Minulla on ihana,reipas,aktiivinen, osaavainen 2 vuotias poika.
Minusta tuntuu että mitä enemmän hän kasvaa niin sen enemmän hän tarvitsee minua jatkuvasti lähelleen.
On siis iloinen ja tyytyväinen jos olen esim hänen kanssaan lattialla jotain touhuten, pääasia lapselleni on kuitenkin etten tee mitään muuta sivussa.
Asiat jotka tuntuvat olevan nykyään ihan mahdottomia, ruoan laitto, vessassa käynti, siivoaminen, puhelimessa puhuminen, leikkipuistossa muiden äitien kanssa höpöttely! Lapseni alkaa huutaa ja karjua jos minulla on jotain muuta hommaa kuin olla 100% hänen käytettävissään...
Kieltämättä tämä alkaa käydä raskaaksi. Toki olenkin hoitovapaalla ja haluankin olla ja tehdä lapseni kanssa. Välillä vaan ahdistaa kun ei voi edes puhelimessa puhua:(
Onko muilla tälläistä? Ja auttaako mikään muu kuin aika?
Takertuva?!
5
156
Vastaukset
- htrj45
No meillä on takuuvarma riita 2v ja 4,5v lasten kanssa, jos äiti puhuu puhelimessa :D Tuo muiden kanssa höpöttely esim. kyläillessä tai ulkoillessa onnistuu jo ihan hyvin, kun järjestelmällisesti olen tehnyt niin, että ensin jos jokin asia on vastapuolen kanssa kesken, puhun sen loppuun ja sen jälkeen kysyn lapselta mitä asiaa.
Mitä jos helpottaisit päivittäisiä hommia ihan sillä, että kerrot lapselle "äiti laittaa nyt ruokaa ja sitten leikitään" ja keksit jotain kivaa tekemistä siksi aikaa. Meillä lapset usein piirtelee keittiössä, kun minä kokkaan. Tai auttavat taitojensa mukaan. Itse koen, että minun ei tarvitse olla sirkuspellenä kokoajan eikä lapsen käytettävissä viihdykkeenä. Mutta meillä noita on kaksi, onneksi viihdyttävät jo toisiaankin, mutta jos puhun vaikka puhelimessa tärkeää puhelua, sanon kitinämaakareille "äiti on nyt puhelimessa" ja jos vaatii niin olenpa lukittautunut vessaankin lyhyen puhelun ajaksi. Harvemmin tulee diipadaapa puheluita enää soitettua lasten hereillä ollessa, kun ei vain voi keskittyä sillä intensiteetillä, mitä vastapuoli varmasti odottaa. - Samanlainen
Kuullostaa ihan omalta lapseltani :)
Uskon että kaikille lapsille tulee jossain vaiheessa tuollainen vaihe enemmissä tai vähemmissä määrin.
Meidän mukula oli aikaisemmin "itsenäisempi" eli leikki itsekseenkin joku 20 min helposti. Nyt on selvästi "äiti äiti" vaihe eikä yksin viihdytä ollenkaan.
Onhan se toki rasittavaa kun tuntuu ettei saa mitään tehdyksi tai jos tekee niin hirveän raivoaminen kanssa sitten.
Itse olenkin oppinut turruttamaan itseni tuohon huutoon. Eli jos teen ruokaa ja lapsi karjuu lahkeessa niin yritän ensin keksiä hänelle mieluisaa tekemistä siksi aikaa, jos ei kelpaa niin lauleskelen ja teen ruoan loppuun karjuva lapsi lahkeessa kiinni:)
Kai se joskus helpottaa!!!:)?! - äitikasvattaaeilapsi
Kuulostaa vähän siltä, että lapsi on oppinut hallitsemaan äitiä tuolla käytöksellä. Lapsi kokee että tilanne on hänen vallassaan ja äiti tekee mitä hän käskee eli antaa huomiota kesken puhelun tai juoksee leikkimässä ruuan laiton välissä. Komentaminen ja suuttuminenkin on huomion antoa. Mielestäni tuollaista huonoa käytöstä ei kannata ruokkia, koska lapsen kasvaessa ongelmat vain lisääntyvät ja joudut lapsesi pompoteltavaksi aina vain enemmän. Ihan jokaiseen tekohuutoon tai -itkuun ei kannata reagoida. Lapselle voi sanoa tiukasti, että äiti tekee nyt tämän homman loppuun ja sitten on leikin aika. Jos lapsi ei lopeta vaatimista, hänet voi istuttaa rauhallisesti pariksi minuutiksi jäähylle ilman huomiota miettimään käytöstään, sitten varmistaa lapselta syyn miksi hän joutui jäähylle tai tarvittaessa selittää itse (jos lapsen sanavarasto ei riitä) ja lopuksi pyytää lasta pyytämään anteeksi. Tällä keinolla selvitän itse tällaiset tilanteet ja lapseni antavat minun tehdä kaikki kotityöt ja puhelut rauhassa ja jaksan osallistua täysillä lastenkin touhuihin kun omat hommat ovat hallinassa.
- Ei jäähyjä vielä
Parivuotiasta ei kannata jäähyttää, koska hän ei vielä ymmärrä syy- ja seuraussuhteita riittävän hyvin. Sen sijaan, että hän osaisi ajatella "olin tuhma, joten jouduin jäähylle", voi sen ikäinen hyvin ajatella "äiti oli tuhma, kun laittoi minut jäähylle". Jos jäähyä haluaa käyttää kasvatuskeinona, kannattaa odotella vielä pari vuotta. Parivuotiasta ei muutenkaan pitäisi jättää raivonsa kanssa yksin, koska niiden raivareiden voimakkuus voi pelottaa lasta itseäänkin.
- gvlhkjk
Meillä puhelin on kynnyskysymys, tosin lapsi ei ole vielä edes 2v. Siivous, ruuanlaitto, tiskaus yms kotityöt teen lapsen kanssa. Meillä lapsi osannut viedä likapyykit ja hoitaa roskat yms jo 1vuotiaana (käveli alta 10kk ni siks nui nuorena)ja nyt on erittäin innokas tiskari.
Puistoissa lapsi leikkii aika paljon itsekseen mutta itse en ole niitä höpöttelijä luonteita joten seurailen vain laspen puuhailuja ja osallistun vain sivusta aikuisten juttuihin.
Meillä on välillä noita hetkiä jolloin lapsi haluaisi viedä minut pois askareista jotka täytyy tehdä mutta silloin sanon vain että teen sen ja tulen sitten. Lapsi ei jaksa huutaa normaalisti 2-5min kauempaa, varsinkaan jos annan hänelle jonkun "tärkeän" tehtävän jolla lapsi pääsee osallistumaan puuhailuun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682560
- 612506
- 681742
- 211522
- 201470
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91410- 151332
- 381193
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81137- 251066