mikä avuksi

ollut provota...olen kyllä naimisissa mutta meillä on niin mahdottoman ihana tilanne että tyttöni ei ole mieheni biologinen lapsi joskin olemme olleet yhdessä jo siitä asti kun tyttö on ollut 3 kk ja likka pitää häntä isänään.
hänen mielestään ei ole ongelmaa koska lasten pitää kasvaa kurissa ja nuhteessa ja tyttö "pelkää" isäänsä.ei hän sille kiukuttele ja miehen mielestä vika on minussa.nuorempi poika(2v)on pikku hitleri ja isisn lellikki perheessämme.Mun pää vaan on niin pirun sekasin kun neuvolasta sanovat yhtä,kasvatusneuvolasta toista,lääkäri kolmatta ja sitten sukulaiset teilaa kaiken.en saa mistään tukea tähän "ongelmaan".kukaan ei ikinä "näe"ongelmia esim.sitä kuinka likka "nauraa"mun komentamiselle yms.Esimerkkinä tänään, pappa tuli käymään(asutaan kerrostalo 3. kerros)lapsilla ei ole asiaa parvekkeelle ja kas kummaa kyllä papan kanssa saa tulla,ei ole väliä vaikka yritän sanoa että meillä ei lapset mene parvekkeelle...mä olen niin poikki kun tuntuu ettei mikään ole hyvä ja kaikki aina syyllistää ja siksi kyselinkin muita äitejä/isiä jotka tuntevat elävänsä kaaoksen keskellä...

... kirjoitti:

ollut provota...olen kyllä naimisissa mutta meillä on niin mahdottoman ihana tilanne että tyttöni ei ole mieheni biologinen lapsi joskin olemme olleet yhdessä jo siitä asti kun tyttö on ollut 3 kk ja likka pitää häntä isänään.
hänen mielestään ei ole ongelmaa koska lasten pitää kasvaa kurissa ja nuhteessa ja tyttö "pelkää" isäänsä.ei hän sille kiukuttele ja miehen mielestä vika on minussa.nuorempi poika(2v)on pikku hitleri ja isisn lellikki perheessämme.Mun pää vaan on niin pirun sekasin kun neuvolasta sanovat yhtä,kasvatusneuvolasta toista,lääkäri kolmatta ja sitten sukulaiset teilaa kaiken.en saa mistään tukea tähän "ongelmaan".kukaan ei ikinä "näe"ongelmia esim.sitä kuinka likka "nauraa"mun komentamiselle yms.Esimerkkinä tänään, pappa tuli käymään(asutaan kerrostalo 3. kerros)lapsilla ei ole asiaa parvekkeelle ja kas kummaa kyllä papan kanssa saa tulla,ei ole väliä vaikka yritän sanoa että meillä ei lapset mene parvekkeelle...mä olen niin poikki kun tuntuu ettei mikään ole hyvä ja kaikki aina syyllistää ja siksi kyselinkin muita äitejä/isiä jotka tuntevat elävänsä kaaoksen keskellä...

Lue lisää

Jos tyttö ei kiukuttele isälle mutta sinulle kiukuttelee, on kasvatustavoissanne varmaan jotain eroavaa, sillä tuosta noin vain tyttö tuskin on keksinyt moista.

Jos kuulet monia neuvoja, kokeile yhtä ja sukulaisille voit sanoa jos he Huutavat, että näin sanoo ammattihenkilö neuvolasta tai lastenlääkäristä ja kokeilet tätä tapaa, sillä heillä on koulutus asiaan toisin kuin itselläsi ja sukulaisillasi. Ja toki kokeilet heidän kasvatustapojaan jos osaavat hyvin hyvin perustella.

Jos pappa tulee käymään ja antaa lapsille lupia joita et hyväksy, ilmoita tyynesti papalle että lasten pitää totella äitiä ja jos TEIDÄN perheessä on sovitut pelisäännöt, joita noudatetaan kun ollaan teillä. Jos pappa tulee kylään, samat säännöt pätevät teidän kattonne alla.
On Papan asia sopeutua joukkoon jos tulee kerran kylään eikä sotkea lapsien käsitystä siitä mikä on sallittua ja mikä ei.

Mikä miehesi käytöksessä saa lapset "pelkäämään" häntä? Onko se ihan tervettä pelkoa vai pelkääkö lapsi saavansa turpiin jos ei tottele? Suun pesu saippualla tai nurkassa seisottaminen tai vaikka jälkiruoan pois jättäminen ovat ihan hyviä rangaistuksia pienille lapsille.

porrot kirjoitti:

Jos tyttö ei kiukuttele isälle mutta sinulle kiukuttelee, on kasvatustavoissanne varmaan jotain eroavaa, sillä tuosta noin vain tyttö tuskin on keksinyt moista.

Jos kuulet monia neuvoja, kokeile yhtä ja sukulaisille voit sanoa jos he Huutavat, että näin sanoo ammattihenkilö neuvolasta tai lastenlääkäristä ja kokeilet tätä tapaa, sillä heillä on koulutus asiaan toisin kuin itselläsi ja sukulaisillasi. Ja toki kokeilet heidän kasvatustapojaan jos osaavat hyvin hyvin perustella.

Jos pappa tulee käymään ja antaa lapsille lupia joita et hyväksy, ilmoita tyynesti papalle että lasten pitää totella äitiä ja jos TEIDÄN perheessä on sovitut pelisäännöt, joita noudatetaan kun ollaan teillä. Jos pappa tulee kylään, samat säännöt pätevät teidän kattonne alla.
On Papan asia sopeutua joukkoon jos tulee kerran kylään eikä sotkea lapsien käsitystä siitä mikä on sallittua ja mikä ei.

Mikä miehesi käytöksessä saa lapset "pelkäämään" häntä? Onko se ihan tervettä pelkoa vai pelkääkö lapsi saavansa turpiin jos ei tottele? Suun pesu saippualla tai nurkassa seisottaminen tai vaikka jälkiruoan pois jättäminen ovat ihan hyviä rangaistuksia pienille lapsille.

Lue lisää

Aikanaan tuskailin samaa. Neuvoja tuli oikealta ja vasemmalta, kaikki tietenkin hyväätarkoittavia ja toisistaan poikkeavia.
Anoppini, monen siskon isosisar ja monen lapsen ja lapsenlapsen mummu, sanoi minulle lohduttavasti. "Kuuntele mitä sanovat ja nyökkäile. Sitten teet niin kuin parhaaksi näet."
Toista on aina hyvä neuvoa, varsinkin ensimmäisen lapsen kasvatuksessa.

Minäkin nyt neuvon: Jos olet sanonut, että parvekkeelle ei mennä, niin sanot sen myös Papalle. Ei papallakaan ole sinne asiaa. Tupakkinsa voi polttaa sitten kotimatkalla.
Lapsen pitää saada uskoa siihen että MEIDÄN äiti tietää.

anopin sana kirjoitti:

Aikanaan tuskailin samaa. Neuvoja tuli oikealta ja vasemmalta, kaikki tietenkin hyväätarkoittavia ja toisistaan poikkeavia.
Anoppini, monen siskon isosisar ja monen lapsen ja lapsenlapsen mummu, sanoi minulle lohduttavasti. "Kuuntele mitä sanovat ja nyökkäile. Sitten teet niin kuin parhaaksi näet."
Toista on aina hyvä neuvoa, varsinkin ensimmäisen lapsen kasvatuksessa.

Minäkin nyt neuvon: Jos olet sanonut, että parvekkeelle ei mennä, niin sanot sen myös Papalle. Ei papallakaan ole sinne asiaa. Tupakkinsa voi polttaa sitten kotimatkalla.
Lapsen pitää saada uskoa siihen että MEIDÄN äiti tietää.

Lue lisää

Kyllä sulla on ollut viisas anoppi :)
Kertakaikkiaan loistava neuvo, pistänpä takataskuun myöhempää käyttöä varten :))

Kiitos sinulle.
uskoisin että olet ehkä vanhempi/kokeneepi kasvattaja...rohkaisun sana sinullta oli tarpeen kiitos

Mitenkä sen lapsen saa uskomaan tuon, että pitää pysyä sängyssä, tai omassa huoneessa? en ainakaan itse viitsisi tuntia seistä oven kahvassa ettei lapsi tule pois sieltä.

Muksu on meinaan sen verran omapäinen ja temperamenttinen, ettei käsky "pysy huoneessa, tai sängyssä" tepsi. Mitenkä olet sitten toiminut, jos lapsi ei pysy siellä huoneessa?

mama-uu kirjoitti:

Mitenkä sen lapsen saa uskomaan tuon, että pitää pysyä sängyssä, tai omassa huoneessa? en ainakaan itse viitsisi tuntia seistä oven kahvassa ettei lapsi tule pois sieltä.

Muksu on meinaan sen verran omapäinen ja temperamenttinen, ettei käsky "pysy huoneessa, tai sängyssä" tepsi. Mitenkä olet sitten toiminut, jos lapsi ei pysy siellä huoneessa?

Lue lisää

Tyttäreni on jo täysi-ikäinen ja *huh!* ei asu enää kotona.
Hän oli myös 6-vuotiaana ihan mahdoton. Juuri tuollainen: puhe ei mennyt perille. Pitäisikö semmoinen/tommoinen lapsi köyttää sänkyyn kiinni suukapulan kanssa? En minäkään saanut aikoinaan mitään neuvoja, tukea, että miten toimia ja miten jaksaa lapsen kanssa, johon mikään hyvä tai kaunis tai edes järkevä ja normaali ei tehonnut.
Pelkkää huutoahuutoa se meilläkin tahtoi olla.

Ja minä olin huono äiti!
Mahdoton hän oli päiväkodissakin, ei sielläkään pärjätty, ja hermot paloi heilläkin, mutta minut kyllä osattiin kasvattajana huonoksi leimata.

Vasta myöhemmin kuulin, että 6 vuotias on verrattavissa murrosikään. On siis menossa siihen verrattavissa oleva ikäkausi, jolloin monet asiat myllertää mielessä ja lapi on tavallaan samalla tavalla hanakala kuin teini-ikäinen.

Meinaan, jos tästä tiedosta olisi apua.

En muista miten minä toimin lapsen kanssa tuolloin. Hermojaraastavaa aikaa se ainakin oli. Omat keinot ja voimat oli lopussa.
En tiedä, auttaako semmonen - tuossa nukkumaanmeno- ja vuoteessapysymistilanteessa, että iltatoimet rauhoittaa niin, että on aikaa lapsen kanssa. Iltasatutuokio tms. Ja sitten sanoo, että saapi valvoa vaikka läpi yön, mutta tekee sen hiljaa ja vuoteessaan.
Ja jos ei tottele, tulee sanktio. Esim. seuraavana päivänä ei saa jotain tai ei pääse jonnekin. Vie pois siis jonkin kivan, mistä lapsi tykkää, jos tykkää pelata, tai katsoa jonkun ohjelman, niin sitten se on estolistalla. Ja ko. päivänä sitten muistuttaa, miksi näin.
Mitään viikon päähän vietyä rangaistusta ei voi laittaa, esim. karkkipäivä tms., koska sinne asti ei muisti yllä.
Jutut pitää olla tässä ja nyt.

Hyvälle käytökselle asetetaan pieniä tavoitteita. Kiitos ja kehu heti, kun on jotain vähänkin hyvää ja kaunista onnistunut. Poistuisi se huomion hakemisen kierre keinolla ja teolla millä hyvänsä-

Itse en tainnut osata toimia noin, kun neuvon. Mutta olisi ollut hyvä jos olisin saanut sen neuvon. En vaan saanut sitä tukea mistään..

mama-uu kirjoitti:

Mitenkä sen lapsen saa uskomaan tuon, että pitää pysyä sängyssä, tai omassa huoneessa? en ainakaan itse viitsisi tuntia seistä oven kahvassa ettei lapsi tule pois sieltä.

Muksu on meinaan sen verran omapäinen ja temperamenttinen, ettei käsky "pysy huoneessa, tai sängyssä" tepsi. Mitenkä olet sitten toiminut, jos lapsi ei pysy siellä huoneessa?

Lue lisää

Kyllä meilläkin tuota tempperamenttia löytyy, eikä kaunis kehoitus todellakaan ole se muoto jota minä silloin käyttäisin.
Toki käsken pysymään siellä huoneessa. Jos lapsi tulee sieltä ois ennen sovitun ajan kulumista, käsken hänet takaisin. Vaikka kymmenen kertaa, jos tarve vaatii. Ja jos ei muutenonnistu niin talutan hänet sinne takaisin, tai vaikka kannan. Vitsi on siinä, että minä käsken pysymään huoneessa, ja minun luvallani sieltä sitten saa poistua.

hoitaa itseäsi! Siis tarkoitan että tee silloin tällöin semmoisia asioita joista pidät, harrasta jotain joka tekee sut onnelliseksi. Olisi se sitten lenkkeilyä tai jotain muuta pientä tai suurempaa. Ole hieman "itsekäs" ja ota/järjestä omaa aikaa, koeta rentoutua. Itkut ja murehtimiset sikseen! Olet hyvä äit ja kun olet rentoutunut ja onnellinen on lapsen kiukutteluakin helpompi sietää ja ottaa vaikeat tilanteet rauhallisesti.
Kuvaamasi elämän tilanne on hankala ja olet varmaan tosi stressaantunut siitä. Olen itse (ollut) samanlaisessa tilanteessa tyttäreni kanssa. En kokenut saavani apua keneltäkään ammattiauttajalta. Heidän pakeillaan oli turha juosta sillä siellä tyttö oli kuin enkeli mutta kotona lähinnä hirmulisko. Hänen tempperamenttinsa on ärhäkkä eikä se ole hänen vikansa. Opettelinkin siis itse muutamia yksinkertaisia keinoja joista on ollut apua. Huutaminen/tukistaminen jne ei auta. En siis pesis lapseni suuta saippualla ikinä sanoi hän sitten mitä tahansa. On toimittava rauhallisesti (mikä ei onnistu jos stressaantunut) mutta jämäkästi ja johdonmukaisesti. Se mitä vanhemmat sanoo on laki, vaikkakin vastapainoksi voi lapselle jättää asioita joista hän voi itse päättää tyyliin lapaset laitetaan käteen mutta lapsi saa itse valita minkä väriset. Meillä oli joskus jopa nukkumissäännöt lastenhuoneen ovessa kun vaikeimpia hetkiä on olleet nukkumaan menot. Osaksi jotta me aikuisetkin muistettais miten toimia! Säännöt tehtiin lasten kans yhteistuumin (mikä ei tarkoita että lapset keksi omat heille sopivat säännöt). Itse asiassa siinä hoksas, että kyllä ne tietää miten homman pitäis toimia. Ongelma ei siis ollut siinä... Oli "hauska" huomata, että ne oikein innostu siitä hommasta (heh) ja aika hyvin sitten noudattivatkin sääntöjä.
Olen huomannut että jos huudan kurkku suorana NYT HUONEESEEN ARESTIIN niin tyttäreni käy vastaan kaikella mahdollisella arsenaalilla ja sotatila on valmis. Kun sanon rauhallisesti mutta jämäkästi: Nyt HuoneeseeN! Hän menee kipin kapin vaikkakin huudon säestyksellä...mutta menee silti. Jees...mutta helppoohan se ei oo omien toimintatapojen muuttaminen. Vaikka kuinka kliseeltä kuulostaa niin lapset kasvattaa myös meitä aikuisia! Nää tilanteet on meillekin mahdollisuus oppia jotain uutta itsestämme. Voimia!

.....lukasin Tahkokallion kirjat ja just ne herätti ajatteleen, että mun omassa käyttäytymisessäkin on parantamisen varaa.
Aikuisten pitää osata olla aikuisia.