Lähinnä v*tuttaa

Pikkutunneilla

Hei,
Ajattelin jakaa pahan oloni teidän kanssanne.
Ei taida onnistua sekään...
Ongelma on siinä että en halua jakaa taakkojani kenenkään kanssa ettei se lisäisi muiden taakkaa mutta otan muiden taakat itselleni kantaakseni.

Noh, yritetään nyt kuitenkin.
Olen parhaani mukaan koko elämäni välttänyt konflikteja ja muiden mielen pahoittamista.
Tämä on johtanu usein siihen että olen pitänyt mielipiteeni itselläni ja olen ystävystynyt ihmisten kanssa joiden arvot eroavat omistani suuresti.
Nämä ihmiset hakeutuvat seuraani ja hakevat oikeutusta ja hyväksyntää mielipiteilleen enkä minä osaa/pysty sanomaan vastaankaan.
Toisaalta en kykene heitä hylkäämäänkään.

"Hyväsydämmisyys" on näkynyt myös auttamishaluna. Minä jopa tungen apuani sitä tarvitseville ja huomaan nyt uuvuttaneeni itseni kovin.
En puhu nyt uupumuksesta jonka voisi parin viikon lomalla paikata.
Tilani lienee burnouttia vastaava josta päästään seuraavaan:

Työmoraalini on suuri enkä ole pitänyt kiinni oikeuksistani. Olen koyhä ja velkautunut mutta ylityöllistetty. Vapaa-aikani menee muiden hyysäämisessä tai sohvalla makoillen kun virta on loppu.

Parisuhderintamalla semmoista että kunnollisessa parisuhteessa en ole ollut koskaan. Olen kyllä leidien suosiossa. Jopa niin suuressa suosiossa että jokainen ihmettelee miten olen vielä sinkku kun olen niin täydellinen mies. Heille olen kuitenkin kuin veli, ja veljen kanssahan ei ole soveliasta...

Summailtuna:
-Omaa aikaa ei ole tai ei ainakaan tunnu siltä
-Rahaa ei ole kuin nipin napin elämiseen
-Romantiikka puuttuu kokonaan ja sydän särkynyt jo liian usein
-"Huomenna alkaa paremmat ajat" mutta kun elän tänään, huominen on aina tulevaisuudessa
-Olen lähipiirilleni: lakimies, tietokonekorjaaja,muuttomies,rahoituslaitos(jos ylimääräistä), naisille veli, psykiatri, terveysneuvoja jne.
Olisi mukava jos edes yrittäisivät itse ensin, en minäkään tiedä ennenkuin selvitän...
-Ei ole enää unelmia, tuntuu tyhjältä

Kaikenkaikkiaan lähinnä v*tuttaa

p.s. Tuntuu pahalta kirjoittaa tällainen julkinen viesti palstalle jossa on jo valmiiksi pahaa oloa :( En tätä kuitenkaan kenellekkään halua sanoa livenä eikä psykiatriin ole varaa.
Anteeksi ja kiitos.
Tsemppiä!

5

488

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hei sinulle.

      Minusta tuntui vain hyvältä, että kirjoitit ja purit pahaa oloasi.
      Kerrot pitkään jatkuneesta tilanteesta, jossa tavallaan henkinen tilasi on miinuksella: koet elämän vaativan ja ottavan sinulta enemmän kuin saat vastineeksi.

      Kerrot tuossa että välttelet konflikteja etkä tahdo olla taakka kenellekään. Se herättää minussa vastakysymyksen: miksi sinulla ei saisi olla tarpeita ja tunteitakaan oikeastaan? Konfliktien välttely ei tarkoita, etteikö sinua joku asia harmittaisi/suututtaisi/loukkaisi, vaan, ettet ota asiaa puheeksi. Mikäköhän syy siihen on? Oletko kenties kokenut joskus jonkun tyrmäävän sinut täysin kun olet yrittänyt?

      Kerrot myös, että sinulta pyydetään paljon palveluksia, mutta kirjoituksessasi annat ymmärtää ettei se ole vastavuoroista. Palvelusten pyytäminen tietenkin kertoo siitä, että muut arvostavat osaamistasi ja taitojasi, mutta vastavuoroisuuden puute ei ole ok ystävyyssuhteissa. Mitä ajattelet ja tunnet kun joku pyytää sinulta palvelusta? Miten sanot sen ääneen? Veikkaan, että sinun on vaikea sanoa ei, koska sinusta jotenkin tuntuu ettei ole vaihtoehtoa. Ein sanominen on eräs ihmisen taidoista, jonka vaan voi opetella. Opetella ilman, että muuttuu tylyksi ja inhottavaksi tai ilman, että joutuu selittelemään. Jos joku vaikkapa pyytää sinua korjaamaan rikkoutunutta laitettaan, voisitko vain sanoa: Nyt se ei ole mahdollista, mutta soita tähän korjaamoon XXXX, he ovat asian ammattilaisia. On ok auttaa toisia joskus ja jonkun verran, mutta vain kohtuudella.

      On kohtuullista opetella pitämään puoliaan, panemaan vastaan, kertomaan jos jokin asia loukkaa, pyytää itselleen apua, olla tarvitseva. Mitä tämä sinussa herättää?

      Kohtuutta toivottaen diakoni meiju

    • Pikkutunneilla

      Kiitos viestistäsi!
      Sinällään kirjoittamasi asiat ovat minulla tiedossa mutta viestisi toi taas vahvistusta sille pohjalle jolle haluaisin rakentaa.

      Ein sanomisen suhteen osuit naulankantaan. Todellakin taustalla häilyy aina jonkinmoinen tunne siitä että kieltäytymisen vaihtoehtoa ei ole jos ei ole vedenpitävää syytä kieltäytyä ja se tunne että toisella ei ole muuta auttajaa.
      Tämän opettelu on hankalaa varsinkin väsyneenä, niin ristiriitaista kuin se onkin.

      Olen ehkä elänyt käskyä "Rakasta lähimmäistä kuin itseäsikin" hieman väärin.
      Jos en rakasta itseäni ni miten voisin rakastaa toista kuin itseäni?
      Olen jättänyt itseni yhtälöstä pois ja nostanut muiden tarpeet jalustalle.
      Asian kyllä ymmärrän mutta en vain pääse tästä eroon.

      Miinuksella tuntuu todella olevan enkä voi siitä syyttää kuin itseäni.
      Kyllä minulle apua tarjotaan mutta en itse pyydä sitä tai vastaanota tarjousta ellei ole aivan pakko. Toisaalta sitten tyrkytän omaa apuani vaikka omat henkiset resurssini ovat vähissä.

      "Nyt se ei ole mahdollista, mutta soita tähän korjaamoon XXXX, he ovat asian ammattilaisia." Tein juuri näin tänään ja se tuntui hyvältä :)

      Askel kerrallaan.

      Kiitos vielä.

    • itsekkin samaa koken

      Yleensä sinunlaisilla on alitajuinen pätmisen tarve, olla hyödyllinen ja tärkeä, lunastaa sillä paikkansa. Heti kokee syyllistyyttä, jos itselleen saa jotian lukusta ja etuisuutta. On siinä myös tapa torjua yksinäisyyttä ja saada tyydystä sosiaaliseen tarpeeseensa.
      On hyvä, että uskallat kokea ja tunnustaa toisille kirjoittamalla, että vituttaa. Jotenkin sitä on alettava purkaa. Sinulle on kertynyt sismpään aimo annos viohaa ja turhautumista, kun on joutunut tyydyttämään toisten tarpeita.

      Jostain on alettava oman itsensä hoito. Ensin on asia itsensä tiedostettava ja siitä on hyvä alkaa. Pitää vain määrätietoiseti olla itselleen jämäkkä ja vetäytyä lepoon ja anataa aikaa itselleen. Opettele sanomaan ei. Kun onnistut siitä tulee hieno fiilis.

    • samoja kokemuksia

      Minulla samoja kokemuksia..
      "Kiltin tytön"syndrooma, näin olen kuullut siitä puhuttavan.
      Työjutut menee ihan samoin kuin sinulla..
      En osaa sanoa ei. Olen yleensä se joka tekee sen mitä muut ei halua tehdä.
      Myös tuo mainitsemasi väsymys on tuttua.
      Enkä myöskään mielelläni jaa taakkojani muille.
      Olen kuitenkin päättänyt että yritän pitää puoliani töissä, jostain sen on lähdettävä.
      Olemmehan siellä kaikki samanarvoisia.
      Ja täytyy yrittää välittää myös itsestä, ettei tee liikaa hommia.
      Tsemppiä sinulle aloittaja:)

    • Kauris 56

      Liika empatia ei ole hyväksi,nyt keskittykää itseenne ja korjatkaa elämänne.ihan ensiksi laatikaa Budjetti ja noudattakaa sitä,ettekä tee uutta velkaa vaan pyritte maksamaan entiset pois ja hommatkaa jokin lisä työ (sivu työ) ja maksakaa vauhdilla velkojanne.näin saatte uutta sisältöä elämäänne eikä tarvitse polttaa itseänne lopuun..sillä hyväks käytöltähän nuo asiat haiskahtaa pahemman kerran..sitäpaitsi näin teille tulee kaipaamanne oma elämä..ja ehkäpä sitten löydätte kumppaninkin tosin kukaan ei tule kotoa hakemaan...aktiviisuutta kehiin..ja elämä hymyilee hymyile sinäkin..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      73
      2815
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2703
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1792
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1637
    5. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      16
      1580
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1570
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1412
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1267
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1243
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1229
    Aihe