kauppareissut

laitto kassojen eteen on taysin markkinointi juttu, ei mikaan muu. Se toimii, ja siksi niita edelleen pidetaan samassa paikkaa!

Älkää nyt ainakaan kehottako jättämään lapsia leluosastolle "katselemaan". Kun ei ne piltit mitään katsele, vaan repivät paketit auki, rälläävät muovimopoilla pitkin kauppaa kiljuen kurkku suorana yms, eivätkä opi ainakaan kunnioittamaan toisen omaa. Uskokaa pois, kun olen myyjä, näen tämän ilmiön lopputuloksen joka jumalan päivä. Kun ne mukulat olisivat siinä leluosastolla ja vain katselisivat, mutta kaiken sen tuhoamisen jälkeen tietenkin kyllästyvät odottamaan ja eksyvät kauppaan.

Omat poikani (10v. ja 6v.)eivät aloita enää minkäänlaista viuruamista, kun en ole
a) jättänyt heitä ikinä yksin leluosastolle,
b)antanut ottaa omia kärryjä
c)antanut ikinä periksi, jos kiukku tulee kaupassa
d) olen ostanut ennalta laaditun listan mukaan, ja olen sanonut, ettei tänään osteta leluja, karkkeja tms. ja lopuksi
e) olen molemmat pojat kantanut kaupasta pari kertaa ns. niska-perse -otteella ulos ja jättänyt ostokset siihen, kun mikään ei auttanut. Sen koommin ei ole tarvinnut kummankaan kanssa tapella, vaan kummatkin ipanat osaavat jopa perustellen neuvotella, jos on joku valtava mielihalu.
Aikuisen on oltava jämäkkä, kaupassakin. Ei siinä tarvi ulkopuolisten häiriintymistä miettiä.

hyvät ihmiset kirjoitti:

Älkää nyt ainakaan kehottako jättämään lapsia leluosastolle "katselemaan". Kun ei ne piltit mitään katsele, vaan repivät paketit auki, rälläävät muovimopoilla pitkin kauppaa kiljuen kurkku suorana yms, eivätkä opi ainakaan kunnioittamaan toisen omaa. Uskokaa pois, kun olen myyjä, näen tämän ilmiön lopputuloksen joka jumalan päivä. Kun ne mukulat olisivat siinä leluosastolla ja vain katselisivat, mutta kaiken sen tuhoamisen jälkeen tietenkin kyllästyvät odottamaan ja eksyvät kauppaan.

Omat poikani (10v. ja 6v.)eivät aloita enää minkäänlaista viuruamista, kun en ole
a) jättänyt heitä ikinä yksin leluosastolle,
b)antanut ottaa omia kärryjä
c)antanut ikinä periksi, jos kiukku tulee kaupassa
d) olen ostanut ennalta laaditun listan mukaan, ja olen sanonut, ettei tänään osteta leluja, karkkeja tms. ja lopuksi
e) olen molemmat pojat kantanut kaupasta pari kertaa ns. niska-perse -otteella ulos ja jättänyt ostokset siihen, kun mikään ei auttanut. Sen koommin ei ole tarvinnut kummankaan kanssa tapella, vaan kummatkin ipanat osaavat jopa perustellen neuvotella, jos on joku valtava mielihalu.
Aikuisen on oltava jämäkkä, kaupassakin. Ei siinä tarvi ulkopuolisten häiriintymistä miettiä.

Lue lisää

edellisessä puhutaan asiaa,kasvatetaan ne lapset eikä anneta olla kuin siat pellossa!

hyvät ihmiset kirjoitti:

Älkää nyt ainakaan kehottako jättämään lapsia leluosastolle "katselemaan". Kun ei ne piltit mitään katsele, vaan repivät paketit auki, rälläävät muovimopoilla pitkin kauppaa kiljuen kurkku suorana yms, eivätkä opi ainakaan kunnioittamaan toisen omaa. Uskokaa pois, kun olen myyjä, näen tämän ilmiön lopputuloksen joka jumalan päivä. Kun ne mukulat olisivat siinä leluosastolla ja vain katselisivat, mutta kaiken sen tuhoamisen jälkeen tietenkin kyllästyvät odottamaan ja eksyvät kauppaan.

Omat poikani (10v. ja 6v.)eivät aloita enää minkäänlaista viuruamista, kun en ole
a) jättänyt heitä ikinä yksin leluosastolle,
b)antanut ottaa omia kärryjä
c)antanut ikinä periksi, jos kiukku tulee kaupassa
d) olen ostanut ennalta laaditun listan mukaan, ja olen sanonut, ettei tänään osteta leluja, karkkeja tms. ja lopuksi
e) olen molemmat pojat kantanut kaupasta pari kertaa ns. niska-perse -otteella ulos ja jättänyt ostokset siihen, kun mikään ei auttanut. Sen koommin ei ole tarvinnut kummankaan kanssa tapella, vaan kummatkin ipanat osaavat jopa perustellen neuvotella, jos on joku valtava mielihalu.
Aikuisen on oltava jämäkkä, kaupassakin. Ei siinä tarvi ulkopuolisten häiriintymistä miettiä.

Lue lisää

lasten vanhemamt kylla tuntee lapsensa, ja tietavat voiko lapsia jattaa "selan taakse". En mina ainakaan mitaan repinyt tms eihan minua muuten sinne olisi jattettykaan. Kiltisti ihailin niita kauniita barbeja. Mutta olinkin kylla kiltti lapsi etta sen puoleen... Mutta eihan siis kaikkia lapsia varmaan voikaan jattaa omilleen, ei edes pariksi minuuttia. Ja se riippuu lapsen iastakin voiko jattaa yksin hetkeksi aikaa vai ei.

Ei pientä lasta voi minnekään lelupuolelle jättää. Vasta kun lapsi oikeasti käsittää, että tavarat kaupassa ovat rahan takana eikä yleisessä jakelussa, voidaan hänet jättää jonnekin katseen ulottumattomiin. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää.
Pitäisi vain alkaa se kauppakasvatus vuoden vanhasta. Lapsi EI saa koskea mihinkään kaupassa, EI kuorita banaania lapselle kauppakärryssä syötäväksi ja makseta sitten vain pelkkiä kuoria kassalla, EI osteta lapsen nähden mitään makeisia makeishyllystä, kuten ei lelujakaan. Omat lapseni eivät pari-kolmevuotiaaksi asti edes käsittäneet, että "kaupan tädin" karkit ovat myytävänä.
Mutta ymmärtäähän sen, että jos on kaksi vuoden-parin ikäistä tenavaa mukana, niin kyllä siinä saa olla iloinen, kun selviytyy suuremmitta tappeluitta kassalle.
Monet äidit pelkäävät kanssaihmisten moitteita ihan turhaan. Kyllä suurimmalla osalla heistä on aikanaan ollut samat ongelmat.

hyvät ihmiset kirjoitti:

Älkää nyt ainakaan kehottako jättämään lapsia leluosastolle "katselemaan". Kun ei ne piltit mitään katsele, vaan repivät paketit auki, rälläävät muovimopoilla pitkin kauppaa kiljuen kurkku suorana yms, eivätkä opi ainakaan kunnioittamaan toisen omaa. Uskokaa pois, kun olen myyjä, näen tämän ilmiön lopputuloksen joka jumalan päivä. Kun ne mukulat olisivat siinä leluosastolla ja vain katselisivat, mutta kaiken sen tuhoamisen jälkeen tietenkin kyllästyvät odottamaan ja eksyvät kauppaan.

Omat poikani (10v. ja 6v.)eivät aloita enää minkäänlaista viuruamista, kun en ole
a) jättänyt heitä ikinä yksin leluosastolle,
b)antanut ottaa omia kärryjä
c)antanut ikinä periksi, jos kiukku tulee kaupassa
d) olen ostanut ennalta laaditun listan mukaan, ja olen sanonut, ettei tänään osteta leluja, karkkeja tms. ja lopuksi
e) olen molemmat pojat kantanut kaupasta pari kertaa ns. niska-perse -otteella ulos ja jättänyt ostokset siihen, kun mikään ei auttanut. Sen koommin ei ole tarvinnut kummankaan kanssa tapella, vaan kummatkin ipanat osaavat jopa perustellen neuvotella, jos on joku valtava mielihalu.
Aikuisen on oltava jämäkkä, kaupassakin. Ei siinä tarvi ulkopuolisten häiriintymistä miettiä.

Lue lisää

Kyllä meillä lapset jää joskus leluja katsomaan, mutta kyllä ne todellakin vain katselee niitä. Ikinä eivät ole yrittäneet aukoa paketteja tai mitään sellasta. Joskus lapset ovat kyllästyneet, kun me vanhemmat viipyvät vaateosastolla tai jossain muussa tylsässä paikassa ja sen jälkeen muksuja on saanut etsiä marketisa. On opetettu että kaupasta ei poistuta jos eksyy, joten siltä ne on aina myös löydetty.

Jokainen muksu on ainakin kerran viety huutavana autoon odottomaan toisen vanhemman kanssa, kun jotain kivaa ei ole ostettu sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Kiukuttelun testaaminen näkyy loppuvan yhteen tai kahteen kokeiluun.

Lapset kyllä osaa jo käyttäytyä kaupassa, mutta se on vieläkin melkoinen riesa että suunnilleen joka hyllyvälissä ehdotetaan jotain ostettavaksi: lelua, keksiä, karkkia, sipsiä, limua yms.

Meillä on kyllä pyritty siihen että kaupaan ei lähdetä koko perheen voimalla oikestaan koskaan.

hyvät ihmiset kirjoitti:

Älkää nyt ainakaan kehottako jättämään lapsia leluosastolle "katselemaan". Kun ei ne piltit mitään katsele, vaan repivät paketit auki, rälläävät muovimopoilla pitkin kauppaa kiljuen kurkku suorana yms, eivätkä opi ainakaan kunnioittamaan toisen omaa. Uskokaa pois, kun olen myyjä, näen tämän ilmiön lopputuloksen joka jumalan päivä. Kun ne mukulat olisivat siinä leluosastolla ja vain katselisivat, mutta kaiken sen tuhoamisen jälkeen tietenkin kyllästyvät odottamaan ja eksyvät kauppaan.

Omat poikani (10v. ja 6v.)eivät aloita enää minkäänlaista viuruamista, kun en ole
a) jättänyt heitä ikinä yksin leluosastolle,
b)antanut ottaa omia kärryjä
c)antanut ikinä periksi, jos kiukku tulee kaupassa
d) olen ostanut ennalta laaditun listan mukaan, ja olen sanonut, ettei tänään osteta leluja, karkkeja tms. ja lopuksi
e) olen molemmat pojat kantanut kaupasta pari kertaa ns. niska-perse -otteella ulos ja jättänyt ostokset siihen, kun mikään ei auttanut. Sen koommin ei ole tarvinnut kummankaan kanssa tapella, vaan kummatkin ipanat osaavat jopa perustellen neuvotella, jos on joku valtava mielihalu.
Aikuisen on oltava jämäkkä, kaupassakin. Ei siinä tarvi ulkopuolisten häiriintymistä miettiä.

Lue lisää

Yhdessä tehty ostoslista on muuten loistava keino. Ennen kauppaan lähtöä istutaan pöydän ääreen ja pikkuapulainen saa katsoa jääkaappiin, äiti kysyy, että "onko maitoa", napero huutaa "ei" , sitten se laitetaan listaan, sitten että "onko juustoa", jos ei niin laitetaan listaan. Listan teon yhteydessä muistutetaan, että karkkia laitetaan listaan vasta karkkipäivänä, ja karkkipäivänä se karkki tosiaan laitetaan sinne listaan.

No eri asia on tietty sitten, että miten lapsi saadaan johdonmukaisesti mieltämään mikä on karkkipäivä ja mikä ei, mutta jos se on lauantai, niin karkkipäivän muistisääntö on helppo: "jos olit tarhassa tänään, niin ei voi olla karkkipäivä. Karkkipäivä ei ole tarhapäivänä." Ja (kesä)sunnuntaille: "Karkkipäivähän oli eilen".

Mutta listan idea on se, että johdonmukaisesti ja joka kerta kaupasta ostetaan vaan ja ainoastaan se listassa oleva. Muka. Lukutaidottomalle lapselle voi ovelasti nayttää jos jotain listan ulkopuolelta ostetaan, että tuossa se lukee, mutta sitä ei saa tehdä usein.

Kaupassa lapsi tekee myös ostoksia, lapselta kysytään maitokaapin vieressä, että missäs täällä on maitoa, missäs juustoa, jne. On muuta ajateltavaa kuin namit.

Listasysteemi toimii jos se on aloitettu pienestä pitäen, mutta viisivuotiaalla joka on jo omaksunut omat tapansa kaupassa käyttäytymisestä, ei taida enää auttaa.

mumma kirjoitti:

Ei pientä lasta voi minnekään lelupuolelle jättää. Vasta kun lapsi oikeasti käsittää, että tavarat kaupassa ovat rahan takana eikä yleisessä jakelussa, voidaan hänet jättää jonnekin katseen ulottumattomiin. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää.
Pitäisi vain alkaa se kauppakasvatus vuoden vanhasta. Lapsi EI saa koskea mihinkään kaupassa, EI kuorita banaania lapselle kauppakärryssä syötäväksi ja makseta sitten vain pelkkiä kuoria kassalla, EI osteta lapsen nähden mitään makeisia makeishyllystä, kuten ei lelujakaan. Omat lapseni eivät pari-kolmevuotiaaksi asti edes käsittäneet, että "kaupan tädin" karkit ovat myytävänä.
Mutta ymmärtäähän sen, että jos on kaksi vuoden-parin ikäistä tenavaa mukana, niin kyllä siinä saa olla iloinen, kun selviytyy suuremmitta tappeluitta kassalle.
Monet äidit pelkäävät kanssaihmisten moitteita ihan turhaan. Kyllä suurimmalla osalla heistä on aikanaan ollut samat ongelmat.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus. Viestii johdonmukaisesta ajattelutavasta. Johdonmukaisuus on kaiken a ja o kun lapsi omaksuu tapoja.

justin kirjoitti:

edellisessä puhutaan asiaa,kasvatetaan ne lapset eikä anneta olla kuin siat pellossa!

Samaa mieltä minäkin...edellisessä ASIAA ! Kuinkas käykään, kun ensin aikuinen sanoo useamman kerran ettei namua tule ja sitten, kun lapsen "kiukkukohtaus" senkuin lisääntyy ja ääni kovenee niin aikuinen antaa periksi ja ostaakin namun. Silloinhan aikuinen on itse " vetänyt maton altaan". Ja lapsi sen kyllä osaa hyödyntää seuraavallakin kérralla. Eli "hirmu kohtaus " aikaiseksi ja namu on varma.
Jaksaisiko huutaa joka kerta, jos huomaa ettei se mitään hyödytä ?

hyvät ihmiset kirjoitti:

Älkää nyt ainakaan kehottako jättämään lapsia leluosastolle "katselemaan". Kun ei ne piltit mitään katsele, vaan repivät paketit auki, rälläävät muovimopoilla pitkin kauppaa kiljuen kurkku suorana yms, eivätkä opi ainakaan kunnioittamaan toisen omaa. Uskokaa pois, kun olen myyjä, näen tämän ilmiön lopputuloksen joka jumalan päivä. Kun ne mukulat olisivat siinä leluosastolla ja vain katselisivat, mutta kaiken sen tuhoamisen jälkeen tietenkin kyllästyvät odottamaan ja eksyvät kauppaan.

Omat poikani (10v. ja 6v.)eivät aloita enää minkäänlaista viuruamista, kun en ole
a) jättänyt heitä ikinä yksin leluosastolle,
b)antanut ottaa omia kärryjä
c)antanut ikinä periksi, jos kiukku tulee kaupassa
d) olen ostanut ennalta laaditun listan mukaan, ja olen sanonut, ettei tänään osteta leluja, karkkeja tms. ja lopuksi
e) olen molemmat pojat kantanut kaupasta pari kertaa ns. niska-perse -otteella ulos ja jättänyt ostokset siihen, kun mikään ei auttanut. Sen koommin ei ole tarvinnut kummankaan kanssa tapella, vaan kummatkin ipanat osaavat jopa perustellen neuvotella, jos on joku valtava mielihalu.
Aikuisen on oltava jämäkkä, kaupassakin. Ei siinä tarvi ulkopuolisten häiriintymistä miettiä.

Lue lisää

Puhut asiaa.

Nykyään turhan monilla vanhemmilla on käynyt epäselväksi, kuka perheessä päättää asiat, aikuiset vai lapset.

Liian lepsuja ollaan.

pikku myy kirjoitti:

Samaa mieltä minäkin...edellisessä ASIAA ! Kuinkas käykään, kun ensin aikuinen sanoo useamman kerran ettei namua tule ja sitten, kun lapsen "kiukkukohtaus" senkuin lisääntyy ja ääni kovenee niin aikuinen antaa periksi ja ostaakin namun. Silloinhan aikuinen on itse " vetänyt maton altaan". Ja lapsi sen kyllä osaa hyödyntää seuraavallakin kérralla. Eli "hirmu kohtaus " aikaiseksi ja namu on varma.
Jaksaisiko huutaa joka kerta, jos huomaa ettei se mitään hyödytä ?

Lue lisää

Puhuit vähän mutta asiaa:)

Aikuinen itse vetää maton altaan ja oravanpyörä on valmis.

mumma kirjoitti:

Ei pientä lasta voi minnekään lelupuolelle jättää. Vasta kun lapsi oikeasti käsittää, että tavarat kaupassa ovat rahan takana eikä yleisessä jakelussa, voidaan hänet jättää jonnekin katseen ulottumattomiin. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää.
Pitäisi vain alkaa se kauppakasvatus vuoden vanhasta. Lapsi EI saa koskea mihinkään kaupassa, EI kuorita banaania lapselle kauppakärryssä syötäväksi ja makseta sitten vain pelkkiä kuoria kassalla, EI osteta lapsen nähden mitään makeisia makeishyllystä, kuten ei lelujakaan. Omat lapseni eivät pari-kolmevuotiaaksi asti edes käsittäneet, että "kaupan tädin" karkit ovat myytävänä.
Mutta ymmärtäähän sen, että jos on kaksi vuoden-parin ikäistä tenavaa mukana, niin kyllä siinä saa olla iloinen, kun selviytyy suuremmitta tappeluitta kassalle.
Monet äidit pelkäävät kanssaihmisten moitteita ihan turhaan. Kyllä suurimmalla osalla heistä on aikanaan ollut samat ongelmat.

Lue lisää

Tosiaan loppuun asti ajateltu viesti.
Mutta vielä sananen myyjän näkökulmasta (tosin hieman aiheen vierestä). Itse en ole koskaan jättänyt omia lapsiani yksin leluosastolle katselemaan, syystä, että isoissa marketeissa, joissa sitä katseltavaa riittää, käy myös paljon ihmisiä, jotka eivät kaikki ole suinkaan hyväntahtoisia. On humalaisia, aineissa olevia tai muuten vaan aggressiivisesti käyttäytyviä. Siitäkin huolimatta, että on vahtimestarit ja valvontakamerat.
Jotkut vanhemmat jättävät kaksi-kolmevuotiaankin yksin leluja ihailemaan, mutta minä en uskaltaisi. Sen verran monta ikävästi käyttäytyvää ihmistä on tullut kohdattua. Pikkuasioista saatetaan tulla huutamaan oikein raivosta täristen, unohtaen kaikki käytöstavat. En soisi kenenkään lapsen olevan sellaisen ihmisen tiellä.

lisäys kirjoitti:

Tosiaan loppuun asti ajateltu viesti.
Mutta vielä sananen myyjän näkökulmasta (tosin hieman aiheen vierestä). Itse en ole koskaan jättänyt omia lapsiani yksin leluosastolle katselemaan, syystä, että isoissa marketeissa, joissa sitä katseltavaa riittää, käy myös paljon ihmisiä, jotka eivät kaikki ole suinkaan hyväntahtoisia. On humalaisia, aineissa olevia tai muuten vaan aggressiivisesti käyttäytyviä. Siitäkin huolimatta, että on vahtimestarit ja valvontakamerat.
Jotkut vanhemmat jättävät kaksi-kolmevuotiaankin yksin leluja ihailemaan, mutta minä en uskaltaisi. Sen verran monta ikävästi käyttäytyvää ihmistä on tullut kohdattua. Pikkuasioista saatetaan tulla huutamaan oikein raivosta täristen, unohtaen kaikki käytöstavat. En soisi kenenkään lapsen olevan sellaisen ihmisen tiellä.

Lue lisää

aivan samaa mieltä. En tiedä olenko ylisuojeleva
kun en päästä edes 4-vuotiasta lastanikaan täällä
h:gissä vielä yksin pihalle. Mutta todellakin olen välillä ihmetellyt kun olen jossain tosi isossa marketissa nähnyt että aika pienet on jätetty keskenään leluosastolle. Onko minun lapsukaiset ainoita tässä maassa jotka aivan varmasti ei enää hetken päästä olisi siellä?
Isompi lapseni kun haahuilee ympäriinsä vaikka olen vieressä. Se on kerran kaupassa tehnyt semmosen katoamistempun että meinas ihan oikeasti tulla jo hätä. Sieltähän se sitten passikuva kopista yhtäkkiä käveli muina naisina, peukalot repunolkaimien alla. (Vihellelly oisi varmaan jos oisi osannut.)

mumma kirjoitti:

Ei pientä lasta voi minnekään lelupuolelle jättää. Vasta kun lapsi oikeasti käsittää, että tavarat kaupassa ovat rahan takana eikä yleisessä jakelussa, voidaan hänet jättää jonnekin katseen ulottumattomiin. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää.
Pitäisi vain alkaa se kauppakasvatus vuoden vanhasta. Lapsi EI saa koskea mihinkään kaupassa, EI kuorita banaania lapselle kauppakärryssä syötäväksi ja makseta sitten vain pelkkiä kuoria kassalla, EI osteta lapsen nähden mitään makeisia makeishyllystä, kuten ei lelujakaan. Omat lapseni eivät pari-kolmevuotiaaksi asti edes käsittäneet, että "kaupan tädin" karkit ovat myytävänä.
Mutta ymmärtäähän sen, että jos on kaksi vuoden-parin ikäistä tenavaa mukana, niin kyllä siinä saa olla iloinen, kun selviytyy suuremmitta tappeluitta kassalle.
Monet äidit pelkäävät kanssaihmisten moitteita ihan turhaan. Kyllä suurimmalla osalla heistä on aikanaan ollut samat ongelmat.

Lue lisää

Kun menen kauppaan, katselen vaatteita, leluja, kirjoja, astioita ja koskettelen niitä, miksi siis lapseni ei saisi koskea kaupassa myytäviin tavaroihin. Minullakin on oikeus tutkia ensin ostamaani tuotetta. Sitä varten ne on siellä esillä, voin tehdä vertailuja ja valintoja.

Syomisessä kaupasta olen samaa mieltä kanssasi, ostokset maksetaan ensin ja syöminen aloitetaan joko kassan jälkeen ja vielä mieluummin kotona. Sitten taas miksi en saisi ostaa karkkia lasteni nähden. Meillä ongelmaa kaupassa ei ole ollut koskaan siitä karkista vaikka olen sitä ostanutkin. Ensinnäkin en koskaan ole opettanut lapsilleni sellaista huuhaata kuin karkkipäivä. Tarpeemme karkin suhteen on paljon vähäisempi ja ostamme karkkia vain silloin kun siihen on mieliteko. Joskus itselläkin tekee mieli suklaata ja ostan sitä silloin, miksi siis kieltäisin lapseltani suklaan tai muun karkin silloin, jos hän sitä haluaisi. Jos tietysti niitä karkkitoiveita alkaa tulla joka reissulla, pelkkä kielto on riittänyt lapsille. Siihen on tyydytty ilman kiukuttelua. Leluhyllyillä lapset ovat usein viihtyneet, katselevat siellä hyllyissä olevia leluja, joskus myös katselemme yhdessä ja olen seuraillut mikä on sellainen tarvike mistä he erityisesti ovat pitäneet siksi, että voisin sitten mahdollisesti hankkia sellaisen vaikkapa lahjaksi.

Minusta ei pidä tehdä liian tiukkoja sääntöjä ja rajoituksia kaupassa olevien tavaroiden katseluun sillä lapsia voi opettaa myös katselemaan nätisti myös leluja ja asettamaan tavaran siihen samaan paikkaan takaisin mistä sen on ottanutkin. Katsokaapa muuten vaatekoreja, lapsetko ne siellä penkovat tuotteita ja mylläävät joka ikisen nutun nurinniskoin? ehkäpä ei vaan esimerkillisesti kaupassa asioivat rajoja ja kieltoja lapsilleen asettavat aikuiset.

inna kirjoitti:

Yhdessä tehty ostoslista on muuten loistava keino. Ennen kauppaan lähtöä istutaan pöydän ääreen ja pikkuapulainen saa katsoa jääkaappiin, äiti kysyy, että "onko maitoa", napero huutaa "ei" , sitten se laitetaan listaan, sitten että "onko juustoa", jos ei niin laitetaan listaan. Listan teon yhteydessä muistutetaan, että karkkia laitetaan listaan vasta karkkipäivänä, ja karkkipäivänä se karkki tosiaan laitetaan sinne listaan.

No eri asia on tietty sitten, että miten lapsi saadaan johdonmukaisesti mieltämään mikä on karkkipäivä ja mikä ei, mutta jos se on lauantai, niin karkkipäivän muistisääntö on helppo: "jos olit tarhassa tänään, niin ei voi olla karkkipäivä. Karkkipäivä ei ole tarhapäivänä." Ja (kesä)sunnuntaille: "Karkkipäivähän oli eilen".

Mutta listan idea on se, että johdonmukaisesti ja joka kerta kaupasta ostetaan vaan ja ainoastaan se listassa oleva. Muka. Lukutaidottomalle lapselle voi ovelasti nayttää jos jotain listan ulkopuolelta ostetaan, että tuossa se lukee, mutta sitä ei saa tehdä usein.

Kaupassa lapsi tekee myös ostoksia, lapselta kysytään maitokaapin vieressä, että missäs täällä on maitoa, missäs juustoa, jne. On muuta ajateltavaa kuin namit.

Listasysteemi toimii jos se on aloitettu pienestä pitäen, mutta viisivuotiaalla joka on jo omaksunut omat tapansa kaupassa käyttäytymisestä, ei taida enää auttaa.

Lue lisää

Oli hyvä idea, kauppareissu oli tänään mukava,sekä äidille, että pojalle. Toivon, että ideastasi on meillä hyötyä jatkossakin. Kiitos!

Se on selvää, tottakai te voitte toimia noin, koska se toimii teillä.

Mutta on perheitä, joissa karkkipäivättömyys ei toimi, koska kaikki lapset (taidan väittää jopa, että suurin osa lapsista) eivät ymmärrä miksi joskus saa karkkia joskus ei. Johdonmukainen pitää olla. Jos ostat sitä karkkia muuten vaan lapselle, niin sitä pitää ostaa sitten aina jollei halua tappelua. Mutta mikä ettei jos kerta käy kaupassa harvoin.

Karkkipäivän kasvatuksellinen merkitys on juuri siinä johdonmukaisuudessa. Siinä, että ei ole edes mahdollista niitä karkkeja muulloin ostaa. Itseasiassa minäkin luulin lapsena niin, että niitä karkkeja ei edes voi ostaa kuin karkkipäivänä, täti ei myy niitä. Mitäs siinä sitten kiukuttelemaan.

Mutta siis johdonmukaisuuttahan juuri siinä kaupassa käymisessä ei tarvita silloin jos harvoin vaan käy kaupassa. Mutta jos hiukan mietit, niin kyllä teidänkin perheessä varmasti joitain asioita on, joissa noudatetaan lasten takia tiettyä rutiinia. Niitä toteutetaan vaan muissa asioissa kin kaupassa käynti, mutta se perusajatus on kuitenkin sama.

Vähän muuten särähti tuo "Ja tämä karkkipäivä on musta todella naurettava. Näin meitä ihmisiä ohjaillaan tekemään juuri niin kuin joku käskee."

Ikävä tyyli tuommoinen, että ensin tuomitsee jonkun toisen hyväksi havaitseman keinon ja jossain toisessa perheessä hyvinkin perustellun tavan naurettavaksi ja kuitenkin samaan hengenvetoon kuitenkin sanoo, että "Meillä toimitaan niinkuin meidän perheessä on hyväksi havaittu".

Te toimitte niinkuin teillä on hyväksi havaittu, mutta jos joku toimii eri tavalla, niin se on naurettavaa, vaikka se eri tapa olis toisella myös hyväksi havaittu?

En oikein usko, että kukaan lasten kasvatusta ja niiden kanssa elämistä pelkkien suositusten varaan perustaa, kyllä arki opettaa ensimäisen lapsen kanssa eläviäkin. Ja jos arki on opettanut, että akrkkipäivä toimii, se on kyllä kaikkea muuta kuin naurettavaa.

Aika mustavalkoinen ajattelutapa, että muilla olisi karkkipäivässä kyse pelkästään siitä hampaiden hoidosta. Siinä voi ola kyse paljosta muusta. Joten hiukan suvaitsevaisuutta muiden metodeja kohtaan, jos ne kerta toimivat.

inna kirjoitti:

Vähän muuten särähti tuo "Ja tämä karkkipäivä on musta todella naurettava. Näin meitä ihmisiä ohjaillaan tekemään juuri niin kuin joku käskee."

Ikävä tyyli tuommoinen, että ensin tuomitsee jonkun toisen hyväksi havaitseman keinon ja jossain toisessa perheessä hyvinkin perustellun tavan naurettavaksi ja kuitenkin samaan hengenvetoon kuitenkin sanoo, että "Meillä toimitaan niinkuin meidän perheessä on hyväksi havaittu".

Te toimitte niinkuin teillä on hyväksi havaittu, mutta jos joku toimii eri tavalla, niin se on naurettavaa, vaikka se eri tapa olis toisella myös hyväksi havaittu?

En oikein usko, että kukaan lasten kasvatusta ja niiden kanssa elämistä pelkkien suositusten varaan perustaa, kyllä arki opettaa ensimäisen lapsen kanssa eläviäkin. Ja jos arki on opettanut, että akrkkipäivä toimii, se on kyllä kaikkea muuta kuin naurettavaa.

Aika mustavalkoinen ajattelutapa, että muilla olisi karkkipäivässä kyse pelkästään siitä hampaiden hoidosta. Siinä voi ola kyse paljosta muusta. Joten hiukan suvaitsevaisuutta muiden metodeja kohtaan, jos ne kerta toimivat.

Lue lisää

Jos itse on todennut karkkipäivän turhaksi, niin on aika suvaitsematonata tuomita se saman tien naurettavaksi.

Kyllä meilläkin on ollut periaatteena että karkkia ostetaan yhtenä pävänä ja se on tilanteen mukaan joko perjantai tai lauantai. Systeemi on toiminut hyvin ja joskus tehdään poikkeuksia, kun saa palkita erityistä reippautta tms. :)

Itse olen myös harrastanut oluen suhteen "kaljapäivää", joka on myös käytännön syistä perjantai tai lauantai. Olen kokenut että tissuttelu viikolla on telkkarin ohella suurin stressin ja väsymyksen aiheuttaja. Vaimo taas voi ostaa saunasiiderinsä viikollakin, kun hänellä vapaapäivät osuu harvemmin viikonloppuun.

Patu33 kirjoitti:

Jos itse on todennut karkkipäivän turhaksi, niin on aika suvaitsematonata tuomita se saman tien naurettavaksi.

Kyllä meilläkin on ollut periaatteena että karkkia ostetaan yhtenä pävänä ja se on tilanteen mukaan joko perjantai tai lauantai. Systeemi on toiminut hyvin ja joskus tehdään poikkeuksia, kun saa palkita erityistä reippautta tms. :)

Itse olen myös harrastanut oluen suhteen "kaljapäivää", joka on myös käytännön syistä perjantai tai lauantai. Olen kokenut että tissuttelu viikolla on telkkarin ohella suurin stressin ja väsymyksen aiheuttaja. Vaimo taas voi ostaa saunasiiderinsä viikollakin, kun hänellä vapaapäivät osuu harvemmin viikonloppuun.

Lue lisää

Lauantai on se karkkipäivä meilläkin, mutta karkkia saatetaan ostaa jo varastoon vaikkapa torstain kauppareissulla ja lapsi kyllä tietää että sen saa kaapista vasta lauantaina.

Kokonaan oma lukunsa on sitten toisten lasten vanhemmat jotka antavat karkkia viikolla "koko porukalle" kun yhdessä leikkivät ajattelematta sitä että toisilla lapsilla voikin olla "se karkkipäivä".

samoin meilläkin toimitaan. Eli jos isälle ja äidille ostetaan herkkuja, ostetaan myös pojalle. Ja herkkusuita kun ollaan, melkein joka kerta :-) Kaupassa käydään keskimäärin kaksi kertaa viikossa.

Tosin pari kertaa poika kokeili "omaa tahtoaan" joskus uhmaikäisenä, ja yritti saada tahtonsa läpi (halusi karkkia, emmekä me olleet sitä ostamassa juuri sillä kertaa) ja kun ei tehty niin kuin hän halusi, hän nosti hirveän metakan. Mutta emme antaneet periksi, vaan annoimme karjua hänen kaikessa rauhassa (sillä seurauksella, että lähellä olijat katsoivat pahalla silmällä :O), koska mikään järkipuhe ei sillä hetkellä tehonnut. Mutta jälkeenpäin tietysti selitimme hänelle, että tuollaisella rumalla käyttäytymisellä, mitä tänään kaupassa nähtiin, ET TAKUULLA TULE SAAMAAN YHTÄÄN MITÄÄN! Etkä pääse seuraavalla kerralla mukaan kauppaan, vaan äiti käy yksin... Ja noilla keinoin hän oppi aika nopsaan kuka sen kaapin paikan määrää. Nykyään hän osaa pyytää nätisti haluamaansa ja tarvittaessa myös hyväksymään sen, ettei tänään herkkuja/leluja ostella.

Kui sie sen teet ja saat toimimaan myös???

Täällä odottaa miljoona kiinnostunutta netissä... :)

Tokihan sitä voi sopia lapsen kanssa mitä vaan.

Käytännössä kuitenkin tahtoo olla niin, että ei 3-vuotias hahmota, mitä se lupaaminen konkreettisesti tarkoittaa, ja näin ollen ihan vilpittömästi lupaakin kotona, että "juu, en kärtä kaupassa karkkia", koska se tilanne ei ole siinä lupaamishetkellä päällä, eikä lapsi osaa kuvitella, miten ylivoimaiseksi mieliteko muuttuu sillä hetkellä kun ne karkit näkyy.

Kun karkit tulevat kaupassa vastaan, lupauksen pitäminen on useimmille pikkulapsille ylivoimaista, siinä ei aijemmin tehty lupaus enää mieleen muistu vaikka aikuinen miten karjuisi siihen päälle että "ETKÖS MUISTA MITÄ KOTONA SOVITTIIN, MEHÄN SOVITTIIN ETTEI KARKKIA, ETKÖS NYT MUISTA, MEHÄN SOVITTIIN KOTONA, .....!!!"

Hienoa on tietysti jos omasi kohdalla em. toimii, mutta sen takia täällä aiheesta juuri keskustellaan, kun kaikilla ei todellakaan toimi noin helpot keinot.

Olikohan tuo 'ikinä' vähän liian ehdoton termi?

Ainakin meillä jokainen muksu on kokeillut kerran tai kaksi saada tahtoaan läpi kiukuttelukohtauksella.

Ymmärrän että äskeinen kirjoittamani ei ihan pelaa yh:lla. Kun ei voi viedä kotiin lasta.

Mutta kannattaisko joskus tehdä kauppareissu niin että kaappi ei ole vielä tyhjä (ei olisi aivan pakko mennä) ja poistua kaupasta kesken kun lapset eivät tottele. Ja toistaa tämä muutaman kerran. Eikä antaa enää periksi yhdellekään karkkivaatimukselle.
Elikkä tehdä muutama "harjoitustilanne". Ymmärrän että se ottaa voimia mutta saattaisi auttaa.

miksi 2-3-vuotias poikasi juoksenteli yksinään kaupassa???

Sinulla ei takuulla ole lapsia. Yksikään järkevä vanhempi ei vie riehuvia lapsia autoon ja lukitse heitä sinne.
Tosin järkevillä vanhemmilla ei ole riehuvia lapsia. Osaavat käsitellä jälkikasvuaan asiallisesti.

lapseton kirjoitti:

Sinulla ei takuulla ole lapsia. Yksikään järkevä vanhempi ei vie riehuvia lapsia autoon ja lukitse heitä sinne.
Tosin järkevillä vanhemmilla ei ole riehuvia lapsia. Osaavat käsitellä jälkikasvuaan asiallisesti.

Lue lisää

riehuvia lapsia?????????????????????
Salli mun nauraa !

lapseton kirjoitti:

Sinulla ei takuulla ole lapsia. Yksikään järkevä vanhempi ei vie riehuvia lapsia autoon ja lukitse heitä sinne.
Tosin järkevillä vanhemmilla ei ole riehuvia lapsia. Osaavat käsitellä jälkikasvuaan asiallisesti.

Lue lisää

pitkalle lapsen temperamentti, tai ts. riehuminen ei ole aina mitaan tekemista kasvatuksella tai "jarkevilla vanhemmilla"!

... kirjoitti:

pitkalle lapsen temperamentti, tai ts. riehuminen ei ole aina mitaan tekemista kasvatuksella tai "jarkevilla vanhemmilla"!

... kyllä varmaan muuten on, ja paljon!!! "Järkevyydestä" en tiedä (mitä se nyt tässä tapauksessa tarkoittaakaan?), mutta kasvatuksella sen sijaan on paljonkin vaikutusta. Toki varmaankin useimmat lapset kokeilevat rajojaan, toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta loppuviimeks kasvatuksella on vaikutusta siihen jääkö riehuminen jatkuvaksi tavaksi vai vain muutamaan kokeilukertaan.

Nykypäivänä näkee paljon isojakin (siis kouluikäisiä) lapsia, jotka eivät osaa vieläkään käyttäytyä ihmisten ilmoilla ollessaan, vaan ns. hyppivät vanhempiensa silmille. Minusta silloin on enää turha selittää, että "lapsemme on niin känkkäränkkä, ei ei se usko" tms, koska tosiasiassa kyse on siitä, etteivät vanhemmat ole osanneet opettaa (siis kasvattaa) häntä oikeille tavoille.

Piukka kirjoitti:

... kyllä varmaan muuten on, ja paljon!!! "Järkevyydestä" en tiedä (mitä se nyt tässä tapauksessa tarkoittaakaan?), mutta kasvatuksella sen sijaan on paljonkin vaikutusta. Toki varmaankin useimmat lapset kokeilevat rajojaan, toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta loppuviimeks kasvatuksella on vaikutusta siihen jääkö riehuminen jatkuvaksi tavaksi vai vain muutamaan kokeilukertaan.

Nykypäivänä näkee paljon isojakin (siis kouluikäisiä) lapsia, jotka eivät osaa vieläkään käyttäytyä ihmisten ilmoilla ollessaan, vaan ns. hyppivät vanhempiensa silmille. Minusta silloin on enää turha selittää, että "lapsemme on niin känkkäränkkä, ei ei se usko" tms, koska tosiasiassa kyse on siitä, etteivät vanhemmat ole osanneet opettaa (siis kasvattaa) häntä oikeille tavoille.

Lue lisää

Ja ylitti ne

lapseton kirjoitti:

Sinulla ei takuulla ole lapsia. Yksikään järkevä vanhempi ei vie riehuvia lapsia autoon ja lukitse heitä sinne.
Tosin järkevillä vanhemmilla ei ole riehuvia lapsia. Osaavat käsitellä jälkikasvuaan asiallisesti.

Lue lisää

Juu ei ole omia. Mutta miksi kiukuttelevaa lasta ei voisi viedä hetkeksi autoon ja hoitaa kauppareissun loppuun? Siis jos oletetaan lapsen olevan niin pieni ettei pääse kässäriä vapauttamaan eikä saa aikaiseksi mitään vaaratilannetta yms.

Ei kai tuollaisessa tilanteessa muutaman minuutin "aresti" yksin autossa keskellä kirkasta päivää voi olla kohtuuton "kurinpidollinen ja yleisen järjestyksen turvaava" toimi :-) ...tai jos on niin kertokaa ja perustelkaa mieluusti myös miksi näin sen sijaan että haukutte julmaksi lapsivihaajaksi :)