pelkään jätkiä ja miehiä..

Miten vois hankkia jätkiä ihan vaan kaveriksi? (Laitoin tän tekstin nyt tänne lokeroon kun en oikeen tienny mihinkä laittaa..)

Niin olen siis 18 v tyttö ja minulla on lievä paniikkihäiriö ja se erityisesti kohdistuu jäktiin ja miehiin. Olen käynyt psykologillakin asian takia, mutta ei se kauheasti auttanut.

Mulla ei siis ole kunnon kaverijätkiä olenkaan, koska
1. En uskalla puhua jätkille
2. Tunnen itseni täysin *askaks, arvottomaks ja säälittäväksi ja häpeän itseäni jätkien seurassa (ihan oikeasti!)
3. Menen lukkoon jäkien seurassa (änkytän, punastun, en meinaa saada sanaa suusta, jotenkin kurkkua kuristaa ja kieli menee solmuun, pasmat sekaisin, kaikki luontevuus katoaa ja en ole yhtään oma itseni)
4. Saatan panikoida jätkien kans (sydän hakkaa, hengitystiheys nousee, tulee tunne että äkkiä pois tästä, ahdistaa, kädet tärisee, en pysty katsomaan jätkiä silmiin, saatan olla säikky jos jätkiä on lähellä, muutaman kerran olen paennut vessaan rauhottumaan ja joskus on itkukin tullut)
5. Pelkään että mokaan ja nolaan itteni täysin itseni jätkien edessä.
6. Olen hirveän ujo jätkien seurassa ja joskus vieraassa porukassa muutenkin
7. Kaikkien noiden takia olen ruvennut kiertämään jätkät kaukaa ja varmaan annan itestäni kuvan ettei kiinnosta. Mulle tulee monesti niin arvoton tunne, että ajattelen mielessäni vain että jospa voisin vain kadota tästä ennen kuin se edes näkee minut, jos ylipäätään edes koskaan huomaa minut. Välillä tuntuu aivan mahdottomalta, että voisin edes keskustella jonkun jätkän kanssa, ihan kuin jätkät olis jotai hirviöitä jotka syö sut.

Mutta oikeesti mua kiinnostaa jätkät, haluaisin hirveesti löytää edes yhden kaverijätkän, jonka kautta saisin lievennettyä tätä pelkoa jätkiä kohtaan ja olis ehkä vähän helpompi löytää joskus mahollisesti se poikaystäväki jostain...

Joskus olen muutaman kerran itkenytkin kotona kun ei oikeesti tuu yhtään mitään. Kaverit on aina niin luontevia kaikkien kanssa ja moni seurustelee ja kaikkee kivaa, ni meikä vaan vapisee ja juoksee karkuun itku kurkussa kuin olis hengen hätä, kun joku jätkä sanoo mulle moi tai vaikka vaan katsoo vähän pidempään, ei vaan kyl aina yritän jutella oikeesti, mut heti ku on sopiva hetki ni äkkiä pois. Ja mietin seuraavat 2 viikkoo mitä tapahtu, miks tein niin ja miks sanoin noin ja miksen tehny niin tai noin ja voi vitsi miten nolo olin jne.. En oikeesti tiiä mitä mun pitäs tehä... Luovutanko ja rupeen lesboks, tai sit hyppään kohta kaivoon.
Ei vaa, onneks mulla on sentään tyttökavereita ja oon kyllä muuten sillein ihan sosiaalinen ja itsetuntoa jonkin verran on, mut jätkien kanssa ne katoaa ihan täysin, menee miinuksen puolelle.. Mää tuun kohta hulluks tän asian kanssa, oon oikeesti yrittäny vaikka mitä, mut en vaan voi sille mitään että iskee joku paniikki ja kaikki se luottamus itteensä katoaa ja tunnen itteni muurahaiseks jonka päälle pitäs vaan astua, että saadaan se pois häiritsemästä...

Piti tulla nyt vähän avautumaan..:D
Eli saa antaa kaikenlaisia neuvoja vastaan. Mistä saa rohkeutta ja miten pääsee eroon tosta hemmetin pelosta.. sun muuta, kiitos! Jos nyt joku jakso edes lukea tänne asti... :D