Niin, olen menossa maanantaina hoitajalle, sanomaan että olen tullut tulokseen että mun pitäs olla erillainen ihminen työssäni nyt ainakin, koska se mitä nyt olen, ei kelpaa. Mutta jos siellä ei sitten kuitenkaan auteta kiusattua, taidan peruuttaa menoni sinne.
työterveyshoitajalle menossa
cjutta
4
170
Vastaukset
- Voimia Sinulle!
Olet varmaankin henkisesti kuiviin puristettu tällä hetkellä ja kaikki näyttää tummanpuhuvalta. Mene kuitenkin työterveyshoitajalle avoimin mielin. Hän laittaa sinut luultavasti lääkärin vastaanotolle. Myös mahdollisuutta jutella psykologin kanssa saatetaan tarjota.
Jokaisessa vaiheessa tee kauaskantoiset päätökset itse. Tee ratkaisuja, jotka sinusta tuntuvat oikeilta. Tavallinen tarina nimittäin on, että yhdellä tai toisella keinolla kiusattu taivutellaan syyllistämään itsensä, vaihtamaan työpaikkaa tai opiskelemaan uutta alaa. Tätä markkinoidaan yleensä ainoana toimivana ratkaisuna kiusaamisongelmaan, sillä se on nopea, siisti ja halpa ratkaisu työnantajalle. Vain kiusatun elämä saattaa mullistua täysin.
Sinusta voi tuntua, että kaikki luhistuu päälle, etkä jaksa selvittää kaikkia asioita ja mahdollisuuksia. Sairasloma tekisi hyvää niin, että saa vedettyä henkeä. Saisit pohdittua tilannetta sekä sitäkin kehen voit luottaa, mistä saisit neuvoja. Saatko apua luottamusmieheltä vai tarvitseeko joissakin asioissa ottaa yhteyttä ammattiliiton lakimieheen ja muuta sellaista.
Kohdallesi saattaa osua hyvinkin asiallinen ja ymmärtävä työterveyshuolto, jonka ehdotusten mukaan voitte selvitellä tilannetta. Kannattaa kuitenkin henkisesti varautua siihenkin ikävään mahdollisuuteen, että sinua syyllistetään, sinuun suhtaudutaan ylimielisesti, jopa ilkeästi. Jos näin kävisi, on myös muita lääkäreitä yksityisellä puolella sekä terveyskeskuksessa. He eivät ainakaan ole kytköksissä työnantajaasi eli he voivat keskittyä puhtaasti sinun hoitamiseesi. Pidä huolta voinnistasi. Puhu läheisillesi ja ystävillesi.- cjutta
Kiitos ihanasta vastauksesta. Mua ei olla pitkään kiusattu, tää yks juttu tuli tähän mikä vei jo niin tolaltaan, tää oli työkaveri johon luotin, jonka kanssa pidettiin yhtä kolmannen työkaverin takia, joka olemuksellaan on siellä hallitseva ja pomon lellikki. Möläytin työkaverilleni työasioissa sillä tavalla, että otti sen niin että minä siellä määrään, huomasin siinä työpäivän aikana etttä nyt suuttui jostain, ja kysyin asiasta, pyysin anteeksi, mutta haukkui minut vaan. Mä menin hiljaiseksi tietty, töissä en puhunut mitään kahteen päivään, onneksi tuli viikonloppu, olen pystynyt hiukan ajattelemaan, ja hoitajalle tilasin ajan hiukan hätäpäissäni, aattelin, et menen sinne jos ei uus anteeksi pyyntö auta maanantaina.
Olen ennenkin ollut samassa tilanteessa, toinen jo eläkkeelä haukkui minut, kun en hymyillyt kun hän palasi lomalta, paljon en muista siltä ajalta, mikä se oli et hän niin tuohtu, järjesti sellasen palaverinkin missä oli kaikki pomot ja siinä sitten käytiin läpi kaikki työn ulkopuoleltakin olevat asiat, silloin päädyin hoitajalle, ja lääkärille ja todettiin masennus, sitähän se silloin oli kun ei oikein hymyilyttänyt.
Mutta nyt, en oikei osaa selittää, mutta koen vaan et mun pitäs olla erillainen, olen ollut mieli maassa tässä jo pitkän aikaan, mut en koe että niin maassa kuin joskus silloin, 5,5vuotta sitten kun söin lääkkeitä masennukseen. - voimia ..
cjutta kirjoitti:
Kiitos ihanasta vastauksesta. Mua ei olla pitkään kiusattu, tää yks juttu tuli tähän mikä vei jo niin tolaltaan, tää oli työkaveri johon luotin, jonka kanssa pidettiin yhtä kolmannen työkaverin takia, joka olemuksellaan on siellä hallitseva ja pomon lellikki. Möläytin työkaverilleni työasioissa sillä tavalla, että otti sen niin että minä siellä määrään, huomasin siinä työpäivän aikana etttä nyt suuttui jostain, ja kysyin asiasta, pyysin anteeksi, mutta haukkui minut vaan. Mä menin hiljaiseksi tietty, töissä en puhunut mitään kahteen päivään, onneksi tuli viikonloppu, olen pystynyt hiukan ajattelemaan, ja hoitajalle tilasin ajan hiukan hätäpäissäni, aattelin, et menen sinne jos ei uus anteeksi pyyntö auta maanantaina.
Olen ennenkin ollut samassa tilanteessa, toinen jo eläkkeelä haukkui minut, kun en hymyillyt kun hän palasi lomalta, paljon en muista siltä ajalta, mikä se oli et hän niin tuohtu, järjesti sellasen palaverinkin missä oli kaikki pomot ja siinä sitten käytiin läpi kaikki työn ulkopuoleltakin olevat asiat, silloin päädyin hoitajalle, ja lääkärille ja todettiin masennus, sitähän se silloin oli kun ei oikein hymyilyttänyt.
Mutta nyt, en oikei osaa selittää, mutta koen vaan et mun pitäs olla erillainen, olen ollut mieli maassa tässä jo pitkän aikaan, mut en koe että niin maassa kuin joskus silloin, 5,5vuotta sitten kun söin lääkkeitä masennukseen.Näinpä se on meillä kiusaamista kokeneilla, että vanhat muistot välillä nousevat pintaan. Siihen ei tarvita, kuin tietty ilme joltain kiusaajan hännystelijältä. Tämän tunteen koen vieläkin silloin tällöin ja yritän rauhoitella itseäni, etteivät vanhat muistot taas aktivoituisi. Aikoinaan jouduin elämään kiusaajan armoilla vuosia. En saanut täysin purettua asiaa pois mielestäni ja jämähdin vieläpä samaiseen työpaikkaan. Ei siis mikään ihannetilanne, mutta pärjään nykyisin melko mukavasti.
- Anonyymi
cjutta kirjoitti:
Kiitos ihanasta vastauksesta. Mua ei olla pitkään kiusattu, tää yks juttu tuli tähän mikä vei jo niin tolaltaan, tää oli työkaveri johon luotin, jonka kanssa pidettiin yhtä kolmannen työkaverin takia, joka olemuksellaan on siellä hallitseva ja pomon lellikki. Möläytin työkaverilleni työasioissa sillä tavalla, että otti sen niin että minä siellä määrään, huomasin siinä työpäivän aikana etttä nyt suuttui jostain, ja kysyin asiasta, pyysin anteeksi, mutta haukkui minut vaan. Mä menin hiljaiseksi tietty, töissä en puhunut mitään kahteen päivään, onneksi tuli viikonloppu, olen pystynyt hiukan ajattelemaan, ja hoitajalle tilasin ajan hiukan hätäpäissäni, aattelin, et menen sinne jos ei uus anteeksi pyyntö auta maanantaina.
Olen ennenkin ollut samassa tilanteessa, toinen jo eläkkeelä haukkui minut, kun en hymyillyt kun hän palasi lomalta, paljon en muista siltä ajalta, mikä se oli et hän niin tuohtu, järjesti sellasen palaverinkin missä oli kaikki pomot ja siinä sitten käytiin läpi kaikki työn ulkopuoleltakin olevat asiat, silloin päädyin hoitajalle, ja lääkärille ja todettiin masennus, sitähän se silloin oli kun ei oikein hymyilyttänyt.
Mutta nyt, en oikei osaa selittää, mutta koen vaan et mun pitäs olla erillainen, olen ollut mieli maassa tässä jo pitkän aikaan, mut en koe että niin maassa kuin joskus silloin, 5,5vuotta sitten kun söin lääkkeitä masennukseen.Töissä tehdään töitä. Jos ei ole riemumielellä, ei ole pakko hymyillä- riittä kun tervehtii ihmisiä, käyttäytyy asiallisesti.
Työtä tehdään siksi, että tietyt asiat tulee hoidettua, ja siitä maksetaan palkkaa.
ei siellä tarvitse olla mielistelemässä ketään. Ja työn ulkopuolisten asioiden ruotiminen työpaikoilla pitäisi jo pomon suitsia alkuunsa, ei ihan kaikki asiat kuulu työyhteisöön, eikä etenkään kenenkään henkilöön tai työn ulkopuolisiin asioihin pidä tarttua haukkumalla.
Työyhteisön yhteinen tavoitehan on hoitaa homma, että tuotteita/palvelua mitä tahansa saataisiin myytyä ulos firmasta.
Käy vain terkkarilla.
Mutta jos itse olet jonkun mielen pahoittanut sanoillasi, puhu kahdenkesken sen henkilön kanssa asiat halki.
Voi olla että kumpikin on väärinymmärtänyt toisen, tai jompikumpi on tuohtunut syyttä suotta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732845
- 642723
- 681802
- 241647
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä161610- 201570
- 151422
- 481277
- 381253
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91239