Todella epätoivoinen

sama

Olen eronnut lasteni isästä vuosia sitten. Olen 33 v. Lapseni eivät ikävöi isäänsä- päin vastoin.Tiedän sen,koska hän oli väkivaltainen minua kohtaan lasteni nähden. Nyt olen löytänyt kumppanin itselleni. Hän on lapseton ja hyväksyy lapseni täysin. Tulee lasteni kanssa paremmin toimeen kuin ikinä voisin kuvitella. Ongelmani on se, että hän asuu toisella paikkakunnalla ja lapseni( 12 ja 14) eivät suostu muuttamaan uudelle paikkakunnalle koska joutuvat jättämään jälkeensä ystävänsä.Täytyykö minun vain hyväksyä tilanne vai pakottaa lapseni muuttamaan?

11

1524

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ukkeli

      sinun pitää muuttaa? mix ukko ei muuta?

      • sama

        No...hänellä on oma yritys ja oma asiakaskunta. Ei ole kuulemma mahdollisuuksia muuttaa...


    • Olavi

      Totta kai! sinun on muutettava, välittämättä lapsistasi. Sillä sinulla on vain yksi elämä täällä maan päällä, ja siitä on otettava kaikki ilo irti mitä voi saada.
      Mutta ota kuitenkin tarkka selko, että onko tämä mies ystäväsi todella raitis, ettei hän juo ja humalassa tee mitään mikä teksisi sinun olosi sietämättömäksi hänen kanssaan.
      Jos hän olisi uskovainen mies, niin sitten siitä olisi hyötyä myöskin teidän iankaikkiselle elämälle.
      Sillä tämä maallinen elämä on vain kuin pisara vettä ämpärin pohjalla, verrattuna iankaikkiseen elämään, että missä me sen vietämme.
      Ja uskovainen mies on myöskin uskollinen sinulle,
      mutta Jumalattomat saattaa pettää.

      Olavi

    • Minä

      Näistä tämmösistä asioista, ei lapset.

      • Minunkin lapsuudenystäväni haluaisi palata kotikonnuilleen erottuaan - vihdoin ja viimein - väkivaltaisesta miehestään (lähti aikanaan miehen perässä yli 600 km:n päähän, vieraaseen kaupunkiin, ja ikävöi nyt kotiseudulleen). Mutta se ei kuulemma onnistu, koska hänen 10-vuotias tyttärensä "ei suostu" siihen...

        Öööö...minun mielestäni näistä asioista päättävät aikuiset, eivät lapset...


      • aikuinen
        Piukka kirjoitti:

        Minunkin lapsuudenystäväni haluaisi palata kotikonnuilleen erottuaan - vihdoin ja viimein - väkivaltaisesta miehestään (lähti aikanaan miehen perässä yli 600 km:n päähän, vieraaseen kaupunkiin, ja ikävöi nyt kotiseudulleen). Mutta se ei kuulemma onnistu, koska hänen 10-vuotias tyttärensä "ei suostu" siihen...

        Öööö...minun mielestäni näistä asioista päättävät aikuiset, eivät lapset...

        Aivan... ja jos ei yhteis elo onnistukkaan, niin ainahan sitä voi muuttaa takaisin!!!

        Kyllä ne lapset asettuu ajan kanssa ja ovat sen ikäisiä, että kavereitakin löytyy varmasti ongelmitta!!!

        Et ole huono äiti tai kasvattaja jos "pakotat" lapsesi muuttamaan... Elä omaa elämääsi, ennen kuin se on liian myöhäistä!!!

        Tsemppiä teille, mitä sitten teettekin =O)
        Ja oikei hyvää joulun odotusta!


    • mun mielestä

      kun lapset on jo noin isoja, täytyy heidän kanssaan keskustella asioista. joku sanoi, että äidillä on oma elämänsä, mutta niin on lapsillakin!

      nuorempikin lapsi on jo kahdentoista, jos lapset eivät halua muuttaa, onko mahdotonta, että äiti odottaisi muutaman vuoden, että lapset lähtevät omilleen, onhan noita kaukosuhteista hullummistakin syistä!

      ei neljätoista vuotias enää niin vaan hanki uusia kavereita, vaan ystävät alkavat olemaan vakiintuneita. oikeudessakin kuullaan 12-vuotiaan tahtoa, eikö siis vanahempienkin pitäisi keskustella lastensa kanssa?

      • Lapset etusijalla

        Lapset etusijalle...en raaskisi muuttaa, jos lapset joutuisivat kauas kavereistaan ja ehkä jopa vaihtamaan koulua. Heillä joutuisi monet ihmissuhteet koetukselle, kun taas aikuisilla joutuisi vain yksi.


    • TariN

      Tulikin jo vastaus että kun lapsesi noin isoja odota vielä jokunen aika ja muuta sitten. Itselläni 4 lasta (9-14) ja uusi kumppani toisella paikkakunnalla, hänellä myös 4 lasta. Oltu yhdessä 1,5 vuotta. Molemmilla autot, minua tällä paikkakunnalla ei pidättele muu kuin lasten koulu, jollaista ei muualta suomesta löydy (emu opetus, jota ei ole hajautettu). Alusta asti selvää että minä en muuta mihinkään ennenkuin lapset itsenäistyvät ja hänellä samat ajatukset, joten...olemme onnellisessa odottavassa tilassa, asumme tahoillamme lapsi-arkea ja ajallaan muutan sinne missä rakkaani on.

      Totta että aikuinen päättää, mutta onko oikein aikuisen olla itsekäs omien mielihalujen takia ja riistää nuori asuinsijoiltaan. Ei nuoren ole helppoa sopeutua uuteen ympäristöön. Nykyisin on hyvät kulkuyhteydet, mahdollisuus pitää yhteyttä puhelimitse ja maileitse monta kertaa vuorokaudessa. Eikä suomessa muutama sataa kilometriä ole matka eikä mikään.

    • katuva

      Itse muutin toiselle paikkakunnalle, tosin lapseni oli silloin vielä päiväkodissa. Mutta hänelle oli ystävät sielläkin tosi tärkeitä, ja on ikävöinyt heitä useita vuosia muuton jälkeen. Lisäksi parisuhde ei toiminutkaan, vaikka en olisi voinut mitenkään ajatella ettei se tule toimimaan. Kyllä ainakin minua kadutti tosi paljon lapsenkin ja itsenikin takia, että laitoin kaiken peliin ja pieleen meni.Onneksi saimme asunnon sopivasti ennen lapseni esikouluun menoa, mutta kyllä hän jaksoi muistella rakkaita kavereitaan vielä monta vuotta sen jälkeen.Kadutti pitkään oma typerä moka.Ei miehessä varsinaisesti vikaa ollut, mutta jotenkin ei vain toiminut. Rankalta tuntui silloin ja ajatella sitä sen jälkeen.

    • oli mulla

      Samanlainen tilanne oli minullakin, kesti vuosia kun odotin sopivaa hetkeä muuttaa miesystäväni paikkakunnalle. Rankkaa puuhaa kaikki vuodet, sano! Muutinkin ja se oli ainoa oikea ratkaisu omalla kohdalla, mutta pettymys seurasi lapseni suhteen, joka jäi täysin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi kun hän ei ole vieläkään saanut uudelta paikkakunnalta ystäviä. Pelkään hänen mielenterveytensä puolesta. Jos hänellä olisi sisaruksia, tilanne ei tuntuisi yhtä toivottomalta, mutta nyt häntä käy lähinnä sääliksi, kun ennen niin aktiivinen ja kaveripiirissä liikkuva menijä kyhjöttää omassa huoneessaan kaikki illat. Oman elämän epätoivo on vaihtunut huoleksi lapsen puolesta. Että sellaista pirun polkkaa tämä elämä voi olla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      656
      5410
    2. Harmi että

      Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o
      Ikävä
      21
      2377
    3. Ajattele miten

      Paljon ottajia sinulla olisi
      Ikävä
      114
      1617
    4. Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!

      Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia
      Kajaani
      235
      1592
    5. Tekisitkö jotain toisin

      Kaivattusi kanssa alusta alkaen? 😍
      Ikävä
      93
      1477
    6. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      23
      1416
    7. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1175
    8. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      9
      1153
    9. Kun Zele jenkeissä kävi

      Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi
      Maailman menoa
      321
      1145
    10. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      313
      1108
    Aihe