pelko syö ihmistä

Katsoin dokumentin ylen areenalta naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Minun ei olisi pitänyt katsoa, koska jäin päiväkausiksi murehtimaan asiaa. Olen itsekin kokenut väkivaltaa ja haavat aukes katsomalla tuota ohjelmaa. pakko-ajatukset saivat taas uutta sytykettä ja lisää murehdittavaa. Tämä on ihan sairasta, mutta en pysty lopettamaan. Kärsin todella turhasta pään vaivaamisesta. Saan itseni lietsottua sellaisiin pelkotiloihin, jotka lähentelevät psykoosia, tai ainakin tuntuvat todella pahoilta ja vievät toimintakyvyn. Luulen, että minulla on myös ptsd ja käyn läpi traumaa kaiken valveilla olo ajan. En osaa olla rennosti, sillä olen koko ajan valppeilla ja varautunut. Ihmissuhteet kärsivät. En edes kykene olemaan läsnä, koska olen jäänyt jonnekin varjoon. Siksi ihmettelen miten kaikesta huolimatta joku haluaa olla kanssani tekemisissä. Inhoan itseäni ja mietin itsemurhaa. Samalla häpeän sitä etten osaa elää enkä osaa olla lapsilleni läsnä. Lapset ovat aikuisia, mutta siitä huolimatta haluisin joskus voivani antaa heille itsestäni terveemmän kuvan, ja että heille jäisivät paremmat muistot minusta. Lisäksi murehdin koko ajan lapsia ja miten he pärjäävät, ettei heille satu mitään, aivan kuin se jatkuva murehtiminen auttaisi. Murehdin itseni hengiltä pian, henkisesti olen jo aika loppu.