Ero tuli 1/2 vuotta sitten, osituksessa jäi minulle talo ja sen tuomat velat. Lapsesta sain luojan kiitos puolet, joten puoli-yh-isänä porskutetaan. Suurimmaksi ongelmaksi näyttää tulevan yksinäisyys, kun asun exän kotipaikkakunnalla keskisuomessa. Paikkakuntaa entiseen, jossa nykyiset kaverini ovat, en voi pojan takia vaihtaa. Suhteessa ollessani pidin pojastamme huolta ja annoin juurikin kaikkeni hänelle (poika oli läheisempi minulle kuin äidilleen), jopa niin paljon, että muu sosiaalinen elämäni kärsi huomattavasti. S###anan raskas taakka, kun koko baletti meni sekaisin eräänä helmikuun iltapäivänä, vaimon sanoessa, että ohi on. Itse voin suhteessa enemmän ja vähemmän huonosti n.3 vuotta. Ei ollut miestä laittamaan poikki, kun kersaa tuli ajateltua, Nyt kun poikakin oireilee eron jälkeen, tuntuu tiilivuoren hartioilla vain kasvavan. Väsymys painaa, ei niinkän masennus vaan ahdistus miten kaikki kääntyy ja mihin suuntaan.
uuden opettelu
4
105
Vastaukset
- jhygttffr
Niin Liika on liikaa. Mieti mikä on Liikaa. Onko aika myydä talo ? Ymmärrän, se on tehty teille. Mutta sun on silti hyvä miettiä asiaa. Saat normaalit tapaamiset. Lapselle pARASTA, JOS VANHEMMAT ASUVAT lähekkäin. Erilaisia tapaamismalleja on. Vuoroviikkoasumista ja viikonloppuja ja lomareissuja. Ihan niitä sitten keskenään tai lastenvalvojilla sovitaan.
- sekirkaspäivätulee
Kyllä se päivä paistaa vielä. Toivon sitä sinulle.
- jolleitaasne
sosiaaliviranomaiset sekoile sairaudessaan..
Hei 1 pvä kerrallaan.
Kuvaat tunnelmiasi, miten rankkaa on selvitä yksin lasten kanssa ja yrittää samalla selvittää päätään tapahtuneen eron suhteen. Kuvailet sitä, miten vaimon ilmoitus tuntui tulevan ikään kuin puun takaa ja yllättäen. Joudut kelaamaan mielesssäsi menneitä aikoja ja suhteenne tilaa, jotta ymmärtäisit, mitä kaikkea on tapahtunut ja minkä pisteenä vaimo sitten tahtoi elää.
Kovasti tekee mieleni sanoa, että älä jää yksin! Uudellakin paikkakunnalla on varmasti monenlaista tapahtumaa, jonne voit isänä lasten kanssa osallistua. Monet järjestöt ( mm. MLL) ja harrastustahot tarjoavat toimintaa. Itselleni on tietenkin tutuinta suositella myös seurakunnan toimintoja. Monissa seurakunnissa järjestetään erillistä isä-lapsi tai yksinhuoltajatoimintaa: leirejä, retkiä, tapaamisiltoja. Tai ainakin perheille toimintaa. Voisit saada kullanarvoista vertaistukea ja tutustuisit uusiin ihmisiin. Näkisit selviytymistarinoita, jotka voimistavat sinua. Myös paikkakuntasi diakoniatyöntekijän kanssa voi varata keskusteluaikoja tunteiden tuulettamiseksi ja vaihtoehtojen miettimiseksi. Kuihtunut sosiaalinen elämämis voi saada uuden alun uudessa tilaisuudessa.
Joudut rakentamaan nyt elämän uudestaan. Kaikki kokemasi joudut järjestelmään eri tavalla. Tutustut myös itsessäsi voimavarojesi laitoihin. Samalla tutustut erilaisiin selviämismahdollisuuksiin. Jonain päivänä heittelet palloa huolettomasti talon laitaan ja tajuat että hei! tällä viikolla en ole ollut allapäin enkä stressaantunut. Sellainenkin aika tulee. Kriisi ei tarkoita, että mahdollisuudet on ohi. Kriisi tarkoittaa juuri mahdollisuutta. Mutta kriisin aikana jokainen tarvitsee tukea jostain. Myös sinulle sellaista toivottaa
Merja, diakoni
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742892
- 642753
- 681812
- 241647
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171639- 201590
- 191478
- 481287
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91249