Kyllä, otsikko on puijausta ja tein sen siksi, että kiinnittäisitte huomionne tähän, koska tarvitsen apua. Jotta ymmärtäisitte, kerron tarinani lyhyesti, jotta jaksaisitte lukea. Kiitos vastauksista etukäteen! Eli, lapsena mun perheessä olin yksin. Mun kans ei leikitty, eikä otettu leikkiin. Aina ku kerroin sisaruksistani vanhemmilleni, että ne ei ota mua mukaan, ajattelin, että ne sais rangaistuksia siitä esim. Lopettaa leikit ja kotiarestia. Mutta ei, mä sain ne ja en tiiä miks. 5 luokalla mulle tuli masennus, joka kesti kolme vuotta, eli loppui 7 luokalla. Huusin, raivosin, eristäytyin, paiskoin ovia, en ollu sosiaalinen, itkin, olin väkivaltainen,aina suu mutrulla ja lista jatkuu... Nämä kaikki kävi ilmi vain kotona. Vanhempani suuttuivat minulle aina ja antoivat rangaistuksia, niin paljon, että yhteensä vietin kotiarestissa huoneessani varmaan OIKEESTI vuoden. Masennuksen aikaan en tiennyt, eikä kukaan muukasn, että minulla on masennus. En siis saanut hoitoa. No, nyt oon muuttunu, koska oli pakko, kun sain niin paljon rangaistuksia ja enkä jaksanut muutenkaan. Oon ollu 8 luokan kokonaa tavallisesti, yrittänyt ainakin ja se on mun mielestä onnistunut. Oon tähän asti koko elämäni elänyt vaikeuksissa, 13 vuotta ja nyt vika on siirtynyt vanhempiini. He kohtelevat mua samallain, kuin aina ennenkin. Huutavat, antavat rangaistuksia, mutta nykyään turhasta ja lista jatkuu. Mulla on esim. Yhesti viikossa huono päivä, iha tavallista, mutta se huono päivä on TAVALLISEN IHMISEN HUONO PÄIVÄ, ei mikään sellane et rikotaan paikat ja lista jatkuu. U know. Mutta vanhempani kohtelevat mua samallai ku ennen, kun on huono päivä. Ne sanoo AINA, että oon aina vailla kaikkea, enkä koskaa oo tyytyväinen mihinkään, saan vuoden ostoskiellon ja viikon tiskit. Nämä tapahtuu, kun pyydän KERRAN kuukaudessa esim. Sukkia. En jaksa enää! Oon 1/4 kouluvuodesta eläny näi ja se vaa jatkuu. Ne aattelee mut samallaisena kuin ennen. Mitä teen? P.S en oo kertonut koskaan tästä kellekään, muutaku yhdelle kaverilleni, en oo kertonu vanhemmilleni sitä ees, et mulla on ollu masennus. Enkä varmasti aijokkaa tällä menolla.
HUUMEITA KOTONA!
3
197
Vastaukset
- 44544
Kannattaa käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, vaikkapa ihan aluksi kouluterveydenhoitajalle. Hän voi ohjata sinut mukaville ammatti-ihmisille, jotka varmasti auttavat sinua ongelmissasi.
Vanhempasi sietäisivät hävetä.- En jaksa
Oon miettiny tuota, mutta se ei onnistu, koska oon liian ujo. Ja toisaalta en halua. Unohdin sanoa tuohon et tunnen syyllisyyttä vaik ne ois niiden syy
Sul on vaikene tilanne, kui nykyajan vanhemmat on niin perseestä!!! Kaikki valittaa et äiti hakkaa ja iskä uhkailee ja koko elämä on ihan hyödytöntä! Mut sun kantsis ihan oikeesti puhua jollekin joka tekis jotain! Ajattele itseäs, kui kauan oot kestänyt! Sul on oikeus parantaa sun elämää, tee jotain!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742932
- 652783
- 681822
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171669- 241657
- 201600
- 221533
- 481297
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91259