Vanhemmat erosi 7 vuotta sitten henkisesti ja 5 vuotta sitten virallisesti. Olen 15 vuotias tyttö ja ainut lapsi perheessä. Eron jälkeen isä muutti pois omaan asuntoon ja aloin käydä vuoroviikoilla molempien luona säännöllisesti.
Tän jälkeen aloin nähdä molemmat vanhemmat enemmän yksilöinä ja huomasin aika nopeasti kummalta olin saanut oppia. (äidiltä)
Isälle ero oli varmaan aika raskas asia sillä aina isän viikoilla kun tuli koulusta ja avasi oven, haistoi alkoholin hajun.
Riitaa synty helposti. Joskus jopa lukittauduin vessaan kun pelotti.(väkivaltaa ei kuitenkaan tapahtunut!)
Enimmäkseen isä moitti mua ja kuinka paljon muistutin äitiäni. Kuulin myös kuinka oon hemmoteltu pikkuprinsessa (vaan sen perusteella että olin ainut lapsi) Olihan se pelottavaa, mutta kun olin vasta jotain 9 v. , luulin sen olevan normaalia tai 'väliaikaista'.
Vähän aikaa sitten isä löysi uuden naisen, jolla on 3 lasta ja joskus saan kuulla kuinka iskä vertailee mua niihin.
Tää on jatkunut tähän päivään ja välillä mulla on niin paha olla että ihan itken ja sanon, että haluan pois. Meillä ei myöskään oo mitään yhteistä tekemistä niiden riitojen takia.
Mutta tässä tuleekin se vaikee kohta! Mä sisimmässäni tiedän että tää jatkuu vielä ties kuinka kauan ja tiedän että iskälle menossa on se riski että kuulen ne samat moitteet mitä oon sietäny jo suunnilleen 9 vuotta. Silti mä annan isälle aina uuden mahdollisuuden ja vaan toivon parasta, sillä isovanhemmat isän puolelta on mulle tosi läheisiä enkä halua menettää niitä! Riidoissa isä aina turvautuu menneisiin ja siihen kuinka usein se jäi kotiin hoitamaan mua kun äiti meni töihin. Voi olla totta mutta sillä ei oo mulle enää merkitystä, sillä en nää sitä enää isässä. Nään vaan temperamenttisen, ahdasmielisen miehen. Isällä saattaa olla omat mielipiteensä, mutta näin minä koen tän tilanteen. Oon sanonut monta kertaa isällenikin omiasta tunteistani mutta tuntuu ettei niitä kuunneltais lainkaan ja sit oletetaan että mä kuuntelisin. Äidille oon sanonut tästä ja oon saanut häneltä eniten tukea, mutta en oo kuitenkaan ihan varma. Mitä mieltä ootte? D:
Pitäisikö 'erota' isästä?
isäongelmia
2
151
Vastaukset
- vantaan typy
Hylkää isäs iha oikeesti. siis mitä vittuu
- joopelis
Mun mielestä sun kannattas puhuu sun isälle suoraan sen käytöksestä ja siitä miten se loukkaa sua. Jos se ei auta/sun isä käyttäytyy välinpitämättömästi eikä muuta tapojaan ni puhu sun äidille ja sano ettet enää halua mennä isälles. Ja voisithan sä silti viel olla yhtetksissä ja tavata sun isän vanhempia. Sinuna kuitenkin ottaisin "aikuismaisen" otteen tästä tilanteesta koska isäs on kuitenkin sun verisukulainen ja se varmasti rakastaa sua sisimmässään. Tsemppiä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743052
- 712921
- 681842
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä191772- 271681
- 241667
- 201640
- 481317
- 381293
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91289