ja 'siistii' luonnon, onhan lapsillakin lumisilla rinteillä hauska lasketella ja leikkiä, rakentaa lumilinnoja ja aikuiset lyhtyjä pienistä lumipalloista.

Tilastollinen harvinaisuus, että tulisi syksyllä toisen kerran ensilumi tai eihän v2014 voi olla edes kahdesti, ongelmahan nyt tuli.

Mikä on vointisi?

Niin siinä mielessä v 2014 onkin erikoinen siis ensilumi kahdesti.
On pari kertaa sagtanut räntää parin viikon aikana, mutta maahan tultua suli välittömästi, maassa se ei pysynyt.

Lunta on meidän tienoolla valeineen kaikkineen 0.6mm. Jaksaa siinä vielä porkata. Mut se tämän aamuinen untuva lumi oli sitä wanhan ajan hötyä.
Sen päälle kun saappaalla tömäytti, tomulumi lensi kuin varpusparvi ylt'ympäriinsä.
Aikaisempa pakkasjakso äkäisempä, silloin -10 C oli parinakin päivänä.
Aamulla ainakin -6C. Taivas varjele mitä sieltä vielä tulee kysyi Mertsikin.

Kylläpä teki hyvää katsoa ja elää mukana tuo elokuva. Niin se on....elämä menee kuin on mennäkseen - ja jatkuu.

En minä noin ´ syvälle ´ toki tuota huutoriviä olisi halunnut tutkiskellakaan, minun tuntemukseni oli vain sekunnin oivallus.
Parempi monesti olla kovin tarkkaan asioita miettiä ja tietääkään.

seen ruuhkan alta huutomerkit.

Uutistenlukija muistutti joka uutisissa että koillisen puoleisen tuulen voimakkuus saa tuntumaan tuulen purevana. Kyllä siellä pitää talvivaatteet päällä olla kun ulkona kulkee.
On niitä nuoria urhoja, joita t-paita päällä uhmasissaan ulkona näyttävät ettei tosimies pinistä kylmistä palele.
Tulee vaan mieleen, että onko siellä mittään sellaista mikä vois paleltuakaan.

Tässäpä meille pähkinä purtavana.....huutomerkkien merkitys, hyvähän että aina jottain.
Sää näyttää olevan mitä parhain, lumikin jo maan peittää, kävellä kai varovasti pittää, muuten voipi heittää.

Lumipallolyhtyjä teimme ennen runsaan lumen aikana. Nuoskalumesta se rakentuikin nopsaan, näppärät lastenlapset villatumpuillaan pyörittämässä.
Kyllä ne villapörröisiä ja värikkäitä olikin tumput pyykkipojilla rivissä, hellan pellinvarressa :D
Ihan piti ottaa työnjohto, se lyhdyn rakentaminen kun käsipari toisensa jälkeen sohi, --- että minä laitan,-- eiku minähän.

Lopulta minä-mummi rakensin lyhdyn kokoon, ja lapset ohjaili sovussa.
Olihan se illalla kaunis, pallojen välistä kun kynttilän hohde pilkisteli säännöllisten rakojen välistä:)

Hiukan vaille 10 pakkasen puolella, tintit ovat jo yhden pienen kupillisen tyhjentäneet syöttöpaikalta, fasaani astelee arvokkaasti maahan pudonneita napsien sieltä täältä lumen seasta.
Hiljaisella äänellä 'seurustellen' voin täyttää ruoka-astiat fasaani katselee vaan vuoroin toisella vuoroin toisella silmällä, kun suljen terassin oven aloittaa taas keskeytyneen ruokailun, minusta on aivan hienoa että olen saanut luottamuksen tuon linnun kanssa.
Tinttien ruoka astia on pieni tuikkulasi ;-)), helppo pestä päivittäin, kun olen sen täyttänyt kilisytän lasia ja tintit pyrähtää paikalle kun olen sulkenut oven, kilistelystä on tullut lintusten ruokakello.
Sopu säilyy paitsi, sinitiaiset ovat tai ainakin yrittävät hallita ruokailua, pörhistelevät jopa tekevät hyökkäyksiä ajaakseen muut nälkäiset pois.

Nyt kun lumi on maassa on lintujenkin vaikea löytää ruokaa luonnosta.

kielletty

:D

Olihan kivan näköistä kun aurinko sai pienet pakkaslumihiutaleet sädehtimään kuin kirkkaiden tähtösten tanssi ikkunan luona:)
Aivan ihastuneena niitä katselin, Ensin oli verhossa niin hieno punerrus, että piti ihan mennä katsomaan kattoikkunastoko se heijastaa? mutta aurinkohan siellä oli yltänyt jo yli rakennusten, kohta, kohta se jo tulvii keittiön apupöytää ja hellaa kurkkaamaan.

Niin kauan jouduttiin olemaan syyshämärässä, että ihan!:D

Olisipa aivan kauheaa, jos tuo Edward Munc`in taulu omalla seinällä loistaisi jatkivasti, vaikka arvokas taulu onkin. Pahaa untahan tuota näkisi joka yö, jos sitä katselisi.

Uhdyn täysin noihin lumista maisemaa kehuviin lausuntoihin. Oli vallan ihanaa tänään pyöräillä auringon killittäessä kasvoihin. Eikä ollut kylmä lainkaan. Kun vaatetta on tarpeeksi, nauttii tuosta ihanasta talvisäästä täysin siemauksin.

Ramoona kertoi suksiansa kaivelevan esille. Minulla ei ole suksia, mutta luistimet teroitutin ja aikomus on lasten ja lastenlasten kanssa lähteä luistelemaan lähipäivinä. Odotan innolla pääsyä luistinradalle. Mahdanko pysyä pystyssä. Täytyy olla noita haasteita näin vanhanakin.

Hyvää Yötä!

Itä-Uudellamaalla sataa nyt hiukan lunta. Heikot sateet leviävät kai säärintaman mukana muuallekin Suomeen. Lumipeite hiihtämisen kannalta jää vielä ohueksi.
Kaipa se pilvisyys pakkastakin heikentää. Auringon paiste ilahduttaa vanhan mieltä. Tänäänkin sitä saatiin.

Atolfia haluaa luistelemaan. Minulta tuo ei onnistuisi kun en 65 vuoteen ole luistimille noussut. Silloin teimme luistimet jostain sahanteristä,

Olin minäkin ihailua täynnä lukiessani Atolfian luistinten teroituksesta! Fantastista ihan ikäihmisillä, vaan jospa on luistellut silloin tällöin ja paino, olen ymmärtänyt jostakin lukemastani pysynyt samana kuin nuorena, on se ihan mahdollista:D

Pystyssä pysyisin minäkin, mutta monet temput joita nuorempana tein, rasittaisi nilkkoja pelkään. Yli 40 v sitten viimeksi tyttären kanssa luistelu jäi viimeiseksi. mitä nyt liukkaalla olen liukunut, ja saanut tasapainon kyllä useimmiten oikaistua.
Yhden kerran olen lentänyt pepulleni viimeisinä 30 vuotena:D

Tuo pyöräily pitää kuntoa yllä, kuin itsestään, en vaan pidä autojen paljoudesta täällä kehä 3 sisäpuolella. Varmaan olisin jatkanut pyöräilyä, jos ei nuorimmainen olisi kipeästi tarvinnut työmatkoilleen pyörä.
Enpä tullut silloin ajatelleeksi oman kunnon kannalta viimeisenä mökkikesänä. Vantaalla löytyy kyllä hyviä pyöräreitteja, joskin liian pitkä matka oli Selloon ja Myymanniin viikonloppuostoksille, jonne halusimme mennä yhdessä.

Sipoon laajat maisemat ja hiljaisemmat tiet olikin ihanne antaa palaa pellit auki työmatkoilla, joskin kauppakassit silloinkin kotiin tullessa. Vaan tottuihan siihenkin, talvella vaati kyllä nastarenkaat, jotka on raskaammat polkea hiekkateillä ja lumessa.

Olen luullut, että sinä, Sini-Sirkku, asut Espoossa. Ihmeekseni huomasin nyt, että asutkin Vantaalla. Kyllähän uskon, että Vantaallakin on hyviä pyöräteitä. Minulla on onnekseni kotiovelta keskustaan pelkkäää pyörätietä. Liikkuuhan siinä tietysti koiran ulkoiluttajia ja äitejä lapsineen, joten varovainen täytyy olla. Liikenteestä ei ole haittaa. Huoltoyhtiö pitää melkein aina tien ajettavassa kunnossa, paitsi viimeisinä runsaan lumen talvina. Silloin oli joskus päiviä, että aamusta ei päässyt ajelemaan. Onhan minulla nastarengas etupyörässä ja se on kyllä hyvin pitänyt pystyssä.

Tuskin olisin nyt innostunut luistelemaan, jos ei tuo hieno luistinrata tuolla keskustassa olisi niin todella kutsuvan tuntuinen. Sinne ei saa tulla mailojen kanssa pelaamaan jääkiekkoa. Se on pelkästään "huviluistelijoille".Varovasti on kuitenkin otettava, ettei luitansa riko. Ukkoni pelkää aivan hirveästi eikä päästäisi minua harjoittamaan tätä urheiluharrastusta. Katsotaan nyt. Siellä olen nähnyt ikäisiäni huitelevan, joten en ole mikään erikoisuus. Seela Sellakin oli luistimilla Rautatientorin jäällä. Näin Televisiossa.

Lapsena minullakin taisi olla jotkut vanhat " nurmiset" kiinnitettynä monoihin. Näin oli melkein kaikilla muillakin. Taisi olla pari, kolme rikkaampaa, joilla oli valkea kaunoluistimet. Kyllähän niitä kaiholla latsottiin, mutta kyllä "nurmisillakin " hyvin pärjäsi.

Asun toki Espoossa,...kesäpaikka oli Vantaalla:D

No sitähän minäkin. Ajatukseni oli sittenkin oikea. Täällä taitaa kirjoitella immeisiä joka puolelta Suomen niemeä, mutta täältä Etelä-Suomesta on arveluni mukaan enemmän. LiisaSal. kin lienee Espoosta. Jostain olen saanut sellaisen käsityksen.

Mukavaa, että löytyy kirjoittajia kaikkialta. Tulee nuo murteetkin osittain tutuksi. Niinkuin tuo vätkyttäminenkin, jota on tuolla Jjoutavan ketjussa käsitelty. Minulle tuli sanasta mieleen nuuskan jauhaminen.

Hyvää Yötä!

On se kummallista miten jotkut sanat tuntuu niin ikäviltä, esimerkiksi sana "louskuttaminen" :D Hassua ihan, vaikka tietää, että pellavaakin louskutettiin (jos en ole väärässä) niin jokin siinä panee hanttiin!
Louskuttaminen tuo minulle hömpälle näyn hampaiden louskuttamisen,..kuin rakkikoiran turha uhoaminen!

Koiran kuin koiran saa komennuksella hiljenemään, ja se alistuu komennukselle, mutta ihminen jos jatkaa turhanpäivästä leukojen louskuttamista, jää minulta täysin noteeraamatta.

Pellavaa ei ole louskutettu vaan loukutettu, joten väärässä nyt olet. Vaikka yleensä olet oikeassa.

Voi kiitos :) jokin epävarmuus olikin sen suhteen,...
Kauheeta, miten turhan visuaalinen olen. Siinäkin oli ne terävät ja tiheät metallikammat,...sainkohan niistä tuon väärän sanan?

Tehokas työkalu se on ollut, sen verran realisti olen toki. Anoppimuori kertoi kyllä aikanaan, miten pellavat liotettiin metsälammessa, jotta ne saatiin hyödennyttyä. Kyllä minä kunnioitan edellisiä sukupolvia, kaiken työn ja sukupolvien osaavuuden vuoksi!