Oma ulkonäkö on mulle hirveän tärkeä. Jos en tunne itseäni siedettävän näköiseksi niin koko päivä on pilalla ja mietin vain miten voisin korjata ulkonäköäni. Pinnallista. Joskus tunnen itseni niin kamalan näköiseksi että en pysty näyttäytymään ihmisille, muuta kun omille perheenjäsenille.
Varsinkin täysin meikittömänä en kertakaikkiaan pysty näyttäytymään. Minulla on trikotillomania eli karvojen nyppimishäiriö. Olen siis nyppinyt kulmakarvani. Tosin ne ovat alkaneet kasvamaan, kun nyt on meneillään jakso kun en ole niitä nyppinyt ahkerasti. Meikin kanssa tunnen oloni itsevarvemmaksi, onneksi. Ilman meikkiä en varmaan pystyisi nauttimaan elämästä, varsinkaan ulkonäöstäni.
Jos joskus löydän itselleni kumppanin, mietin miten pystyn näyttäytymään hänen edessään ilman meikkiä koska näytän aivan eri ihmiseltä.
Pelkään että minulle puhkeaa akne, lähtee hiukset päästä, ryppyjä ja vanhenemista, lihomista yms. Pelkoja ulkonäköön liittyen.
Ajattelen miltä näytän muiden silmissä ja ennen yritin saada tietoja läheisiltäni. Vertailin itseäni muihin ja kysyin mielipiteitä ulkonäöstäni, onko minulla kierot silmät, kaksoisleukaa, miltä meikkini näyttää, keneltä näytän yms.. Olin todella epävarma omasta ulkonäöstäni, en oikein itsekään tiedostanut miltä näytin vaikka tuijotin peiliä liian usein. Joskus vaan tuijotan itseäni peilistä ja arvioin kasvojani.
Mietin paljon myös eleitä ja puhetyyliä - miten ne vaikuttaa muihin ihmisiin, haaveilen miltä haluaisin näyttää. Olen keskittynyt omaan ulkonäkööni, eleisiin, ilmeisiin ja kävelytyyliin ihmisten ilmoilla. Jos yritän liikaa olla hyvännäköinen, silloin yleensä mokaan. Kompastun, alkaa silmät vuotamaan, niskat nykimään tai muuta vastaavaa. :D Joka tapauksessa tunnen itseni vaivautuneeksi kun yritän olla ihmisten ilmoilla.
Ajattelen että näytän tyhmältä kun nauran joten yritän peitellä nauramista niin että irvistän hampailla, yleensä laitan käden suun eteen jos purskahdan nauruun. Itkunaamanikin on aivan hölmö näky. Syöminen, haukottelu, yms.
Kuvissa harvoin onnistun ja mietin että olenko oikeasti tuon näkönen. Joskus videokuvaan itseäni nähdäkseni millaisia ilmeitä teen, miltä näytän eri kuvakulmissa.
Minua on kiusattu nuorempana ujouteni vuoksi, myös ulkonäköä moitittu ja syrjitty.. Siitä tämä kaikki varmaan johtuu. Haluaisin vain olla varma siitä että olen kaunis, vaikka kaikkia ei voi miellyttää. Haluan vain miellyttää itseäni. Joskus tunnen olevanikin riittävä itselleni, mutta se tunne ei välttämättä kestä tuntia pidempään.
Normaalia vai olenko sekaisin kuin seinäkello?
Ulkonäkö on pakkomielle
6
1730
Vastaukset
- paineissa myös
Kuulostaa erittäin tutulta, itselläni on hyvin samankaltaisia ajatuksia ollut jo jossain määrin varmaan useita vuosia, mutta etenkin viime aikoina tilanne on kärjistynyt. Näistä asioista ei oikein pysty esimerkiksi ystävien kanssa puhumaan, koska kuulostaisi helposti siltä, että kyse on pelkästä pinnallisuudesta. Itse koen, että ongelma on paljon syvemmällä kuin pinnallisessa luonteessa. Minulla on aika häiritseviä ongelmia itsetunnon kanssa ylipäätään, ja kärsin aika paljon mm. jännittämisestä ja jossain määrin masentuneisuudesta. Tarkkailen itseäni aivan liikaa ja olen jatkuvasti tietoinen oman ulkonäköni virheistä. Minun on pakko tarkastaa itseni peilistä esimerkiksi erilaisissa valaistuksissa, ja ihmisten kanssa keskustellessa mietin koko ajan miltä näytän ja vaikutan. Ahdistun suuresti, jos koen näyttäväni rumalta tai muuten jotenkin tyhmältä. Vertaan itseni koko ajan muihin ja koen alemmuutta, en tunne olevani yhtä hyvä, osaava, pystyvä, kaunis.... kaiken kaikkiaan koen aina olevani muita huonompi, ja sen takia ihmissuhteeni kärsivät.
Eihän tämä normaalia ole missään nimessä, eihän elämän tällaista kuuluisi olla, itselläni vaan ainakin nämä asiat ovat päässeet kasautumaan useiden vuosien ajan niin on hankalaa miettiä mistä päästä näitä solmuja lähtisi selvittelemään. - turhaa vaivaa
- piiloruma
http://bddinfo.blogspot.fi/
Tutulta kuulostaa. Koko nuoruus meni hukkaan kun kulutin aikaani peilin edessä inhoten itseäni. Katselin itseäni eri kuvakulmissa, eri valaistuksissa, ilmeissä ja kampauksissa. Minulla oli pakkomielle tarkistaa peilikuvani aina kun mahdollista ja korjailla meikkiä ja kampausta. Jos en ollut varma siitä, että näytin tietyllä hetkellä siedettävältä, kanssakäyminen ihmisten kanssa oli mahdotonta. Pelkäsin jatkuvasti, että ihmiset näkevät minut liian läheltä, väärässä valaistuksessa tai väärästä kuvakulmasta.
Kärsin yhä oireista, mutta lievempänä. Olen nyt 23- vuotias. Koskaan en näyttäydy ilman meikkiä tai tietämättä tarkalleen, miltä näytän. En uskalla näyttäytyä varsinkaan miehille ilman meikkiä, sillä tuntuu, että heitä kiinnostaa naisissa vain hyvä ulkonäkö. (Saan itsestäni ihan hyvän näköisen meikillä ja kampauksella ja oikealla tavalla peittävillä vaatteilla ja tällöin saan jopa kehuja ulkonäöstäni) Seurusteleminen on mahdotonta. Pelkään, että minut hylätään jos rumuuteni paljastuu. - Ön öngelmää.
Ön sitä mönenläistä öngelmää.
- Kiini sut saadaan
Kyllä sinun ongelmasi peittoaa kaikkien muiden ongelmat koska olet Ilkeäluonteinen. Keskenkasvuinen,
- Tösiöngelmäölet
Öngelmähän se ön työkin, että ääkköshairikko on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista1058227- 1105743
- 555211
- 2895196
- 783831
- 583031
- 662747
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222548Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292522- 452491