kotikaupunkini läpi ,mietteeni kulki ihmettelyjen tuntemuksissa.
Olin lasteni kanssa viemässä kynttilät ja seppeleet haudoille ja hylkäsin tulomatkalle autokyydin ja tulin kävellen kotiin.
Myönteistä koin kulkiessani kauniit istutukset,(lepotilaan menneet)puistot penkkeineen,tehtaan kauniisti siistittyine ympäristöineen.
Kaupunkini läpi virtaava virta,rannat pengerretty,
puita ja pensaita istutettu, kaunista,silmä lepää.
Talvisin virta sulana ja sorsat saaneet omat syöttöpaikkansa ,siellä usein näkyy vanhuksia,lapsia vanhempineen yhteisiä ystäviämme syöttämässä.
Virta vie vesiteitse mereen asti,joten suora yhteys maailmaan myös vesitse.
Kaupunkini on kaunis,ihmiset tekevät työtä sen kunnossa pidossa ja veromarkkoja sekin työ vaatii.
Sitten se varsinainen harmi ,mitä silmäni totesi reittini varrella.
Kaupunki oli hiljainen (aamupäivä)mutta jäljistä päätelleen aamuyölle oli valvottu.
Melkein joka kolmas liikennemerkki oli nurin ,voimantunnossa luokille väännetty.
Pulloja oli kadun vieret täynnä,yhtään ehjää pulloa en havainnut.
Ajattelin pyörän renkaita,(en osaa itse paikata)
koiran tassuja ja kaatuvaa vanhusta tai lasta,mitkä mahdolliset seuraamukset ja mitkä laskut.
Veromarkoista kunnostetaan,ja yksityinen maksaa pyörän kumit ja lääkäri laskut,ainakin koiran osalta.
Vielä se paperi ja muovijätteen määrät,mitkä siivous kustannukset.Roskakoreja on ,mutta nehän on rutussa ja jossakin kori ehjä,mutta roskat ympärillä.
Haikeana lähdin haudalta muistojeni kanssa,ei ne matkalla
näkemäni mieltäni nostatelleet.
Herää kysymys ,miksi näin on.
Olenko minä osaltani jättänyt jotakin tekemättä,onko lapseni jättäneet samoin,missä virheet on tehty.
Miten nykyihminen ei tässä tietoa tyrkyttävässä maailmassa ymmärrä,miten elämää on elettävä.
Onko ihmisillä kuitenkin niin paha olo,että se ilmenee tälläisenä hävityksen muotona.
Onko jotakin vielä tehtävissä,kertokaa,,,
Kulkiessani
10
530
Vastaukset
Asun pienessä maalaiskylässä, jonka asukasmäärä on kutistunut n 3600 asukkaasta 257 asukkaaseen.
90 % asukkaista on eläkeläisiä ja monen askeleet ovat johtaneet tänään läheistensä haudoille.
Itselläni ei ole täällä mitään hautaa jonka luo olisi tänään ollut aihetta mennä.
Lähdin lenkille ja polultani löysin kuolleen vihertikan. Komea lintu jota ei Suomessa taida olla ja jos on niin ei varmasti montaakaan kappaletta.
Kääntelin ja katselin sitä läheltä, vihreä höyhenpeite, punainen raita otsalta niskaan, kaunis lintu. Varmasti nuori ja varomaton, joka oli joutunut haukan hyökkäyksen kohteeksi.
Siirsin linnun pois polulta pehmeälle mättäälle ja peittelin mustikanvarvuilla...- Franz Molo
asuinkaupunkini läpi virtaavan vuolaan veden rannalla katselin satapäistä pullasorsien joukkoa, enkä voinut olla varma siitä, ovatko nuo linnut liian urbaaneja. Me ihmiset olemme opettaneet ne huonoille tavoille: ne eivät osaa muuttaa etelään villisorsien tapaan, ne kerjäävät ruokansa ihmisiltä ja ovat kokonaan meidän armoillamme.
Siinä kulkiessani kilahti minunkin kenkääni rikottu olutpullo. Ihmettelit, olemmeko kasvattaneet lapsemme väärin, kun nuoriso tekee pahojaan? On mahdotonta sanoa, kuka on tehnyt väärin ja mitä. Tunnen paljon nuoria, jotka voisivat olla esimerkkinä vanhemmillekin ihmisille.
Ehkä vanhempien pitäisi käyttää enemmän aikaa lasten kanssa, mutta se tuntuu olevan monessa perheessä aika vaikeaa. Löytyy tärkeämpiä asioita, koska arvostukseet ovat muuttuneet, eivätkä ainakaan minun mielestäni kovinkaan hyvään suuntaan.
Minä en voinut käydä vanhempieni haudalla, koska he lepäävät eri kaupungissa. Mutta sytytän 2 kynttilää muistolehtoon ja ajattelen heitä kumpaakin lämmöllä ja kiitollisuudella.
Muuten, kyllä mekin osasimme nuorena tehdä kiusaa ja jekkuja, taisivat vaan olla nykynuorison käytöksen rinnalla kohtuullisen lieviä rikkeitä. Aikanaan niitä kyllä paheksuttiin kovasti.mekin "tuhmia" olla ,onko niin ,että siitä on niin kauan ettei muista.
Olihan se kyllä huomattavasti miedompaa,ei silloin edes kaljoteltu,ja kaikki muukin oli todella aivan toisin.
Nyt kun muistutit,niin tuli mieleen ,että vanhemmat todella päivittelivät nuorisoa silloin.Oma äitinikin sanoi ,että älä huudata radiota niin kovaa,kun kuuntelin lauantain toivottuja.
Ehkä ei kumminkaan voi verrata.
Turvattomuus on mielestäni yksi syy,pahan olon syntyyn.on osannut tehdä pahaa ja rikkoa.
Kun asukasluku oli pienempi, asuttiin laajemmalla alueella, asutuskeskukset olivat pienempiä ja niinpä ne tihutyötkin näkyivät harvempien silmiin.
Kai meidänkin sukupolvemme olisi levittänyt spray maalia seiniin ja ajoneuvojen kylkiin, ei vain ollut niitä maaleja.
Kyllä niitä pulloja ennenkin rikottiin, ne näkyivät tienvierillä sirpaleina.
Puukolla viilleeltiin puumerkkejä eläviin puihin ja puistonpenkit saivat toimis vieraskirjana johon jokaisen piti nimensä kaivertaa.
Näemmekö me nyt tarkemmin kun ikääkin on enemmän?
Jokaiseen sukupolveen se aikaisempi sukupolvi on kylvänyt hyvän ja pahan siemenen.
Kumpi siemen itää paremmin... sen jälkiä me kulkeissamme voimme seurata.
Eilen illalla, pimeän jo laskeuduttua vein rakkaan lapsenlapsen lapseni hautausmaalle. Hän nukahti menomatkalla autoon ja kannoin häntä hetken sylissäni. Pian hän heräsikin ja se riemu jonka hän ilmaisi katsellessaan tuhansia palavia kynttilöitä, ei voinut olla koskettamatta.
Hän vain seisoi paikoillaan, silmät loistaen, osoitti kynttilöitä ja kuiskasi ; valo, valo,.. lamppu.
Toivon että tuosta hetkestäkin hänen mieleensä olisi jäänyt pieni lamppu palamaan, että hän osaisi kunnioittaa kauneutta ja hiljaisuutta, sillä niin pieni ei ihminen ole etteikö hän hyvääkin oppisi.kirjar kirjoitti:
on osannut tehdä pahaa ja rikkoa.
Kun asukasluku oli pienempi, asuttiin laajemmalla alueella, asutuskeskukset olivat pienempiä ja niinpä ne tihutyötkin näkyivät harvempien silmiin.
Kai meidänkin sukupolvemme olisi levittänyt spray maalia seiniin ja ajoneuvojen kylkiin, ei vain ollut niitä maaleja.
Kyllä niitä pulloja ennenkin rikottiin, ne näkyivät tienvierillä sirpaleina.
Puukolla viilleeltiin puumerkkejä eläviin puihin ja puistonpenkit saivat toimis vieraskirjana johon jokaisen piti nimensä kaivertaa.
Näemmekö me nyt tarkemmin kun ikääkin on enemmän?
Jokaiseen sukupolveen se aikaisempi sukupolvi on kylvänyt hyvän ja pahan siemenen.
Kumpi siemen itää paremmin... sen jälkiä me kulkeissamme voimme seurata.
Eilen illalla, pimeän jo laskeuduttua vein rakkaan lapsenlapsen lapseni hautausmaalle. Hän nukahti menomatkalla autoon ja kannoin häntä hetken sylissäni. Pian hän heräsikin ja se riemu jonka hän ilmaisi katsellessaan tuhansia palavia kynttilöitä, ei voinut olla koskettamatta.
Hän vain seisoi paikoillaan, silmät loistaen, osoitti kynttilöitä ja kuiskasi ; valo, valo,.. lamppu.
Toivon että tuosta hetkestäkin hänen mieleensä olisi jäänyt pieni lamppu palamaan, että hän osaisi kunnioittaa kauneutta ja hiljaisuutta, sillä niin pieni ei ihminen ole etteikö hän hyvääkin oppisi.Tuosta lapsenlapsen lapsesi riemastumisesta muistuu mieleen omasta lapsuudestani kun olimme menossa joulukirkkoon. Matka taittui hevosella, koko perhe kirkkoreessä. Veljeni nukahti ja nukkui vielä isän sylissä kun menimme kirkkoon sisälle. Hän heräsi ja katseli kattokruunujen valoja, häikäisevää kirkkautta ja tarrautui isän kaulaan ja kysyi: - Ollaanko myö taevaassa?
Isä vastasi: - Ei ihan...mutta lähellä...- Franz Molo
MdK-MdK kirjoitti:
Tuosta lapsenlapsen lapsesi riemastumisesta muistuu mieleen omasta lapsuudestani kun olimme menossa joulukirkkoon. Matka taittui hevosella, koko perhe kirkkoreessä. Veljeni nukahti ja nukkui vielä isän sylissä kun menimme kirkkoon sisälle. Hän heräsi ja katseli kattokruunujen valoja, häikäisevää kirkkautta ja tarrautui isän kaulaan ja kysyi: - Ollaanko myö taevaassa?
Isä vastasi: - Ei ihan...mutta lähellä...noin kauniisti kirjoitettuja kirjeitä! Rouvat osaavat näköjään käyttää suomenkieltä ja ilmaisevat asiat niin, että tunnettakin on mukana aimo annos.
Noista valoista juolahti mieleen muuan lapsuudenkokemus: Olimme evakossa jossain Laihian suunnalla, äitini kahden lapsen kanssa pyörimässä vieraissa nurkissa, isä rintamalla, kotitalo Karjalassa. Huonetta valaisi rauhaton hasakin valo, ja jäisestä ikkunasta minua katseli pieni enkeli, jonka siskotyttö oli huurteiseen ikkunalasiin raaputtanut. Tuli hyvä olo!
Vielä tuosta nuorison pahanpuuhailusta: Monet ovat tosi mukavia ja hyvätapaisia tyttöjä ja poikia, mutta jengeissä he muuttuvat. On kai näytettävä kavereille, mitä uskaltaa tehdä. Joukossa tyhmyys tiivistyy! Franz Molo kirjoitti:
noin kauniisti kirjoitettuja kirjeitä! Rouvat osaavat näköjään käyttää suomenkieltä ja ilmaisevat asiat niin, että tunnettakin on mukana aimo annos.
Noista valoista juolahti mieleen muuan lapsuudenkokemus: Olimme evakossa jossain Laihian suunnalla, äitini kahden lapsen kanssa pyörimässä vieraissa nurkissa, isä rintamalla, kotitalo Karjalassa. Huonetta valaisi rauhaton hasakin valo, ja jäisestä ikkunasta minua katseli pieni enkeli, jonka siskotyttö oli huurteiseen ikkunalasiin raaputtanut. Tuli hyvä olo!
Vielä tuosta nuorison pahanpuuhailusta: Monet ovat tosi mukavia ja hyvätapaisia tyttöjä ja poikia, mutta jengeissä he muuttuvat. On kai näytettävä kavereille, mitä uskaltaa tehdä. Joukossa tyhmyys tiivistyy!mieheni oli lähtöisin Karjalasta,Impilahdelta.
Evakko taipaleesta ja siitä seuranneesta ajasta ,hän joskus kertoili.
Paljon joutui siirtoväki kokemaan ja varmaan siinä pienen pojan mieli usein pahottui ,toisten nurkissa.
Pysyvät arvet se aika jätti hänelle.
Silloin saattoi aikaihmiset pahoittaa lapsen mielen,jos nyt aloitin puhumalla nuorisosta ja heidän edesottamuksistaan.
Aina löytyy pahan mielen aiheuttajia,kai tässä pitäisi tutkistella ,myös omaa näkemystään asioihin.
Voi olla,että tulee hurskasteltua,ei noin ennen,,,- Lotta*
MdK-MdK kirjoitti:
Tuosta lapsenlapsen lapsesi riemastumisesta muistuu mieleen omasta lapsuudestani kun olimme menossa joulukirkkoon. Matka taittui hevosella, koko perhe kirkkoreessä. Veljeni nukahti ja nukkui vielä isän sylissä kun menimme kirkkoon sisälle. Hän heräsi ja katseli kattokruunujen valoja, häikäisevää kirkkautta ja tarrautui isän kaulaan ja kysyi: - Ollaanko myö taevaassa?
Isä vastasi: - Ei ihan...mutta lähellä...Hyvin kaunis tarina ja hyvin osasi isäkin vastata.
Palaan vielä tuohon pahantekoaiheeseen. Kyllä meidän lapsuudenkaveriporukan pahanteko oli pahimmillaankin omenavarkaissa käyntiä (vaikka jokaisen kotipihalla oli omenapuita itselläkin) ja pirunviulunsoittamista. Jos ikkunasta vaan vilkuteltiin vastineeksi, meitä harmitti, mutta jos joku suuttui ja lähti perään kiinniottamaan, niin se oli hauskaa. - ellumari
Lotta* kirjoitti:
Hyvin kaunis tarina ja hyvin osasi isäkin vastata.
Palaan vielä tuohon pahantekoaiheeseen. Kyllä meidän lapsuudenkaveriporukan pahanteko oli pahimmillaankin omenavarkaissa käyntiä (vaikka jokaisen kotipihalla oli omenapuita itselläkin) ja pirunviulunsoittamista. Jos ikkunasta vaan vilkuteltiin vastineeksi, meitä harmitti, mutta jos joku suuttui ja lähti perään kiinniottamaan, niin se oli hauskaa.sellaista tuhoamis ja sotkemisvimmaa ollut, että kaikki olisi pitänyt lyödä mäsäksi.
Energiaa riitti vaikka muille jakaa ja nuo kaikki pikku kiusanteot omenavarkaissa käymisineen ovat tuttuja.
Minunkin kotonani oli todella hyviä omenapuita.(omenia)eikä kyllä missään omenan mieliteossa varkaisiin menty.Se oli pelkkää jännityksen hakua ja seikkailuhalukkutta.
- leila-mlä
Vanha sanonta on ainakin osittain oikeassa * Joka kuritta kasvaa, niin se kunniatta kuolee*. En tarkoita ruumiillista kurituksen antamista, vaan asettamalla rajoja lapsillemme.Mihin ovatkaan unohtuneet useilla perheillä yhteiset päivällisajat, jossa edes hetki olemme silmäkkäin.
Silmäthän ovat ns. sydämen peili, josta näemme onko niin sanottuna kaikki hyvin. Kasvatusta rakkaudella ja yhteisellä ajalla, vaan ei suurella rahatupolla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565360Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212367- 1141607
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2321564- 931477
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231416Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681175Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly91153Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3101116- 721047