Enkö olekaan parantunut?

exparantunut

Sairastuin anoreksiaan 14-15 vuotiaana. Sairastin sitä vuoden, jonka jälkeen jouduin osastolle ja paino nousi. Aloin käymään terapiassa ja samalla itselleni kehittyi bulimia, jota sairastin 3 vuotta. Oksensin joka päivä kolmen vuoden ajan ja samalla käyden terapiassa. Sitten muutin pois kotoa toiselle paikkakunnan opiskelujeni perään poikaystäväni luokse. Oksentelu loppui seinään, sillä en tietenkään voinut oksentaa poikaystäväni läsnäollessa, vaikka hän tiesi että olen sairastanut bulimiaa. Oksentelu kuitenkin jatkui esimerkiksi kun kävin kotona viikonloppuisin. Aina ollessani kotona, koin että olen paljon lihavampi ja rumempi, kuin mitä muulloin ajattelin ja olin todella surullinen aina ollessani kotona. Siksi vähensin kotona käymistäni.

Muutosta on nyt aikaa vähän yli puolitoista vuotta. Erosin poikaystävästäni ja muutin asumaan yksin, jolloin bulimia tuli takaisin kuvioihin, ei tosin yhtä pahana kuin ennen. Sitten aloin taas seurustelemaan, muutin yhteen ja olin 7kk oksentamatta, jollei lasketa muutamaa kertaa kun olen käynyt kotikotonani. Nyt poikaystäväni on ollut töissä toisella paikkakunnalla ja itse olen ollut lomalla kotikotonani sekä töissä kotipaikkakunnallani, eli yksin kotona. Oksentelen taas jatkuvasti.

Taisin juuri äsken tajuta, että ehkä olenkin vielä sairas. Yli vuoden olen ajatellut olevani terve ja parantunut, mutta nyt tämä taas iski päin kasvoja. En edes ymmärrä miksi teen tätä, sillä olen todella tyytyväinen kroppaani ja olen onnellinen. En halua enää oksentaa. En myöskään halua mitään ammattiapua, sillä edellisellä kerralla siitä ei juurikaan ollut hyötyä minulle, eikä minulla ole aikaa sellaiseen. Eikä minua välttämättä edes diagnosoitaisi enää bulimikoksi. Mitä teen? Miten saan oksentelun loppumaan? Pitääkö mun olla koko ajan kahlittuna johonkin toiseen ihmiseen, etten vahingossakaan pääse oksentamaan tai ahmimaan. Ahmiminenkin on hirveetä. Eikö tästä pääse koskaan eroon? Antakaa vinkkejä!

3

133

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • exparantunut

      Pakko vielä jatkaa kertomista, ehkä tää tänne kirjoittelu sitten korvaa sen terapeutin..

      Mun on vaikea hyväksyä olevani sairas, koska en todellakaan ole samalla tavalla sairas kun mitä esimerkiksi kaksi vuotta sitten lukioaikoinani. Nykyään ahmimista tapahtuu "vahingossa". Se lähtee siitä että syön vähän liikaa ja no, ajatukseni menevät tähän tapaan: "Hyi ku tuli syötyä paljon, ähky. Tuli ihan huono olo. Mutta mähän oon yksin eli voin ihan hyvin käyä oksentamassa vähän pois että tulis parempi olo.. No mutta jos mä nyt kerran oksennan niin eikös se oo sama syödä vähän lisää". Ja toi vähän lisää tarkoittaa yleensä toista annosta tai paria leipää tai jotain herkkua, jonka käyn oksentamassa puolen tunnin sisään syömisestä ja jatkan elämääni niinku mitään ei olis tapahtunutkaan.

      Sen sijaan lukioiaikoinani saatoin ahmia älyttömät määrät ruokaa ihan vain silkasta ahmimisen ilosta. Ahmimista saattoi kestää monia tunteja. Usein jouduin odottamaan yli keskiyön, että vanhempani menisivät nukkumaan ja pääsisin oksentamaan. Ja mitäs parempaa tekemistä mulla odotellessa olis ollu ku syödä. Joskus kävi niin, että nukahdin ja aamulla heräsin maha edelleen turvonneena hirveässä morkkiksessa. En tietenkään voinut lähtä kouluun, vaan lintsasin jotta pääsisin oksentamaan heti aamulla. Kyllä, söin niiin paljon että pystyin oksentamaan vielä aamulla. Eihän sillä kauheasti laihuttavaa vaikutusta enää ollut, mutta mahan sai litteämmäksi. No, sitten tuli morkkis koulusta lintsaamisesta, vanhemmat tai sisarukset ei ollut kotona, no mitäpä sitä muutakaan ku ahmimista ja koko kierre alkoi alusta. Mun elämä oli jatkuvaa ahmimista ja oksentamista, joka ei kattonut kelloa, saatoin herätä yöllä 5 oksentamaan, jotta pääsin kouluun. Joskus myös lintsasin koulusta jotta saisin ahmia. Joskus kun ei ollut pääsyä oksentamaan, oksensin omassa huoneessani muovipusseihin. Se jos joku, on sairasta.

      Oon siis tuohon verrattuna suht terve, mutta oonko silti edelleen sairas?

    • hhhjjmia

      Mulla on ihan sama tilanne ku sulla! Ennen ahmis kans ihan sairaasti ja nautin oksemtamisesta... nykyää en niinkää nauti siitä vaa mullekki tulee just toi ette oho taisin syödä liikaa, no syödää sit lisää ku käyn kumminki oksentamas. Ajattelen, että oon parantunu enkä sairasta enää bulimiaa mut must vähä tuntuu, että terveen iltarutiini ei mee tällei: syön ruokaa, syön vähä enemmä koska taisin syödä liikaa, oksennan, pesen hampaat, meen nukkuun ihana oksennuksen tuoksu nenäs.
      Oon sairastanu tätä jo pari vuotta ja todellaki haluisin päästä eroon, koska oon lähes tyytyväinen kroppaani ja vaikken oliskaa nii ei mikää oksentamine oo tapa saada unelmabodyy..
      Jos jollai on joku tapa mil on päässy eroo täst nii ois ihana jos jakais sen

    • paranemaan päin

      Mä oon koko ajan jonkun seuras koska pelkään et oksentaisin muuten :( Ja sit en syö niin ei oo mitää oksennettavaa, mutta sekin on tosi sairasta. Sit jos oon ahminu ja ihmisii ei oo lähel niin meen pihalle ja kuuntelen musiikkii, mut sen pitää olla joku paikka mis liikkuu ihmisii etten oksenna johki mettään, (niinkin käyny) en osaa sanoo muuta. Sit voisin tietty soittaa mun kavereille ja kertoo et ahmin ja yleensä ne sit kyl tulee mahdollisimman nopeesti mun tai mä meen niitten luo. Pitää vaa hillitä ittensä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      68
      2630
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      62
      2582
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1762
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1597
    5. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1520
    6. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      9
      1450
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1372
    8. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1223
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      8
      1177
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      25
      1096
    Aihe